Gears Of War arvostelussa

Gears Of War oli Xbox 360 konsolilla ilmestyessään marraskuussa 2006 välittömästi suuri hitti ja miljoonia myynyt menestys Microsoftille, sillä toimihan MS pelin julkaisijana takoen pelillä paljon rahaa, samalla kun peli nosti ennestään Xbox 360 konsolin suosiota.

Raha-arkun avaimet luulisi siis olevan helposti saatavilla myös PC-puolelta, sillä peli käännettiin tietokonekäyttäjienkin iloksi viime marraskuussa. Mikä Gears Of Warista sitten teki niin suositun Xboxilla? Sulavan pelattavuuden ja näyttävän grafiikan ohella monet suitsuttivat myös pelin yhteistyöpeliä, joka mahdollisti pelin läpipelaamisen yhdessä toisen ihmispelaajan kanssa Liven välityksellä.
Onko tämä kaikki saatu käännettyä myös PC:lle ja oliko peli oikeasti kaiken sen ylistyksen arvoinen? Game Reality ei pelin Xbox 360-versiota koskaan ehtinyt arvostella, eikä allekirjoittanutkaan ole pelannut pelin konsoliversiota, joten PC-version arvostelun osalta liikkeelle lähdetään niin sanotusti täysin puhtaalta pöydältä. Gears Of Warista huomaa heti, että se on eittämättä varsin nopeatempoista ja toiminnallista 3rd person räiskyttelyä. Esittelyjä ei juuri alussa kaivata, kun 40 vuoden pituista tuomiotaan vankilassa istunut, paksuun panssariin sonnustautunut pelin kovaksi keitetty sotilas, Marcus Fenix astelee esiin. Paljon kokeneen Marcuksen, sekä tämän muiden karskien sotakavereiden apua tarvitaan kun rakas Maamme on tulevaisuudessa lähestulkoon pyyhitty Locust -nimeä kantavan alienrodun toimesta kartalta. Kaupungit ovat raunioina ja autioituneita, eikä ihmisselviytyjiäkään ole kuin harvakseen vain siellä täällä. On aika antaa Locusteille selkään ja pelastaa Maa!

Yksinpelikampanja käsittää viisi niin sanottua episodia, joista jokainen jakautuu kuudesta kahdeksaan kenttään, vaikka eteneminen näin käytännössä onkin melko lailla katkeamatonta putkea, uusien episodien ja kenttien vilahtaessa pelaajalle vain uutena nimenä ruudulla pelin jatkuessa yhtä soittoa, vain katketen välillä tyylikkäiden, pelin omalla moottorilla tehtyjen välianimaatioiden näytöksiin.

Toiminta Gears Of Warissa on useimpien muiden 3rd person räiskyttelyjen tapaan varsin suoraviivaista ja tuttua “tapa kaikki, etene, tapa kaikki” -kaavaa. Mutta se miten pelin toiminta on toteutettu, on Gears Of Warin vahvin osa-alue. Toiminta on vauhdikasta ja periaatteessa jatkuvaa tykitystä, vain lyhyiden lepotaukojen antaessa pelaajalle armoa. Locustit antavat jo keskivaikealla tasolla varsin hyvän vastuksen, vaikka pelaajalla useimmiten onkin muutama tekoälytoverikin rinnalla sotimassa.

Pelissä ei voikaan suinpäin juoksennella keskelle vihollislaumoja, vaan pelaajan on pakko käyttää hyväkseen suojaa ammuskellessaan. Tämä on oikeastaan se suurin ominaisuus, joka erottaa Gears Of Warin muista 3rd person räiskyttelyistä, sillä suojautuminen, suojasta ampuminen, sekä suojasta toiseen suojaan loikkiminen on toteutettu todella mallikkaasti. Pelaajan ei tarvitse kuin rynnätä haluamaansa mahdolliseen suojapaikkaan, kuten autonromun tai seinän luokse ja painaa suojautumisnappulaa. Tämän jälkeen pelaaja pysyy valittuun objektiin liimautuneena niin kauan kunnes haluaa pelaaja itse siitä haluaa irrottautua samaisen nappulan painalluksella.

Suojassa ollessaan pelaaja voi sitten kätevästi joko ammuskella vihollista kohti täysin sokkona, jolloin osuminen on paljon epävarmempaa, tai sitten tähdätä oikein kunnolla ja hartaasti, joskin tällöin osumaa tulee melko suurella todennäköisyydellä myös itsellekin. Onneksi peli käyttää niin sanottua “lepää hetki ja parane” taktiikkaa pelaajan hahmon elinenergian suhteen, eli osumien jälkeen pieni tauko suojassa parantaa pelaajan automaattisesti. Samalla tavalla ei kuitenkaan toimi homma pelaajan tiimikavereiden osalta, vaan jos nämä kaatuvat, on pelaajan käytävä nämä elvyttämässä. Elvyttämistä tuntuukin sitten joutuvan tuon tuosta harrastamaan, sillä omat eivät oikeastaan osaa taistella kuin tyydyttävästi vihollista vastaan ja ottavat usein hieman liiankin helposti ja nopeasti köniinsä tulitaisteluiden alkaessa. Vaikka tiimikaverit eivät voikaan kuolla tuskiinsa, on kaverit kannattavaa elvyttää mahdollisimman nopeasti, sillä vihollinen on yleensä ylivoimaa hyödyntävä, eikä mikään huono aseen käyttäjä näin muutenkaan, toisin kuin omat sotilaskamut, joista on vain tyydyttävää apua, mutta apua siitä huolimatta.

