Harvoin olen näinä reiluna kahdeksana vuotena, joina olen pelejä arvostellut törmännyt autopeliin, joka olisi ärsyttänyt melkein heti jo muutaman kymmenen minuutin pelaamisen jälkeen. Ilmeisesti kaikki on kuitenkin mahdollista, sillä Fuel sai minussa aikaan juuri sellaisen tunteen. Fuel on niin sanottua hiekkalaatikko -konseptia hyödyntävä arcadeautopeli Codemastersilta, jossa pelaaja voi huristella isokokoisella pelialueella melko vapaasti kisoja metsästäen.
Fuelia varten on jopa kirjoitettu jonkinlainen tarpeeton juonikin, joka antaa motiivin tälle kaikelle kisaamiselle. Mad Max wannabe-käsikirjoittajat ovat päässeet toteuttamaan unelmaansa: “Ilmastonmuutos on nostanut merenpintaa ja tuonut mukanaan tsunameita ja jatkuvia myrskyjä, sekä muuttuvia sääolosuhteita, kun taas ilmastonmuutos on jossain toisaalla kuivattanut maat vehreydestään. Maailmanlopun lähestymisestä huolimatta jotkut ovat jääneet kisaamaan näille ihmiskunnan hylkäämille asuinalueille kovimman kaverin tittelistä…” Ja niin edelleen. Jokseenkin siis Mad Max -tyylistä höpönhöpöä ja niin — toimiihan pelissä valuuttana bensa, joten entistä enemmän ollaan kyseisen elokuvatrilogian tunnelmissa. Juoni kuitekin kaiken kaikkiaan on sen luokan kuraa, että hieman ihmetyttää miksi tällainen on pitänyt välttämättä ylipäätään keksiäkään.
Entäpä itse peli sitten? Kuten mainittua, Fuel tarjoaa pelattavaksi erittäin isokokoisen pelialueen, joka jakautuu 21:een eri osaan. Pelissä on tarjolla tasan kaksi pelimuotoa: Yksinpelin uramoodi, jossa avataan käyttöön uusia autoja, sekä Live-moninpeli. Tässä kohtaa jotkut varmasti huomaavat, että listasta puuttuvat sellaiset olennaisuudet, kuten vaikkapa pikapeli tai saman konsolin jaetun ruudun moninpeli. Nämä puutteet ovatkin niitä ensimmäisiä pelin miinuksia. Tottahan jokaisessa autopelissä on oltava vähintään pikakisaamista varten tarkoitettu quick race -mahdollisuuskin. Mutta näinpä ei olekaan Fuelissa. Uramoodissa on ideana kisata erilaisissa kisoissa, kuten perinteisessä checkpoint-kisassa tai pisteestä A pisteeseen B -tyypin kisoissa. Jokaiselle yksittäiselle alueelle on myös tarjolla nippu erilaisia haasteita, joihin lukeutuu muun muassa kisa helikopteria vastaan, sekä kestävyyskisa, joilla saattaa pituutta olla jopa 16 kilometriäkin, joka ajallisesti kääntyy noin viideksitoista peliminuutiksi. Kestävyyskisojen ohella kaikki muukin kisaaminen ? vaikka ei välttämättä olekaan yhtä pitkäkestoista ? on tyypilliseen autopeliin verrattuna paljon pitkäkestoisempaa. Tässä ei muuten olisi mitään ongelmaa, mutta kun jokaisessa kisassa on pakko tulla ykköseksi tai muuten kisa menee uusiksi. Toinen tai kolmas sija eivät pelille kelpaa.
Riippuen kisatyypistä, pelaaja tienaa tililleen jokaisesta kisasta bensaa, mutta tähtikisoista tienaa lisäksi tililleen tähtiä. Bensaa tarvitaan uusien menopelien lunastamiseen — joita pelissä on kaiken kaikkiaan 20 kappaletta — kun taas tähtiä tarvitaan uusien alueiden avaamiseen. Suunnittelultaan Fuelin valtavan kokoinen pelialue on täysin vapaasti kuljettavissa, jopa kisojenkin aikana, mutta pelaaja voi liikkua ainoastaan niillä alueilla, jotka hän on avannut käyttöönsä. Pelaaja ei myöskään voi ajaa alueelta toiselle, vaan kerrallaan voi olla vain yhdellä alueella. Tämän tosin ymmärtää, sillä yksittäiset pelialueetkin ovat niin laajoja, että sellaisen päästä päähän ajaminen kestäisi varmasti yli puoli tuntia oikeaa aikaa.
