Peliarvostelu

Hunting Simulator 2

Pelin nimi: Hunting Simulator 2
Lajityyppi: Simulaattorit
Alusta: PlayStation 4
Kehittäjä/Julkaisija: Neopica/Nacon
< >
Avaa pelin lisätiedot
User profile picture Teksti: Mikko Kosonen, 13.8.2020 Arvioitu lukuaika: 7 minuuttia
Arvostelun Hunting Simulator 2 kansikuva

Naconin julkaisema Hunting Simulator 2 on saanut jatkoa. Jälleen kerran lähdetään metsästysmaille bongailemaan paikallista villieläinväestöä ja tekemään kaatoja.

Pelattavuudeltaan Hunting Simulator 2 on melko lailla simppeli metsästyspeli – allekirjoittaneen mielestä simppelimpi, kuin esimerkiksi theHunter: Call of the Wild, vaikka ensinnä mainittu itseään simulaattoriksi kutsuukin. Kaikesta huolimatta Naconin pelinkin parissa viihtyy.

Kun alkeet opastava tutoriaali on hoidettu pois alta ja ensimmäinen, opastettu kaato suoritettu, on aika aloittaa tositoimet ja ura metsästäjänä.

Pelaajan tukikohtana toimii metsästysmökki, jonka seinille ajan kanssa ripustetaan kaadettujen eläimien päitä, mutta myös takkatulen loimun tunnelmoidessa ja gramofonin soidessa hoidetaan tarvittavat shoppailut läppärillä. Tarpeen tullen harjoittelemassa voi piipahtaa läheisellä ampumaradalla.

Pelin alussa pelaajalle annetaan könttä rahaa sekä yksi ase kaappiin (ennakkon tilanneet saivat toisenkin). Metsälle on kuitenkin turha lähteä ennen kuin pelaaja on hankkinut itselleen kaatolupia ja vähintään yksi pitää ollakin, ennen kuin peli edes päästää mökistä metsään.

Kaataako vai eikö kaataa?

Kaatoluvat maksavat erinäisiä summia viidestä kympistä viiteen sataan. Pienimmät eläimet ovat lupien osalta halvimpia ja niitä saa kerralla monta, kun taas isot, hirvet, karhut ja peurat ovat niitä kalliimpia lisenssejä ja useimmiten yksi ostokerta antaa luvan vain kolmeen tai neljään kaatoon.

Lisää rahaa taskunpohjalle saadaan myymällä kaatoja ja siitä samalla luodaankin koko pelin porkkana. Ostat lisenssejä, jotta voisit kaataa ja kaadat eläimiä, jotta voisit ostaa uusien lisenssien lisäksi varusteita ja uusia aseita tehokkaampaa kaatamista varten.

Erilaisia aseita pelistä löytyy ihan riittävässä määrin: aloituskiväärin lisäksi kaupasta löytyy 24 muuta kivääriä. Tarjolla on myös 20 haulikkoa, seitsemän puoliautomaattista kivääriä sekä seitsemän jousipyssyä ja yksi varsijousi, eikä yksikään ase ole toisensa kopio.

Mikäli haluaa olla täydellinen metsästäjä, on lisäaseita pakko ostaa: sakkoa viuhuu, mikäli ankkoja tai fasaaneita lahtaa kiväärillä. Lintulajeja varten onkin aina tartuttava joko haulikkoon tai jousipyssyyn.

Metsästäjän maailmankiertue

Peli kattaa kolme aluetta, joita ovat Teksas, Colorado sekä Eurooppa, joista viimeksi mainitussa päästään Tsekkimaisemiin sekä Transylvanian metsiin. Kaikki kolme isompaa aluetta pitää sisällään kaksi pientä aluetta, eli kaikkiaan metsästysmaita on kuusi. Paikat vaihtelevat maisemien ja korkeuserojen osalta mukavasti, joten yksikään kuudesta paikasta ei tunnu toisen toistolta.

Parhaimpia paikkoja on kenties se Transylvania, jonka tiheät havumetsät kauniine järvimaisemineen muistuttavat kovasti suomalaismetsiä ja saavat olon tuntumaan kotoisalta – paitsi siinä vaiheessa, kun näkee villisian tai puuman. Kooltaan kukin yksittäinen pelialue on melko valtava, vaikka aina lopulta karttaruudultakin nähtävä harmaa raja-alue tulee vastaan ja pelaajaa kehotetaan välittömästi kääntymään kannoillaan.

