King's Quest - Chapter II: A Rubble With Out A Cause arvostelussa

King’s Quest ? Chapter II: A Rubble With Out A Cause jatkaa mallikkaasti alkanutta ?reboottausta? tänä päivänä Activisionin omistamasta klassikkoseikkailusarjasta. Ensimmäinen episodi esitteli vanhan tutun Grahamin ohella nipun muita sivuhahmoja ja ensimmäisessä osassa seurattiin ja saatettiin pojankoltiaista kohti Kuningas Edwardin valtaistuinta tämän seuraajaksi.

A Rubble With Out A Causen alussa Kuningas Graham hallitsee jo Daventryn valtakuntaa, eli käytännössä tarina jatkuu kutakuinkin siitä mihin jäätiin. Tarina kerrotaan jälleen yhtenä isona takautumana, jonka välissä ainoastaan muutamia kertoja nähdään harmaa ja kaljuuntunut sekä vuoteenomana oleva vanha Graham, jota ääntelee jälleen toimivasti muutamin dialoginpätkin Paluu Tulevaisuuteen -elokuvien proffa, Christopher Lloyd.
Kaikenmoiset isot päätökset painavat uuden kuninkaan pääkoppaa ja Graham päättää lähteä kävelylle sateiseen ja tuuliseen ulkoilmaan. Pian tämän jälkeen Daventrya asuttavat ilkeämieliset goblinit kidnappaavat kuninkaan omaan luolastovankilaansa. Grahamista tehdään hämähäkinseittien poistaja sekä jättirottalemmikin ruokkija ? tuoreella kuninkaalla onkin siivoojan roolissaan sopivasti lähes vapaa kulku valtavan luolaston sokkeloisissa koukeroissa.

Luonnollisesti goblinien hoteista pitäisi päästä pakenemaan ja pienen tutkailun jälkeen selviää muutenkin, että puolet ykkösepisodissa kohdatuista daventrylaisista on niin ikään vangittuina luolaston uumeniin ilman sen kummempaa selitystä. Tällä kuitenkin vältetään se, että episodista tulisi liian yksinkertainen puzzlejen osalta, mutta myös vältetään luomasta uutta nippua uusia hahmoja, vaikka vankina oleva leipurin vaimo uusi hahmo onkin. Sen sijaan naispuolinen seppä ja velhopariskunta sen sijaan eivät ole uusia.

Vaikka episodin tarina sinänsä ei ole mitenkään kovin kummoinen ja se vähä tarina mitä episodista voi saada irti loppua kohden vähän muutoinkin lässähtää ja koko loppu on melko lailla typerää tasoa, on A Rubble With Out A Cause erittäin mielenkiintoisesti rakennettu pelillisesti.

Kaikki, mukaan lukien Graham, riutuvat vankilassa vähäisen ravinnon vuoksi. Graham tarvitsisi itsekin kipeästi lisää energiaa vedelläkseen luolastosta onnistuneesti löytyviä enemmän lihasvoimaa vaativia vipuja, jotka laskevat siltoja tai avaavat ovia uusiin paikkoihin. Muut vangit taasen tarvitsevat ravintoa, jotta pysyisivät hengissä päivästä toiseen samalla kun pelaaja yrittää keksiä keinoja ja metsästää oikeita esineitä vankien vapauttamiseksi. Onneksi jokaisen uuden päivän aamuna Graham saa goblineilta yhden uuden kinkun jättirottaa varten. Sitä ei kuitenkaan ole pakko antaa rotalle, vaan sen voi syödä itse tai salaa viedä jollekin toiselle vangille, mikä taas nostaa sen kyseisen saajan terveydentilaa yhdellä sydämellä ja sitä kautta vaikuttaa siihen onko hahmosta kykeneväistä apua pelaajalle.

Pala palalta pelaaja suunnittelee omaa pakoaan ja muiden pelastamista selleistä. Tähän kaikkeen liittyy ympäri luolastoa ravaamista, uusien paikkojen löytämistä, esineiden noukkimista ja puzzlejen ratkontaa.

Rakenteeltaan episodi tuntuu jopa epälineaariselta, mikä on todella harvinaista seikkailupeleissä. A Rubble With Out A Causessa pelaaja voi edetä kohti pakoa erilaisin tavoin. Päivittäisen kinkunsaajan päättämisen ohella pelaaja voi esimerkiksi päättää vapaasti mitä tavaroita ja missä järjestyksessä ostaa niin ikään vangiksi joutuneelta mustalaiskauppiaalta, joka syystä tai toisesta saa käydä kauppaa vankinakin.

Kauppias vaatii esineistä yhtä tai kahta kultakolikkoa, mutta kaikkia kolikoitakaan ei välttämättä edes koko episodin aikana tule saaneeksi jos jotkut puzzlet ratkoo tietyssä järjestyksessä. Jos esimerkiksi puisen tuolin hajottaa ennen kuin on käyttänyt sitä yhden kerran kiipeämisalustana, on kolikko menetetty tapaus. Vastaavasti eräästä paikasta löydettävää sammakkoa voi “lainata” velhopariskunnalle, jotka saavat siitä täyden energiatason – kinkkua ei tarvitsekaan välttämättä tämän jälkeen viedä heille niin usein ja pelaajan on helpompi ruokkia muita vankina oleva ja estää näitä kuolemasta. Jos sammakkoa kuitenkin käyttää sille tarkoitettuun puzzleen ennen lainaamista, menettää sen loppupelin ajaksi.

