Halo 2 arvostelussa
Xboxin suosituimman pelin jatko-osa, Halo 2 jatkaa vahvasti edeltäjänsä jalanjäljissä. Mukaansa tempaava ja toiminnantäyteinen avaruusräiskintä. Uusien aseiden, vihollisten ja paremman grafiikan lisäksi yksinpeli ei kuitenkaan tarjoa paljoa uutta, eikä siksi pelin tarina tunnukaan enää aivan yhtä mullistavalta kokemukselta, kuin ennakkohype antoi olettaa. Jos et ykköstä aikanaan kokenut, on Halo 2 tällöin varma valinta erittäin hyvillä moninpelimahdollisuuksilla höystettynä. Ykköstä pelanneille Halo 2:n yksinpeli pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun sen pelaa yhdessä kaverin kanssa lävitse.
Bungie Studiosin Xboxille noin kolme vuotta sitten julkaistu Halo: Combat Evolved nautti jättisuosiosta kyseisellä konsolilla. Peli on kiistatta yksi Xboxin parhaita pelejä ja konsolin parhaiten myynyt peli. Nyt legendaarisen pelin jatko-osa on täällä. Lunastaako se kaikkien odotukset?
Ykkösessä alieneiden muodostama, Covenantiksi ristitty liittouma sai turpiinsa pelin sankarilta Master Chiefiltä ja rengasmaailma Halo tuhottiin. Sota ei kuitenkaan ole ohitse, sillä Covenantit suunnittelevat vasta-iskua ja peli alkaakin siitä, kun jälleen kerran Covenantit hyökkäävät, tosin tällä kertaa ensin ihmisten ylläpitämälle avaruusasemalle ja sen jälkeen rakkaalle maapallollemme. Maassa ei tosin pitkään viihdytä ja pikavisiitin jälkeen pompataan jälleen takaisin avaruuteen ja paikkoihin, joita en tässä ala paljastaa koska se saattaisi pilata pelin juonen joiltakin.
Master Chief on jälleen pelissä mukana ja valmis sotimaan Covenanteja vastaan. Jo pelin ensi metreillä ykkösestä tuttu tunnelma ja pelifiilis palaavat mieleen. Peli tuntuu tutulta, kun tutunnäköiset Covenantit joutuvat jälleen kerran tykin ruoaksi. Master Chiefin käyttämä asearsenaali tosin on hieman muuttunut. Tällä kertaa tarjolla on muun muassa hieman erinäköinen pistooli, kiikaritähtäimellä varustettu rynnäkkökivääri(joka on korvannut ykkösen perustykin) sekä SMG. Muut tutut aseet, kuten pumppuhaulikko, tarkka-ampujan kivääri ja sinko ovat edelleen mukana. Toki ammutuilta Covenanteilta on myös mahdollisuus noukkia lisäaseita, kun omista loppuu paukut. Tarjolla on ykkösestä tutut kristalliase ja kaksi erilaista plasma-asetta, sekä täysin uusina tuttavuuksina energiamiekka, radioaktiivisia ammuksia käyttävä Fuel Rod Gun, kranaatinheitin nimeltä Brute Shot, sekä ihmisten rynnäkkökivääriä vastaava Carbine-Gun ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä eräänlainen tarkka-ampujan ase.
Yksi pelin hehkutetuimmista ominaisuuksista on mahdollisuus pitää kummassakin kädessä samanaikaisesti yhtä asetta. Onhan tämä kieltämättä hienoa, kun kummastakin liipaisimesta voi lähettää kuteja vihollisen suuntaan yhtäaikaisesti. Vaikka Master Chief voimakas onkin, ei hän pysty ampumaan kahdella raskaammalla aseella samanaikaisesti. Pelaaja voikin yhdistellä vain kevyempiä aseita keskenään, kuten vaikkapa esimerkiksi kaksi pistoolia, tai pistoolin ja Covenantien plasma-aseen. Ainut huono puoli tupla-aseissa on se, että pelaaja ei tällöin voi lainkaan lyödä aseen perällä ellei ensin pudota toista asetta. Uudet aseet ja mahdollisuus ampua tuplana on kuitenkin kiva lisä varsinkin, kun usein tupla-aseet tulevat todella tarpeeseen kaiken sen toiminnan keskellä.
