Hearthstone: One Night In Karazhan arvostelussa

Tällä kertaa on vuorossa hieman erikoisempi arvostelu, sillä kyseessä on ilmaisen pelin maksullinen lisäosa. Hearthstone on Blizzard Entertainmentin mainetta niittänyt korttipeli, joka on julkaistu kaikille suurimmille alustoille (pois lukien pelikonsolit). Eikä tarvitse kantaa huolta pelin tyssäämisestä alustan vaihtoon, sillä mikäli pelaamisen aloittaa PC:llä, voi sitä jatkaa älypuhelimella sohvalla röhnötellessä, iOS tai android käyttöjärjestelmillä.

Koska hyppäämme kesken kaiken arvostelemaan suoraan pelin lisäosaa, on pakko kirjoittaa muutamia lauseita itse pääpelistä ja sen historiasta. Hearthstone on korttipeli, joka pohjautuu Blizzard Entertainmentin supersuosittuun MMO-roolipeliin nimeltään World Of Warcraft. WoWissa tämä hearthstone on pieni pyöreä kivi, jolla pelaajan on mahdollista hypätä mihin tahansa maailman kolkkaan, pääsääntöisesti pelin ravintoloihin. Siitä se idea sitten lähti, ja tästä varsinaisesta korttipelistä huomaa yhteyden WoWiin välittömästi.
Pelaaminen on simppeliä ja varsinkin wowittajalle teema on tuttu, joten aloittelijalle tulee kotoisa olo, vaikka korttipelaamista vierastaisikin. Kilpailevia korttipelejä ei digitaalimuodossa montaa ole; Magic: The Gathering ja jossain vaiheessa markkinoille tuleva GWENT ? The Wither Card Game tulevat mieleen. Gwentistä on vielä paha sanoa mitään, mutta Hearthstonea ja Magic:a kun vertailee keskenään, on jälkimmäinen paljon monimutkaisempi.

Idea on simppeli. Pelaajia on aina kaksi vastakkain, joista kummallakin on kahdenkymmenenviiden kortin pakka. Pakasta vedetään kolme tai neljä aloituskorttia, riippuen siitä, että kumpi saa aloittaa. Jokaisen kierroksen alussa, pelaaja nostaa pakasta käteensä uuden kortin. Mikäli kortit loppuvat, ottaa pelaaja itselleen vahinkoa. Korteilla on taistelupisteet ja elämäpisteet, sekä manapisteitä nollasta kymmeneen.

Pelaajalla on käytettävissään korkeintaan kymmenen manapistettä, jotka voi käyttää kädessä oleviin kortteihin tai pelaajan sankarin henkilökohtaiseen voimaan. Molemmilla pelaajilla on käytössään kolmekymmentä elämäpistettä, joiden loputtua oma korttisankari räjähtää palasiksi ja häviöfanfaarit alkavat raikua. Mikäli tulee voitto, etenee pelaaja arvoasteikossa eteenpäin.

Kirjoitettuna tämä kaikki alkaa kuulostamaan koko ajan enemmän monimutkaisemmalta ja kun perustietoa on vielä enemmänkin niin asiat alkavat tuntua vaikeammilta. Sitä ne eivät ne kuitenkaan ole! Korteilla voi olla vielä kaikenlaisia suojia ja erityisehtoja, mutta kaikkien näiden läpikäyminen menee jo enemmän metapelaamisen puolelle, varsinkin jos lähdetään pohtimaan toimivia korttiyhdistelmiä ja lopuksi rakentamaan kokonaista pakkaa.

One Night In Karazhan

One Night In Karazhan jatkaa aikaisempien lisäreitten tuttua kaavaa, yhdellä poikkeuksella. Tällä kertaa pelaajan on mahdollista pelata prologi ilmaiseksi, eli näkee pientä maistiaista siitä, että mitä lisuke tarjoaa tarinan, korttien ja tunnelman suhteen. Hearthstonessa on huumori ollut mukana alusta asti, eikä sitä puutu tästäkään lisäristä ja on itse kirjoittajan mielestä tällä osa-alueella kaikkein vahvin. Pelkästään lisäosan taustakuvasta tulee mieleen jännät tunteet, sillä Medivh velhoa ei ole koskaan aivan tässä valossa nähty seikkailevan. Medivhin Setämies-ilme nostattaa hymyn suupielille. Tämän lisäksi hänen persoonansa on kuvattu pelimiesmäiseksi bilehiluksi.

Vaikka kyseessä on suhteellisen suoraviivainen korttipeli, tämäkin lisäosa sisältää juonen. Medivh on päättänyt järjestää suuret juhlat, jonne hän on kutsunut koko Azerothin kerman. Demonien ruhtinas Prince Malchezaar kuitenkin vetää herneen nenäänsä kun hänelle ei ole kutsua kusti polkenut, joten hän päättää kutsua itse itsensä. Tästä lähtee lisäosan ilmainen prologi käyntiin, jonka päätyttyä Malchezaar vetää Medivhin mukanaan ja palvelija Moroesin kanssa lähdetään pelastamaan setämies Medivhiä.

