Gabriel Knight III on kolmas ja viimeinen(?) osa mahtavalle seikkailupelisarjalle. Kaksi edellistä osaa ovat olleet seikkailupelien kärkeä, joten miten hyvin kolmas osa sijoittuu? Pelisarjan kolmas osa alkaa siitä, kun Gabriel saa kirjeen ranskalaiselta Prince Jamesilta, joka kutsuu hänet ja tämän avustajan Grace Nakamuran Pariisiin. Pian heille selviää ettei heitä kutsuttu vain kahville. Jotkut tahot yrittävät kidpanata Jamesin lapsen ja tämä Gabrielin pitäisi estää. Ei kuitenkaan kulu aikaakaan kun lapsi kaapataan. Gabriel onnistuu jahtaamaan kidnappaajia, mutta kadottaa heidän jälkensä Rennes Le Chateau nimisen pikkukylän kohdalla…
Sisällöltään Gabriel Knight III: Blood Of The Sacred, Blood Of The Damned on taattua seikkailulaatua samalla kun sarja kolmannen osansa myötä siirtyy 3D-maailmaan. Koko seikkailu jakautuu kolmeen pelipäivään ja jokainen päivistä jakautuu eri aikavyöhykkeisiin. Kun yhdessä aikavyöhykkeessä on suorittanut kaikki elintärkeät tehtävät, eli ratkaissut tarvittavat puzzlet, jatkuu pelin tarina eteenpäin. Mielenkiintoisena seikkana pelistä löytyy myös esimerkiksi hahmojen välisiä keskusteluita, joita ei ole pakko olla todistamassa, mutta pelin päätyttyä voikin sitten jäädä pisteitä uupumaan mahdollisesta saavutettavasta maksimimäärästä.
Peliä pelataan edellisosan tapaan Gabriel Knightin ja Grace Nakamuran yhteistyönä ja hahmoja ohjataan tarinan aikana vuoronperään. Peli käyttää uudentyyppistä käyttöliittymää, jonka totutteluun menee ensialkuun hieman aikaa. Kunhan siihen tottuu, sujuu sen käyttö luontevasti ja vaivatta. Hahmoja ohjataan hiirivetoisen käyttöliitymän avulla, joskaan kamera ei automaattisesti seuraa ohjattavaa hahmoa. Käytännössä pelaajan onkin itse liikutettava kameraa pitämällä hiiren nappia pohjassa. Pelissä on tarjolla myös erilaisia valmiita kamerakulmia, joista valita jos kameraa ei halua itse liikuttaa, mutta nämä valmiit kuvakulmat ovat melko kehnoja. Tavaravalikkoon päästään käsiksi painamalla i-näppäintä näppäimistöltä, tai jos hiirestä sattuu löytymään kolmaskin nappi niin luonnistuu se silläkin tavalla.
Pelattavuudeltaan Gabriel Knight III on kolmiulotteisuudestaan huolimatta perinteisille seikkailupeleille hyvin uskollinen. Pelaajan täytyy tehdä tutkimustyötä edellisten osien tapaan, joka tarkoittaa muiden pelihahmojen kanssa keskustelemista, sormenjälkien ottamista, ajoneuvojen rekisterikilpien ylösottamista ja niin edelleen. Pelissä tutkimusta tehdään myös Sydney -nimisellä tietokoneohjelmalla, jonka Grace on tehnyt koneeseensa.
Pelin vaikeusaste verrattuna muihin seikkailupeleihin on hyvin korkealla, ainakaan henkilökohtaisesti en ole aikaisemmin pelannut vaikeampaa seikkailupeliä. Pelin puzzlet ovat haastavia pääasiassa niiden loistavan kekseliäisyyden ansiosta, mutta on peliin valitettavasti livahtanut muutama jokseenkin epälooginen puzzlekin. Joihinkin pelaajiin saattaa tietysti tästä syystä iskeä turhautuminen, mutta onneksi peliltä on mahdollista pyytää pieniä vihjeitä, esimerkiksi missä paikoissa jotain pitäisi vielä tehdä ennen kuin tarina kulkee taas eteenpäin ja niin edelleen. Pelin ehkä vaikein/haastavin kohta on kun Gracen pitää ratkaista Serpent Rouge -niminen arvoitus. Kyseinen puzzle on moniosainen ja apuna on käytettävä Gracen tietokoneen loistavasti toteutettua Sydney-tietokanta, joka pitää sisällään uskomattoman määrän tietoa ja yksityiskohtia peliin liittyvien seikkojen taustoista.
Audiovisuaalisesti kolmas Gabriel Knight on toimiva. Visuaalinen puoli on kääntynyt melko uskottavan oloisesti ensin 2D-seikailusta videoseikkailuksi ja nyt 3D-maailmaan, vaikka Gabrielin hiusten väri onkin käännöksen yhteydessä muuttunut vaaleaksi…
Peliympäristöt ovat hienoja ja hahmot uskottavan näköisiä ilmenineen ja eleineen. Kaikki pelin ääninäyttelijät ovat onnistuneet erittäin hyvin työssään, joskin näyttelijä Tim Curryn ääntelemä Gabriel Knight on alkuun hyvin ärsyttävä, mutta jonkin ajan pelaamisen jälkeen siihen tottuu ja se alkaa istumaan. Taustalla soiva musiikkiraita on kaunista kuunneltavaa ja pelin henkeen aivan loistavasti sopivaa. Jopa alkuintrossa soiva tunnusmusiikki on aivan loistava ja sen kuuntelee mielellään useampaankin kertaan.
