Elämä on joskus pelottavallakin tapaa liian hyvää ollakseen pelkkää sattumaa. Juuri tänään, tätä kirjoittaessani satuin kotia päästyäni lyömään Daft Punkin aivan loistavan Alive 2007-livemusiikkilevyn CD-soittimeeni ja kuuntelin koko levyn lähes yhdeltä istumalta. Myöhemmin illalla Daft Punkin kappale Aerodynamic – joka löytyy myös kyseiseltä CD-levyltä – sattui eteeni uudemman kerran. Sain mahdollisuuden päästä tanssimaan sen tahdissa muun muassa yhdessä Han Solon, Lando Calrissianin, Keisari Palpatinen sekä Prinsessa Leian kanssa, C-3PO:n ja R2-D2:n kannustaessa taustalla Landon ykkösmiehen Lobotin hoitaessa DJ:n hommat kopissaan.
Tosin päästäkseni oikeasti tanssimaan Aerodynamicia minun on kuitenkin ensin kerättävä kolmekymmentä tähteä galaksissa hyvin, hyvin kaukana…
Mistä oikein puhun? Kinect – Star Wars-pelistä tietysti. Kinect-etuliitteen saanut Microsoftin julkaisema Star Wars-peli on uusinta uutta Star Wars-pelien saralla ? vaikkakin pelin kehityksestä on George Lucasin pelifirman, LucasArtsin sijaan vastannut muun muassa melko tuoreesta Ghostbusters: The Video Game -videopelistäkin tunnettu Terminal Reality. Työ on kuitenkin tehty LucasArtsin valvovan silmän alla, joten ?virallinen? leima peliltä löytyy.
Uuden Star Wars-pelin julkaisun ilmaantuminen horisonttiin oli pitkään – lähes vuosikymmenen – ainainen juhlimisen ja maljan kilistelyn paikka, koska tuota aihealuetta käsitelleet pelit olivat lähes aina laadukkaita ja jännittäviä kokemuksia SW-elokuvista syntyneessä rikkaassa loputtomien tarinoiden maailmassa. Dark Forces II, X-Wing Vs. Tie Fighter, Jedi Knight II sekä Knights Of The Old Republic ovat muun muassa kaikki olleet tällaisia helmiä.
Viime vuosina LucasArts on kuitenkin menettänyt enemmistön kulta-ajan miehistöstään, eivätkä Star Wars-pelitkään ole enää loistaneet samaan tapaan ? ainoana poikkeuksena hilpeät LEGO Star Wars-pelit. Kun Microsoftin Kinect-sensori ilmaantui markkinoille ja sen potentiaali nähtiin, alkoi mediamylly pyöriä Kinect – Star Wars -pelin ympärillä. Mahdollisuus heilutella virtuaalista valosapelia omilla käsillä? Äärettömän siistiä!
Nyt peli on vihdoin ja viimein julkaistu, mutta onko siitä nostamaan LucasArtsia ja Star Wars-pelejä keskinkertaisuuden suosta? Ennen kuin tuon kysymyksen vastausta lähdetään avaamaan, on hyvä ymmärtää yksi asia: Kinect – Star Wars on pääasiassa suunnattu hieman nuoremmille pelaajille, kuin päälle kolmekymppisille, alkuperäisen trilogian faneille. Peli ei heitä pelaajaa keskelle hardcore-valosapelimiekkailua Jedi Knight-pelien tapaan, mutta siitä huolimatta pelistä on mahdollista nauttia enemmän kuin mitä monissa arvosteluissa on annettu olettaa.
Peli pitää sisällään useista minipeleistä koostuvan kokonaisuuden, joista pelin ?tarinamoodina? voitaneen pitää Pimeä Puoli Nousee -nimistä, tehtävillä sekä tarinalla varustettua kampanjaa, jossa vieraillaan kolmella planeetalla yhteensä kahdenkymmenenyhden tehtävän verran. Kampanjassa omaksutaan nuoren märkäkorva-padawanin rooli ja lähdetään sotimaan kaikenlaisia kuudesta elokuvasta tuttuja pikkupahiksia vastaan. Ajallisesti pelin tapahtumat sijoittuvat jonnekin uusien episodien keskelle ja pelissä päästäänkin muun muassa pistämään palasiksi aivottomia separatistidroideja sekä taistelemaan Wookieiden rinnalla näiden kotiplaneetalla Kashyykilla.
