Hieman eriskummallisesti nimetty Jurassic World Aftermath Collection on alun perin PC:n Oculus VR-laseille vuonna 2020 julkaistun Jurassic World Aftermath -pelin konsoliporttaus. Nyt arvostelussa oleva ”Collection” pitää sisällään Jurassic World Aftermath Part 1 -pelin sekä 2021 julkaistun, erikseen maksaneen lisäosan, joka yllätyksettömästi kantaa nimeä Part 2. Peli jaettiin aikoinaan pandemian aiheuttamien haasteiden vuoksi kylmästi kahtia, jotta sen (ensimmäisen puolikkaan) ilmestyminen ei vahingossakaan viivästyisi.
Pituudeltaan molemmat yksittäiset osat ovat noin muutaman tunnin luokkaa, joten iloa tästä kolmenkymmenen euron hintaisesta virtuaalikokemuksesta irtoaa noin neljäksi tai viideksi tunniksi. Eikä siinä mitään, jos kokemus olisi laadukas alusta loppuun, kuten vaikkapa lyhyt Batman Arkham VR aikoinaan. Onko se?
Juonellisesti ja ajallisesti Jurassic World Aftermath sijoittuu aikaan kaksi vuotta eteenpäin siitä, kun upouusi World-puisto elokuvassa Jurassic World tuhoutui katastrofin runtelemana. Ollaan kuitenkin aikajanalla tapahtumissa ennen Fallen Kingdom -elokuvaa.
Pelissä, Jurassic Park –elokuvan juonta etäisesti kenties apinoiden, on pelaajan suunnitelmana hypätä koneesta laskuvarjoilla Isla Nublarille, koska saari ja sen tuhoutuneet ja hylätyt rakennukset ovat edelleen eristetty ihmisiltä. Ei olla menossa turistikuvia ottamaan, vaan pelaaja ohjastaa tietoturvaeksperttiä nimeltä Sam ja tarkoitus olisi kerätä arvokasta dataa sekä World-elokuvista tutun Blue-velociraptorin geeniperimä.
Ei aikaakaan, kun lentoliskot pudottavat pelaajan lentokoneen alas ja saaren pinnalle päästäänkin oikein kunnon rytinällä. Pulassa ollaan ja pois pitäisi päästä dinojen kansoittamalta saarelta tehtävä suorittaen.
Pelimekaniikaltaan pelin molemmat osat ovat täysin samanlaisia ja ensimmäinen osa loppuu niin suoraan keskenkatkaistuun cliffhangeriin, että Part 2 on ihan hyvä ollakin mukana.
Jurassic World Aftermath on kuvattu FPS-kuvakulmasta käsin ja pelaajan apuna toimii käsipari. Räiskimistä ei harrasteta, vaan kaikki toimii kättä ja järkeä käyttämällä. En tiedä onko pelin porttauksessa vikaa, vai onko se tehty PSVR2-lasit etusijalla ja jälkihuomiona julkaistu myös originaaleille PSVR-laseille, mutta en saanut Movekapuloita toimimaan pelin kanssa, vaikka pelaajalla on kaksi virtuaalikättä.
Sain oikean käden sormen liikkumaan Moven liipaisimella, mutta siinä se. Moven liikuttelua peli ei havainnut kertaakaan. Sen sijaan valikossa valitaan kätisyys ja jos esimerkiksi oikea käsi on valittuna, toimii tuo oikea virtuaalikäsi pelaajan pääasiallisena työkaluna – vasemmalla kädellä ei ole juurikaan muuta virkaa, kuin heijastaa ruudulle kulloinkin voimassa oleva tehtävätavoite sekä oikean suunnan näyttävä kellokompassi, kun käsiparia käännellään. Sen verran tulin katsoneeksi pelailuvideota youtubesta pelin PSVR2-versiosta, että siinä pelaajan kädet liikkuvat juurikin niin kuin niiden pitäisi: erikseen ja itsenäisesti.
Jopa PSN Storen virallisilla sivuilla mainitaan, että pelaamiseen vaaditaan PSVR2-lasit ja PSVR2 Sense -ohjaimet. Puhettakaan PSVR1-tuesta (tai Moven kapuloista ei ole) Sääli, sillä vaikka peliä pystyykin pelaamaan pakotetusti tavallisella PS4-ohjaimella, tuntuu koko viritys hieman puolivillaiselta ja tönköltä tavalta pelata, kun ohjain liikuttaa molempia käsiä könttänä, eikä vasen liipaisin liikuta vasemman käden sormia lainkaan, vaikka oikea liipaisin liikuttaa niitä oikeassa kädessä.
Kiitosta pelille pitää kuitenkin antaa sen runsaista säätövaihtoehdoista, joiden avulla jokainen varmasti voi pelata peliä voimatta huonosti – ainakin teoriassa siis. Peli tukee jopa portaatonta FPS-pelaamista, jolloin kääntyily on vapaata kuin normaalissa räiskintäpelissä. Vaihtoehtoisesti voidaan ottaa porrastettu kääntyvyys, joka hidastaa ruudun kääntymistä. Myös liikkumiseen, kuten juoksemiseen, kyykistymiseen ja kääntymiseen voidaan asettaa ruudun reunoille kuvaa tummentavaa vinjettiä ja säätää sen voimakkuuttakin, joka varmasti edesauttaa parempaa vointia pelatessa.
