Gears Of War - Ultimate Edition arvostelussa
Sodan Rattaat Redux.
Unreal-pelimoottoristaan parhaiten tänä päivänä tunnettu Epic Games mullisti 3rd person toimintapeligenren vuonna 2006 julkaistessaan tuolloin vielä uutuuttaan kiiltäneelle Xbox 360 -konsolille yksinoikeudella toimintapelin Gears Of War. Peli käytti pohjanaan uutta Unreal Engine 3:a ja sen myötä tulivat muun muassa ominaisuudet suojautua objektien taakse ja ampua niiden takaa sokkonakin. Suojaa pystyi myös vaihtaman sulavasti napin painalluksella ja suojien yli saattoi hypätä.
Nämä seikat kuulostavat kenties vähäisiltä jutuilta nykyään, mutta tällaisia ei oltu toimintapeleissä ennen nähty ja nimenomaan esimerkiksi sujuva seinän takaa ammuskelu oli siihen asti ollut vain pelaajien fantasiaunia. Ei tietenkään ole syytä vähätellä pelin loistavaa co-op pelitilaakaan, mutta se mikä itsessäni teki sen esimerkiksi näyttävää grafiikkaakin suuremman vaikutuksen oli pelin mekaniikka ja saumattomat kontrollit, jotka ulottuivat kaikki moninpeliinkin tehden siitä uudenlaisen kokemuksen. Kyllä siinä Gears Of Warin kliseinen hömppäjuoni ja kuivakkaan stereotyyppiset pullistelijahahmot jäivät selkeäksi kakkoseksi pelattavuudelle, joka oli mielestäni aika rautaista sorttia.
Tätä kirjoittaessa lukuisat ja lukuisat toimintapelit ovat käyttäneet sittemmin UE3:a pohjanaan ja 3rd person toimintapeleihin nämä ammuskelu- ja suojautumisominaisuudet ovatkin tulleet jäädäkseen. Ei siksi ollutkaan lainkaan huono idea remasteroida alkuperäistä, kokonaisen genren mullistanutta Gears Of Waria uusimmalle Xboxille. Vaikka Epic Games on jo aikoja sitten, Gears Of War 3 -pelin jälkeen jättänyt pelisarjan taakseen, on siitä pitänyt hyvää huolta Gears Of War – Judgment -pelin kehittänyt People Can Fly ja nyt remasteroidun version takaa löytyy Microsoftin oma kanadalainen studio, The Coalition samalla kun moninpelipuolesta on vastannut Splash Damage.
Päällisin puolin kaikki näyttää Gear Of War – Ultimate Editionissa samalta kuin silloin aikoinaan. Pelistä löytyy se tuttu kampanja sekä mahdollisuus pelata sitä co-oppina kaverin kanssa samalla sohvalla tai netin välityksellä. Sitten on Live- ja lähiverkkomoninpeli, sekä 1Vs1 moninpelitila onlinerajoitteisille. Yksinpeliä on lihotettu muutamalla uudella luvulla pelin kampanjaan. Bonuksena Ultimate Edition toimii pääsylipukkeena Gears Of War 4 -pelin betatestiin.
Pelin tarina kertoo sodanaikaisesta tilasta, jossa Maata vastaan hyökkää maan alta kaivautuneet iljettävät Locust-pahikset. Peli alkaa viisitoista vuotta E-Dayn, eli Emergence Dayn (päivä jolloin Locustit ilmaantuivat) jälkeen. Päähenkilö on jääkäri Marcus Fenix ja hänen possensa, joihin tutustutaan nopeasti tarinan edetessä.
Käytännössä tarina toimii vain sivuseikkana toiminnantäyteisille ammuskelukohtauksille, joita syötetään ruudulle tuon tuosta. Pelaajan hahmo voi kantaa mukanaan kahta isompaa, yhtä pienempää asetta sekä muutamia kranaatteja. Mitenkään ylenpalttisesti aseita ei siis saa rohmuttua käsiinsä, joten pientä strategisuuttakin voi tässä yrittää harrastaa kun miettii mitä aseita käyttää. Pelaaja voi ottaa käyttöönsä myös Locustien aseita, kuten kranaatinheittimen sekä räjähtäviä nuolia ampuvan jousipyssyn. Sitten asevalikoimista löytyy myös tietysti se jo klassikoksi muodostunut lancer-niminen rynnäkkökivääri, josta löytyy myös lähitaistelua varten minimoottorisaha, jolla voi kätevästi sahailla isommankin Locustin nahkaan.
Räiskiminen pysyykin siis pitkälti vaihdeltavien aseiden ansiosta tuoreena, koska muutoin peli toistaa aika pitkälti samanlaista kaavaa, joka menee jotakuinkin näin: välianimaatio, checkpoint-tallennus, taistelukohtaus, levähdyshetki, tallennus, taistelu, tallennus, taistelu ja niin edelleen. Mielestäni yksi pelin hyviä ominaisuuksia on se, että peli tallentaa etenemisen automaattisesti suhteellisen tiheään ripotelluissa checkpointeissa, eikä pelaajan siten tarvitse itse huolehtia tallentamisesta missään kirjoituskoneiden tai vastaavien luona. Ei sinänsä harvinainen ominaisuus nykypäivänä, mutta Gears Of Warissa checkpointien asettaminen on sen verran hyvin suunniteltu, että se on mainittavan arvoinen juttu. Tällä eliminoidaan pelaajan turhautuminen ja samojen kohtien uudelleentoisto.
Kesken olevaan kampanjaan voi myös liittyä toinen pelaaja ja pelaamista voi jatkaa myös Livessä tuntemattoman kanssa jos sohvalle ei löydy pelikaveria. Myös toisten kampanjoihin voi liittyä Livessä auttavaksi kädeksi. Ei sillä etteikö peli voisi myös pelata ihan yksinpelinäkin, sillä tekoäly on puolin ja toisin on hyvällä mallilla.
