Grand Theft Auto V arvostelussa

Grand Theft Auto on siinä mielessä poikkeuksellinen pelisarja, että se on paitsi luonut käytännössä kokonaisen genren, onnistunut myös pysymään sen edelläkävijänä jo liki 14 vuotta. On varmasti useita syitä miksi juuri GTA pokkaa vuosi toisensa jälkeen avoimen maailman rikossimulaatioiden kuninkuuden, mutta yksi hyvä selitys on Rockstar Gamesin suorastaan pakkomielteinen panostus yksityiskohtiin. Tämä on nähtävissä niin Grand Theft Auto IV:n Liberty Cityssa kuin viidennen osan Los Santosissakin. Yksityiskohdat ovat myös se juttu, jonka ansiosta Grand Theft Auto V:n XBox One- ja PS4-uudisversio on yksi loppuvuoden kovimmista julkaisuista niillekin, jotka ovat paistatelleet San Andreaksen auringossa jo viime syksystä lähtien.

Grand Theft Auto V:n remasterointi tekee lähes kaiken sen mitä hyvältä uudelleenjulkaisulta voisi toivoa. Resoluutio on nostettu asianmukaiseen 1920*1080 kuvapisteen tarkkuuteen, moninpelin pelaajakatto kolmeenkymmeneen ja ruudunpäivitysnopeuskin pysyy tällä kertaa lähes herkeämättä kolmenkymmenen kuvan sekuntinopeudessa. Mukaan on ympätty odotetusti myös kaikki tähän asti julkaistu lisäsisältö sekä rutkasti pienempiä päivityksiä. Muutoksen merkit ovat nähtävissä kaikkialla, olipa kyse sitten uusista kulkuneuvoista, radiosoittokappaleista tai talojen välejä halkovista auringonsäteistä. Jopa Los Santosin eläimistö on monipuolisempaa ja paremmin animoitua kuin ennen.

Näyttävimmin uuden konsolisukupolven suomasta tehonlisäyksestä hyötyy arvatenkin graafinen toteutus. Resoluutio, piirtoetäisyys, ruudunpäivitysnopeus sekä tekstuurien tarkkuus ovat ottaneet huomattavan loikan parempaan suuntaan ja pelimaailmasta on tullut monin paikoin elävämpi. Liikenne Los Santosin kaduilla on selvästi aiempaa vilkkaampaa, eikä autojonoissa tai jalkakäytävillä näe samanlaista muistirajoitteista johtuvaa auto- ja hahmomallien kierrätystä kuten ennen. Aivan viime kesänä julkaistussa trailerivideossa visioituja liikennemääriä en päässyt lopullisessa pelissä todistamaan, mutta kyse on siltikin havaittavasta muutoksesta.

Myös kaupunkia ympäröivä luonto on elävöitynyt. Muinoin liki kaksiulotteiset puut ja pensaat on korvattu kolmiulotteisilla vastineilla ja ennen niin kaljut viheralueet ovat saaneet ylleen niin tiheän kukka- ja heinäpeiton, että huolettomampi kuski saattaisi hukata sekaan vaikka moottoripyöränsä. Osansa kasvojenkohotuksesta ovat saaneet niin ikään aavikot, vuoristot ja vesistöt, joista maininnan ansaitsevat etenkin vaahtopäisten aaltojen alle peittyvät merialueet. Komeamman pinta-aallokon sekä tiheämmän korallikasvuston ohella meret ovat saaneet reippaan lisäyksen eläimistöönsä. En tiedä osasiko kukaan odottaa uuden konsolipolven tuovan mukanaan valkohaita, delfiinejä tai paholaisrauskuja, mutta nyt niitä joka tapauksessa löytyy.

