Just Dance 2022 arvostelussa
Maailman paras ja ainoa aktiivinen tanssipelisarja tarjoaa verratonta viihdettä kyseenalaisesta liiketoimintamallistaan huolimatta.
Bilepelien huippuvuosista on jo pieni ikuisuus, mutta yksi pelisarja porskuttaa yhä vuodesta toiseen: Ubisoftin Just Dance on edennyt yhden julkaisun vuositahdilla jo kolmanteentoista kronologiseen osaansa. Kuten arvata saattaa, mullistavat innovaatiot alkavat olla näin monen vuoden jälkeen jo vähän kortilla, eikä uutukainen Just Dance 2022 tarjoile juuri biisilistaa ihmeellisempiä uudistuksia. Toisaalta, kukapa kaipaisi muutosta kaikin puolin toimivaan konseptiin, joka on kaiken kukkuraksi riittävän ytimekäs mahtuakseen pelin nimeen: anna mennä, tanssi vaan. Just Dance!
Jos Just Dance on viime vuosilta tuttu, voi tuoreimman vuosipainoksen tiivistää aikalailla neljään sanaan: sama peli kuin ennenkin. Kyse on siis erittäin matalan kynnyksen tanssipelistä, joka keskittyy autenttisten koreografioiden ja verisen pistekilpailun sijaan tanssimisen riemuun. Ei harjoittelua, ei hiljalleen aukeavaa uramoodia saati muita hidasteita – pelkkää tanssia. Konseptin suoraviivaisuudesta kertoo jotain sekin, kuinka kaksi perheeni vähiten pelaavaa jäsentä pomppasivat spontaanisti framille, nähdessään minut notkistelemassa Sian Chandelierin tahtiin. En tiedä, olisinko saanut edes uutta pelivuoroa vetoamatta mielivaltaisesti keksimääni arvosteludeadlineen.
Just Dancen konsepti on varsin yksinkertainen: pelaaja valitsee kappaleen ja tekee parhaansa imitoidakseen psykedeelisen tanssimusiikkivideon päällä liikehtivää tanssiohjaajaa. Ruudun ylälaidassa välähtelevät arvosanat ja oikeassa alanurkassa rullaavat tanssikortit antavat ennakkotietoa tulevista liikkeistä. Kädessä pideltävään kännykkään sidottu liiketunnistus on varsin suurpiirteinen ja pisteitä jaellaan yleensä hieman reaktiivisestakin liikehdinnästä. Mikä tärkeintä, peli pysyy kannustavana läpi onnettomankin suorituksen, eikä sakota virheistä. Korttienkin seuraaminen vaikuttaa jopa jokseenkin vapaaehtoiselta, sillä paras palkinto eivät ole suinkaan pisteet tai tähdet, vaan hyvä fiilis. Niin paljon kuin arvostankin esimerkiksi muinaisen Dance Central -sarjan opettavaista otetta ja akateemista suorittamista, täytyy tunnustaa, että Just Dancen on lähestyttävyydessä valovuosia edellä.
Liiketunnistuksen suhteen Just Dance on valitettavasti vähän laitevalmistajien armoilla. Kyyti on kylmintä PlayStation 5- ja Xbox Series -versioiden omistajille, joiden käy tyytyminen oikeassa kädessä pidettävään kännykkään ja mobiiliapplikaatioon. Langattoman verkon ja QR-koodin avulla kytkeytyvä sovellus toimii kelvollisesti, eikä ainakaan iPhonen liiketunnistuksessa ollut vikaa. Intensiivisimmissä sessioissa sai olla tarkkana, ettei pyyhkäise luuria vahingossa lukkoon tai toiseen sovellukseen, jolloin mittaaminen katkeaa kuin seinään. PopSocketilla varustettu kännykänkuori paransi tilannetta ja sellainen lienee oikeastaan muutenkin pidemmän suotava, ellei mieli pistää luuriaan seinän kautta kotivakuutukseen. Jos mahdollista, kannattaa peliin tarttua joko Switchin Joy-Coneilla tai edellisen polven konsoleilla. PlayStation 4 -versio tukee kameraa sekä Move-ohjaimia, Xbox One -versio puolestaan Kinectiä. Foorumeita lukemalla voi päätellä, että PlayStation 5:n kameratuki olisi vähintään suunnitteilla, mikäli Sony tarjoaisi sille rajapinnat. PS4-version ja PS4-kameran käyttäminen lienee ainakin teoriassa mahdollista myös viidennellä PlayStationilla, mutta tätä on pelkkien foorumijuttujen perusteella käytännössä mahdoton varmistaa.
