Kinect Rush - A Disney-Pixar Adventure arvostelussa

Kinect Rush ? A Disney-Pixar Adventure on uusinta uutta Kinect-rintamalla. Nimensä mukaisesti kyseessä on Disneyn vuonna 2006 ostaman Pixarin (tätä nykyä Disney-Pixar) animaatioelokuviin keskittyvä Kinect-seikkailu. Pelin on kehittänyt Asobo Studio, joka tunnetaan lisenssipeleistä, kuten Ratatouille, Toy Story 3, sekä UP. Kokemusta Asobolla siis riittää nimenomaan Pixarin animaatioihin perustuvien pelien parissa, joten kenties Asobo on ollut tätä projektia varten hyvä valinta.

Vaikka Disneyland Adventuren sekä Kinect Rush ? A Disney-Pixar Adventuren parissa ovat häärineet eri pelistudiot, on näillä kahdella pelillä paljon yhteistä. Itseasiassa voisi melkein sanoa, että Kinect Rush ? A Disney-Pixar Adventuren on hieman edistyneempi versio tästä toisesta niin pelillisesti kuin tekniseltä toteutukseltaankin. Disneyland pelissä pelaajan virtuaalinen lapsiavatar pääsi seikkailemaan Disneylandissa tapaamassa Disneyn piirroshahmoja, kun taas Kinect Rushissa pelaaja pääsee seikkailemaan Pixar-puistoon ja vastaavasti kohtaamaan Pixarin animaatioista tuttuja hahmoja.
Kaiken kaikkiaan Kinect Rush ? A Disney-Pixar Adventure käsittää viisi Pixarin animaatioelokuvaa, joiden hengessä pelaaja tai pelaajat pääsevät temmeltämään. Mukana on Pixarin historian ensimmäisestä kokopitkästä elokuvasta, Toy Storysta tuttuja hahmoja ja sen lisäksi mukana ovat tavalla tai toisella myös animaatiot Ihmeperhe, Rottatouille, Autot sekä UP ? kohti korkeuksia sekä niistä tutut hahmot.

Se miksi kirjoitin elokuvien nimet suomalaisittain, johtuu puhtaasti siitä, että itse peli itsekin on osittain lokalisoitu suomenkielelle ? tosin valitettavasti vain samaan tapaan kuin Disneyland-pelikin: Pelin valikot ovat täysin suomenkieliset kuin on myös pelinaikainen tekstityskin, joka helpottaa hahmojen puheen ymmärtämistä pienten lasten keskuudessa. Olisi kuitenkin ollut todella hienoa, jos Microsoft jo tällä kertaa olisi saanut pelilleen sen vertaa suuremman budjetin haalittua kasaan, että puhekin olisi ollut täysin lokalisoitua. Toisaalta allekirjoittanut oppi aikanaan englanninkielen katsomalla ja kuuntelemalla muun muassa juuri englanninkielisiä animaatioita tekstitettyinä, joten eihän tästä haittaakaan ole, kun kerran tekstitykset kuitenkin ovat tarjolla.

Kun peliä ensimmäistä kertaa käynnistellään pyytää peli kertomaan pelaajan sukupuolen sekä tätä seisomaan suhteellisen tarkasti ruudulle ilmestyvien ääriviivojen sisällä ja niiden mukaisesti. Kinect skannaa pelaajan ja luo siitä pelaajan virtuaaliminän, joka sitten muuttuu sen mukaan minkä animaatioelokuvan parissa puuhastellaan. Rottatouillessa pelaaja on rotta, Toy Storyssa lelurobotti, Ihmeperheen tehtäviä pelatessa supersankari ja sitä rataa. Peli ei skannaa pelaajaa kasvonpiirteitä myöten, vaan sen sijaan peli huomioi skannausvaiheessa lähinnä hiusvärin sekä vaatteet: esimerkiksi sininen paita ja mustat housut myös hahmon värityksessä peliruudulla. Vaikka kyseessä ei ole mistään järin mullistavasta skannailusta, on silti kiva saada peliin vähän persoonallistakin väriä. Mikäli vaatteita tulee jossain vaiheessa vaihdettua ja haluaa nämä uudet värit näkymään myös pelissäkin, on hahmon skannaaminen uudelleen vain muutaman toiminnon päässä.