Kampanjan aikana pääsee heiluttamaan muun muassa valosapelia sekä voittamaan kaksintaisteluita, ampumaan tykkitornilla vihollisaluksia alas korkealla planeettojen yläpuolella sekä ohjailemaan Jedin Paluu-elokuvankin metsäkohtauksesta tuttuja nopeita kiitureita läpi vaikeiden maisemien. Pelaajan rinnalla taistelee jatkuvasti toinenkin Jediksi opetteleva soturinalku, mutta tekoäly ei juuri koskaan saa oikeastaan mitään aikaan; pelaajan on yleensä hoidettava viholliset hengiltä itse. Onneksi pelistä löytyykin varsin mainio kaksinpelimoodi, jonka avulla toinen pelaaja voi hypätä mukaan milloin tahansa ja poistua milloin tahansa.
Co-op toimii varsin mallikkaasti ja peli onkin parhaimmillaan yhdessä kaverin kanssa. Tämä co-op mahdollisuus ei ole pelkästään Pimeä Puoli Nousee -pelimoodin ominaisuuksia, vaan pätee kaikkiin muihinkin minipeleihin, lukuun ottamatta Rancor-raivoa. Mukavana eleenä peli huomioi harvinaislaatuisesti sen, onko pelaaja vasen- vai oikeakätinen. Tämä on ihan hyvä asia, sillä etenkin hahmon selän takaa kuvatuissa toimintahetkissä, kun pelaajalla on käytössään valosapeli ja toisessa kädessään itse Voima, niin on hyvä, että pelaaja saa valita kummalla kädellä tarkempaa liikuttamista vaativaa valosapelia käytetään. Mitä tulee Voima-ominaisuuteen, on pelaajalla käytössään kaksi erilaista Voima-ominaisuutta, joista toisella voi tarrata objekteihin ja vihollisiin ja paiskata näitä pitkin poikin, kun taas yksinkertaisella käden suoristuseleellä voi käyttää hyväkseen tönäisyominaisuutta, jolla viholliset lentävät kätevästi selkä edellä seinään kunnon voimalla.
Kinect – Star Warsin minipelejä Pimeä Puoli Nousee -moodin ohella ovat Galaktinen turnaus, Galaktinen tanssikisa, Kohtalon kaksintaistelut sekä Rancor-raivo, joista viimeksi mainitussa nimensä päästään nimen mukaisesti omaksumaan muutaman erilaisen suurpeto Rancorin rooli, jollaisen muun muassa Luke Skywalker päihitti alkuperäistrilogiassa pudottuaan Jabba The Hutin tyrmään.
Pelissä pelkästään minipelien nimiä ei ole suomennettu, vaan koko peli on saanut sataprosenttisen suomenkielisen käsittelyn. Hienoa, kerrankin näin! Olen asiaa jo useampaan otteeseen ihmetellyt muutaman muun arvostelun kohdalla, että jos kerran julkaistaan jotain Kinect-pelejä hieman nuorempia pelaajia ajatellen, miksei voida sitten hoitaa lokalisointia myös ääninäyttelyn osalta, jos kerran valikot, opasteet ja muut ovat jo suomeksi? Kinect – Star Wars saakin kokonaisvaltaisesta suomenkielisyydestään isosti plussaa, mutta samalla jäin kaipaamaan kuitenkin mahdollisuutta kytkeä myös alkuperäistä äänityöskentelyä päälle.
Peli valitsee pelin kielen ilmeisesti suoraan konsolin maa-asetuksen perusteella ja siitä syystä kieltä ei pääsekään vaihtamaan ellei vaihda omaa sijaintiaan. Olisin kuullut mielelläni millaisilta alkuperäiset ääninäyttelijät kuulostavat, vaikka toki Youtubestakin voi pätkiä katsella. Toisaalta, mukana ei ole ollut lainkaan elokuvista tuttuja näyttelijöitä…
Ainoastaan alun perin Samuel L. Jacksonin näyttelemän Mace Windun suomenkielinen äänityöskentely häiritsi hiukan: en sano, että suomenkielisenkin tulisi olla selkeästi tummaihoiselta “kuulostava”, mutta se että suomenkielinen äänimies saa hahmon kuulostamaan viskikurkkuiselta vanhalta alkoholistilta ei oikein ole omiaan luomaan hahmolle oikeanlaista syvyyttä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Keisari Palpatinen englanninkielisen äänityöskentelyn pelissä on hoitanut Sam Witwer, joka antoi kasvonsa ja äänensä Force Unleashed -pelien antisankarille.