Mobiiliohjauksen ohella paluun tekee myöskin maksullinen Just Dance Unlimited -nettipalvelu, joka laajentaa neljänkymmenen biisin perusvalikoimaa jopa 700 uudella kappaleella. Noin 25 euroa vuodessa maksavaa palvelua kaupataan niin aggressiivisesti, ettei peliä tahdo pystyä edes pelaamaan ilman. Unlimited-kappaleet kummittelevat valmiilla soittolistoilla sekä valintanäkymissä, eikä niitä saa kokonaan piiloon kuin kytkemällä konsoli irti verkosta. Palvelulle tarjotaan näkyvyyttä jopa lapsille tarkoitetussa Kids-moodissa, jota voi pitää vähintään kyseenalaisena markkinointitaktiikkana. Siitä vaan selittelemään perheen pienimmille, mikseivät Frozen 2:n Into The Unknown tai Vaianan How Far I’ll Go ole valittavissa, vaikka ne ovat yhtä selvästi esillä kuin Cookig Meow Meow:n Kitchen Kittens. Samat selitykset kannattaa varata myös aikuisten illanviettoon, kun ensimmäinen nousuhumalainen bilevieras bongaa JD2021:n lattaripainotteisten listojen vastapainoksi koko liudan maksullista Abbaa. Unlimited on toki konseptina aika mainio, mutta tulee herättäneeksi kiusallisen kysymyksen: miksi käytännössä vuosimaksullisesta pelistä pitää maksaa myös erillinen ostohinta? Ilmeinen ratkaisu olisi sovittaa koko peli Free To Play -malliin ja tarjota kappaleet rahalla, kuten esimerkiksi Sony teki jo vuosia sitten SingStarinsa kanssa. Peruspelin hintaan kuuluu 30 päivän ilmaiskokeilu, johon voi suhtautua joko anteliaana kokeilukautena tai salakavalana koukkuna.
Kyseenalaisen markkinointimallin ja ohjainrajoitteiden ohella Just Dance 2022:sta on vaikea löytää pahaa sanottavaa. Se tarjoaa juuri sitä, mitä lupaakin, eli helppoa ja konstailematonta koko perheen heiluntaa televisioruudun edessä. Ilon voi jakaa kaverinsa kanssa joko vastakkain tai co-op -moodissa. Jos kaipaa todellista kilpailua, pääsee battle royale -henkisen World Dance Floorin kautta haastamaan pelaajia ympäri maailman. Todelliset hikihaasteet löytyvät putkeen pelattavista soittolistoista sekä Workout-moodista, jossa laskentaan pisteiden sijaan kaloreita. Pukipa television äärellä notkumisen millaisiin kuoriin tahansa, tanssi on tanssia ja hauskuus hauskaa Just Dancen maailmassa. JD2022:n biisivalikoimasta sanon vain sen verran, että olisin arvostanut vähän avarampaa kulmaa niin vuosien kuin genrejen suhteen, mutta jokainen vetäköön johtopäätöksen biisilistasta itse.
Mutta se siitä – lähdenpä tästä nyt seuraavaksi lämmittelemään, sillä kohta alkaa tanssi!