Aika pitkälti pelin puzzlet ovat sellaisia, että niistä selviää loogisella päättelyllä. Tästä huolimatta sekaan mahtuu myös varsin kekseliäitäkin puzzleja, joiden ratkominen tuottaa aitoa iloa. Esimerkkinä mainittakoon ?ruusupuzzle?, jossa pitää napata ruusu maljakosta ja viedä se velhopariskunnalle. Sen kiikuttaminen taskussa tavalliseen tapaan aiheuttaa sen, että ruusu kuihtuu ja kuolee matkan aikana. Ratkaisu onkin se, että ruusua täytyy pitää elossa dippaamalla sitä vesiastioissa matkan varrella.

Peliin on eksynyt myös muutamia sellaisia älyttömän epäloogisiakin puzzleja, joiden ratkaisua ei millään meinaa keksiä, koska ei yksinkertaisesti pysty arvaamaan mitä järjetöntä pelin kehittäjä haluaa pelaajan tekevän. Kaksi erityisen ärsyttävää puzzlea liittyi musiikkirasiaan. Pelissä kahdessa kohtaa eteen tulee eräänlainen gramofonia muistuttava laite, jonka nuotit pitää järjestää oikein, jotta laite soittaisi oikean musiikkipätkän ja esimerkiksi patjapinon päällä vartioiva goblini nukahtaisi. Näitä on kuitenkin todella vaikea ratkaista, kun ei yhtään tiedä mitä säveltä musiikkirasioiden pitäisi mukamas soittaa ja jos ei ole käytännössä minkäänlaista sävelkorvaa, on oikeiden sointujen soittaminen rasiasta todella vaikeaa. Itse turvauduin tässä kohtaa youtuben ihmeelliseen maailmaan, kun alkoi kärsivällisyys loppua.

Toinen rasittavuus episodissa kenties on se, että koska pelikenttänä toimiva luolasto on melko suuri, joutuu pelaaja ravaamaan siellä pitkin poikin. Omasta sellistään muiden ystävien selleille ja muihin koukeroihin, joita luolastosta löytyy. Episodi tapahtuu useamman päivän aikana ? aina kun pelaaja menee takaisin selliinsä nukkumaan, alkaa uusi päivä ja pelaaja saa uuden kinkun. Eli toistamisen ohella samojen luolastomaisemien ravaaminen alkaa välillä tuntua vähän Groundhog Day -elokuvalta – etenkin silloin, jos on jumissa eikä oikein tiedä mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

Onneksi pelin tekijät ovat nyt älynneet liittää peliinsä mahdollisuuden ohittaa dialogeja sekä esimerkiksi joitain kiipeilyanimaatioita pelaamisen vauhdittamiseksi. Ravaaminen on paikoitellen kyllästyttävää ja kyllästymiseen liittyy osaltaan myös pelin miljöö. Luolasto on sinänsä ihan kivannäköinen paikka, mutta koska koko episodi sijoittuu sinne, ei pelaaja pääse missään vaiheessa nauttimaan vihreästä ja kesäisestä Daventrysta.
Etenkin näin talvisaikaan suomalaiselle pelaajalle harmaat ja pimeät luolastot ovat vähän tylsähkö paikka ravata ympäriinsä puzzlejen ja esineiden perässä. Hienoa on kuitenkin se, että kakkosepisodi ei alennu joidenkin vanhojen Telltalen pelien tapaiseen samojen kierrätettyjen maisemien toistamiseen, vaan pelimiljöö on aivan uusi paikka. Luolastoissa könyäminen on osittain siksikin tylsää, koska A Rubble With Out A Causessa on paljon vähän höhlästi valittuja kuvakulmia. Grahamin sellissä maisemaa kuvataan suoraan ylhäältäpäin, kun taas monessa muussa ruudussa peli zoomaa itsensä niin kauas taaksepäin, että välillä on vaikea erottaa Grahamia ruudulta saatikka nauttia itse visuaalisesta annista.

Audiovisuaalisesti (kuvakulmavalintoja lukuun ottamatta) peli on jälleen varsin toimivaa sorttia. Etenkin Graham näyttää hyvältä ja takautuman eli pelin sivussa vanha Graham ja tämän kertomaa tarinaa kuunteleva lapsenlapsi ovat piristävää vaihtelua tarinan lomassa. Musiikkikin on toimivaa ja ääninäyttelystä vastaavat samat äänet, jotka ensimmäisessäkin episodissa olivat mukana. Tarinansa osalta peli ei etene oikein mihinkään, mutta pelattavuudeltaan episodi on hauska ja mielenkiintoinen, joskaan ei ihan yllä samalle tasolle ensimmäisen kanssa.