Arvostellut: Mikko Kosonen, 13.maaliskuu 2018

Peliarvostelu

Arvostelussa GRAVEL

Pelin nimi: GRAVEL
Alusta: PC
Kehittäjä/Julkaisija: Milestone/Koch Media
Pelaajamäärä/Moninpeli: 1-8 pelaajaa/Verkossa
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun GRAVEL kansikuva

Jostain syystä isolla kirjoitettava italialaisen Milestonen uusi moottoriurheilupeli, GRAVEL, tarjoaa vaihteen vuoksi vähän jotain erilaista pitkäikäisen, itsenäisen kehittäjän tallista.

Milestonelta on vanhojen Screamer -pelien jälkeen totuttu vuosikausia näkemään simulaatioon nojautuvia pelisarjoja. Kehittäjä onkin paiskinut hommia kaksipyöräisten parissa muun muassa MotoGP-sarjan sekä kilpailevan SBK-sarjan muodossa. Ansiolistalta löytyy pelejä myös WRC-sarjaan ja muutama vuosi sitten italialaiset kaasuttivat markkinoille Sebastien Loebille omistetun rallipelin.

GRAVEL vie pelaajan jälleen autopelien maailmaan ja nimenomaan arcademaisen kaahailun pariin. Peli tarjoaa noin kahdeksantoista erilaista lokaatiota, joista on tehty kiitettävästi ratoja vauhdikasta off road -kisaamista varten, niin off road maastureilla, trophy truck -avolavoilla kuin ralliautoillakin.

Ajoneuvotarjontaa pelistä löytyy reilu viisikymmentä kappaletta. Automerkit kuten Ford, Lancia, Mitsubishi, Subaru, Renault, Chevrolet, BMW sekä Toyota ovat edustettuina. Typerää höpöhöpöä edustavat pelin muutamat Porsche-autot, jotka on jostain syystä pitänyt laittaa day1 DLC -maksumuurin taakse, vaikka yksi kyseisen automerkin malli on kuitenkin käyttöön annettu. Onneksi kyseessä on vain muutama auto. Samaan aikaan pelille tarjotaan kuitenkin myös yhtä ilmaista DLC-autoa, Bowler Bulldogia – Land Rover Defenderin pohjalta tehtyä ralliautoa.

Soralla ura syvenee

GRAVELin keskiössä toimii uramoodi ja sen fiktiivinen Off Road Masters -mestaruussarja. Jos Codemastersin Dirt-peleissä on nähty Ken Block ja läjä dudebroasennetta, on Milestonen pelissä lähdetty pikemminkin WWE:n painisarjojen suuntaan, jossa mutaratoja hallitsevat mestarikuskit ovat esittelyvideoissaan elämää suurempia staroja.

Uramoodi pitää sisällään erilaisia kisamuotoja aina perinteisestä kierroskisasta checkpoint-variaatioon, sekä kierroksettomiin aja ”A:sta B:hen” -kisoihin. Myös elimination sekä time attack -kisat ovat nekin mukana. Smash-up -kisamuodossa tavoitellaan niin ikään huippuaikaa, mutta samalla pitäisi ajaa radalle asetetuista vihreistä kylteistä läpi, välttäen ajautumista vauhdin stoppaaviin punaisiin. Kaikista kisoista kerätään tähtiä. Yhden tähden saa kun pääsee maaliin. Kaksi ja maksimissaan kolme jos pärjää vähän paremmin. Kun on tarpeeksi tähtiä, aukeaa uusia kisatapahtumia pelattavaksi.

Uramoodissa vaihdellaan trophy truckien ja maastureiden sekä ralliautojen välillä lähes kisoittain ja se pitääkin ajamisen kiinnostavana. Aina välillä pelaaja joutuu ottamaan mittaa yhdestä sarjan huippukuskeista useamman kisan mittaisina eräänlaisina ”boss battleina”. Kaikkiaan näitä boss-kisatapahtumia on uramoodin aikana viisi kappaletta – final league bosskisa on uratilan päätepysäkki ja siinä haastetaan Off Road Mastersin hallitseva mestari.

