Arvostellut: Mikko Kosonen, 6.lokakuu 2019

Peliarvostelu

Gears 5

Pelin nimi:Gears 5
Lajityyppi:Toimintapelit
Alusta:Xbox One
Kehittäjä/Julkaisija:The Collective/Microsoft
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun Gears 5 kansikuva

On kulunut jo kolmetoista vuotta siitä, kun ensimmäinen Epic Gamesin kehittämä Gears of War -peli julkaistiin Xbox 360-konsolille. Peli käytännössä mullisti 3rd person toimintapelien genren uudenlaisella suojautumis- ja ammuskelumekaniikallaan.

Sota Locustia ja swarmia vastaan ei ota loppuakseen, sillä Gears 5 on sarjassaan Epicin seuraajan, The Coalitionin peräti kolmas uusi peli. Gears of War 4 esitteli tukun uusia hahmoja korvaamaan Marcus Fenixin johtamaa ikääntyvää äijälaumaa. Sarjan uusin tulokas tekee remonttia entisestään.

Kuten nimestäkin näkyy, jopa pelisarjan nimi on laitettu uudistuslistalle ja nimestä ovat kadonneet tyystin sanat ”of war”. Ilmeisesti coolimpaa näin. Originaali Gears-posse on jo harmaantunut, mutta vielä tuttu jäljellä oleva kolmikko porskuttaa. Tekniikkavelho Baird tosin on suosiolla jättäytynyt pääasiassa kehityslabran puolelle, mutta Marcus ja Cole jatkavat yhdessä uuden sukupolven kanssa taistelua. Hahmot eivät kuitenkaan toimi Gears 5:ssä pelattavina hahmoina ja pysyttelevät muutenkin tarinan osalta suurimman osan ajasta vain sivuhahmoina tai kokonaan etänä radioyhteyden muodossa.

Pääosassa Gears of War 4 -pelissä nähtiin Marcuksen pojan JD Fenixin lisäksi Del sekä naissotilas Kait. Gears 5 nostaa naisvoimaa entistä isompaan parrasvaloon. Peli aloitetaan JD:n peluutuksella, mutta jo ensimmäisen peliluvun heitetään käsikirjoituksen osalta vähän tylsänlaiskasti ruudulle ”neljä kuukautta myöhemmin”. Ajallisen pomppauksen tarjoaman tekosyyn voimin Kait nostetaan päähahmoksi JD:n paikalle. Mukaan tulee myös kokonaan uusiakin hahmoja, kuten brittiaksentilla puhuva kuumakalle Fahz. Tarina kuljettaa uudistunutta ja monesti kahteen osaan hajautunutta joukkoa aktivoimaan COGin klassisen tykkiaseen, Hammer of Dawnin tarvitsemia satelliitteja ja siinä sivussa muun muassa värväämään uutta väriä uhkaavasti harveneviin riveihin. Kaiken keskellä jäsen Kait kärsii kummista päänsäryistä sekä sekavista visioista, joissa esiintyy hänen kuollut äitinsä. Mitä on tekeillä?

Ennen kuin aloitin kokeilemaan Gears 5 -peliä, mietiskelin itsekseni milloin koittaisi se päivä, jolloin GoW-pelisarja uudistaa itsensä niin radikaalisti, että se tuntuisi yhtä uudelta jutulta kuin ykkönen aikoinaan vuonna 2006. Sitä päivää kenties saadaan vielä odotella, mutta Gears 5 tekee ainakin jossain määrin töitä muuttaakseen tuttua kaavaa, eikä pelkäksi uudistukseksi jää pääosaan nostettu naispuolinen hahmo.

Uusi sotakoneisto

Uudistuneen hahmokatraan ohella mukaan on tuotu jälleen uusia aseita, mutta myös vihollistyyppejäkin. Vastaan saadaan tuttujen locustien ja nelosessa esiteltyjen erilaisten swarm-pahisten ohella myös uusiakin tuttavuuksia. Esimerkiksi COG-joukkojen seonneita DeeBee-vartijaroboja sekä iilimadon kaltaisia isoja lentäviä matoja, joilla on terävästi leikkaava suu. Heinäsirkkaparven tavoin sirkkelimadot kaluavat hetkessä paloiksi panssaroidunkin ihmisen – paitsi päähenkilöitä tietenkään.