Locust-alienit ovat pelin mukaan sokeita ja metsästävätkin ihmisiä ainoastaan kuulon ja haju-aistinsa varassa. Osittain tämä saattaakin pitää paikkaansa, sillä suojan takana äänettömästi lymyilevää pelaajaa Locustit eivät aina tunnu heti paikantavan, kun taas toisaalta välillä tuntuu aivan päinvastaiselta. Kun tulitaistelu vihdoin sitten kulloinkin alkaa, ei sitä lopeteta, ennen kuin joko pelaaja tai kaikki Locustit makaavat maassa. Locustien ampumiseen tarjolla on mukava asearsenaali aina futuristisista rynnäkkökivääreistä pistooliin ja haulikkoon sekä kranaatteihin. Mukavana lähitaistelulisänä pelin täysautomaattisesta rynnäkkökivääristä löytyy kärjestä myös pieni moottorisaha, jolla Locusteja on lähikontaktien aikana hyvä sahailla paloiksi näyttävien efektien saattelemana, kunhan vain ei tee tätä suoritusta, silloin kun paikat vielä kuhisevat vihollisia, muutoin lähtee nopeasti henki. Vaikka peli on erittäin nopeatempoista viihdettä ja vieläpä varsin hyvin toteutettua sellaista toimivine kontrolleineen päivineen – oli käytössä sitten hiiri+näppäimistö tai peliohjain – on Gears Of War myös tavallaan kuitenkin varsin perustason toimintaräiskettä, niin kuin alussa jo tuli todettuakin, eikä peli välttämättä ole aivan kaiken sen hypetyksen ja ylistyksen arvoinen kuin mitä on mediassa osakseen saanut ja joissain kohdissa peli tuntuukin melko lailla yllätyksettömän tasapaksulta.

Parhaimmillaan Gears Of Warin hupi on kuitenkin kun tahkotaan yksinpelin kampanjaa yhdessä toisen ihmispelaajan kanssa, toisen ollessa Marcus ja toisen ollessa Marcuksen kaveri Dominic Santiago. Yhteistyönä peliä tahkotessa pelikokemus muuttuu aivan toisenlaiseksi, eikä esimerkiksi keskimmäisellä vaikeustasolla pelattuna peli tunnukaan enää joissain tietyissä kohdissa lainkaan niin turhauttavan vaikealta, kun apuna on toinen yhtä hyvä ihmispelaaja, eikä pelkästään keskinkertaisen älyn omaavia tiimikavereita.

Moninpelaaminen onnistuu joko lähiverkon tai Microsoftin Live-palvelun kautta, joista jälkimmäinen tarkoittaa käytännössä nettipeliä, mutta jota hyödyntääkseen on pelaajan ensin rekisteröitävä itselleen Live-tili. Mikäli pelaajalla on jo tili Xboxin kautta luotuna, voi pelaaja käyttää tätä hyväkseen. Jos olemassa olevaa Live-tiliä ei ole, luo siis tilin ja tekee siitä joko offline-tilin, tai kytkee sen Liveen, joko silver tai gold-muodossa. Silver-tili on nimensä mukaisesti heikompi ja esimerkiksi kaikkia moninpeliin liittyviä ominaisuuksia ei tällä tilityypillä saa käyttöönsä. Jos pelaaja luo gold-tilin, on tilanne tietysti päinvastainen, mutta kuten Xboxilla ollaan totuttu, on gold-tili maksullinen(59 euroa vuodessa). Pelin mukana tulee kuukauden ilmaista Live-aikaa tarjoava läpyskä, joten aivan pakko ei ole heti alkaa pelaamisesta pulittamaan.

Allekirjoittaneen mielipide Windowsille tuodusta livestä ja ylipäätänsä moninpelaamisen viemisestä totutusta ilmaisesta maksulliseen suuntaan nimenomaan PC:llä on se, että tämä on asia, joka tulisi suosiolla kuopata, sillä ei ketään huvita maksaa aina ennen ilmaiseksi toimineesta moninpelaamisesta ja muutoinkin sekavalla Live-hössötyksellä turhaan vain monimutkaistetaan PC-pelien nettipeluuta. Ilmeisesti melko moni pelaaja on allekirjoittaneen kanssa asiasta samaa mieltä Windowsin Livestä, sillä arvosteluhetkellä pelaajia ei netistä tuntunut löytyvän juuri lainkaan, ei yhteistyömoninpelille, eikä sille tavallisemmallekaan tappomatsiviihdepelaamisellekaan. Sen verran mitä etenkin juuri yhteistyömoninpeliä kuitenkin pääsi pelaamaan, oli se kokemuksena varsin hauskaa ajanvietettä. Melkein jopa niinkin hauskaa, että pelin parissa tuntui vierähtävän useita tunteja ja kun koko touhu vielä toimi suhteellisen viiveettömästi, niin mikäs sen mukavampaa.
Visuaalisesti Gears Of War on yhdessä BioShockin ja Crysiksen kanssa varmasti PC:n tämän hetken hienoimpia pelejä ja mikäli vain potkua konehuoneesta tarpeeksi löytyy on tarjolla tarkoilla tekstuureilla ja hienoilla efekteillä varustettua silmänruokaa. Etenkin pelin Locustit, sekä näitä vastaan taistelevat Marcus ja kumppanit ovat saaneet kiitettävää yksityiskohtaista mallinnusta osakseen. Äänipuoli on grafiikan tavoin kunnossa ja siinä missä Marcus ja muut ovat toimivalla tavalla karkea-äänisiä viskibassokurkkuja, on myös aika ajoin taustalla soiva eräänlainen jännitysmusiikki varsin hyvin pelin tunnelmaan sopivaa, aseiden äänien ja Locustien örinöiden hoitaessa viimeisen silauksen kotiin.