Yleisellä tasolla GRAVELin ajotuntuma on hauska ja toimiva – truckit ja maasturit eroavat ralliautoista ja vastaavasti nelivetoiset ralliautot eroavat levottomista takavetoisista riittävästi. Autovalikoimakin kun on kiitettävän iso, riittää pelissä kokeiltavia menopelejä, huolimatta siitä, että ne muutamat Porschet ovat maksumuurin takana.

Pelissä pärjää pelkällä padiohjaimella erinomaisen hyvin, vaikka toki eritoten takavetoiset lumella ovat vähän haastavampi juttu. Silti, kaikki ajoavut poiskytkettyinä tällaisen lumikisankin voi hyvinkin voittaa, kunhan pelin ajotuntuman sisäistää.

Kokeilin peliä arvostelun aikaan myös ratti-poljin -setillä – peli ei oudosti nykypeliksi varsinaisesti tue mitään rattia, mutta ainakin oma rattisettini toimi moitteettomasti pelin padiohjain-profiilillakin. Ratilla ajotuntuma oli toimiva, ehkä hitusen herkkä, mutta jopa ehkä toi lisää haastetta ajamiseen verrattuna padiin. Padi-profiililla pelaaminen kuitenkin tarkoittaa sitä, että force feedbackia ei ole, eikä ratin deadzonea tai saturaatiota voi valikoista säätää.

Ollako vai eikö olla

Haasteeesta puheen ollen GRAVEL ehkä on vähän liian helppo yleisesti ottaen – tosin ei joka suhteessa. Pelin vaikeustasojen sekä yleisen haastavuuden balanssissa kun olisi hiomista. Vaikeustasoja on viisi, mutta jo pienen opettelun jälkeen mediumista tulee liian helppo. Yllätyksekseni sain kuitenkin todeta, että hard ja jopa very hard ovat nekin helpohkoja.

GRAVELissa tosin pärjää hardilla ja very hardilla lähinnä peruskisoissa, joissa ajetaan tekoälykuskien kanssa. Time attackissa sekä boss-battleissa hard-tasot eivät kuitenkaan omalla kohdallani menneet samalla menestyksellä. Tasoa oli pakko aina näiden kisojen koittaessa laskea mediumille asti – silloinkin time attackissa saattoi jäädä palkintopallisijan alapuolelle, vaikka kuinka hyvin ajoi. Jopa rattiohjaimella ajettaessa hard-taso oli liian hankala, mediumilla pääsin parhaimmillaan neljän sakkiin. Time attackia vaivasi jokin kumma bugi, sillä lähes aina maaliviivan ylitettyä peli kertoi sijoitukseksi ykköspaikan, mutta seuraavan ruudun tulostilastot näyttivätkin aivan muuta sijaa. Mitä ihmettä?

Boss-battleissa sen sijaan ratakingi ajaa mediumia vaikeimmilla tasoilla turhan paljon kovempaa kuin pelaaja. Ei kiva, kun tekoälyheppu menee jo muutenkin sen verran turvallisesti kiskoilla, että auto ei koskaan mene mutkissa huonosti tai lennä hyppyristä päin seiniä tai kaadu pienestä kivestä kyljelleen, kuten pelaajan kotterolle välillä käy. Nämä seikat tekevät näiden boss-kisojen voittamisesta paikoin ärsyttävää täydellisyyteen pääsemistä – käytännössä, jos et ensimmäisessä mutkassa pääse kärkeen, on kisa melkeinpä hävitty.

Bosskisat pitää kaikki voittaa, kakkossija ei kelpaa. Jo senkin vuoksi niiden pelaaminen on rasittavaa, sillä ne toimivat etenemisen pysäyttäjinä ja lisäävät keinotekoisesti uran pituutta – ellei sitten suosiolla heitä easya tai mediumia päälle aina bossien koittaessa. Muutamassa bosskisassa medium taas tuntui olevan aivan liian helppo. Tasaisuutta kaivattaisiin.

Peruskisoissa on totta kai sinänsä hauska kerrankin pärjätä vaikeimmilla tasoilla ja sitä kautta samalla kerätä vähän tuhdimmin XP:tä ajajatason mittaria täyttämään. Vastaavasti reilumpi XP:n kertyminen nopeuttaa uusien autojen ja uusien autoväritysten avaamista. Samaan aikaan pelaaminen tuntuu välillä jopa kuin huijaamiselta, ainoastaan jotkin kisat saattavat tuottaa enemmän vaikeuksia kuin toiset. Kun peruskisoissa ei vaikeustasoista löydy haastetta, tuppaa pelin taaksepäin kelaamisen -ominaisuuskin unohtua aivan tyystin. En käyttänyt sitä oikeastaan kertaakaan pelatessani. Sellainen kuitenkin löytyy.