Säätövaihtoehdoista huolimatta tunsin kuitenkin melko nopeasti huonoa oloa, tai ainakin silmäsärkyä ja siitä seurannutta huimauksen tunnetta, sillä pelin reunanpehmennyksen puute oli melko huomattava pelatessa, minkä lisäksi peli kärsi muista heikommista PSVR-peleistä tutusta grafiikan väreilystä liikuttaessa.
Nämä yhdistettynä cel-shading -efektillä maustettuun mustia viivoja kaikkialle luovaan grafiikkaan ei ole kaikkein paras yhdistelmä. Ohessa olevalla videolla ei kenties näe aivan niin hyvin silmiinpistäviä sahanlaitoja, eikä väreilystä ole tietoakaan videolla, mutta pelatessa ne ovat jatkuvasti läsnä.
Visuaalisesti Jurassic World Aftermath on hienoinen pettymys. Eikä pelkästään silmiin ottavan alhaisen VR-grafiikkansa takia, vaan siksi, että pelistä on pitänyt tehdä piirroksen kaltainen cel-shading -efektin kanssa.
Tämä on tekijöidensä mukaan tehty tarkoituksella, jotta peli ei olisi niin uhkaavanoloinen ja vetoaisi siten mahdollisimman laajaan yleisöön. Vaikka pelissä ajoittain onkin tunnelmaa, kun vältellään pelin kolmea velociraptoria hiippaillen ja pöydän alla ryömien tai kaapissa piileskellen, kuin originaalin elokuvan lapset keittiössä konsanaan, haukkaa piirrosmainen grafiikka väkisinkin ison palan tunnelmasta.
Etenkin kun pelin hiiviskelyosiot ovat vieläpä niin samankaltaisia, kuin mainiossa Alien – Isolation -kauhupelissä on näiden kahden vertaaminen keskenään helppoa. Olisi ollut hienoa nähdä fotorealistisempaa ympäristögrafiikkaa ja aidomman ja uhkaavamman näköisiä dinoja – tai edes mahdollisuus aitoon grafiikkaan ja ”mukavuusasetuksista” sitten vinjetin ohella vähän cel-shadingia ylle, jos haluaa. Edes suuri ja mahtava, aina yhtä klassinen T. Rex ei piirrosilmentymänä ole juuri mitään. Aina kun velociraptor tulee mukaan kuvioihin, tulee ajatelleeksi “hih, sieltä se pikkudino tulee”, eikä niinkään “kamala, tutisen peloissani!” Pelin olematon tunnelma onkin mielestäni missattu tilaisuus rakentaa hieno Jurassic VR-kokemus, joka pelinä varmasti tulee samalla olemaan viimeisiä, ellei nyt viimeinen PSVR1-julkaisu.
Käytännössä Jurassic World Aftermath jakautuu kahteen erilaiseen pelisisältöön. Toisessa hiippaillaan velociraptoreita vältellen ja sitten välillä saadaan rauhassa väännellä vipuja, painella nappeja tai ratkoa kevyitä laitepuzzleja, jotka toistuvat puuduttavan samanlaisina ykkösosasta kakkoseen. On nappuloiden painelua ”painele sama yhdistelmä” -tyyppisesti, kuin radioiden ja muiden vastaavien veivaamista oikealle taajuudelle.
Kaikkia pyöriteltäviä vipstaakeja ei meinaa oikein sujuvasti saada edes pyöriteltyä, joka johtaa kipeytyvään käteen, kun pidetään PS4-ohjainen liipaisinta pohjassa ja yritetään pyöritellä ohjainta kädessä. Parhaat hetket ovat ehdottomasti niitä, kun pitäisi käyttää jotain laitetta ”vaaravyöhykkeellä” ja alkaa kuulua lähestyvän velociraptorin tömistelyä. Pitää olla nopea ja tarkka ja välillä käydä piilossa latautumassa, jos vempaimen kanssa menee liikaa aikaa. Aivan hyvin koko pelin olisi mielestäni voinut keskittää velociraptor-hiiviskelylle, mutta jossa se muu oheistekeminen ei olisi niin monotonista veivaamista kömpelöllä padiohjauksella, vaan kenties samanlaista monipuolisempaa puuhastelua, kuin Alien – Isolation pelissäkin.
Jos peli ei graafisesti aivan vakuuta, niin Jurassic World Aftermathin äänimaailma sen sijaan toimi mielestäni hyvin. John Williamsin alkuperäistä tunnaria soitellaan vihjailevasti ainakin alussa, dinot kuulostavat hyvältä etenkin kuulokkeiden kanssa pelatessa – velociraptorin lähestyvä tassuttelu ja elokuvista tutunkaltainen ääntely ovat tunnelmallisia ja kuumottavaa, vaikka grafiikka ei sitä olisikaan. Elokuvasarjan näyttelijöistä Jeff Goldblum sekä Laura Dern ovat höpötelleet ihan toimivaa dialogia peliin, vaikka eivät pelissä näykään. Pelaajan pääasiallinen seuralainen radion välityksellä koko pelin ajan on hahmo nimeltä Dr. Amelia “Mia” Everett, jota ääntelee toimivasti Laura Bailey.
Loppusanat
Kokonaisuutena Jurassic World Aftermath Collection jättää toivomisen varaa Playstation 4 -konsolilla, originaaleilla PSVR-laseilla pelattuna. Grafiikan reunanpehmennyksen puute ja väreilevä kuva aiheuttavat huonoa oloa, hyvistä mukavuusasetuksista huolimatta, minkä lisäksi PS4-padilla pelaaminen on tönkköä eikä sisältö muutenkaan ole niin kovin kaksista, itseään toistavien nappulapuzzlejen vuoksi.