Vihollinen kuin pelaajan kaveritkin osaavat hyödyntää suojia apunaan. Jos tiimikaveri kaatuu taistelussa sen voi käytä ?elvyttämässä? painamalla X:ää. Jos pelaaja kuitenkin kuolee yksin pelatessa, tietää se paluuta edelliselle checkpointille. Co-op pelissä toinen pelaaja voi sen sijaan auttaa kaatuneen kaverinsa ylös. Ehdottomasti parhaimmillaan Gears Of War (kuten sen kaikki jatko-osatkin) ovat kuitenkin paikallisena co-oppina pelattuna. Sitä hauskuutta ei päihitä mikään.
Viisi episodia ja useita lukuja sisältävä kampanja on kestoltaan sopivan pitkää sorttia, eikä missään vaiheessa tunnu, että peli päättyisi liian nopeasti. Lisätyt viisi lukua ovat tervetullut lisä eivätkä ne tunnu irrallisilta tai päälle liimatuilta lainkaan. Lisää iloa on tarjolla moninpelin puolella, joka tarjoaa maksimissaan kahdeksan pelaajan moninpelimahdollisuutta.
Erilaisia moninpelimuotoja on seitsemän erilaista ja pelaaminen on jaettu social- ja competitive match tiloihin. Eroa näissä kahdessa on tarjolla olevat moninpelitilat sekä niiden määrä, mutta myös se, että competitivessa saa enemmän pelaajatasoa nostattavaa XP:tä, mutta myös pisteitä miinustavia rangaistuksia siitä jos katkaisee pelin liian aikaisin. Kolmantena vaihtoehtona on yksityisempään pelaamiseen tarkoitettu private-tila.
Moninpelimuotojen osalta on tarjolla tuttuja nimiä, kuten team deathmatch ja king of the hill. Kaikki pelin moninpelimoodit ovat tiimipohjaisia. Social-tilasta löytyy kolme pelimoodia joista yksi on warzone, jossa kaksi tiimiä ottaa toisistaan mittaa ja kaikilla on vain yksi elämä. Ensiksi toisen tiimin tuhonnut voittaa.
Competitivesta löytyvät execution, blitz, assasination sekä 2vs 2 gnasher execution. Executionissa toisen tiimin jäsenen tappaminen onnistuu vain teloitusliikkeellä, blitz on hieman rukattu king of the hill, assassinationissa pitää murhata toisen joukkueen tietty jäsen ja 2 vs. 2 on nimensä mukaisesti kaksihenkisten tiimien välistä taistelua pelkillä gnasher-haulikoilla ja yhdellä elämällä.
Moninpeli on ihan kiva lisä ja peliseuraakin löytyy pilvin pimein servereiltä, mutta pelimuodoista oikein mitkään eivät erotu kamalasti edukseen. Toki rautainen pelattavuus ja kontrollit antavat hyvän kokemuksen jo sinänsä ja tätä Ultimate Editionin moninpeliä varten varmistettu kuudenkymmenen kuvan päivitystahti antaa pelaamiselle ihan uudenlaista tuntumaa, mutta näin muutoin Livepuoli ei ole mitään sen kummallisempaa. Parhainta antia moninpelimuotojen joukosta edustaa mielestäni se tavallinen king of the hill, joka on vauhdikas, mutta samaan aikaan vähän perus deathmatchia hauskempaa hupia.
Ikävää on myös se, että Gears Of War 2:ssa ensi kerran esitelty älyttömän koukuttava ja aikaakin vievä horde mode ei ole päässyt mukaan remasteroituun ykköseen, sillä kyseessä on ehdottomasti koko pelisarjan paras moninpelimuoto. Hordessa taistellaan yhtenä tiiminä jatkuvia tekoälyn vihollisaaltoja vastaan ja samalla rakennetaan leirin puolustuksia ja sen sellaista. Tästä jäävät nyt sitten paitsi kaikki, jotka Ultimate Editionin ostavat eivätkä sarjaan entuudestaan tutustumattomatkaan pääse sitä siis kokeilemaan.
Audiovisuaalisesti homma on hienosti paketissa ? Äänimaailma on muhkea, ääninäyttelijät osaavat hommansa, eikä tunnelmaa korostavaa ajoittaista musikkiakaan ole unohdettu. Grafiikkaa on päivitetty tekstuurien ja valaistuksen osalta vastaamaan tämän päivän vaatimuksia ja peli näyttääkin aika pitkälti remasteroituna siltä miltä se näytti, kun peli oli uusi vuonna 2006. Toki visuaalisesti leuan enemmän loksauttavia pelejä löytyy Xbox Onelle useitakin, mutta Gears Of War on ulkonäöllisesti varsin pätevää sorttia ja kaunis katsella ja kuunnella. Tämä on hyvä sillä oikeasti kohta jo yhdeksän vuotta vanha Gears Of War ei ole pelattavuutensa osalta vanhentunut ja tuntuu yhä varsin merkittävältä. Vaikka moninpelin kuudenkymmenen kuvan päivitysnopeus ei yletykään kampanjan puolelle, pyörii peli silti todella sulavasti ja ilman minkäänlaisia nytkähdyksiä.
Kokonaisuutena Gears Of War – Ultimate Edition on varsin hyvä lisä jokaisen Xbox One -pelivalikoimien joukkoon. Jos et ole Gears-pelejä koskaan aiemmin pelannut ja tykkäät erityisesti co-op peleistä, on vain päälle kolmekymmentä euroa maksava Ultimate Edition ehdottomasti tutustumisen arvoinen ja ainakin hintalaatusuhteeltaan erinomaista luokkaa.