King's Quest - Chapter I: A Knight To Remember arvostelussa

Sierra On-Line Systemsin 80-luvun alussa luomat seikkailupelit olivat aikoinaan kokonaisen genren synnyttäneitä pioneereja. King’s Quest II: Romancing The Throne oli ensimmäisiä pelejä, joita allekirjoittanut on koskaan pelannut. King’s Quest -sarjan peleissä seurattiin useammassa osassa Grahamin edesottamuksia Daventryn kuningaskunnassa. Ensimmäisessä osassa Graham oli pelkkä Kuningas Edwardin alaisuudessa toiminut ritari, mutta jo jatko-osassa hänestä tuli itse kuningas.

Kun kelataan ajassa eteenpäin muutti pienenä perheyrityksenä aloittanut Sierra On-Line nimeään pelkäksi Sierraksi ja laajeni huimasti kattamaan myös muunlaisia pelisarjoja seikkailupeligenren sisällä. Space Quest ja Leisure Suit Larry olivat myös isoja pelisarjoja Sierran kulta-aikoina. Peliveteraanit tietävät toki myös päättymättömän Sierra Vs. Lucas Arts -kamppailunkin, kun pelialan kaksi kuuminta seikkailustudiota kävivät loputonta vääntöä siitä kumpi on seikkailugenren kingi. 90-luvun alku oli kenties parasta aikaa seikkailupelien faneille. Alansa pioneeri pelisarja tai sen luonut yhtiökään ei silti ole immuuni virheille, kuten melko surkea ja samalla Sierran viimeiseksi jäänyt King’s Quest – Mask Of Eternity (sarjan kahdeksas osa) vuonna 1998 osoitti.
Nykyään asiat ovat vähän toisella tavalla. Sierraa ei enää käytännössä ole olemassa kuin brändinä Activision-Blizzardin omistuksessa ja ympyrä sulkeutui lopullisesti, kun Disney osti Lucasfilm -elokuvayhtiön itselleen ja sulki peliosaston. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki perintö olisi haudattu ja unohdettu. Leisure Suit Larryn ja Gabriel Knightin uutta tulemista on jo kokeiltu remake-versioden parissa ja Grim Fandangokin remasteroitiin PC:lle ja konsoleille. Seuraavaksi vuorossa lienee yksi klassikkoseikkailu, Day Of The Tentacle.

Mitä tulee King’s Questiin, on sarjan elvytysoperaatio pidetty tällä kertaa osittain Activision-Blizzardin omien seinien sisällä, siinä missä Leisure Suit Larry ja Gabriel Knight lisensoitiin muiden yrittäjien käyttöön. Sierra on nimikkeenä herätetty jälleen kerran henkiin. Edellisen kerran se kulki Sierra Entertainment -nimellä ennen vuosituhannen vaihdetta ja sen alla julkaistiin muun muassa StarCraft, Half-Life -sarjan pelit sekä SWAT-pelit.

Nyt pelkkää Sierra-nimeä käyttävä brändi on suunnattu indiekehittäjien rahoittamiseen sekä megajulkaisijan vanhojen lisenssien elvyttämiseen. Melko kokematon Los Angelesista kotoisin oleva The Odd Gentlemen on ottanut tehtäväkseen kehittää uutta materiaalia King’s Quest -pelisarjalle. Pelin ideoimisen suhteen on käytännössä lähdetty aivan alkutekijöistä ja nollatilanteesta, mikä sinänsä on erittäin hyväkin idea, ottaen huomioon mihin tilaan Mask Of Eternity pelisarjan aikoinaan jätti.
Kuninkaan uudet vaatteet

Uusi King’s Quest on lainannut presentaationsa ja pintapuolensa vahvasti Telltalen peleistä. Tarjolla on tarinavetoista seikkailemista, minkä lomassa jotkin tietyt päätökset vaikuttavat tarinan kulkuun ? tällaisia hetkiä on ensimmäisessä episodissa mukana muutamia. Sisältöä ehostetaan toimintakohtauksilla, joissa ammuskellaan (tässä pelissä jousella) sekä oikeaa napinpainallusta vaativia nopeita QTE-hetkiä. Lisäksi myös King’s Quest on episodipohjainen, viiteen osaan jaettu kokemus ja ensimmäinen episodi kantaa kokonaisuudessaan nimeä King’s Quest – Chapter I: A Knight To Remember.

