Viidentoista vuoden ikään ehtinyt King of Fighters -pelisarja tekee debyyttinsä nyt uuden sukupolven konsoleillekin, pienoisen odottelun jälkeen. Sarjan uusimman osan sanottiin uudistavan varsinkin grafiikkaa. Tätä kyllä on vaikea uskoa, ainakaan siltä kantilta, että oltaisiin menty parempaan suuntaan. Peli ei kyllä muutenkaan tunnu säväyttävän millään osa-alueella, ja sanottakoon nyt suoraan, että Street Fighter IV päihittää King Of Fightersin pelattavuudeltaan. Mutta ei mennä siihen, vaan käydään läpi King Of Fighters kokonaisuudessaan.
Grafiikasta vielä hieman, että options-valikossa on valittavana sprite-hahmojen pehmennys. Tämä on oletuksena pois päältä, ja tuntuu muutenkin käsittämättömältä, että grafiikkaa saa ylipäärään itse säätää ?paremmaksi?. Ihan hienoilta käsin piirretyiltä spriteiltä hahmot kyllä vaikuttavat, kuvakulman ollessa hieman kauempana, mutta kun kamera tulee jälleen lähemmäs, huomaa hahmoissa sahanlaidat.
Pelikenttien taustoilla on paljon pieniä yksityiskohtia. Melkein kaikki pelin kuusi kenttää ovat kuitenkin hyvin sekavia ja lisäksi taistelijat sulautuvat taustojen sekaan aivan liian helposti. Esimerkiksi Ranskaan sijoittuva kenttä on aivan liian värikäs. Muutenkin on taustoja suunnitelleiden tyyppien mielikuvitus laukannut ja lujaa, kun näkee ranskalaisia keski-ikäisiä mammoja hurraamassa pöytiensä ääressä. Onhan se kyllä hienoa, että tausta reagoi jollain tapaa, kun tappelun voittaja on selvinnyt. Ranska-kentässä se tarkoittaa sitä, että mammat tuntuvat saavan jonkinlaisen kohtauksen, ja näyttää siltä kuin tausta olisi täynnä kolmen kuvan gif-animaatioita!
Peli ei tarjoa minkäänlaista tarinamuotoa, vaikka kyseisellä sarjalla sellainen on. Sen sijaan on valittavana harjoittelu-, arcade- ja versus-pelimuodot, Live-moninpeliä unohtamatta. Arcade pelissä tahkotaan viisi kenttää läpi omalla kolmen taistelijan tiimillä. Tiimi valitaan pelin 22:sta eri ottelijasta. Kaikki kliseiset eri variaatiot ovat valittavissa pelilistalta, japanilaisesta koulutytöstä vapaapainijaan ja onpa mukana myös Mature -niminen naisottelijakin. Tiedä sitten onko yllättäen iskenyt ajatuskatkos nimiä keksiessä… Muutenkin tuntuu siltä, että jotkin hahmot on vain tehty kahteen kertaan. Miksi esimerkiksi täytyy olla kaksi transvestiittia valittavana tai muuten vain samannäköinen hahmo eri vaatetuksella? Liikkeet heillä ovat kuitenkin erilaiset.
Valitettavasti tässä pelissä on hyvin vähän väliä sillä, että minkälaiset liikkeet oma hahmo tekee, kun pelkällä rämpytykselläkin pärjää pelin vaikeimmallakin vaikeustasolla vieläpä ilman harjoittelua. Ehkä tämän vuoksi liikkeitä onkin tarjolla hyvin suppea määrä. Yksi heitto, pari hieman erikoisempaa liikettä, pari erikoisliikettä sekä super-erikoisliike. Mainittavan arvoista on se, että esimerkiksi juuri Street Fighterissä liikevalikoima on monipuolisempi.
Tekoäly tuntuu olevan yhtä pihalla asioista kuin pelaajakin, eikä vaikeustasollakaan ole tähän mitään vaikutusta. Pelin äly näyttää hakkaavan nappuloita hullun lailla siinä missä pelaajakin. Siltä se ainakin näyttää, kun vastustaja vetelee nurkassa varjolyöntejä. Tällaisessa tilanteessa ei edes tee mieli käydä raivoisasti päälle, vaan mieluummin surkuttelee tekoälyn puolesta sen tyhmyyttä.
?Congratulations!! Game Over, thanks for playing.? Siinä pelin jakama kiitos, kun läpäisee arcade-pelimuodon. Ennen tätä tekstinpätkää näkee myös 20 sekunnin pituisen animaatiopätkän, jossa joko huonolla englannilla — tai japanilaisittain — nätti selostaja kiittää katsojia. Tämän jälkeen on mahdollista kirjoittaa kolmikirjaiminen nimi omalle tulokselleen. Nimikirjaimia ei kannata jäädä selaamaan, vaan nopeasti vetää ruudulle yksinkertainen AAA. Kolme kovaa A:ta on parempi kuin FU ? tämä jälkimmäinen siitä, että peli ei anna edes tarpeeksi aikaa kirjoittaa omaa nimeään listalle!
King of Fightersissa on tarjolla myös galleria, mutta eipä tämä galleria aukeakaan sillä tavalla miten sitä luulisi, eli pelaamalla yksinpeliä. Kaikista gallerian taideteoksista on maksettava Liven marketin kautta 80 MS-pistettä ja lisämusiikeista jopa 320. Yhtä törkeää rahastuksen makua ei ole vielä tullutkaan vastaan. Galleriaa voisikin täten pitää täysin turhana, mikäli hankkimille pisteilleen keksii vähänkään muuta käyttöä. Toinen turha ominaisuus pelissä tuntuu olevan replay -ominaisuus. Arvostelua tehdessä ei nimittäin käynyt selväksi lainkaan, että mistä tämän nauhoituksen saisi päälle (manuaaliakaan ei mukana tullut), jotta voisi ihailla omaa otteluaan jälkikäteen replay-valikosta.
Moninpeli ei pelissä tuntunut arvosteluhetkellä toimivan, joten se suurin ilo jäi täysin kokematta ja nakersi pelin antamaa iloa entisestään. Pelaajia löytyy Meksikosta Japaniin, mutta eurooppalaisia ei taida tämän pelin parissa olla liikkeellä laisinkaan, kun ei yhteyttä tunnu saavan missään pelin kolmesta moninpelimuodosta, joita ovat arcade-, ranked- ja player-ottelut.