Kun oma pelihahmo on luotu, voi pelaaminen alkaa. Peli pudottaa pelaajan Disneyland Adventuresin tapaan huvipuistoon, tosin tällä kertaa kyseessä on Pixar-puisto, jossa lapset pääsevät leikkimään pelistä löytyviä animaatioelokuvia. Puiston viisi animaatioelokuvaa sijaitsevat kaikki hyvin lähellä toisiaan, eikä pelissä onneksi tarvitsekaan Disneyland Adventuresin tapaan ravata sinne tänne pitkiä matkoja. Pelissä ei myöskään ole mitään turhia nimikirjoitusten keräämistä tai tuttujen hahmojen turhanpäiväistä halailua tai valokuvaamista, jotka menivät hieman yli hilseen ja turhan hankalaksi näpertelyksi allekirjoittaneenkin mielestä.

Pixar-puisto ei myöskään ole läheskään niin täyteen ahdettu vaan sen sijaan sieltä löytyy pelkästään siellä täällä kuljeksivia lapsia, eikä lainkaan aikuisia. Tämä takaa myös paremman ruudunpäivityksenkin, joka Kinect Rush ? A Disney-Pixar Adventure on tasaisen varmaa, eikä pätkivää kuten Disneyland Adventuresissa. Väljemmin kansoitetussa puistossa on myös paljon mukavampi navigoida, minkä lisäksi myös hahmon ohjausta on hiottu sitten Disneyland Adventuresin.

Enää hahmoa ei ohjata suoristamalla kättä kohti ruutua, vaan sen sijaan heilutetaan käsiä sivuilla eleellä, joka muistuttaa juoksemista. Mitä nopeammin käsiään heiluttaa, sitä lujempaa hahmo liikkuu. Aivan hitaalla liikkeellä hahmoa on mahdollista myös kävelyttää, joka on hyvä sillä muutamissa tehtävissä, joissa vaaditaan hieman tarkkuutta on kävelytysmahdollisuus hyvästä. Käsien heiluttaminen sivuilla toimii mielestäni paljon paremmin, koska sitä ei Disneyland-pelin tapaan tarvitse roikottaa jatkuvasti suorana ilmassa eikä pelaajan kädet siten väsy.

Pelaajan virtuaaliminän liikuttamistapaa hyödynnetään myös itse tehtävissäkin. Kukin animaatioelokuva sisältää kolme tarinatehtävää, joiden kunkin aikana pelaaja suorittaa tehtävää jonkun kyseisestä animaatioelokuvasta tutun hahmon kanssa. Toinen pelaaja voi hypätä lennosta koska tahansa mukaan pelaamaan, jolloin tekoälyn ohjastama hahmo siirtyy kakkospelaajan ohjaukseen. Kaksinpeli toimii todella hienosti ja siinä pitää käyttää apuna yhteistyötä, jotta eteneminen onnistuisi. Mikäs sen parempi tapa saattaa vaikkapa sisarukset yhteisen puuhan ääreen television eteen yhteistyössä pelaamaan. Toinen pelaaja voi halutessaan myös poistua ilman sen kummempia ongelmia, jolloin peli jatkuu yksinpelinä ja tekoäly ottaa jälleen ohjat toisesta hahmosta. Ainoaksi miinukseksi tältä osin muodostui pelaajan tunnistaminen, joka tuntui olevan kyseisen pelin kohdalla vähän liiankin herkkää.

Peli otti välillä kokonaan television ulkopuoleltakin pelaajan mukaan, vaikka kukaan ei edes nostanut käsiään pelin pyytämällä tavalla. Tällaisessa tapauksessa vahingossa mukaan joutunut pelaaja joutuu tulemaan tunnistautumaan ja sitten poistumaan, mikäli yksin pelaileva haluaa saada jaetun ruudun pois. Vahingossa aktivoitunut kaksinpeli aiheuttaa myös sen, että ykköspelaajalla ei ole enää apunaan tekoälyn ohjastamaa hahmoa, jota tarvitaan tietyissä ?yhteistyötilanteissa?. Mikäli toinen hahmoista juoksentelee vain pitkin seiniä luullessaan olevansa kakkospelaajan komennuksessa, ei ykköspelaaja voi edetä tietyistä tilanteista lainkaan, ellei se toinen huoneessa oleva, ei pelaava ihminen tule Kinectin eteen joko ?kirjautumaan ulos? tai sitten mukaan pelaamaan.