Joillain radoilla, joissain tietyissä kohdissa peli tuntui kärsivän Sebastien Loeb Rallyn kaltaisista ongelmista, eli radan reunustalla saattoi olla jokin mikroskooppinen kivi, aavikolla ajettaessa pienen pieni hiekkakasa tai jotain näkymätöntä, joka sitten renkaan alle jäätyään kippasi auton neljä tai viisi kertaa katon kautta ympäri tai ihan vaan kyljelleen ja pilasi alkaneen kisan totaalisesti. Tällaisissa tilanteissa taaksepäin kelaaminen on mielestäni enemmän kuin ansaittua. Tekoäly kun harvoin joutui näihin samanlaisiin tilanteisiin. Kenties pelin vaihteleva fysiikanmallinnus ja maaston vaikutus autoon sekä sen jousitukseen koskee ainoastaan pelaajan autoa.

XP:tä keräämällä pelissä avataan siis autoja ja niiden ”skinejä” (joita on muuten ihan kivasti erilaisia) ja radat aukeavat free race -nimiseen pikapelitilaan sitä mukaa, kun niitä on ensikerran kokeiltu uramoodissa. XP:tä ajajatason mittariin kerätään myös kisan aikana hieman Forza Horizon -pelien tapaan eräänlaisina temppupisteinä. Muun muassa ilmalennoista, driftaamisesta sekä isoista ajonopeuksista ropisee pisteitä. Forza -pelien tapaan XP:tä kertyy sitä enemmän, mitä vaikeammaksi peliä ruuvaa. Ajoavut pois ja tekoäly very hardille, niin johan aukeaa uutta autoa ja skiniä lähes jokaisessa kisassa.

XP:tä voi kerryttää myös uratilan ulkopuolella weekly challenge -pelitilassa. Tätä kirjoittaessa viikon välein vaihtuvassa haastetilassa oli juuri toinen haastekierros menossa. Koko viikon ajan haastetta saa kokeilla niin paljon kuin haluaa – vaikka minimitavoite täyttyisikin. Haastetilassa on tarkoitus Milestonen valitsemalla autolla, tietyllä radalla sekä valmiiksi asetetussa vuorokaudenajassa saavuttaa tietty kierrosaika. Ensimmäisessä haasteessa kaahattiin yöaikaan Las Vegasin areenaradalla New Beetlellä ja tässä toisessa alle annettiin Lancia aamun sarastaessa Australian kaivoslouhoksilla.

Haasteessa onnistuminen tuottaa XP:tä. Ensimmäisessä palkintona oli mojovat 25 000 pistettä ja tässä Lancia-versiossa tajuttomat sata tuhatta. Jos halusi Lanciaa kokeilla uudelleen, laski seuraavva palkkio sadastatuhannesta 25:een tuhanteen.

Haastetilassa oman huippuaikansa saa lisäksi listattua pelin leaderboardseille – vaikka ei heti tavoiteaikaan pääsisikään. Se mikä tässä kohtaa on vähän hölmöä, on se, että pelaaja saa itse päättää mitä ajoapuja käyttää vai käyttääkö mitään. Kaikesta huolimatta leaderboardeja on vain yksi, joten kaikki ajoavut päällä ajava saattaakin päästä listan kärkeen huippuajalla käytännössä huijaamalla. Olisi hyvä, jos kaikille asetuksille olisi oma listansa tai vaihtoehtoisesti niin, että vuorokauden ja auton tapaan käytettävät ajoavut olisi lukittu Milestonen toimesta. Hieman kyseenalaisesta leaderboardista huolimatta haastetila ja sen tavoitteen ja palkinnon saavuttaminen on hauskaa sivupuuhaa uramoodille.