Erilaista kaadettavaa isoilla pelialueilla riittää mukavasti pienestä isoon eläimeen – peli pitääkin sisällään jopa huikean 33 eri eläinlajia, karhun ollessa se kuningas ja jänisten edustaessa metsäneläinten pienintä kokoluokkaa. Muutoin tarjolla on valkohäntäpeuraa, fasaania, sorsaa, metsäkaurista, villisikaa kuin esimerkiksi hirveäkin.

Kerää ja bongaa kaikki

Eläinten ohella pelialueilta löytyy löydettäväksi metsästäjälle ominaisia tarkkailutorneja, mutta myös telttoja kuin maatasossakin olevia tähystyskoppeja. Teltat toimivat pikamatkustuslaitteina – kun pelaaja palaa metsästysreissunsa jälkeen maastosta löytyvälle pienelle erämökille joko täydentämään ammuksia tai lunastamaan kentällä tekemänsä kaadot, voidaan erämökiltä palata kauemmille sijoille kartalla, mikäli pelaaja on siis onnistunut löytämään telttoja, joita yleensä on noin viisi peri pelialue.

Tornit kuin teltatkin on molemmat manuaalisesti bongattava ja sen jälkeen pelaajan täytyy hieman hölmösti vielä erikseen vaeltaa aivan niiden lautoihin kiinni, jotta peli suostuu lisäämään ne kartalle muistiin. Karttaruutu näin muutoin on kuitenkin varsin kätevä. Sen lisäksi, että tornit ja teltat tallentuvat sinne, vaikka poistuisi kokonaan pelistä, voi kartalle asettaa myös omia korvamerkintöjä – melkein kirjaimellisestikin, sillä pelaaja voi lisätä kartalle eläinten kuvia. Eli jos vaikka kaatolupaa ei ole tai ase sattuu olemaan väärä, voi pelaaja kuitenkin lisätä kartalle merkinnän, mikä eläin satuttiin kohtaamaan, jolloin sen voi nopeasti seuraavalla kerralla tsekata kartalta.

Hieman kummallista pelissä on se, että kunkin pelialueen erämökiltä voi pikamatkata suoraan teltalle, mutta teltalta ei voi matkata erämökille. Tylsimmillään peli onkin silloin, kun pelaaja on vaeltanut ja seikkaillut aivan kartan toiseen laitaan ja erämökille on matkaa ties kuinka pitkä taival. Metsästäjä kun voi juoksennella vain rajallisen ajan, ennen kuin stamina loppuu. Tornejakaan en ainakaan itse kokenut pelatessani millään tavalla hyödyllisiksi, sillä niissä kököttäminen pidempiäkin aikoja tuotti olemattomia tuloksia, eikä peli kummallisesti kertaakaan kävelyttänyt ruudulle eläimen eläintä – ei edes jäniksiä tai lintuja. No, sainpahan ainakin pisimpään kestäneessä ”vartiovuorossani” kerättyä trophyn, joka vaati tunnin mittaista yhtäjaksoista kököttelyä tornissa.

Kilpasilla eläinten kanssa

Rajattu stamina on toisaalta täysin harkittu juttu, sillä kun eläin saadaan tähtäimeen ja osuma ei välttämättä uppoakaan, tai vaihtoehtoisesti eläin äkkää pelaajan liian aikaisin ja säntää pakoon, ei nisäkkäitä voi saada juoksemalla kiinni, juurikin staminan loppumisen vuoksi – muutoin se kyllä onnistuisi. Liikkuvaan (ja loittonevaan) eläimeen on myös vaikea osua, vaikka itse ottaisikin polviasennon ja tähtäisi hengitystä pidättäen. Harvemmin kuti uppoaa halutulla tavalla ja lopulta eläin katoaa mäen nyppylän tai puiden taakse.

Aina kaato ei luonnollisesti onnistu kunnollisella varautumisellakaan tai sitten eläin ei heti kaadu, vaan lähtee jolkottamaan verisenä karkuun, jättäen jälkeensä verivanaa. Pelaaja voi ottaa metsälle mukaansa hauskan koirakaverin, joka auttaa vainuamaan jälkiä sekä verta ja eläinten suustaan pudottamia ruoanjämiä.

