Gears Of War - Judgment arvostelussa

On tullut jälleen aika kaivaa aseet naftaliinista ja teroittaa refleksit ja antaa Locusteille turpiin, sillä Gears Of War on jälleen täällä uuden pelin myötä. Gears Of War tai lyhyemmin ?GOW? on yksi niistä kolmesta Microsoftin pitkäikäisemmästä pelisarjasta Xboxilla ? muut kaksi ovat Halo ja Forza, joten ei ollut kovin suuri yllätys, kun Gears Of War ? Judgment -peli ilmoitettiin pelaavalle osalle maailmaa.

Tuoreimpien Forza- ja Halo-pelien osalta myös Gears Of War – Judgment jatkaa samoilla jalanjäljillä: pelin kehityksestä ei olekaan vastannut sarjan aiemmat pelit kehittänyt Epic Games, vaan sen sijaan mahdollisuuden paikka on annettu kokonaan toiselle pelistudiolle ? tuoretta näkökulmaa kaiketi antamaan. Judgmentin onkin kehittänyt Epic Gamesin itselleen taannoin ostama People Can Fly studio.
Onko People Can Fly sitten osannut antaa sarjan tuoreimmalle pelille samanlaiset siivet, jolla lennetään taas kohti menestystä? Periaatteessa tehtävä on ollut puoliksi helpotettu: alla on lähes valmis paketti, sillä Judgment ei poikkea pelattavuutensa tai edes grafiikkansakaan osalta juuri lainkaan sarjan aiemmista osista.

Jotta Judgment ei olisikaan ?vain yksi? uusi peli Gears Of War -pelien sarjassa, on People Can Flyn täytynyt keksiä edes jotain koukkuja ja tuoreita ideoita. Niitä onkin tarjolla sekä tarinan, että pelattavuuden osalta, joiden ansiosta Judgment ansaitsee paikkansa ?trilogian? vierellä varsin pelattavana pelinä. Toki suojasta suojaan rymistely isokäsisillä, raskaasti varustautuneilla sotilasmiehillä alkaa olla jo melko kliseinen idea sinänsä aina sitten pelisarjan vuoden 2006 debyyttiosan, mutta kun paketti toimii kontrollien ja pelattavuuden myötä niin hienon sutjakasti (kuten ennenkin), ei Judgementia voi liikaa sättiä sen samankaltaisuudestaan ? tämä on kuitenkin sitä mitä sarjan fanit varmasti ovat halunneet ja Judgment on juuri sitä ? uusi peli sarjan pitkäikäisille faneille.

Sen sijaan, että tarinaa jatkettaisiin Gears Of War 3-pelin jälkimainingeista, sijoittuu Judgment aikaan monta vuotta ennen ensimmäisen pelin tapahtumia. Kyseessä on siis esiosa. Tapahtumat kuitenkin edelleen sijoittuvat samaan Seran maailmaan, tarkemmin sanottuna Judgementissa pyöritään Halvo Bayn kaupugissa. Pelin alkaessa trilogian päällimmäisenä motiivina toiminut emergence day, tai ?E-Day? on juuri tapahtunut. Maan alta ihmisten riesaksi nousseet Locustit ja kaikki näiden variaatiot ovat aloittaneet sodan ihmiskuntaa vastaan.

Gears Of War-trilogian Marcus Fenixin ja Domic Santiagon sijaan pelissä seurataan Kilo-ryhmän edesottamuksia, joihin kuuluvat etunenässä trilogiassakin sivurooleissa tavatut Damon Baird sekä Augustus Cole. Uusia tuttavuuksia ovat ryhmän kaksi muuta jäsentä, Sofia Hendrick ja Garron Paduk. Kyllä, sankarilaumaan kuuluu myös yksi nainenkin, jotka ylipäätään esiteltiin ensikerran mukaan vasta Gears Of War 3-pelissä. Osa sarjan faneista kenties kaipailee viskibassoista ja arpinaamaista Marcusta, mutta oma mielipiteeni on se, että uudet ja ?uudet-vanhat? hahmot tuovat touhuun tuoreutta, muiden seikkojen ohella.

Uusimman Gears Of War-pelin “Judgment” -lisänimen taakse saattaa kätkeytyä useampikin piilomerkitys, mutta tarinan alkaessa koko Kilo-ryhmä on joutunut nopeasti vireille laitettuun sotaoikeuteen oikeustalolle, sodan osapuolten räiskiessä ja pommittaessa toisiaan ulkopuolella samaan aikaan. Lähestulkoon koko pelin tarina on yhtä takautumaa. Kilo-ryhmän jäsenet selittävät oikeuden edessä seistessään kukin vuorollaan näkemyksiään tapahtumista, jotka johtivat siihen hetkeen ja tilanteeseen, jonka vuoksi he joutuivat sotaoikeuteen ja teloitusuhan alle.