Kuitenkin siinä missä Telltalen viimeisimmät pelit ovat olleet enemmänkin interaktiivisia elokuvia tai animaatioita tarinaa muuttavilla valinnoilla höystettynä, on uusi King’s Quest onneksi enemmänkin sitä ehtaa kunnon seikkailua oikeilla puzzleilla.

A Knight To Remember -episodin alussa hypätään suoraan sen kummemmin selittelemättä pelisarjan keskeisimpänä nähdyn hahmon, Grahamin, saappaisiin ja kavutaan alas kaivon uumeniin. Tässä takautumassa seurataan sulkahattuista Grahamia tämän ollessa vielä nuori, aikana ennen kuin hän oli saavuttanut edes ritarin statusta saatikka kuninkaan kruunua. Spoilaamatta liikoja, kaivon pohjalta löytyy jotain mikä enteilee sitä, että Grahamin tulevaisuus on olla kuninkaana Daventryssa. Nykyinen hallitsija on vanhoistakin peleistä tuttu nimi Kuningas Edward, mutta koska seuraajaa kruununkantajalle etsitään, päättää Graham osallistua turnajaisiin Daventryssa, jossa voisi saavuttaa ritarin arvonimen ja mahdollisuuden päästä kuninkaan hovikaartiin hommiin. Niinpä nuori pojankoltiainen lähtee matkaan, mielessään oma uusi ennustettu kohtalonsa. Pelin alku muistuttaa itse asiassa vähän The Secret Of Monkey Islandin alkua, jossa nuori Guybrush Threepwood halusi tulla merirosvoksi ja oli valmis tekemään kaikkensa sen eteen.

King’s Questin ensimmäinen episodi ? ja ilmeisesti tulevatkin episodit ? kerrotaan yhtenä isona takautumana, tarkemmin tarinana, joita vanha harmaantunut ja kaljuuntunut Graham kertoilee kuninkaallisella vuoteellaan lapsenlapselleen Gwendolynille. Kertojan äänenä toimii monelle tuttu näyttelijä, Paluu Tulevaisuuteen -elokuvista parhaiten tunnettu Christopher Lloyd.

Kaivotakautuman jälkeen siirrytään toiseen takautumaan, mutta aina välissä muistetaan näyttää myös harmaantunuttakin Grahamia tämän selostaessa tarinaansa eteenpäin. Peli ryöpyttää ruudulle sarjan puzzleja, joita ratkotaan, jotta voitaisiin viimein ottaa osaa episodin lopussa käynnistyvään turnaukseen ja sen kolmeen eri kokeeseen. On muun muassa kuljettava läpi pimeän metsän ja sitä varten tarvitaan jostain valoa. On aktivoitava jättipeikkojen selkänahkoihin liimattuja kulkusiltoja etsimällä oikeita suukappaleita siltatorvia varten.

Kylän kokkikin pitäisi saada valmistamaan jättimäinen piirakka, mutta ilman kolmea puuttuvaa raaka-ainetta se ei onnistu. Mustalainenkin tarvitsisi uuden pyörän kärryihinsä. Pelin puzzlet ovat suurimmaksi osaksi tässä ensimmäisessä episodissa melko helposti ratkottavissa, mutta kieltämättä muutamat myös saavat pelaajan raapimaan päätään pidemmän aikaan. Erityisen ärsyttäväksi osoittautui loppupuolen puzzle, johon liittyi iso lankakerä ja langan vetäminen tolppien ympäri. Ennen kuin oikean niksin viimein tajuaa, saattaa puzzlen ratkomista joutua yrittämään useita kertoja. Osa puzzleista toimii kuitenkin ihan maalaisjärjellä, mutta tarjolla on niitä klassisille point & click -seikkailuillekin ominaisia täysin järjettömiäkin ratkaisuja joihinkin puzzleihin, joiden ratkaisun saattaa välillä keksiä ihan puolivahingossakin. Lihanpala heiluvaan pusikkoon ja johan saadaan napattua puskissa häärivä pesukarhu kiinni ja säilöön vaatteiden sisään, lukuisten muiden tavaroiden joukkoon.