Peliä pelatessa tulee nimittäin sellainen tunne, että Bungie olisi suunnitellut pelin kakkososan yksinpelin enemmän sillä mielellä, että se tullaan pelaamaan tupla-aseet käsissä yhdessä kaverin kanssa lävitse. Normaali-vaikeustasolla peli nimittäin on vaikeampi kuin alkuperäinen Halo samalla vaikeustasolla pelattuna varsinkin jos yksinään pelailee. Viholliset ovat sitkeämpiä, jolloin ammuksia kuluu ja paljon. Pelaaja saakin tuon tuosta etsiä itselleen uuden pyssykän ellei sitten satu löytämään ammuksia siihen. Lisäaseita onkin ilmeisesti haastavamman pelattavuuden ansiosta lisäilty sinne tänne muun muassa erilaisiin “asekaappeihin” joista pelaaja voi itselleen aseen jos toisenkin napata.
Pelissä kohdataan myös ykkösestä tuttujen pienempien ja isompien alieneiden lisäksi muutamia kokonaan uusia tuttavuuksia, jotka ovat hieman vaikeampia kukistaa kuin tavallisimmat viholliset. Ei pelaaja kuitenkaan koko aikaa taistele yksinään vaan aina välillä mukaan rinnalle taistelemaan saapuu avaruusjääkäreitä. Tarinan kulkiessa eteenpäin pelaaja hyppää pariin otteeseen myös erään aliensoturin rooliin, mutta ei sodi Master Chiefiä ja tämän joukkoja vaan eliminoi toisia alieneita.
Tekoäly pelissä ainakin allekirjoittaneen mielestä vaikutti pykälän verran huonommalta alkuperäiseen peliin verrattuna. Viholliset kuin omatkin osasivat kyllä ykkösosan tapaan taistella hyvin ja etsiä suojaa tulitaistelun muodostuessa liian kiivaaksi. Välillä kuitenkin esimerkiksi vihollisia pääsi ampumaan vähän turhankin helpon oloisesti. Ei Halo 2:n tekoäly missään nimessä kuitenkaan huono ole ja kun verrataan muihin tämän päivän räiskintäpeleihin niin se on sieltä parhaasta päästä. Se ei vain tunnu aivan samalta kuin edeltäjässään.
Jalan taivaltamisen ohella pelaaja tuttuun tapaan voi välillä löytää itselleen jonkinlaisen ajoneuvonkin, jolla matka taittuu nopeammin. Tarjolla on tutut Warthog-jeeppi ja tankki, sekä Covenantien kiituri, lentoalus ja tankki sekä pari muuta uutta tuttavuutta. Pelin vaikeutta on lisätty myös niiltä osin, että enää pelin ajoneuvot eivät ole tuhoutumattomia. Osumaa saadessaan ne hajoavat hienosti pala palalta, kunnes lopulta räjähtävät ajokelvottomiksi. Ajokkien osalta ainakin Warthogin ohjattavuus on tehty mieluisammaksi ja ykkösosan ärsyttävää perän heittelehtimistä onkin saatu vähennettyä.
Huippupisteen vaikeustasonsa osalta Halo 2:n yksinpeli saavuttaa siinä vaiheessa kun pelissä kohdataan useampaan otteeseen alkuperäisen pelin loppupuolella nähtyjä flood-vihollisia. Tällä kertaa ne ovat vain nopeampia, kestävämpiä ja niitä on paljon enemmän. Yksinpelin aikana saakin varautua ainakin muutamaan kohtaan, jotka tulevat olemaan ärsyttävän vaikeita ja joissa sitä vierellä pelaavaa kaveria todella kaivattaisiin. Etenkin juuri floodeista on tehty ärsyttävän tehokkaita yksinään pelailevaa vastaan.