Kinect Rushin tehtävät ovat melko lyhyitä, viidestä kymmeneen minuutin mittaisia pyrähdyksiä ja hyvä niin, sillä jo yhdenkin tehtävän suorittamisesta nousee pieni hiki otsalle ? nuoremmista lapsista puhumattakaan. Yhden tehtävän jälkeen onkin kenties hyvä hörpätä vähän pillimehua ennen kuin taas jatkaa seikkailuaan. Vaikka peli sisältää viisi varsin erityyppistä animaatioelokuvaa sekä niiden kolme tehtävää, ovat ne kuitenkin perusidealtaan melko samanlaisia. Pelissä mennään koko ajan eteenpäin, monesti pelin viemänä ja peli neuvoo pelaajalle jatkuvasti liikeilmaisimella sitä millaisia eleitä tulisi tehdä erilaisissa tilanteissa.

Pelaamisen aikana tutuksi tulevat ? tavalla tai toisella ? muun muassa mäenlasku, auton ohjaaminen, tavallinen eteenpäin juoksentelu, hyppiminen, esineiden kantaminen ja heittäminen tiettyyn paikkaan, seinäkiipeily sekä muun muassa liaaneissa ja muissa naruissa roikkuminen Tarzanin tyyliin. Kuhunkin tehtävään on saatu ihan kivasti vaihtelua, joka pitää pelin mielenkiintoisena ? huomattavasti mielenkiintoisempana kuin yksitoikkoisemman Disneyland Adventuresin.

Jokaisessa pelin tehtävässä kerätään kultakolikoita, jotka lasketaan tehtävän lopussa yhteen. Myös käytetystä ajasta saa bonusta joka ynnätään rahana kultakolikoiden sekaan: mitä vähemmän aikaa käyttää kunkin tehtävän läpäisyyn sitä enemmän bonuskolikoita tulee. Mitä enemmän kolikoita lopussa on, sitä todennäköisemmin saa uuden tehtävän ? tai muita bonusjuttuja ? avattua pelattavaksi.
Pelin jokaisen animaation jokaisessa tehtävässä on lisukkeena viisi bonusjuttua, jotka saa auki kun pelaa samoja tehtäviä uudelleen ja kerryttää kultakolikkojen määrää entistä suuremmaksi. Bonusjuttujen myötä pelaaja pääsee esimerkiksi kokemaan saman pelatun tehtävän uudelleen, mutta toisen hahmon kanssa. Tai sitten pelaaja pääsee sellaiseen paikkaan tehtävän sisällä, joka aiemmin oli ulottumattomissa. Bonusjutut sekä sitä kautta tehtävien uudelleenpeluuarvo ovat ihan hyvä asia, sillä ilman niitä viiden animaatioelokuvan kolme tehtävää tekevät yhteensä vain viisitoista lyhyehköä tehtävää. Tämä ei varmasti nuorempia lapsia haittaa, mutta aikuisten lompakolle lyhyen pelin hankkiminen saattaa varmasti olla suuremman mietinnän aihe.

Kokonaisuutena Kinect Rush ? A Disney-Pixar Adventure on mielestäni varsin onnistunut tuote ja koukuttaa varmasti pienemmät, kyseisistä animaatioista nauttineet lapset pelin ääreen pitkäksi aikaa. Peligrafiikkakin on tällä kertaa paljon värikkäämpää, mutta riittävän simppeliä ja kuten sanottua, se ei pätki ja töki. Pelin Kinect-ohjaus on aiempaa parempaa ja siihen on lasten varmasti helpompi nyt samaistua. Pelin tehtävät ja erilaiset vaihtuvat pelityylit ja toiminnot pitävät mielen virkeinä. Etenkin autolla kurvailu, käsien muodostaessa ilmaan näkymättömän ratin on pelin parhaita puolia ja samalla pelin Autot-animaation tehtävät ainakin allekirjoittaneen mielestä ehdottomasti parhainta hupia: kukapa pikkupoika ei haluaisi pienenä natiaisena päästä ajamaan autoa muutenkin kuin pelkässä mielikuvituksessaan? Kaksinpeli kruunaa kokonaisuuden ja lisää entuudestaan uudelleenpeluuarvoa, kun kaksi lasta voivat samanaikaisesti pelata yhdessä, toisiaan auttaen.