iPhonen strategiapelit - geoSpark arvostelussa

%kuva1 GeoSpark ei ole varsinaisesti strategiapeli, vaikka se on Appstoressa tähän lokeroon päätynytkin. Kyseessä on eräänlainen refleksi- / toimintapeli, jossa tavoitteena on raahata sormella yhteen avaruudessa leijailevia geometrisia kuvioita. Pelimekaniikka on äärimmäisen yksinkertainen: ainoastaan keskenään samanlaiset symbolit saavat törmätä ja mitä useamman saa kerättyä nostamatta sormea ruudulta, sitä enemmän heruu pisteitä. Erilaisten kuvioiden törmäys päättää pelin komean partikkeli-ilotulituksen kera. Homma vaikeutuu progressiivisesti, sillä kuvioita ryöppyää ruudulle kiihtyvällä tahdilla ja sormen raahailu synnyttää uurteen, joka vetää vapaasti kelluvia symboleja puoleensa. Lopulta tämä kaikki johtaa kaaokseen, jonka hallintaan näppärimmänkään pelaajan taidot eivät riitä. Peliä ei voi koskaan voittaa ja viehätys piileekin omien piste-ennätysten parantelussa.

%kuva2 Jos geoSparkin parissa saisi viettää vain kymmenminuuttisen, olisi helppo olla vakuuttunut sen nerokkuudesta. Pelin idea on erittäin koukuttava ja toteutus onnistuu lähes joka tasolla. Erityisen suuren vaikutuksen tekee sen audiovisuaalinen anti. Grafiikan sähköiset värisävyt ja erittäin runsas aalto- sekä partikkelitehosteiden käyttö palauttaa mieleen lämpimiä muistoja PC:n ja edesmenneen Amigan demoskenestä. Sulavana pysyttelevä ruudunpäivitysnopeus tukee mainiosti pelattavuutta. Myös audiopuoli säväyttää: tajunnan täyttää taustalla pauhaava hypnoottinen syntetisaattoripoppi, joka tuo erehdyttävästi mieleen ranskalaisen konemusiikkipioneerin, Jean-Michel Jarren, eteeriset syntetisaattoriklassikot. Kappaleita on vain yksi ja se jää soimaan ärsyttävästi päähän, mutta parempi näin kuin täyttää äänialaa jollain uuvuttavan tasapaksulla ambient-ulinalla. Ainoa asia joka pelissä varsinaisesti häiritsee, on erillisen OpenFeint ?sovelluksen varaan rakennettu pistelista. Pelaajan näkökulmasta tuntuu aika kohtuuttomalta joutua rekisteröitymään jonkun kolmannen osapuolen peliportaaliin vain siksi että saisi omat piste-ennätyksensä tallennettua.

Valitettavasti useampi kymmenminuuttinen geoSparkin parissa paljastaa, ettei kyseessä ole kovin pitkäikäistä hupia. Yksinkertainen pelattavuus ja nopeatempoisuus eivät anna tilaa turhalle taktikoinnille ja vikkelästi kipuava vaikeustasokin jättää useimmiten sellaisen maun, ettei pelaaja koe voineensa omilla taidoillaan vaikuttaa lopputulemaan. Kyse on osin pelkästä jyrkän progression tuomasta illuusiosta, mutta se syö uudelleenpeluumotivaatiota yhtä kaikki. Alkuinnostuksen laannuttua peliä tulee pelailtua vain satunnaisesti ja lyhyissä sessioissa. Tämäkin on paljon sanottu verrattuna moniin peleihin, mutta Flight Controlin, Doodle Jumpin ja Canabaltin yksinkertaisen koukuttaviin sfääreihin on vielä matkaa.