Rockstar Gamesilla on ymmärretty, että hienoista graafisista yksityiskohdista huolimatta vain harva ostaa saati läpäisee mitään peliä toistamiseen pelkän grafiikan houkuttelemana. Grand Theft Auto V vastaa haasteeseen nerokkaasti uudella FPS-moodilla, joka muuttaa pelin luonteen kertaheitolla. Maailmaa pääsee siis tarkastelemaan ensimmäistä kertaa Grand Theft Auton historiassa pelaajan silmien takaa, mikä toisaalta tuo väkivallan ynnä muut moraalittomuudet iholle, mutta toisaalta korostaa aivan uudella tavalla pelimaailman kauniimpia yksityiskohtia. Jo pelkkä Los Santosin kadulla kävely muuttuu suorastaan hypnoottiseksi kokemukseksi, kun koristeelliset näyteikkunat, tyylitellyt julisteet, kännykkäänsä näpräävät ohikulkijat ynnä muut detailit tempaavat pelaajan osaksi elävää virtuaalista kaupunkimiljöötä. Ikään kuin tämä ei jo riittäisi, ovat tekijät mallintaneet jokaiseen pelin kulkuvälineeseen ohjaamon toimivine käsijarruvaloineen ja radionäyttöineen sekä tuoda liudan triviaalimpia, mutta tervetulleita lisäyksiä aina aurinkolasien sävytyksestä mahdollisuuteen selata kännykkää tai heilutella keskisormea auton ratista. Hauskana PS4-sidonnaisena ekstrana pelin radioliikenne ja kännykkäpuhelut kaiutetaan ilmoille DualShock-ohjaimen kaiuttimista ja padin valopintaa käytetään luovasti joko varoittamaan etsintäkuulutuksesta tai ilmentämään valittua pelaajahahmoa.

Tekijöiden pakkomielteinen suhtautuminen yksityiskohtiin on poikinut myös melkoisen liudan asetuksia, joilla FPS-moodia saa tuunattua itselleen sopivaksi. Säädettävissä ovat niin katselukulman leveys, automaattitähtäyksen aggressiivisuus kuin pelaajahahmoon kohdistuva räsynukkefysiikka. Kameran saa halutessaan hyppäämään niskan taakse esimerkiksi autoa ajaessa tai suojien takana piileskellessä ja jos luottaa hienomotoriikkaansa, voi automaattitähtäyksen kytkeä vaikka kokonaan pois. Niin tai näin, FPS-moodi vaatii pelaajalta hieman totuttelua. Animaatioperustainen hahmon liikuttelu tuntuu silmistä katsottuna vähän tönköltä ja autojen kolikkopelimäinen ajofysiikka puolestaan kiikkerältä. Ajoneuvojen ulottuvuuksia ei ohjaamosta käsin hahmota, eikä pelaajalla ole silmistä katsottuna enää muutenkaan hyvää käsitystä siitä mitä ympärillä tapahtuu. Silmien takaa kuvattuna GTA V on selvästi vaikeampi ja kaoottisempi peli, mutta kun menoon tottuu, ei paluuta vanhaan enää ole.

Kaikkiaan Grand Theft Auto V:n PS4-versio on yksi parhaista koskaan pelaamistani videopeliremasteroinneista. Kun alkujaan muutaman tunnin mittaiseksi kaavailemastani pikakatsauksesta paisuikin parikymmentuntinen FPS-odysseija virtuaalisessa Kaliforniassa, lienee vain reilua tunnustaa Rockstar Gamesin onnistuneen jälleen kerran yli odotusten. Uusille konsoleille julkaistu GTA V on ylivoimaisesti näyttävin ja raikkain versiointi tästä hiekkalaatikkopelien perusteoksesta, jonka sivuuttamista ei voi perustella muulla kuin ensi vuoden alussa julkaistavalla PC-versiolla. Jos kaipailee ostopäätöksensä tueksi syventävää katsausta Los Santosin ihmeellisyyksiin, kannattanee vielä käydä silmäilemässä Mikon mietteet pelin alkuperäisestä PS3-versiosta.