Koska jopa yksittäiset pelialueet ovat todella laajoja, on niiden täytteeksi luotu kisojen ohella hieman muutakin. Pelialueelta löytyy sinne tänne ripoteltuina muun muassa bensatynnyreitä, joista saa pientä bonusrahaa, sekä lisäksi uusia värityksiä menopeleille, sekä esimerkiksi Vista pointeja ja helikopterialustoja. Kaikki tämä ei silti kuitenkaan oikein tunnu riittävän, sillä pelialue on siitä huolimatta kokoonsa nähden aivan liian autiota. Pelaaja joutuu muutoinkin ajamaan jokaiselle kisapaikalle tuhottoman kauan — joskus matka saattaa kestää jopa kymmeniä minuuttejakin, ennen kuin pääsee kisaa yrittämään, eikä tässä vaiheessa mieltä yhtään rauhoita mitkään tynnyrit tai muut keräiltävät. Tuskaa helpottavat ylempänä mainitut helikopterialustat, joiden avulla pelaaja voi pomppia pelin kartalla paljon nopeammin. Omasta mielestäni helikopterialustojen sijaan pelaajalle olisi voitu antaa mahdollisuus pomppia suoraan kisaan valitsemalla kartalta kisa ja esimerkiksi vaihtoehto “jump to race” tai jotain vastaavaa. Helikopterialustaa käyttämällä pelaaja kun joutuu silti ajelemaan jonkin aikaa, sillä kisat eivät ole aivan alustojen vieressä.
Jonninjoutavan ajelun vuoksi onkin ihan kiva juttu, että pelialueelta saattaa löytyä sitä piilotettua tavaraa. Jos kisapaikoille ajaminen on tylsää, niin siltä itse kisaaminenkin pääosan ajasta tuntuu. Kisaaminen tapahtuu käytännössä siten, että jokaisessa kisassa käytetään jotain tiettyä menopeliä pelin valikoimasta ja harvoin pelaaja saa valita edes muutaman mahdollisen väliltä. Koska peli sijoittuu mitä ilmeisemmin Mad Max -tyyliseen tulevaisuudenkuvaan, on menopelivalikoima sen vuoksi myös sitä mukailevaa. Tarjolla on viritettyjä jos jonkinnäköisiä muskeliautoja, moottoripyöriä, tuunattuja rekan nuppeja, sekä erilaisia hiekkakirppuja ja mönkijöitä. Mikäli pelaaja ei omista kulloinkin kisaan vaadittavaa menopeliä, joutuu sen ostamaan bensalla. Mikäli valuutta ei riitä, on ajaminen kyseiselle kisapaikalle ollut silkkaa ajanhukkaa. Eikä pelin karttakaan voi edes etukäteen paljasta mitä menopeliä kisassa tarvitaan, vaikka osoittaisi pelin kartalla kursorin juuri sen kisan kohdalle, jota ajamaan oltaisiin menossa.
Kisaaminen näin yleisesti ottaen on toteutettu jokseenkin pelaajan hermoja raastavaksi. Sen ohella, että kaikki kisat pitää voittaa, on pelin tekoäly kuminauhatyyppiä, joka pysyy pääosan ajasta pelaajan kintereillä, vaikka miten hyvin ajaisi. Pari ajovirhettä ja yksi tai kaksi kisaajaa menee pelaajasta heittämällä ohitse. Tekoälyssä rasittaa myös se, että vaikka kaikilla olisikin sama menopeli alla, on tekoäly silti syystä tai toisesta nopeampi, ennen kuin sitten puolivälissä lähestulkoon kisaa kuin kisaa pelaaja yleensä pääsee niskan päälle, mikäli ajaa vain riittävän hyvin ja virheettömästi. On kuitenkin sanomatta selvää, että useita kisoja joutuu pelin aikana toistamaan useita kertoja ja sekös rassaa.
