Freekstyle arvostelussa

EA:n BIG osasto tulee taas ja tuo mukanaan uuden kovaa menoa ja menininkiä sisältämän kisaamispelin nimeltään Freekstyle. Kuten pelitalon aikaisemmissakin peleissä SSX Trickyssa ja Sled Stormissa, myös tässä olennaisena osana peliä on itse kisaamisen ja mahdollisimman hyvin sijoittumisen lisäksi myös mitä erilaisempien temppujen tekeminen ilmassa. Tällä kertaa pelaajaa ei kumminkaan ei istuteta moottorikelkan kyytiin, vaan temppuja tehdään moottoripyörillä. Tuttuun tapaan ennen itse peliin hyppäämistä valitaan hahmo sekä sille sopiva pyörä ja pelin hahmot ovat tosielämästäkin tuttuja hurjapäitä joihin lukeutuu muun muassa Mike Metzger, Brian Deegan, “Mad Mike” Jones, The Flyin Hawaiian – Clifford Adpptante, jonka lisäksi kauniimpaa sukupuolta on niin ikään edustamassa esimerkiksi tosielämän Jessica Patterson ja alusvaatemalli Leeann Tweeden.

Pelistä löytyy kaiken kaikkiaan 9 erilaista rataa ja pelimuotoina on aluksi tarjolla Circuit, Free Ride ja Race, joista ensimmäinen on se lähes jokaisesta kilpa-ajopelistä löytyvä “championship” moodi, jonka avulla sitten voi avata uusia ratoja, pelimuotoja, hahmoja sekä moottoripyöriä. Race toki on se tuttu ja turvallinen kisa ja Free Ride on hieman Tony Hawk’s Pro Skater pelejä mukaileva moodi, jossa aikarajoituksen puitteissa olisi tarkoitus saada mahdollisimman paljon pisteitä tekemällä erilaisia temppuja pyörän kanssa ja mahdollisesti myös ruksata “temppukirjaan” uusia onnistuneita temppuja. Jokaisella hahmolla on oma temppukirjansa ja kun pelaaja on onnistunut jonkun hahmon koko temppukirjan täyttämään, saa kyseinen hahmo käyttöönsä uusia pyöriä.
Pelattavuus on käytännössä EA BIG osaston edellisistä peleistä tuttu; Kisojen aikana tarkoitus on tietysti ajaa mahdollisimman kovaa ja pyrkiä voittamaan kisa, mutta koska pelissä temppuja tekemällä niin tietokone kuin ihmispelaajakin saa hankittua itselleen vauhtia aika lailla nopeuttavaa nitroa, on hyppyreiden jälkeen tulevan ilmalennon aikana suositeltavaa tehdä niin paljon temppuja kuin mahdollista. Mikäli Freekout energian saa kisan aikana täytettyä, voi pelaaja aktivoida “super sick trick” moodin, jonka avulla saa itselleen loputtomat nitrot, kunhan pystyy pysymään kyseisessä moodissa tekemällä temppuja aina kun vain mahdollista. Uutena ominaisuutena pelissä samojen temppujen toistaminen monta kertaa peräkkäin vähentää kyseisen tempun arvoa, eli ei siis välttämättä kannata tehdä samaa helppoa temppua jatkuvasti koska palkkiona on silloin aina vain vähemmän nitroa sekä pisteitä.

Kontrollit ovat niin ikään tutut ja siten myös hyvät, sillä ne ovat hyvin simppelit ja nopeasti omaksuttavat. Pyörien ohjaaminen onnistuu parhaiten tattiohjaimilla ja temppuja tehdään edelleen R1, R2, L1 -ja L2 nappeja painelemalla, joko samanaikaisesti eri yhdistelminä tai sitten vain yksistään. Kun vauhti alkaa hyytyä voi tilanteen niin salliessa käyttää hieman nitroa pitämällä neliönappulaa pohjassa, jolloin pelaajan pyörä ampaiseen paljon kovempaan vauhtiin.