Puzzlejen ratkaisua pelissä on jostain syystä helpotettu hieman siten, että ihan kaikkia esineitä ei aina voi kokeilla kaikkiin ympäristöstä löytyviin interaktiivisiin objekteihin. Joskus taas syystä tai toisesta voi ja silloin vanhan Graham kertojan roolissaan puhuu pelin päälle kuinka ?en silloin käyttänyt esinettä x ratkaistakseni ongelmaa?. Sierran perinnölle uskolliseen tapaan joissakin puzzleissa väärä valinta voi johtaa Grahamin kuolemaankin, mutta ei samalla tapaa kuin 80- ja 90-luvulla, kun piti ladata pelitallennus uusiksi. Tässä uudessa pelissä vanhan Grahamin kertojaääni kuittaa tapahtuman edellä mainitulla tavalla jotenkin nokkelasti ja pelaaja pääsee yrittämään välittömästi uudelleen samaa puzzlea paremmalla onnella. On kuitenkin hienoa, että The Odd Gentlemen on sisällyttänyt mukaan tällaisen pienen nyökkäyksen pelin juurten suuntaan.

Daventryn linnaa ympäröivissä maisemissa riittää ihan kiitettävästi lääniä ja erilaisia tutkittavia ruutuja, eikä peli episodipeleille tyypilliseen tapaan tunnu ainakaan liikaa vain muutaman ruudun välillä ramppaamiselta, mutta samaan aikaan tämä on myös pieni kirous. Jonkin puzzlen ratkaisua mietittäessä tai ihan vaan sitä mitä seuraavaksi pitäisi yrittää saada aikaan voi joskus joutua miettimään pidempään ja silloin on ravattava maisemia ja lineaarisia polkuja edes takaisin.

Pidemmän päälle sinne tänne säntäily turhien aivoituksien perässä alkaa tylsistyttää ja turhauttaa siinä vaiheessa, kun jokin oma melko varma idea ei tuotakaan yhtään mitään tulosta. Koska peli ei ole hiirivetoinen eikä kursoriakaan ruudulla ole, ei ole mahdollista tuplaklikata ruudun reunaa, mikäli haluaisi edetä silmän räpäyksessä seuraavaan ruutuun. Mitään pikasiirtymisnappulaa tai karttaakaan ei tarjolla ole, joten paikasta toiseen liikkuminen muuttuu vähitellen työlääksi niiden vaikeimpien puzzlejen ratkaisua yritettäessä. Onneksi peli edes muutamaan otteeseen sentään armahtaakin pelaajaa. Esimerkiksi erään kuilun ylittämistä narussa roikkuen ei pelaajan tarvitse katsella kuin yhdesti, kun kekseliäästi lapsenlapsi Gwendolyn valittaa kesken tarinan vaarilleen, sanoin ?ethän jaksa kertoa taas sitä kuinka ylitit sen kuilun?.

Visuaalisesti peli on onnistuneen näköinen. Telltalea on apinoitu hieman tässäkin ja King’s Quest nojaakin vahvasti hieman piirrosmaiseen grafiikkaan, missä reunoja ja ääriviivoja on vahvistettu etenkin hahmomalleissa. Kekseliäs idea on ollut pukea Grahamin ylle viitta, erottamaan hahmoa entisestään kasvojensa lisäksi siitä millaisena hahmo nähtiin esimerkiksi King’s Quest V -pelissä vanhempana miehenä. Viitta ja oikeastaan koko Graham on muutenkin varsin kivasti animoitu ilmeitä ja eleitä myöten ja parhaimmillaan pelistä tuleekin mieleen jokin varsin lämminhenkinen vanhan luokan Disney-animaatio. En muista koska viimeksi mikään peli olisi tuottanut sellaista tunnetta.