Pelaajalla on aloituskoiranaan beagle, mutta kaupasta on mahdollista hankkia mökkiin muutama toisenkin rodun koira, joista kaikista on eri tavalla hyötyä ja eri eläinten parissa. Metsälle voi myös mennä täysin ilman koiraakin. Jälkien huomaaminen maasta vaatii kuitenkin tarkkaavaisuutta, joskin valikosta on mahdollista asettaa päälle kätevä, jäljet paremmin paljastava asetus, joka oletuksena on pois päältä.

Karva-apuritkaan eivät ole täydellisiä ja saattavat ajoittain kadottaa vainunsa kesken seuraamisen. Koiraa pitää muistaa kehua, silloin kun se suoriutuu, koska se parantaa koiran motivaatiota. Koiran kaksi muuta osa-aluetta, ammattitaito ja fyysinen kunto karttuvat hiljalleen itsekseen metsällä käymisen lomassa.

Tunnelmallista hengailua ulkoilmassa

Kokonaisuutena Hunting Simulator 2 tuntuu hauskalta kokemukselta ja metsään lähteminen on aina yhtä hauskaa, vaikka hidas samoileminen ja metsästettävien eläinten puuttuminen näkökentästä pidempiäkin aikoja saattaakin alkaa kyllästyttämään. Ennen kaikkea onkin syytä muistaa, että peli on todella hidastempoista ja kärsivällisyyttä vaativaa ajanvietettä, joten on syytä varata kiireetöntä aikaa sen pelaamiseen.

Joskus turha samoileminen ilman eläinkontakteja saattaa johtua myös pelaajan omasta heikosta lähestymisstrategiastakin: peli tarjoaa aseiden ja koirien ohella muutakin välinettä oikeaoppiseen metsästämiseen. Kaupasta voi ostaa hajunneutralisoivia kertakäyttöputeleita, mutta myös tuulen suunnan paljastavia suihkeita, kuin myös kiikareita bongailuun pidempien etäisyyksien päästä. Mitä kalliimmat kiikarit ostaa, sitä enemmän niissäkin on ominaisuuksia.

Tarjolla on myös liuta erilaisia kutsumispillejä, kuten asiaan kuuluu. Myös päällä olevalla vaatekerralla on väliä ja hahmon ylle pitäisi kiskaista jotain sellaista, joka luonnollisesti vähiten näkyy. Tarjolla on erilaisille keleille paremmin sopivia asusteita, sillä vaikka lähes aina pelissä harmittavasti paistaa aurinko, voi joskus myös sataakin ja olla kylmempi.

Pelaaja voi säätää ainoastaan metsälle lähtemisen kellonaikaa metsästysmökin sängyn kautta akselilla aamu-keskipäivä-ilta. Eläinten liikkumisrytmeissä on ainakin tekijöiden mukaan eroja riippuen kellonajasta, mutta allekirjoittanut ainakin oli sen verran maallikko, että en tätä eroa millään tavalla nähnyt pelatessani.

Yrittäjän arkea

Kun pelaaja on törsännyt alkusummansa joko lisäaseeseen, vaatteisiin tai kaatolupiin – tai näiden yhdistelmään, on lisätienestin saaminen etenkin alkuun työläämpää. Kaadoista kyllä maksetaan, mutta yleensä reilusti alle tuhatta rahayksikköä.

Aseet maksavat toistatuhatta per kappale ja kiikarit, pillit kuin sumutteetkaan eivät nekään ole ilmaisia. Metsällä on siis käytävä ja siellä oltava onnistuneesti useamman kerran, jotta pelaaja oikeasti alkaa tienaamaan ja pääsee varustelemaan metsästäjäänsä paremmin, joka taas vaikuttaa siihen, että eläimiä alkaa saamaan paremmin kiikariin.

Metsällä ollessaan on mahdollista myös mokaillakin, sillä luvaton kaato tietää sakkoa, kuin myös liika ammuskelukin: Doomin hengessä eläimiä ei kannata ampua, vaikka pelin first person kuvakulma 3rd person -vaihtoehtoa hyödyllisempi ja tunnelmallisempi onkin.

