The Coalition on kanadalainen, Microsoftin melko nuori first party pelistudio, joka otti ohjat Gears Of War -pelisarjasta, sen jälkeen kun Epic Games päätti jättää sarjan kehittämisen muille kolmen pelin jälkeen. Gears Of War – Judgment oli mielestäni varsin onnistunut esiosa Epic Gamesin trilogialle. Olikin mielenkiintoista odotella, miten The Coalition onnistuisi seuraavan, Gears Of War 4 -pelinsä kanssa, joka ajallisesti tulisi näyttämään tapahtumia sen jälkeiseltä ajalta, kun sota Locust-pahiksia vastaan oli viimein voitettu. Eikä nelonenkaan ole mikään pettymys.
Gears Of War 4 sijoittuu ajallisesti kaksikymmentä viisi vuotta jälkeen kolmosen tapahtumien. Pelin alkaessa ihmiskunta ja COG-liittouma juhlii tätä merkittävää vuosipäivää. Kun Locust ja Imulsionit tuhottiin planeetta Seralla, eliminoi se samalla mahdollisuuden käyttää fossiilisia polttoaineita. Niinpä ihmiskunta on taantunut teknologiassaan hieman taaksepäin. Uusi ”pääministeri” on asettanut tiukat lait, eikä kukaan saa liikkua kylien ulkopuolella.
Pelissä ei seurata aiempien pelien tapaan Marcus Fenixin ja tämän rämäpääjengin edesottamuksia, vaan sen sijaan Marcuksen pojan, JD Fenixin sekä tämän tyttöystävän ja kavereiden toilailuja. JD ja kumppanit. Heti alussa JD ja muut lähtevät jättävät noudattamatta näitä lakeja ja haistattavat COGille pitkät lähtiessään etsimään vanhojen sotilastukikohtien raunoista ”fabrikaattoria”, minkä avulla paikalliseen kylään saataisiin rakennettua voimageneraattori ja sitä kautta sähköt.
Pääministeri ja tämän uudet robo-COGit eivät tästä tykkää ja niinpä alkupuoli pelissä menee peltiheikkejä tuhotessa. Piankos kuitenkin asiat menevät päälaelleen ja esiin Locustin jäänteistä nousee täysin mutatoitunut uhka, swarm.
Swarm ei oikeastaan niin älyttömästi eroa Locustista vaan muistuttavatkin näitä aika pitkälti, sillä erotuksella että swarmilla on paljon enemmän erilaisia yksiköitä sodassaan ihmiskuntaa vastaan. Pian yksinkertainen generaattorinrakennusprojekti muodostuukin täysimittaiseksi, viisi lukua kestäväksi yksinpelikampanjaksi, jossa aseet laulavat ja miehet (kuin nainenkin!) loikkivat suojien ylitse, nakkelevat kranaatteja ja sahaavat lancereillaan pahiksia paloiksi.
Kyseessä on The Coalitionin ensimmäinen oma, Gears Of War -universumia eteenpäin kuljettava tarina. The Judgment oli esiosa ja pitkälti peruspilarit oli keksitty ja ainakin visioitu jo aiemmin Epic Gamesin toimesta, kun taas pelisarjan kymmenvuotista taivalta juhlistanut, alkuperäisestä pelistä Xbox Onelle tehty ja remasteroitu Ultimate Edition oli käytännössä vain vanhan kertaamista uudella nahalla.
Gears Of War 4 on kuin näkisi vanhan ystävän, mutta jonka elämässä on tapahtunut kuitenkin vähän jotain uuttakin. Pääpiirteittäin uusi gears toimii täysin samalla tavalla kuin se jo ihan ensimmäinenkin peli kymmenen vuotta sitten. Räiskitään possen kanssa pahiksia (swarmin limaisia joukkoja), ladataan pyssyt active reloadin kera nopeammin, yritetään pysytellä suojissa ja taisteluosioiden välissä potkitaan auki ovia, sahaillaan lancerin sahalla pahiksien lihan ohella ketjut ovista ja painellaan vähän nappuloita laitteiden käynnistämiseksi ja edetään taas uuteen taisteluun.