Weekly challengen ja free racen lisäksi peli tarjoaa uramoodin ulkopuolella pelattavaksi perinteistä tylsää time attack -tilaa sekä nettimoninpeliä. Jaetun ruudun pelitilaa tarjolla ei ole ja moninpelikin tarjoaa vain perinteisen kierroskisamoodin vaihtoehdoksi. Moninpeliä en kuitenkaan päässyt kokeilemaan, sillä vaikka leaderboardseilla tuntuisi olevan pelaajanimiä, en saanut peliseuraa itselleni – en edes kymmenen minuutin odottelun aikana. Peli on ollut tätä kirjoittaessa saatavilla jo muutaman viikon, joten uutuuden ei pitäisi olla vaikuttava tekijä.

Kokonaisuutena, pelimekaanisesti kuin sisällönkin puolesta GRAVEL on mielestäni pääosin onnistunutta hupia. Usein uusilla autoilla palkitsevaa, melko pitkää uramoodia on hauska pelata, joskin pelin epätasainen vaikeustaso kisamoodista riippuen hieman syö miestä ja bosskisat ovat enemmän vai vähemmän tylsää pakkopullaa.

Tätä kirjoittaessa pelille on julkaistu jo yksi päivitys, jossa yksi korjauksista liittyy ”tekoälyn parantamiseen very hardilla”. Päivitys ei kuitenkaan ole tehnyt pelistä lainkaan sen tasaisemmin haastavaa.

Päivitys ei myöskään ole korjannut pelistä erästä pikkubugia, joka ainakin omalla kohdallani – uusimmista ajureista huolimatta – esti pelaamasta 1920×1080 resoluutiolla. Kuva välkkyi ja vilkkui pahemman kerran ja siksi oli pakko tyytyä 1600×900 resoluutioon pelattaessa.

Visuaalisesti GRAVEL on mukavan värikästä ja erilaista maisemaa ja autoa tarjoileva peli, joka kuitenkin näyttää parhaat puolensa pääasiassa päiväsaikaan ajettavissa kisamaisemissa, kuten vehreillä niityillä sekä hiekkarantojen läheisyydessä. Yökisat ovat ehkä aavistuksen liian tummia ja syövät yksityiskohtaisuutta, joskin sateiset yöradat asvaltista heijastuvine valoineen tarjoavat paikoin näyttäviä efektejä.

Autot itsessään ovat pääosin nättejä ja ajokuvakulmiakin on riittävästi – jopa täysi rattikuvakulma. Paikoin – valaistuksesta vähän riippuen – grafiikka saa autot välillä näyttämään aavistuksen muovisilta, etenkin areenakisoissa tämä mielestäni korostui. Aivan täydellistä ei pelin ruutupäivityskään aina ole. Vaikka peli pyörisi täydellä kahdeksan kuskin kisassa todella jouhevasti, saattaa ruudunpäivitys silti notkahdella esimerkiksi time attackia yksin ajettaessa viidakon keskellä. Pääosan ajasta peli kuitenkin pyöri testikoneella melko tasaisesti. Pelin aikana taustalla pauhaava instrumentaalinen rock- ja heavy metal musiikki on melko hajutonta ja mautonta räminää, mutta autojen äänet, etenkin ralliautojen pörinät ovat toimivaa tasoa.

GRAVEL ei aivan yllä niille korkeimmille sijoille arvosanansa puolesta. Suurin osa pelin puutteista ja nipottamisen aiheista on kuitenkin sellaisia, joita varmasti olisi mahdollista säätää ja korjata yhden isomman päivityksen kera ja silloin arvosanakin varmasti nousisi ainakin puoli pykälää. Jos ei muuta, niin ainakin GRAVEL on hyvä startti jatkoa ajatellen.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • - Toimiva ajotuntuma, ratilla kuin padillakin
  • - Paljon ratoja ja autoja
  • - Uramoodissa riittää pelattavaa
  • - Visuaalisesti parhaimmillaan varsin värikäs ja nätti
  • - Weekly challenge on hauska pelitila

Huonoa

  • - DLC-hömpötys
  • - Vaikeustasojen balanssissa hiomista
  • - Ajoittainen ruudunpäivityksen notkahtelu
  • - 1920x1080 resoluutio välkkyy
  • - Ei varsinaista rattitukea
  • - Ei split screen -moninpeliä
  • - Taustamusiikki on yhdentekevää
  • - Weekly challengessa on vain yksi leaderboard
  • - Netistä ei löydy peliseuraa