Uusia haastavampia vihollisia on totta kai päästävä ampumaan uusilla aseilla, joten uusia aseita on luvassa jälleen kerran useampia, niin käsiaseita kuin kahdella kädellä pideltäviä raskaitakin aseita. Pelisarjalle ikonista lanceria moottorisahansa kera ei ole unohdettu, kuin ei ole unohdettu tietystikään myös tulitaistelusta hieman hauskempaa tekevää active reloadia. Jälkimmäinen on siis se tuttu ominaisuus, jolla aseen latausta voi joko nopeuttaa, tai huonossa tapauksessa pitkittää, kun ase jumiutuu. Rytmitys pelin tarinan ja toiminnan osalta on kutakuinkin pysynyt samana, joskin Gears 5 tuntuu heittävän koko ajan jotain uutta ja erilaista pelaajan eteen. Uusia aseita, uusia vihollisia, aiempaa enemmän sisätilaan sijoittuvia taisteluita. Lumi- ja aavikkomaisemia!

Uusi rytmitys ja etenkin lumi- ja aavikkomaisemien avoimempi tasosuunnittelu ei ole kuitenkaan pelkästään hyvä asia. Välillä pelissä kun seikkaillaan eräänlaisella purjekelkalla aavikolla tai lumella hiihdellen. Alkuun lumimaisemiin kastautuminen tuntuu tarinan osalta järkevältä, kun Kait ja Del yrittävät värvätä ulkopuolisia, eristäytyneitä kyläläisiä liittymään COGin riveihin. Liian pitkä altistus alkaa kuitenkin puuduttamaan, kun tehtävätavoitteet tuntuvat yhdentekeviltä tietokonepäätteiden rämpyttelyltä jossain hylätyssä COGin minitukikohdassa. Taisteluita taas on liian harvakseltaan lumikelkalla pelleilyn vuoksi.

Tähän päälle voi vielä lisätä sen, että kelkkailtaessa etäisyydet paikasta A paikkaan B ovat turhan pitkiä, vain sen takia että saataisiin jokin pikkujuttu hoidettua – ja samalla pelin kestoa venytettyä. Seilailu kun ei tarjoa parin ensimmäisen minuutin viehätyksen jälkeen mitään sen kummempaa kokemusta.

Jack of all trades

Mitä tulee taisteluihin, saadaan Gears-possen avuksi uusien ihmisjäsenien ja uusien pyssyköiden ohella myös Jack -niminen, leijuva ”R2-D2” älybotti. Jack osaa noutaa lisäaseita ja ammuksia jopa kiivaan tulitaistelun keskellä, mutta osaa myös avata vaikkapa höyryhanat vihollisen nahan kärventämiseksi ja työntää ulokkeensa konsoleihin ja avata ruosteisia kassakaappejakin. Botti osaa myös mennä ilmaluukuista jos tarvitsee saada jokin lukittu ovi auki muulle porukalle.

Tärkeimpiä ominaisuuksia ovat kuitenkin botin omaamat suojeluominaisuudet, jolla autetaan muita, sillä mikään mestari botti ei ole sotimaan. Välillä sitä ollaankin helisemässä, kun pitäisi voittaa isompia taisteluita yhden sotakaverin ja yhden botin kanssa. Jack ottaa osaa taisteluihin antamalla muun muassa sähköshokkeja vihollisille, mutta välillä vaikutus jää melko vähäiseksi.

Botti osaa päivityksen jälkeen tarjota Gears-sotilaille myös hetkellisen suojakentän taistelun keskellä tai muuttaa porukan häiveteknologian avulla kuin laumaksi Predatoreja, jotka voivat hiiviskellä kätevästi selän taakse teloittamaan vihollisia.

Etsimällä ja keräämällä sieltä täältä komponentteja Jackia voidaan päivittää uusilla kyvyillä ja vanhoja voidaan muokata tehokkaammiksi, kunhan onnistuu keräämään riittävän määrän näitä osia. Aina sen olemassaoloa ei taistelun tuoksinassa tahtonut muistaa, ennen kuin se leijui kameran eteen tai pahimmassa tapauksessa suoraan pelaajan aseen piipun eteen kiivaan taistelun aikana.

Monesti sitä turvautuikin klassiseen suojasta-suojaan liikkumiseen ja ammuskeluun, sokkona ampumiseen sekä kranaattien viskelyyn, mikä toimii kaikki edelleen varsin hyvin. Jackin päivityskomponenttien etsiminen rakennusten huoneista ja muista vastaavista paikoista kävi myös välillä vähän tylsistyttäväksi puuhaksi ja jokainen komponentin noukkimisanimaatio oli aina askel askeleelta tylsempää katsoa.