Maisemiin ei ole panostettu ihan samalla tasokkuudella, eivätkä ne ole ihan niin yksityiskohtaisia mitä voisivat tekstuuriensa kenties osalta olla, mutta ajavat kuitenkin asiansa piirroselokuvan kaltaisina taustamaisemina. Ääninäyttely pelissä on mielestäni kauttaaltaan erinomaisen hyvää tasoa ja vaikka Christopher Lloyd osittain varastaakin ammattitaidollaan ja karismallaan shown, ei nuorta Grahamiakaan ääntelevä ja äänityöskentelyn parissa paljon kokemusta vuosikymmenten varrella kerännyt Josh Keaton ole lainkaan huono.

Mies tunnetaan muun muassa The Amazing Spider-Man piirretyn hämiksen äänenä ja hauskana yksityiskohtana hän äänteli esimerkiksi myös 90-luvun alussa Paluu Tulevaisuuteen -elokuviin perustuneessa piirrossarjassa Doc Brownin Jules-poikaa. Onkohan silkkaa sattumaa, että Keaton ja Lloyd ovat nyt ääntelemässä samaa hahmoa?

Ääneltään Josh Keatonin ääntelemä Graham tuo pitkälti mieleen loistavan ääninäyttelijän Dominic Armaton, joka on ollut Monkey Island -pelien sankarin, Guybrushin äänenä The Curse Of Monkey Island -pelistä saakka. Grahamin ääni on juuri sopivalla naiivin nuorekas, mutta tarvittaessa myös hauskan humoristinen. Taustalla soiva musiikki on sekin toimivaa, joskin se välillä toistaa vähän liikaa itseään ja erilaista musiikkia saisikin olla vähän enemmän. Etenkin silloin kun juoksennellaan ympäriinsä turhan päiten, alkaa samana uudelleen ja uudelleen toistuva musiikki yhdessä ravaamisen kanssa ottamaan aivoon.

Pieni miinus on myös se, että pelissä käytäviä dialogeja ei voi lainkaan ohittaa. Jos vahingossa sattuukin kysymään vaikkapa samaa asiaa uudelleen joltain hahmolta jolle on jo aiemmin jutellut, ei samojen höpötyksien kuulemiselta voi välttyä. Dialogit näin muutenkaan ei ihan aina ole kovinkaan kiinnostavia, vaan niissä on paljon turhaa jorinaa, jotka mielellään ohittaisi ihan muutenkin ja jatkaisi pelaamista.

Kokonaisuutena kuninkaan uusi tuleminen King’s Quest – A Knight To Remember -episodin perusteella vaikuttaa kuitenkin erittäin hyvältä jatkoa ajatellen. Kenties loppua kohden tämä mukavan pituinen ensimmäinen episodi vajoaa vähän tylsän puolelle, mutta kaiken kaikkiaan tarjolla on runsaasti puzzleseikkailua, vaikka mallia onkin otettu Telltale Gamesin viimeisimmistä peleistä.
Hintaa yhdellä episodilla on kymmenen euroa mikä on tavallista episodipeliä kalliimpi hinta ja mielestäni siinä rajoilla onko summa reilunpuoleinen. Pelin kaikki viisi episodia sisältävä kausipassi maksaa 30 euroa, jonka hankkimalla säästää heti kättelyssä sen kaksikymmentä euroa. Tarjolla on kolmaskin vaihtoehto, the complete collection, joka on kausipassia kympin kalliimpi ja sisältää episodien lisäksi muutaman teeman konsolille sekä viidennen episodin jälkeen pelattavaksi tarjottavan epilogin.

Omasta mielestäni pelin episodien hinnoittelupolitiikassa ja näiden kokoelmien sisällöissä olisikin vielä parantamisen varaa. Jos The Odd Gentlemen kerran aikoo tehdä epilogin King’s Questia varten, sen mielestäni ansaitsisivat kyllä aivan kaikki pelaajat riippumatta siitä ostaako kausipassin vai ?täydellisen? kokoelman. Eikö kausipassin alun perin pitänyt nimen omaan sisältää kaikki?

Allekirjoittanut jää silti kaikesta huolimatta mielenkiinnolla odottamaan mitä seuraavan episodin myötä onkaan luvassa.