Liika määrä kuteja eläimeen tai liian isolla kaliiperilla räiskiminen johtaa epäeettiseen ammuskeluun ja sakkoihin sekin. Myöskään naaraita ei saa ampua, vaikka itse lajiin lupa olisikin. Peli onneksi kertoo kiellon hyvissä ajoin jo eläintä kohti tähdätessä, ennen kuin liipaisinta painaa. Joskus vahinko saattaakin kuitenkin innostuksissa käydä. Ikävintä onkin poistua metsältä tyhjin käsin ja toistasataa köyhempänä. Vastaavasti parhaita ilon hetkiä on se, kun reissu tuottaa monta onnistunutta, luvallista kaatoa. Palataan yksin tai koiran kanssa erämökille ja kerätään sinne maagisesti teleporttaantuneet kaadot talteen, samalla kunkin kaadon kohdalla myydäänkö eläin, vai otetaanko sen pää täytettynä metsästysmökin seinälle.

Kaunis luontoäiti

Audiovisuaalisesti Hunting Simulator 2 on varsin toimiva paketti. Äänimaailma koostuu pääasiassa rauhallisista linnun laulun tuottamista luontoäänistä, joista saa ehkä jopa vielä paremmin irti kuulokkeiden kera. Vesistöt virtaavat ja kohisevat ja ruoho rahisee. Tarkkakorvainen metsästäjä voi kuulla eläimen rahistelunkin.

Unreal 4 -pelimoottoria pohjanaan käyttävä peli näyttää visuaalisesti paikoin hyvin nätiltäkin ja ajoittain maisemia tuli jäätyä ihastelemaankin. Metsämaisemat pistivät miettimään, josko pitäisi sulkea peli ja mennä oikeasti ulos ja peligrafiikan näyttävyys koskeekin etenkin kasvillisuuden osalta tiheitä metsäisiä maisemia.

Teksasin tarjoamat tasaisemmat erämaamaisemat ovatkin verrattaen melko tasapaksuja, mutta ilta-aurinko sekä näyttävä taivas pelastavat näitä maisemia osittain – ainakin siihen saakka, kunnes hoksaa, että aurinkoa ei varsinaisesti koskaan taivaalla näy. Pilvetkään eivät koskaan liiku, siitä huolimatta, että pilvien liikkuvat varjot näkyvät maaston pinnassa. Joskus kauempana horisontissa olevat objektit, kuten puskat ja puut saattavat nekin piirtyä ruudulle kuin varkain, mutta kuitenkin kokonaisuutena maisemagrafiikka on kuitenkin kaunista.

Paljon huomiota ovat saaneet myös erilaiset eläimet liikeanimaatioineen, mutta ehkä eniten yksityiskohtaisuutta ovat osakseen varastaneet näyttävän näköiset aseet. Kaikki pelin aseet ovat aitoja merkkejä ja peliin on päässyt jopa suomalainen Sako, jonka tuoteperheeseen kuuluu myös pelistä löytyvä Tikka-brändikin. Pelin kaikkia tarjolla olevia aseita voi pyöritellä ja ihailla valikossa 3D-malleina – tämänkin seikan vuoksi aseet tuntuvat muultakin kuin vain perustason metsästysvälineiltä.

Loppusanat

Hunting Simulator 2 on peli, joka osasi yllättää positiivisesti. Siitä löytyy toki ne omat hetkensä, kun metsällä ollessaan mitään ei tunnu tapahtuvan, eikä eläimiä näy vaikka kuinka piilottelisi ja puhaltelisi pilleihin ja suihkisi suihkeita. Ajoittain kauempaa metsästysmailta erämökille palattaessakin kaipaisi vaikkapa jonkinlaista mönkijää matkan taittamiseen. Näinä edellä mainittuina hetkinä peli onkin tylsimmillään.

Parhaimpina hetkinä pelaaja onnistuu jäljitämään ja tekemään onnistuneita kaatoja, rahaa sataa laariin ja tunnelma on huipussaan.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • - Tunnelma parhaimmillaan kutkuttava
  • - Pääosin kaunis grafiikka
  • - Paljon aseita ja erilaista kaadettavaa
  • - Peruspelattavuus kunnossa
  • - Koirat ovat hauskoja
  • - Riittävästi valtavia pelialueita
  • - Kätevä karttaruutu

Huonoa

  • - Metsästystornit tuntuvat turhilta
  • - Teltalta ei voi pikamatkata erämökille
  • - Joskus voi olla kovin tylsääkin