Vielä rasittavammaksi kisojen uudelleen aloittamisen tekee se, että jostain kumman syystä jopa yksinkertainen “restart” kesken kisan kestää ladata aivan tolkuttoman kauan. Siinä sitten katsellaan noin parisenkymmentä sekuntia pelin latausruutua, sekä kuunnellaan jokaikisellä pelin lataustauolla soivaa, samaa ja tylsää musiikkiraitaa. Pelin lataustauot näin muutenkin ovat samaa luokkaa kuin kisojen uudelleenaloittamisen kanssa. Mikäli pelaaja haluaa kisan jälkeen pika-palata omaan leiriinsä, joutuu sietämään lataustaukoa. Mikäli pelaaja haluaa kisan jälkeen palata takaisin vapaaseen ajeluun, joutuu sietämään lataustaukoa. Pari ensimmäistä kertaa tämä vielä menee, mutta kun peliä pelaa pidemmän session kerrallaan alkaa lataustauot, sekä etenkin se yksi ja sama musiikki raastaa pelaajan hermoja turhan paljon. Muutoinkaan pelin musiikkivalikoima ei korvia häikäise. Tarjonta on mitäänsanomattoman ponnetonta ja kisoissa kierrätään samoja musiikkiraitoja. Itse olen sitä mieltä, että peliin olisi sopinut vallan mainiosti esimerkiksi vaikkapa heavy- tai rock-musiikki ? ja siis ihan oikeiden artistien soittamina, mutta ei. Sen sijaan Fuel tyytyy soitattamaan pelaajalle totaalisen rasittavaa ja itseään toistavaa musiikkia. Tähän kun vielä lisätään lähestulkoon kaikkien kisojen liika pituus niin onkin soppa valmiina.
Yksinpelinä Fuel ei olekaan loppujen lopuksi mikään kummoinen kokemus. Maisemat ovat pääosin hienoja ja vaihtelevat paljon kulloinkin käytössä olevan alueen mukaan ja erilaiset sääefektit sekä vaihtuva vuorokaudenaika ovat hienoja jippoja, mutta loppujen lopuksi aivan turhia molemmat. Sääefektit, kuten raju ukkosmyrsky kovan tuulen ja sateen kera eivät vaikuta ajettavuuteen millään lailla. Vaihtuva vuorokaudenaika sen sijaan vain alkaa rassaamaan, kun yöaikaan ei tahdo nähdä oikein kunnolla eteensä. Ilmeisesti myös pelimaailman laajuus on vaatinut veronsa, sillä pelissä paistavat paikoitellen todella silmiinpistävästi sahanlaidat, joka kielii antialiasoinnin totaalisesta puutteesta. Josko sittenkin olisi vain kannattanut tehdä pelin maailmasta vain suosiolla pienempi?
Onko Fuel sitten aivan toivoton tapaus, vai olisiko moninpelistä sen pelastajaksi? Maksimissaan 16 pelaajan Live-moninpeli pitää sisällään player- ja ranked tyyppiset kisamuodot, minkä lisäksi pelaaja voi myös yksinpelin tapaan ajella free ride -modessa. Itse asiassa yksinpeli ja moninpeli toimivat saumattomasti yhdessä siten, että pelaaja voi onlinessa ollessaan metsästää yksinpelin tapaan tarvittavia tähtiä, kerätä bensaa ja ostella menopelejä ja mikäli haluaa, voi välissä harrastaa hieman kisaamista ihmispelaajia vastaan. Tässä tosin on vain yksi ongelma: Kukaan ei pelaa Fuelia. Ei ainakaan Livessä, joten moninpelailu jää hyvin nopeasti pelkäksi haaveeksi. Jotain hyvää sanottavaa pelistä sentään löytyy tämän kaiken piiskaamisen jälkeenkin. Nimittäin peli kisaeditori on varsin kätevä työkalu. Pelaaja vain yksinkertaisesti “piirtelee” kartalle viivoja joiden mukaan kisataan. Se mikä kisaeditorissa on mielenkiintoinen ominaisuus, on se, että peli luo automaattisesti tiet pelaajan luomalle radalle. Ei siis tarvitse ajella pitkin pöpelikköjä, vaan aina löytyy tietä, oli se sitten asvaltti- tai hiekkapohjaista. Rataeditorilla tosin ei ole juuri kummoista virkaa, sillä omia kisoja voi ajaa ainoastaan itsekseen parhaan ajan tallentuessa, eikä itse luotuja ratoja voi myöskään lähettää Liveen muiden käyttäjien saatavaksi.