Karazhan on jaettu neljään siipeen, jotka aukeavat aina viikoittain. Julkaisua kirjoitettaessa ne ovat kuitenkin olleet kaikki levällään jo hyvän aikaa. Jokaisen siivekkeen voi ostaa erikseen tai kaikki kimpassa. Koko Karazhan pohjautuu World of Warcraftin yhteen legendaarisimpaan kymmenen miehen raidiin ja pomot ovat sieltä tuttuja veijareita. Yhtä hullunkurista menoa on siis luvassa, kun taistellaan lautasia, isoa pahaa sutta ja Nightbanea vastaan. Kaikkiaan korttitaisteluita on siis kaksitoista erilaista, tämän lisäksi luokkatappelut jokaiselle sankarin hahmolle, kuten taikuri ja shamaani. Lisäksi on mahdollista käydä koko tarina läpi heroic tasolla.

Mikäli Karazhan on tuttu Blizzardin toisesta eepoksesta, on taistelut korttipelissäkin tuttuja. Esimerkiksi Netherspiteä vastaan mittelöidessä, täytyy pelaajan estää kahden säteen kulkeutuminen vastustajalle, asettamalla kortit näiden eteen. Terestian Illhoof suoltaa pelilaudan täyteen pikkupiruja, aivan kuten Hearthstonen isovelipelissä pikkunilkit täyttävät Karazhanin kirjastohuoneen.

Veteraanipelaajalle ei siis ole itse pelimekaniikalta mitään uutta odotettavaa, tunnelatausta tuttujen vuosikymmenen takaisten pomojen näkeminen kyllä muodostaa. Korttitaistotkaan eivät ole mitään vaikeita hiuksia halkovia kamppailuja, ehkä liiankin simppeleitä. Toisaalta Karazhania kun ajattelee teeman kannalta, niin tämä on ehkä ollut tarkoituskin; pitää pelaaminen hauskana ja samalla palkitsevana. Vaikeutta tarjoaa sitten se heroic-vaikeustaso.

Uusia kortteja lisäosa tuo mukanaan 45 erilaista, joista jokaiselle hahmoluokalle yksi kortti tuplana. Kuten olettaa saattaa, nämä uudet kortit antavat hiuksenhienon yliotteen verratessa pelaajiin, jotka eivät Karazhania omista. Ainakin teoriassa. Korttien toimivuudesta tullaan aina käymään vääntöä pelaajien kesken. Muutamia korttiesimerkkejä jos nostaa esiin, niin Prince Malchezaar on vähän kiikun kaakun toimivuudessaan.

Malchezaar antaa pelaajalle viisi satunnaista legenda tason korttia heti ottelun alussa. Tämä voi pientä tutinaa laittaa vastustajan punttiin, mutta kun kyse on sattumasta niin se myös tarkoittaa sitä. Usein se Hannu Hanhen tuuri jääkin unelmaksi niiden hyvien lisäkorttien suhteen ja ainoa hyvä asia mikä jää käteen Malchezaarista on se, että se antaa viisi lisäkorttia. Jos ei siis muuta niin ainakin omaa kuolemistaan on pitkittänyt ja korttitaistoa.

Suurimmaksi osaksi kortit ovat kuitenkin edukseen. Ainakin maagi tuntui saavan mukavasti hyötyä, sillä Firelands portal -kortti tuntuu toimivan erinomaisesti. Viisi manaa maksava kortti, joka tekee viisi pistettä tuhoa ja antaa kortin pelaajalle sattumanvaraisen kortin pöydälle. Kumma jos ei nerffiä jatkossa tule. Sen sijaan pappi Anduin jää tärisemään kuin normipäivän jäljiltä, sillä aika heikoilta näyttää hänen käsi. Kunniamaininta Karazhan lisäosan musiikille ja muutenkin äänimaailmalle, joka on taas kerran parasta A-ryhmää.

Päivitys 6.1.3

Tuli ilmi, että kauan kaivattu päivitys Hearthstoneen on vihdoinkin julkaistu 3.10.2016 ja se toi mukanaan mukavia nerffejä, eli tasapainotuksia kortteihin. Shamaanin Rockbiter Weapon maksaa nyt yhden manan enemmän, kuten myös Execute -kortti.

Kaikkein mukavin uudistus on tullut Yogg-Saron, Hope?s End -korttiin, joka nyt jatkossa lopettaa taikojen heittelemisen, mikäli tuhoutuu, hiljennetään tai poistuu taistelukentältä. Tämä ansaitsee pienet golftaputukset täältä päin, koska allekirjoittaneella tätä korttia ei vieläkään ole!

Pelaajan on nyt myös mahdollista ostaa kaupasta viisi euroa maksava korttipino, jossa on ainakin yksi taattu legenda. Kymmenen pakkaa sisältävät ainakin yhden sinisen kortin tai paremman. Turha haaveilla uuden lisäosan korteista, kyse on klassikko korteista, mutta paketin nimikin on Welcome Bundle.

Kattavamman tietopaketin päivityksestä saat tästä.