Tarina on mielenkiintoinen ja sitä edistetään mukavan reippaaseen malliin. Eri näkemykset ilmenevät pelissä siten, että pelaaja pääsee vuorottelemaan kullakin Kilo-ryhmän hahmolla, samalla kun hahmojen ääninäyttelijät toimivat kertojan roolissa aina välillä taustalla. Tarinan reippauteen vaikuttaa myös se, että pelissä ei ole lainkaan lataustaukoja, vaan kaikki ladataan taustalla, välianimaatioiden aikana. Pelikokemus on siis yksi eheä kokonaisuus, eikä katkoksia tule.

Visuaalisesti peli on pysynyt samalla tasolla edeltäjiensä kanssa, joskin People Can Fly on selkeästi uskaltanut käyttää paljon enemmän kirkkaita värejä kuvittaessaan pelin kiitettävästi vaihtelevia maisemia, jotka Judgementissa vielä ovat paljon paremmassa kunnossa, kuin sarjan aiemmissa peleissä, joissa sotaa on käyty jo vuosia. Toki pelimoottorin ikääntyminen alkaa pikkuhiljaa jo näkyä, mutta toisaalta on hyvinkin mahdollista, että pelisarja siirtyykin Judgementin jälkeen seuraavan sukupolven vesille, uudelle Xboxille.

Yksinpelikampanjan episodi jakautuu kuuteen lukuun ja jos Judgementia verrataan Gears Of War 3:n 4-7 luvun pituisiin episodeihin (joita oli neljä) on sanomattakin selvää, että Judgment on pelinä paljon lyhyempi kuin edeltäjänsä. Judgmentissa yksittäiset luvut taasen monen monituiseen pieneen ?segmenttiin?. Segmenttien pelaaminen on sarjan faneillekin uusi juttu, sillä sitä ei ole aiemmin ollut mukana. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pelasipa millä vaikeustasolla hyvänsä, kerätään räiskimisen ohessa tähtiä. Kustakin segmentistä voi saada maksimissaan kolme tähteä, joita kertyy tappamisesta ja teloituksista ja vastaavasti ehtyy mitä useammin kaatuu maahan.

Tähtien kertymistä voi nopeuttaa suorittamalla jokaisen segmentin alusta löytyviä ?paljastustehtäviä?, jotka käytännössä ovat eräänlaisia muuttujia peruspelattavuuteen. Paljastustehtävät luovat erilaisia tavallista haastavampia aloitustilanteita kunkin segmentin alkaessa. Kaikkia tehtäviä ei ole pakko aktivoida jos ei halua, mutta ne tuovat mukavasti vaihtelua perinteiseen Gears Of War-räiskyttelyyn ? eli siihen ?suojaan, ammu, suojaan, ammu? -kaavaan.

Paljastustehtävien antamiin alkuasetelmiin saattaa lukeutua vaikkapa näkyvyyden äkillinen heikkeneminen pölymyrskyn vuoksi, Locustien joukkojen koveneminen tai varustautuminen tarkka-ampujilla, tai ihan vaikka kaikkien Kilo-ryhmäläisten aseiden tyhjeneminen ammuksista, jolloin on hetki pärjättävä pelkällä lähitaistelulla. Vaikka paljastustehtävät tekevätkin pelaamisesta tietyllä tapaa keinotekoisesti vaikeutettua, on ne silti ehdottomasti Judgmentissa se juttu, joka erottaa sen edukseen aiempien pelien joukosta.

Yksinpelikampanjassa on myös vivahteita aiemmista peleistä löytyneestä horde-moninpelimuodosta. Moneen otteeseen Kilo-ryhmä ajautuu tilanteeseen, joissa on pakko kaivautua asemiin ja puolustautua Locusteilta. Vihollisaallon saapumiselle annetaan lyhyt aika ja vihollisen saapumista odotellessa on hyvä hetki ladata aseet valmiiksi, mutta myös asetella kätevästi tarjolla olevat automaattitykit taktisiin paikkoihin sekä viritellä ansalangat valmiiksi. Välillä ympäristöjä on vahvistettu vihollisia hidastavin pikkilangoinkin. Kaiken kaikkiaan koko kampanja on täynnä hienoja ja toiminnallisia hetkiä, joista ei vauhtia puutu.