Uusi sukupolvi ja uudet hahmot tuovat kuitenkin sen oman raikkaan tuulahduksensa peliin. Mielestäni joukon kemia pelaa hyvin yhteen ja dialogi on paikoin jopa hauskan vitsailevaa ja päähenkilö on aika symppis kuten isänsäkin. JD:n tyttöystävä taasen tuo sen naiskosketuksen peliin, jota ei itse asiassa pelisarjassa olekaan samalla tavalla aiemmin nähty. Gears Of War 3 ja Judgment sisälsi naishahmoja sivurooleissa fanipalautteen jälkeen, mutta Gow 4:ssä on ensi kertaa mukana naishahmo sotimassa sekä jopa pelattavana hahmonakin, silloin kun mukana on kaveri co-op pelaamassa.
Nykytrendin mukaisesti pelistähän pitäisi puuttua se sohvalta käsin toimiva paikallinen co-op, mutta kyllä se niin pelisarjan tavaramerkkejä on, että ei sitä pois saa ottaa eikä ole onneksi otettukaan. Kyllä kampanjan pelaaminen kaverin kanssa vähän vaikeammalla vaikeustasolla on sitten niin kivaa ja paras tapa kokea peli – kuten aina. Jos kavereita ei löyty kotiin kahvittelemaan, voi myös omalta ystävälistalta kutsua kaverin pelaamaan netin kautta.
Tarinansa osalta Gears Of War 4 on toimiva ja uskottava lisäys pelisarjan maailmaan ja muutoinkin tarina pitää aika hyvin otteessaan – löysiä kohtia ei juurikaan ole ja peli heittää pelaajaa ja JD:n jengiä tilanteesta toiseen maisemien vaihtuessa mukavasti. Jatkuvasti tulee vastaan jotain uutta – oli se sitten uudenlaisia aseita tai uudentyppisiä vihollisia, joiden listimiseksi tarvitaan omanlaisensa lähestymistapa perusammuskelun sijaan. Hautomispussiinsa pelaajan kaappaava ”snatcher”, on iljettävä, mutta samalla myös vähän hankalampi voittaa laajamittaisen panssarikuorensa vuoksi. Myös muutamat kohtaukset tuovat vaihtelua pelaamiseen. Vauhdikas moottoripyöräkohtaus sekä jättiroboteilla tallustelu, näin muutaman mainitakseni.
Ammuskelun osalta peli käyttää edelleen tuttua ”kaksi isoa pyssyä, käsiase ja kranaatit” -konseptia, joka toimii. Aseita voi noukkia matkan varrelta tapetuilta vihollisilta ja pitääkin, sillä aika ajoin omista loppuvat kudit ellei onnistu bongaamaan lisäammuslaatikoita. Gears Of War 4 on myös ensimmäinen gears-peli, joka tuo kampanjaan nettipuolelta tutun horde moden. Muutamassa kohdassa tarinan aikana päästäänkin pienesti varustamaan puolustuspaikkaa tykkitornein ja piikkilangoin, kun otetaan vastaan useampi vihollisaalto putkeen.
Ihan kivaa ja samalla toimii eräänlaisena tutoriaalina oikeaa horde modea varten. Oman elementtinsä peliin tuo myös planeetan arvaamattomat sääolosuhteet. Välillä taistelukohtauksia swarmia vastaan kun maustetaan järeillä tuulimyrskyillä, jotka viskovat tavaraa ja listittyjä ukkoja pitkin ruutua. Irtoromua voi ampuakin ja saada vaikkapa puhki ruostuneet autonromut lentämään vihollisen päälle. Tällainen sää kun kohdalle sattuu ei se tuo pelkästään taktista kiva pelaamiseen, vaan on myös efektinä erittäin näyttävää sorttia, hiekan ja lian lentäessä taustalla samalla kun salamat välkkyvät yllä.
Visuaalisesti peli on muutenkin erittäin nättiä katsoa. Ja kuunnella! Peliäänet ovat muhkeat, musiikki toimii silloin kun sitä on ja ääninäyttelyssä on oikeaa fiilistä. Synkät kohtaukset ovat synkkiä ja porukan keskinäiset tsemppaushetket tuntuvat aidoilta. Sarjan pitkäikäisille faneille on myös luvassa tuttuja vanhoja naamojakin – tutuin ääninäyttelijöin ja kaikki tämä tuntuukin varsin lämminhenkiseltä. Kyllä The Coalition tietää miten pelisarjaa kohdellaan.