Ärsyttävän vaikeiden kohtien lisäksi muutamat pelilliset maisemat toistavat itseään, kun joudutaan kulkemaan useampaan kertaan samannäköisten paikkojen lävitse. Toisena, joskin hieman vähäisempänä miinuksena allekirjoittanut piti sitä, että paikoitellen oli vaikeaa tietää minne mennä seuraavaksi. Useimmiten oikea etenemisreitti oli varsin selkeä, mutta joskus sitä sai jonkin aikaa etsiskellä avarissa ja isokokoisissa pelialueissa. Tämä johtui lähinnä siitä, että peli ei ykkösen tapaan enää anna lainkaan suuntamerkkejä siitä minne päin pitäisi lähteä tallustamaan.
Edeltäjänsä tapaan Halo 2:n mielenkiintoista tarinaa kuljetetaan eteenpäin elokuvamaisen hienojen välianimaatioiden avulla, samalla kun itse pelinaikainen grafiikkakin on parantunut edellisestä pykälän jos toisenkin. Grafiikka on yksinkertaisesti näyttävämpää ja pelihahmot, ajoneuvot, viholliset kuten peliympäristötkin ovat näyttävämpiä ja yksityiskohtaisempia. Liekö tämän johdosta sitten jouduttu laskemaan hieman tekoälyn tasoa, jotta koko paketti pyörisi niinkin sulavasti kuin se pyörii.
Graafisesti peli näin ollen melkeinpä peittoaa tai ainakin pääsee samalle viivalle visuaalisuudessa loistavan The Chronicles Of Riddick Xbox-pelin kanssa. Äänimaailma sen sijaan on varsin tuttu ykkösosaa pelanneille. Master Chief on vähäsanaisen kyyninen, kun taas tämän pään sisällä matkustava Cortana -niminen tekoälytypykkä ohjeistaa ja kertoo pelaajalle enemmän tai vähemmän tärkeää infoa. Covenanteista isommat alienit pitävät tuttua mörinää ja pienemmät vikinää. Musiikkia on tuttuun tapaan vain paikoitellen ja silloin kun sitä on, se on kaunista ja luo uskomattoman hyvän, “halomaisen” tunnelman. Aseiden äänet ovat muhkeita ja kranaattien aiheuttamat räjähdysäänet sitäkin muhkeampia. 5.1 äänituki pääsee myös hienosti oikeuksiinsa Halo 2:ssa.
Moninpelin osalta Halo 2:n tarjonta on ykkösosan tyylistä, joskin tällä kertaa mukaan on pakattu myös tuki Xbox Live pelaamiselle maksimissaan 16 yhtäaikaisen pelaajan voimin. Yksinpelin pelaaminen lävitse onnistuu nyt yhdessä maksimissaan kolmen kaverin kanssa, mikä entisestään lisää hauskuuden tunnetta yhteistyöpelissä.
Yksinpelikampanjan ohella voi pistää myös tavanomaisemmatkin moninpelikekkerit käyntiin maksimissaan neljän yhtäaikaisen pelaajan pelatessa samalla koneella. Alkuperäisen pelin tapaan tarjolla on tutut Slayer, King of the hill, Oddball, Juggernaut, Capture the flag ja Assault pelimuodot. Jokaisesta pääpelimuodosta on tarjolla useita eri variaatioita, kuten esimerkiksi tiimipohjaiset versiot. Ainut täysin uusi pelimuoto on Territories, jossa pelaajien on tarkoitus vallata ja pitää hallussaan mahdollisimman montaa lippualuetta. Jos valmiit variaatiot pelimuodoista eivät riitä tai kelpaa voi pelaaja luoda täysin omiaankin, jotka sitten tallentuvat Xboxin kovalevylle. Halon 2:ssa moninpelaamista voi harjoittaa yhdellätoista toisistaan eroavalla moninpelikartalla. Kaikki kartat ovat täysin uusia, mutta huokuvat ykkösen tapaan Halo-maailman teemaa.