Eikä se tekoälykään huonoa sorttia ole, vaan samaa tuttua laatua aiemmista peleistä. Tekoälyn ohjastamat tiimikaverit osaavat tulla hätiin, kun pelaaja konttaa henkitoreissaan pitkin mukulakiviä, mutta osaavat myös antaa viholliselle köniin, jotka taas vastavuoroisesti osaavat hakeutua suojaan ja yrittää taktisempaa lähestymistapaa esimerkiksi koukkaamalla pelaajan ryhmän selustaan.

Vaikka alkuperäisessä Gears Of Warissa ensikerran nähty toimintamekaniikka ja saumattoman toimiva, A-nappulalla seinään liimaantumisen mahdollistava suojautumissysteemi onkin tänä päivänä jo todellista arkea etenkin monessa niin ikään Unreal-teknologialla toteutetussa toimintapelissä, ei pelattavuuteen ainakaan Judgmentissa ehdi kyllästyä, koska Judgment tuo mukanaan jotain omaakin.

Uusia aseitakin on jälleen tarjolla, mutta ne rajoittuvat ikävä kyllä lähinnä muutamaan melko tylsään kivääriin, ihan kivaan, mutta ei sen kummemmin Locustien boomshotista edukseen erottuvaan kranaatinheittimeen sekä ansalankoja ampuvaan jalkajouseen. Sarjan aiemmissa peleissä esitellyt aseet ovat kaikki mukana aina moottorisahalla varustettua rynnäkkö-lanceria myöten. Parannuskranaatti sen sijaan on varsin tervetullut uudistus asearsenaaliin: sen jälkivaikutus ei ole räjäyttävä, vaan sen sijaan parantaa ja auttaa tiimikavereita ylös lattiasta ? varsin kätevää, jos ei itse ehdi paikalle vaikkapa co-op peliä pelatessa.

Judgmentin yksinpelikampanja on jo sellaisenaan sopivan pituinen ja paljastustehtävät sekä useat eri vaikeustasot tuovat pelaamiseen uudelleen peluun arvoa, maksimissaan neljän pelaajan yhtäaikaisesta co-op tuesta puhumattakaan. Keräämällä Judgment-kampanjan aikana tähtiä, avautuu lopulta pelattavaksi myös ?jälkipyykki? -niminen, yhden luvun mittainen minikampanja, joka sijoittuu aikaan Gears Of War 3:n tapahtumien jälkeen, mutta tässäkin seurataan Judgmentissa nähtävien Colen ja Bairdin edesottamuksia Marcus Fenixin sijaan.

Jälkipyykki on erittäin hieno ele jo muuten riittoisalle yksinpelailulle ja pidentää lyhyenpuoleiseksi jäävää pääkampanjaa sen pienen verran. Jotta tässä ei olisi vielä kaikki, toimitetaan Judgmentin mukana (ainakin arvostelukappaleessamme oli) lisäksi latauskuponki, jolla saa ladata Liven markkinapaikalta ilmaiseksi alkuperäisen Gears Of War-pelin. Jos et siis ole vielä tutustunut kyseisen pelisarjaan, tarjoutuu Judgmentin myötä siihen nyt tuplamahdollisuus.

Gears Of War-pelisarja ei ole kuuluisa pelkästään sen 3rd person toimintapelit aikoinaan mullistaneesta pelimekaniikastaan, eikä yksin co-op tuestaankaan, vaan Live-moninpelistä. Judgmentissakin sellainen luonnollisesti on. Deathmatch ja team deathmatch eivät jaksa innostaa kauaa ja dominationin ?pidä joukkueesi hallussa kolmea aluetta pisteiden toivossa? -idea on sekin nähty jo melko moneen otteeseen, mutta loput kaksi ? survival ja overrun ? ovat molemmat varsin nautinnollista ajanviihdettä. Tämä osittain siksikin, että ne ovat käytännössä toistensa kopioita, vain sillä erolla, että overrunissa Locusteinakin pelaavat ihmiset tekoälyn sijaan.

Overrunissa pelataan maksimissaan 5 Vs. 5 -hengessä, tiimien vuorotellessa Gears-sotilaiden ja Locustien joukoissa. Ideana on kukistaa toinen joukkue. Locustit yrittävät tuhota E-aukkojen kansia, jotta pääsevät etenemään lähemmäksi ja lähemmäksi Gears-sotilaille tärkeää generaattoria, joka pitää sekin tuhota. Kun generaattori on tuhottu, Locustit voittavat. Gearsit yrittävät siis suojella E-aukkojen kansia (ja sitä generaattoria) niin kauan kuin pelikellossa on aikaa, mutta kuitenkin vain yhtä kerrallaan, jotta pelaaminen ei muodostuisi liian ylihaastavaksi.