Kokonaisuutena Gears Of War 4:n kampanja on hauskaa hupia alusta loppuun. Tarina on ehkä jopa mukaan tempaavampi kuin aiemmissa osissa ja COG-liittouman ja ihmisten joskus asuttamien raunioiden tutkiminen swarmin pyöriessä joka paikassa on kiehtovaa ja hauskaa, siinä missä swarm ja COGin sotilasbotit tuovat räiskyttelyyn oman kivan tuoreuden tunteensa. Kampanja on myös sopivan pitkää sorttia, eikä tunnu sen lyhyemmältä kuin aiemmatkaan sarjan pelit.
Jatkot netissä
Sokerina pohjalla on totta kai se moninpelitila. Versus-tilan corepuoli tarjoaa tiimipohjaista pelattavaa kuuden moodin verran. Mukana on perinteinen team deathmatch ja king of the hill, mutta myös dodgeball, arms race, guardian ja warzone. Guardianissa esimerkiksi on ideana tappaa ensimmäisenä vastapuolen tiimin johtajahahmo, jolla lopetetaan respawnit. Sen jälkeen loput vastustajat. Arms racessa pelaajien käyttämä ase vaihtuu joka kolmannen tapon jälkeen ja dodgeballissa jokainen tappo elvyttää yhden oman tiimiläisen – ideana nitistää vastapuolen pelaajat.
Corepuolen ohella on mukana competitive, josta löytyy kaksi pelimoodia lisää. Escalation ja Execution. Toisessa kaapataan oman tiimin haltuun renkaita kartalta ja kerätään pisteitä, toisessa moodissa ideana on kerätä tappoja ja pisteitä perusampumisen sijaan käyttämällä teloitusliikkeitä.
Vaikka nämä versusmoodit ovat nekin erittäin hauskoja, on omakohtainen suosikkini aina ollut ja on edelleen hordemode. Gears Of War 4:stä löytyy hordemoden 3.0 versio. Muutoksia on tapahtunut sen osalta, että kun vihollisia tapetaan ne pudottavat aseiden ohella ”virtaa”. Virtaa tulisi kerätä talteen ja viedä yksinpelistäkin löytyvän fabrikaattorin luokse, joka on siis eräänlainen ”3D-tulostin”, jolla voidaan valmistaa niin aseita kuin puolustustarvikkeitakin. Virta toimii valuuttana ja sillä ostetaan uusia puolustuksia, kuten piikkilankoja, tykkitorneja, hämäysnukkeja, ammustäydentäjiä ja niin edelleen.
Tuttuun tapaan hordessa vihollisaallot kovenevat ja kasvavat jokaisen voitetun aallon myötä ja esimerkiksi aalto 20 ei olekaan enää niin läpihuutojuttu. Niin kauan, kun joku pelaajista selviää aallosta hengissä, peli jatkuu etenemällä uuteen aaltoon. Joka kymmenes aalto on ”pomoaalto”, missä vastaan saadaan niitä yksinpelissäkin tavattuja kovempia tyyppejä.
Omia kaatuneita kavereita voi tuttuun tapaan elvyttää, mutta jos joku posauttaa pelaajan tuusan nuuskaksi, ei lihapaloja sen kummemmin elvytellä ja kyseinen pelaaja on loppuerän poissa pelistä, ellei joku maksa ja herätä henkiin. Fabrikaattoria voidaan myös taktisesti liikutella mihin halutaan. Niinpä esimerkiksi jos tietty kohta kartalla on jo hyvin varusteltuna puolustuslaitteilla, voidaan laatikkoa viedä lähemmäs etulinjaa, mikä nopeuttaa tavaran viemistä entistä pidemmälle eteenpäin, koska pelaajat eivät voi juosta tavarat käsissään, eikä aikaa aaltojen välillä ole kuin muutamia kymmeniä sekunteja. Kokonaisuutena horde mode 3.0 on äärettömän hauskaa yhdessä pelaamista maksimissaan neljän muun pelaajan kanssa ja vielä hauskempaa jos mukaan nettisessioon ottaa sohvalla istuvan co-op kaverin.
Kaiken kaikkiaan Gears Of War 4 on erittäin onnistunut pelisarjan uusi osa ja yleisesti ottaen älyttömän viihdyttävä toimintapeli Xbox Onen pelikirjastoon. Nettipeli tarjoaa riittävästi hupia sen jälkeen, kun kampanja on koluttu ja pitää mielen lämpimänä siihen asti, kunnes näemme mitä The Coalition seuraavaksi keksiikään.