Vaikka Sled Storm 2 pelin tapaan nitrolla saakin vauhtia nopeutettua, on silti paikoitellen hyvin vaikeaa pystyä vetämään mitään Michael Schumacher tyylisiä etäisyyksiä kilpakumppaneihinsa, sillä pelin tekoäly on toteutettu siten että pienikin kaula katoaa olemattomiin jos kerrankin sattuu mokaamaan ja lentämään turvalleen maahan. Kaatumisen jälkeen pelaaja näkee yleensä välittömästi muiden kilpailijoiden porhaltavan ohi ja sitten kun pelaaja pääsee taas pyöränsä selkään ja jatkamaan matkaa saa pelaaja taas muut melkein heti kiinni. Käytännössä kisat ratkaistaankin aina viimeisellä suoralla, koska karkuun et pääse ja kaatuessa jäävät muut hidastelemaan ja odottamaan pelaajaa. Voisin kumminkin väittää, että Sled Storm 2:sta tuttua tekoälytyyppiä on kumminkin himpun verran hiottu pelaajaystävällisemmäksi ja itse ainakin henkilökohtaisesti pidin pääasiassa pelin haastavista kilpailijoista siinä missä Sled Storm 2:n vastaavat saivat hermot kireälle jo parin kisan jälkeen, vaikka kyllä Freekstylessäkin paikka paikoin maaliviivalla hävityt kisat päähän ottivat. Tietysti jos tekoäly nyt hirveästi ottaa päähän, niin onhan sitten toki vaihtoehtona myös pelata peliä kaveria vastaan, joka luo aina tietysti hauskemman kilpailuhengen verrattuna tietokonevastustajaan.

Graafisesti Freekstyle on samaa tasoa kuin ST2, pelin käyttäessä samaa pelimoottoria mutta grafiikkaa on jonkin verran edellisestä pelistä pystytty parantelemaan. Vaikka grafiikka hienoa onkin, olisi silti joissain tekstuureissa ollut vielä parantamisen varaa, mutta voihan tietysti olla että silloin ruudunpäivitys olisi kärsinyt ja eipä niitä tekstuureita kumminkaan nyt niin paljoa ehdi ihastelemaan/kauhistelemaan kisan tiimellyksessä. Kaikista huomattavin ero Freekstylen ja Sled Storm 2:n grafiikoissa on nimenomaan pelin ruudunpäivitys. Freekstylessä ruudunpäivitystä on onnistuttu lisäämään huomattavasti ja parempi vauhdin tunne on varsinkin tällaisessa pelissä erittäin tervetullutta. Vauhdikkuus tosin “tarvitsee” 100 hertsisen television, sillä 50:llä hertsillä ei saavuteta samanlaista vauhdin huumaa kuin edellä mainitulla 100:lla. Hieno vauhdinhuuma on myös osaltaan lisäämäsä peliin hyvää “meininkiä”.
Äänipuolelta ei nyt ehkä niin hirveästi mainittavaa löydykään, mutta eipä sieltä mikään ainakaan negatiivisessa mielessäkään esiin nouse. Äänet ovat kauttaaltaan mukiinmenevät ja peliin ihan hyvin istuvat; pyörien pärinät ovat tarpeeksi uskottavan kuuloiset ja eri hahmojen pelinaikaiset kommentit sekä itse kommentaattorin repliikit ovat ihan hyviä ja hyvin äänneltyjä eivätkä ala ottamaan päähän monenkaan tunnin pelaamisen jälkeen. Musiikillisesta annista vastaa pääasiassa Dry Cell ja The Humble Brothers nimiset bändit, jotka tuovat mukanaan peliin hyvin istuvan musiikkiraidan ensinnä mainitun kuullostaessa paljolti Linkin Parkilta ja jälkimmäisen tarjotessa sitä tavallisempaa jumputusmusiikkia.