Pelin suomenkielinen toteutus on siis ensiluokkaista ja auttaa nuorempia pelaajia varmasti pelin pariin matalamman kynnyksen ansiosta, mutta miten on itse pelattavuuden laita ? Taannoin arvostelemani Kinect Rush – A Disney-Pixar Adventuren tapaan yksi parhaiten toteutetuista Kinect-kokonaisuuksista, jollei Kinect-Sports -pelejä lasketa mukaan.
Valikoita myöten peli toimii kutakuinkin tökkimättä ja vaikka mukana on hyvin erityyppisiä Kinect-minipelejä, toimii kokonaisuus riittävän hyviin tekniseltä toteutukseltaan. Alussa mainitsemani Galaktinen tanssikisa muistuttaa erehdyttävän paljon Harmonixin Kinectille kehittämiä Dance Central-pelejä ja myös tanssipelin toimivuus ja pelimekaniikka on lähes identtistä sorttia. Keskellä ruutua vääntelehtii milloin mikäkin Star Warsista tuttu hahmo, kun taas ruudun vasemmassa laidassa liikkuvat ?tanssinuotit?, joita on hyvä vilkaista silloin, kun tanssiminen ei oikein tunnu sujuvan. Vähän sinnepäin tanssimalla ja apinoimalla ruudulla tanssivien hahmojen liikkeitä kuitenkin pääsee jo pitkälle tässä pelissä. Ideana on tanssia mahdollisimman hyvin, kerryttää omaa pistesaalista ja sitä kautta ansaita mahdollisimman paljon tähtiä per kappale. Kun tietty tähtimäärä on saavutettu, aukeaa tanssittavaksi uusia kappaleita ja tanssihahmoja, jotka aluksi ovat lukkojen takana.
Erilaisia tanssikappaleita on tarjolla kaikkiaan 15 erilaista ja ne ovat kaikki tavalla tai toisella jo entuudestaan tuttuja kappaleita oikeiden artistien katalogeista. Kappaleiden tempo kuin musiikkikin on alkuperäiskappaleesta, mutta hauskana yksityiskohtana sanoitukset on muokattu kertomaan Star Warsista ? ja joissain kappaleissa vieläpä melko hauskastikin. Esimerkkinä kappale Princess In A Battle on tehty Christina Aquileran kappaleesta Genie In A Bottle kun taas Stronger löytyy samannimisenä myös alkuperäisesittäjä Britney Spearsilta. Siitä en ole varma ovatko laulajattaret, kuin pelin muidenkin kappaleiden alkuperäisartistit laulaneet itse nämä Star Wars-versiot, mutta kovin paljon laulajat muistuttavat oikeita artistejaan. Kaikki esitykset kestävät noin kolmisen minuuttia, joten onneksi liian kauaa ei television edessä tarvitse rehkiä – valehtelematta voi todeta, että tanssimista tosissaan yritettäessä sen kolmenkin minuutin aikana saa jo pienen hien otsalle.
Rancor-raivossa pelaaja päästetään irralleen selän takaa kuvatun kuvakulman turvin, jossa pelaaja ohjastaa liikkeillä ja eleillään Rancoria ja riehuu, tuhoaa sekä listii poppoota muun muassa Mos Eisleyssa, Naboossa sekä Feluciassa pistepottiaan kasvattaakseen. Rancor-raivosta on tarjolla kaksi variaatiota, joista toisessa tulee täyttää suorittaa pelin antamia tehtävätavoitteita, kuten vaikkapa “tuhoa yksi rakennus” tai “syö kyläläinen.”
Raivo-variaaatiossa sen sijaan tulee aiheuttaa niin paljon tuhoa niin kauan, kunnes kylää suojelevat robottijoukot laittavat Rancorin lopulta aisoihin. Keräämällä isoja pistemääriä pelaaja nostattaa omaa kokemustasoaan ja kokemustasojen nostoilla sen sijaan avataan uusia planeettoja, joissa pääsee kokeilemaan uudentyyppisiä Rancoreita. Rancor-raivo on hauskan aivotonta tuhoamishupia ja onkin ehdottomasti yksi Kinect – Star Warsin parhaimmista minipeleistä.
Galaktisessa turnauksessa ideana on kisata Star Wars – Episode I elokuvastakin tutunkaltaisilla ilmakiitureilla pitkin aavikkoja yhdentoista muun kiiturikisaajan kanssa. Kiitureilla ajaminen ei ole aluksi kovinkaan helppoa ja muutoinkin tekoäly on melko armotonta sorttia – harvoin kaipaan kuminauhatekoälyä peleihini, mutta tässä se olisi ollut poikaa. Ratoja on syytä opetella ulkoa mikäli mielii pärjätä, sillä niistä löytyy oikoreittejä sekä myös ansoja, jotka voivat pilata koko kisan ja romuttaa sijoitukset. Pärjäämällä kisoissa ja voittamalla niitä pelaaja kerää itselleen pisteitä pelaaja avaa uusia kisaplaneettoja sekä erilaisia kisakiitureita. Minipelistä löytyy viisi kisaplaneettaa sekä kuusi kisaa, tosin ratoja on oikeasti vain kaksi ja kummallakin radalla kisataan kolmesti minipelin aikana.