Kokonaisuutena Gears 5 toimii perusmekaniikkansa osalta edelleen erittäin hyvin ja kahdesta kolmeen kasvatettu co-op pelaajien määrä yksinpelikampanjan aikana on tervetullutta, vaikka yksi pelaajista joutuisikin pelaamaan Jackin roolissa älybottina. Tarina ei vain vaikuta ihan niin mielenkiintoiselta, että sen perässä jaksaisi – ainakaan todella innokkaasti – juosta vähän löysästi suunniteltujen epälineaarisempien kohtien aikana, osittain tylsiä COG-komplekseja koluten.

Asiaa ei auta se, että paikoin näistä komplekseista löytyy turhankin paljon hitaasti avattavia ovia, jumiin jääviä ovia, hitaasti liikkuvia hissejä sekä pakotettua hitaampaa jalan jolkottelua. Tämä ei haittaisi, mutta kun näitä tulee välillä putkeenkin useampia.

Pelinä kun Gears 5 ei ole neljän lukunsa osalta mikään kamalan pitkä, mutta kelkkailun ohella yllä mainitun kaltainen hidastettu eteneminen tekee siitä pidemmän. Ainakin muutamaan kertaan peli kärsi myös pöhkösti suunnitelluista checkpointeista ja kuolemisen jälkeen tiettyjä hitaita kohtia joutui toistamaan. Tekoälykamuistakaan ei aina ollut toivotunkaltaista apua taistelussa: kolme miestä konttaa maassa huutaen apua, mutta yksi ei voi auttaa, koska seisoo vieressä ja operoi hissiä. Game Over. Välibossi Matriarkka sen sijaan oli rasittava yksinpelattuna ihan vain siksi, että tuntui siltä, että kumpikaan tekoälykamuista ei auttanut tippaakaan kukistamisessa.

Djawadia rattaisiin

Audiovisuaalisesti Gears 5 toimii hyvin. Audiopuolen paikoittain mahtavan ponnekkaasta ja tilanteiden mukaan muuttuvasta ääniraidasta vastaa Gow 4 -pelin tavoin Ramin Djawadi (Game of Thrones, Westworld). Pelin päävalikossa soivassa ja varsin toimivassa teemamusiikissa on niin selviä vivahteita juuri edellä mainittujen TV-sarjojen teemamusiikkeihin, kuitenkin sen ollessa samaan aikaan oma juttunsa.

Ääninäyttelyssäkään ole mitään valittamista, joskin dialogissa tuntui Gears of War 4:ää enemmän esiintyvän ehkä turhankin paljon jatkuvaa läpänheittoa ja samaan aikaan turhaa tunteiden purkausta hahmoilta, jotka olevinaan ovat sotilaita. Brutaalit lancer-teloitukset ja luodeista räjähtävät swarmien päät, siihen päälle kontrastiksi heti perään läpänheittoa ja kinastelua.

Grafiikan osalta peli näyttää hyvältä ja kaikki on sinänsä tarkannäköistä ja välipätkät näyttäviä, mutta samaan aikaan peli näyttää vain juuri siltä; hyvältä. Mitään sen kummempaa wau-elämystä Gears 5 ei enää tässä vaiheessa Xboxin elinkaarta päässyt aikanaan allekirjoittaneen osalta tuottamaan, joskin eritoten lumimaisemat olivat piristävä visuaalinen poikkeus siihen totuttuun miljöösuunnitteluun.

Rautaa ja roskaa

Ei uutta Gears of Waria ilman nettipeliä. Aiemmin mainitun paikallisen kolmen pelaajan co-op tilan ohella Gears 5:stä löytyy klassikko hordemoodi kahdellatoista kartalla sekä versus-valikon alle kätketyt Gears of War 4 -pelistä tutut team deathmatchit ynnä muut – pelimuotoja, joita on kaikkiaan yhdeksän erilaista.