Survival sen sijaan on kuin overrun, mutta muistuttaa kokonaan poissaolollaan loistavaa, varsin hauskaa horde-modea siinä mielessä, että tässä pelimuodossa ihmispelaajat toimivat yhteistyössä vihollistekoälyn ohjastamia Locust-joukkoja vastaan. Ideana olisi selvitä hengissä kymmenen alati kovenevaa vihollisaaltoja vastaan. Locustit tässäkin yrittävät tuhota ensin E-aukon kannet ja sen jälkeen generaattorin. Homma on haastavampi puolustaville Gears-joukoille, eikä matsien voittaminen ole helppoa edes survivalissa, sillä aallot ja vihollisen armottomuus on sitä luokkaa, että turpaan tulee ja monta kertaa.

Molempien, overrunin sekä survivalin perustana toimii hahmoluokkapohjainen pelattavuus. Gearseilla on neljä eri hahmoluokkaa, kun taas Locusteilla niitä on kahdeksan, joista tosin loput neljä on lukittuja niin kauan, että saa ansaittua tietyn määrän pisteitä. Gearseilla hahmoluokat ovat pioneeri, sotilas, tiedustelija ja lääkintämies. Lääkintämies heittelee yksinpelissäkin nähtyjä ?parannuskranaatteja?, kun taas sotilas pudottelee lisäammuspaketteja. Pioneeri osaa hitsipillillään korjata suojia, kuten piikkilanka-aitoja ja lisäksi osaa luoda kentälle hetken aikaa kestävän automaattitykin vihollisen päänmenoksi. Tiedustelijalla on tarkka-ampujan kiväärin lisäksi havaintokranaatit, joita viskelemällä osuman saanut pieni alue paljastaa vihollisten liikkeiden seinienkin lävitse.

Locustien puoleltakin persoonallisia yksiköitä löytyy. ?Tikittäjä? muun muassa on kuin kävelevä pikku pommi, jolla voi tehokkaasti tappaa vihollisen ? jos vain selviää hengissä paikalle asti, koska ticker on erittäin heikkokestoinen mitä luoteihin tulee. Lisäksi Locustien riveistä löytyy muun muassa kranaattimies, tuhatjalkaista muistuttava ja happoa sylkevä serapede, apinamaisen nopeasti liikkuva ja iskuja jakeleva wretch sekä Gears-porukan lääkintämiestä vastaava parantaja Kantus, joka osaa parantaa sähköisillä sormillaan jo vähän kauempaakin. Muita, kovempia hahmoluokkia ovat jättiläisrapua muistuttava corpser, kilvellä ja moukarilla varustautunut mauler sekä raivo-ominaisuudella varustetut, tavallista drone-yksikköä muistuttava rager.
Vaikka horde-mode Judgementista puuttuukin, ei sitä jää juurikaan kaipailemaan, sillä overrun kuin survival molemmat ovat erittäin hyvä korvike sille. Molempien pelimuotojen parissa viihtyy pitkään ? en oikeastaan osannut edes päättää kumpi variaatio oli suosikkini. Pelaamalla matseja ja keräämällä pisteitä muun muassa elaajataso pikkuhiljaa nousee siitä mihin se yksinpelikampanjan päätteeksi on jo noussut. Pelaajatasosta näkee pelaajan kokemusta ja luonnollisesti, mikäli kaipailee oman tasoistaan peliseuraa, voi tässä kohtaa hyödyntää pelin matchmaking-ominaisuutta, joka yrittää etsiä kutakuinkin samantasoista peliseuraa pelaajatasoja vertailemalla.

Arvostelun kirjoitushetkellä pelaajia oli maailmanlaajuisesti linjoilla noin kolmisen tuhatta, mutta määrä siitä varmasti tulee kasvamaan lähelle sarjan aiempien osien mittoja, kunhan aikaa pelin julkaisusta on kulunut viikko tahi toinen.

Kokonaisuutena Gears Of War ? Judgment on varsin hyvä lisäys ?GOW-perheeseen?. Se tarjoaa tutut kontrollit ja tutun, saumattoman pelattavuuden faneilleen uuden tarinan myötä, valottaen asioita Seran menneistä tapahtumista. Uudet pelihahmot sekä niiden kierrätys pitävät kampanjan tuoreena, siinä missä co-op mahdollisuus takaa sen, että kampanjasta voi jälleen kerran myös nauttia yhdessä kanssa kotisohvalla, tai vaihtoehtoisesti Livessä kolmen muun pelaajan kanssa. Yksinpelailun ja kampanja co-opin rinnalla seisoo uljaana moninpeli ? tai ainakin sen survival ja overrun-pelimuodot, jotka ovat taattua viihdettä pidemmäksikin aikaa.