Kohtalon kaksintaistelut sen sijaan on tarkoitettu niille, jotka ovat unelmoineet kaksintaistelusta Kreivi Dookun tai kenties legendaarisen pahiksen, Darth Vaderin kanssa. Nämä kaksi mainittua hahmoa tosin eivät ole heti alussa valittavissa, vaan pelaajan on ensin voitettava ?kaartilainen?, jonka jälkeen aukeaa ensimmäinen lukittu kaksintaistelu. Kun tämän ensimmäisen lukitun on päihittänyt, aukeaa Dooku ja lopuksi Darth Vader – niinpä tietysti.
Nipottamisen aiheet, joita pelistä löytyy, löytyykin pääasiassa sen audiovisuaaliselta puolelta. Vaikka peligrafiikka näin pääosin onkin varsin menettelevää, eikä vilkkaan hyppelyn ja heilumisen lomassa niin hirvesti kiinnitä huomiota, ovat silmiinpistäviä etenkin Pimeä Puoli Nousee-pelimoodin tarinaa eteenpäin kuljettavat välianimaatiot, jotka ovat paikoin kovin suttuisia ja pimeitä, jotta niistä saisi mitään irti. Pelinaikainen grafiikka ei kuitenkaan hidastele tai pätki vilkkaampien taisteluidenkaan aikana, joten se sentään lienee hyvä asia. Onko peligrafiikka sitten tarkoituksella jätetty hieman vaatimattomammaksi pelin 3D-tukea ajatellen, en tiedä, mutta päätöksenä se olisi ollut melko hölmö.
Kinect ? Star Warsin 3D-tuki kun ei ole mitenkään kovin kummoinen, eikä useimmissa pelin tarjoamissa minipeleissä kummemmin edes erota, muuta kuin tökerösti ruudulla näkyvinä varjokuvina, joita objektit ja maisemat tuntuvat ruudulle suoltavan. Kiiturikisassa alusten perät ovat välillä ikään kuin hieman ulkona ruudusta, mutta siinäpä 3D-hienoudet pääasiassa sitten ovatkin. En lähtisi ostamaan 3D-televisiota siltä pohjalta, että haluaisin esitellä kavereilleni Kinect ? Star Warsin upeaa 3D-pullistelua – koska sellaista ei ole juurikaan tarjolla.
Vaikka puhuinkin jo aiemmin varsin toimivasta ja hyvin toteutetusta suomenkielestä ääninäyttelystä, on äänistä vielä mainittava sen verran, että jälleen kerran Microsoftin julkaisemasta pelistä on jätetty tyystin Dolby Digital 5.1 äänituki pois. Tarjolla ei siis ole kunnollista monikanavaäänitukea ja – kuten muutamassa muussakin pelissä – sen huomaa: äänet ovat hieman puuromaisemmat ja etenkin ääninäyttely tuntuu hukkuvan paikoitellen ikävästikin muun äänimaailman alle.
Kokonaisuutena Kinect – Star Wars on mielestäni hyvin toteutettu kokonaisuus. Se ei ehkä ole se seuraava loistavankaunis Star Wars-peli, jota me kaikki olemme odottaneet aina Knights Of The Old Republic -roolipelien ilmestymisestä saakka, mutta Kinect-pelinä – ja etenkin lasten- ja nuortenpelinä – se on omasta mielestäni onnistunut. Erilaista pelattavaa on riittävästi ja Kinect-ohjaus toimii lähes kaikilla osa-alueilla varsin mainiosti ja tarkasti, jolloin nuorempienkin on helppo päästä peliin sisään kiiturikisaa ehkä lukuun ottamatta, jonka opettelu ja ohjaaminen vaatii paikoitellen hieman liikaakin keskittymistä ja nappisuoritusta menestyksen saavuttamiseksi. Kinect – Star Warsin parissa pääsee kuitenkin heiluttelemaan valosapelia ja torjumaan laser-aseista lähteviä valojuovia, käyttämään Voimaa suoraan kädestä sekä selviytymään jos jonkinlaisista tilanteista – joko yksin tai kaksin.