Hordessa tuttuun tapaan käydään taistoon maksimissaan viisihenkisen pelaajatiimin voimin. Idea olisi kukistaa aalto toisensa jälkeen päälle käyvät viholliset. Kaikkiaan aaltoja on viisikymmentä, mutta jo kymmenennen jälkeen alkaa vaikeuskäyrä nousta. Avukseen pelaajat saavat toistensa ohella tutun fabkrikaattorin, eli eräänlaisen 3D-tulostimen, jolla voidaan tulostella aseita sekä hahmosta riippuen esimerkiksi tykkitorneja, piikkilankaa hämäysnukke tai korjausase, puolustuksien korjaamiseen. Kaikki tulostelu maksaa energiapisteitä, joita saadaan kerättyä tapetuilta vihollisilta pieniä määriä kerrallaan. Oma suosikkimoodini on jo kauan ollut juurikin horde, eikä se petä nytkään. Sitä on koukuttavaa pelata, mutta jostain kumman syystä Gears 5:n hordemodea vaivasi ajoittain kummallinen ongelma. Matseja varten oli vaikea saada täysiä seurueita. Tyhjät paikat täytetään tylsillä tekoälypelaajilla. Joskus täysikin seurue saattoi jo matsin latausruudun jälkeen vaihtua kahteen pelaajaan ja kolmeen tekoälybottiin, kun porukka poistuikin pelistä.

Ainoa uusi pelimuoto Gears 5:ssä on varsin hauska kuuden kartan tarjonnalla varustettu kolmen pelaajan co-op moodi nimeltä escape, jota kuvailisin eräänlaiseksi liikkuvaksi hordemoodiksi. Pelaajan kimppuun vyörytetään alati kovenevia vihollisia, samalla kun pelaajat etenevät kulloinkin valitulla kartalla. Ideana olisi nimensä mukaisesti paeta aloituspaikasta A paikkaan B, jossa helikopterievakuointi tapahtuu.

Maksimissaan kolmella pelaajalla pelattava tiimimoodi ei ole suinkaan helppo, sillä reitti ei ole vapaakulkuinen suoralta käsin. Ovet eivät heti avaudu, vaan pelaajat jäävät mottiin taistelemaan, kunnes jälleen päästään etenemään. Puolivälissä karttaa päästään linnoittautumaan hetkeksi turvahuoneeseen, joka tarkoittaa sitä, että pelaajien kuollessa ei tarvitse aloittaa aivan alusta, vaan yritystä voidaan jatkaa turvahuoneen tarjoamasta checkpointista.

Aina ajoittain käyttöön saadaan ammustäydennyskyky, jonka aktivoidessa syntyy kartalle pieni rinki tiimin avuksi. Ympyrän sisässä seistessä pelaajien aseiden ammusvarastot täydentyvät, mutta vain hetken aikaa, kunnes ympyrä jo katoaa ja kyvyn cooldown-efekti pistäessä sen tauolle.

Erilaisilla modeilla voidaan vaikeuttaa Gears 5:n niin horden kuin escapenkin vaikeustasoa, esimerkiksi antamalla viholliselle tuplakestävyys tai omalle tiimille vähemmän kartalle ilmestyviä lisäammuslaatikoita.

Kaikki matsaaminen tuottaa XP:tä ja sitä kautta pelaajatason nousua. Jokaisella valittavissa olevalla pelihahmolla (Cogilla ja swarimma molemmilla noin 9 valittavaa hahmoa) on omat erikoiskykynsä, jotka paranevat sitä mukaa kun hahmon henkilökohtainen taso nousee. Tasonnousun myötä hahmoille saa asettaa käyttöön erilaisia kykyjä pienesti boostaavia ja palkkioksi XP:n ohella tienattavia hahmokortteja, joita voi myös päivittääkin. Luonnollisesti hahmon on oltava peluutuksessa, jotta sillekin kertyy kokemusta.

Your money. Give it to me.

Pelin ennakkotilanneille annettiin myös jostain käsittämättömästä syystä hahmovalikkoa kasvattamaan marraskuussa ilmestyvän Terminator Dark Fate -elokuvan Sarah Connor sekä pahisten puolelle teräksisen paljaspintainen T-800. Halo Reach -pelin muutamat spartalaiset ymmärrän kyllä Microsoftin ollessa julkaisija, mutta että Terminator? Toki etenkin T-800 on varsin näyttävä hahmomalli sinänsä ja kenties hienoin ja kiiltävin Terminator missään videopelissä koskaan, mutta olisivat muuttaneet edes tappajarobotin juoksuanimaation erilaiseksi. Terminator kun käyttää sekin samaa ”selkä kyyryssä” -juoksua, mikä näyttää vaarallisen ja kankean tappokoneen kroppaan istutettuna todella typerältä.

Ilmeisesti raha on kuitenkin puhunut, kun tällaista täysin aiheeseen liittymätöntä mainontaa on peliin haluttu tuoda. Toisaalta Terminator ei ole ainoa brändi, joka tuo itseään pelissä esille. Myös vaatemerkki Aapelta on tarjolla parinkymmenen euron hintainen skinipaketti, jossa tulee mukana muun muassa yksi hahmoskini sekä parikymmentä pelin aseisiin rumasti lätkittyä Aapen logoa.

Toisaalta kahiseva tuntuu puhuvan pelissä muutenkin, nimittäin rautakolikot. En aluksi huomannut mitään kummallista hahmotason ja XP:n kertymisessä. ”Sitähän kertyy ihan kivasti. Ei nopeasti, mutta ei hitaastikaan,” ajattelin.

Tämä siis kunnes äkkäsin, että saamassani arvostelukoodissa olikin valmiiksi aktivoituna viidenkymmenen päivän kestoinen boosterikannu. Boosterit ovat siis nimensäkin mukaisesti sellaisia, joilla pelaaja saa tupla-XP:t jokaisesta pelatusta matsista, niin kauan kuin kannu on voimassa.

Gears 5:n kauppapaikalta näitä kannuja saa ostaa rautakolikoilla yhden päivän, viikon ja kuukauden kestoisina boostereina. Viimeksi mainittu maksaa 1200 rautakolikkoa. Muuta osteltavaa ovat hahmoskinit, aseiden skinit, teloituksessa näkyvät uniikit veriroiskeet, bannerit, hahmon heilumisliikkeet sekä eri kansallisuuksien liput. Kauppapaikan kosmeettiset esineet vaihtelevat osa päivittäin ja osa viikoittain. Rautalikoita ei vaan meinaa oikein saada mistään. Pelistä löytyy ”tour of duty” -nimeä kantava tavoitelista, joita suorittamalla (esimerkiksi selviä 25 aaltoa hordea, tapa 20 vastustajaa haulikolla) kertyy aina pieni määrä rautaa tilille.

Näitä ei ole kuitenkaan suunniteltu maltillisille grindaajille, vaan pelin tekijät toivovat, että haluat sen skinin ja ennen kaikkea haluat, että pelaajatasosi ja käyttämäsi hahmosi taso paranisivat nopeammin. Kyllästyt odottamaan ja maksatkin oikealla rahalla. Kauppapaikalta kun saa ostaa rautakolikoita ihan euroillakin.

500 kolikkoa maksaa viisi euroa, mutta sillä määrällä rautaa ei saa oikein mitään. Miten olisi 2000 kolikkoa – saat siihen päälle ilmaiset 250? Maksat vain kaksikymmentä euroa oikeaa rahaa.

Tai jos haluat törsätä, voit maksaa myös 50 tai jopa sata euroa oikeaa rahaa! Viimeksi mainittu kerryttää 10000 + 2500 kolikkoa. Että sellaista. Kyllä kolikoita varmasti joku nuorempi pelaaja isänsä tai äitinsä kortilla salaa vinguttaa, joka kyllästyy perusnopeudella XP:tä keräämään tai odottelemaan, että saisi sen tietyn skinin.

Loppusanat

Pelimekaanisesti Gears 5 on melko tuttua toimintaa sarjan faneille aina active reloadista paikalliseen co-op -peliin kuin netin hordemoodiinkin. Pelin tasosuunnittelu ja tarina eivät ehkä ihan aina ole parasta mahdollista mielenkiinnon osalta, minkä lisäksi nettipelin mielenkiintoa syö osittain grindaamiseksi menevä, ahneuteen nojaava suunnittelumalli.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • - Horde- ja escapemoodit
  • - Pelimekaanisesti edelleen yhtä toimiva
  • - Pienet uudistukset siellä täällä tuovat tuoreutta
  • - Kaunis musiikki
  • - Paikallisesti toimiva co-op on klassikko

Huonoa

  • - Yksinpelin autiomaakelkkailu tylsyttää nopeasti
  • - Paikoin laiskanpuoleinen tarina
  • - Mikromaksut
  • - Selkä kyyryssä juokseva T-800 näyttää hölmöltä
  • - Botti-Jack on välillä turhankin näkymätön tai tiellä taisteluissa
  • - Liikaa keinotekoisesti pidennettyjä kohtauksia