Seikkailupeligenre on pitänyt jo jonkin aikaa matalampaa profiilia ja vaikka useita seikkailupelejä on tänäkin vuonna ulos tullut, niin ne varsinaiset hittipelit ovat kumminkin jääneet hieman uupumaan. Ubi Soft on nyt päättänyt niin ikään kokeilla Largo Winch: Empire Under Threat -nimisellä pelillään, josko heiltä löytyisi tarpeeksi annettavaa seikkailevalle kansalle. Largo Winch on ranskalaiseen samannimiseen piirrossarjaan perustuva seikkailupeli, jossa pelaaja omaksuu Largo Winch nimisen miljonäärin roolin.
Pelin alkaessa Largon isä tapetaan ja poika perii hänen isänsä omistaman W yhtiön itselleen ja nousee siinä samalla sen johtoon. Pian alkaa taas sattua ja tapahtua, kun mystisesti yhtiön kaksi vartijaa tapetaan, joitain salaisia papereita varastetaan, yksi työntekijöistä katoaa ja firman juhlissa joku tuntematon soittaa ja kertoo pommista joka olisi viritetty juhlapaikalle. Largo ei jää laakereilleen lepäämään vaan päättää alkaa ottaa selvää siitä kuka näiden törkeyksien takana on ja siitä alkaakin sitten varsinainen peli.
Ubi Soft on päättänyt lähteä pelinsä kanssa liikkeille “turvallisesti” ja halunnut saada pelille mahdollisimman ison kohdeyleisön, tarkoittaen lähinnä siis sitä että pelistä löytyy varsinaisen seikkailun lisäksi myös niitä pakollisia toimintakohtauksia, koska onhan tänä toimintapelien valtakautena pelkästä seikkailemisesta pitävien määrä kumminkin selvänä vähemmistönä. Toimintakohtauksien sisällyttämisen lisäksi pelistä on menty tekemään erittäin helppo jolloin sen pitäisi upota myöskin helpommin sellaisiin pelaajiin jotka eivät ole pahemmin seikkailupelejä ennen pelailleet tai eivät vain yksinkertaisesti niissä pärjää. Vielä maksimoidakseen tulot on peli kehitetty PC:n lisäksi kaikille uusimmille konsoleille ja koska useimmitenhan PC:ltä konsolille kääntäminen tuottaa huonompia tuloksia kuin toisinpäin niin on Largo Winch tässä tapauksessa konsolikäännös. Konsolijuuret eivät olleet kumminkaan ollenkaan haitaksi peliä pelattaessa, sillä ne eivät käytännössä näy yhtään.
Largoa ohjataan useista muistakin moderneista 3D-seikkailuista tutulla tavalla pelkän näppäimistön voimin, eli hiireen ei pelatessa tarvitse koskea lainkaan. Nuolilla liikuskellaan paikasta toiseen, Space näppäin toimittaa toimintanappulan virkaa eli sillä otetaan esineitä mukaan/käytetään niitä johonkin, puhutaan muille hahmoille ja auotaan ovia ynnä muuta. Enter toimii Largon “silminä” eli sitä painelemalla voi tutkia esineitä ja viimeisenä CTRL nappulalla päästään tarvittaessa tavaravalikkoon. Tavaravalikossakin eri esineiden yhdistäminen toisiinsa onnistuu varsin helposti ja nopeasti. Kontrollit ovat siis todellakin varsin helppokäyttöiset, eikä se näppäimistöohjauskaan yhtään ärsyttänyt niin kuin joskus ennen. Ilmeisesti kaikkeen tottuu aikanaan.
Helppous paistaa myös itse pelin vaikeustasonkin saralla, sillä kuten alkupuolella totesin on peli suunnattu selvästi enemmänkin aloitteleville seikkailijoillle. Tarinan edetessä pelaaja pääsee käymään useissa eri paikoissa ja muutamaan otteeseen myös pomppimaan niiden välillä. Peliympäristöinä toimii muun muassa yhtiön tilat New Yorkin pilvenpiirtäjässä, sekä sen toisessa haarassa Meksikossa. Näiden lisäksi pelaaja pääsee käymään juonen kannalta olennaisissa paikoissa kuten esimerkiksi Venäjällä, Italiassa sekä Kreikassa.
Jotta homma ei pelkäksi maisemien ihasteluksi menisi, niin on pelityypille olennaiseen tapaan luvassa erilaisia puzzleja ratkottavaksi ja niistä valtaosa on onneksi hyvin suunniteltuja, eikä mitään epäloogisia yksilöitä pelistä löydy. Toisaalta epäloogisuudelle ei pelissä ole muutenkaan paljoa jätetty tilaa, sillä jokaiseen pelaajan kohtaamaan puzzleen löytyy ratkaisu tai tarvittavat esineet ellei samasta niin sitten seuraavasta ruudusta. Pelaaja ei myöskään voi mitenkään kerätä taskuihinsa mitään ylimääräistä ja tarpeetonta tavaraa. Tämän lisäksi lähes aina maiseman vaihtuessa toiseen ovat pelaajan taskut lähes joka kerralla tyhjentyneet. Mikäli kumminkin jotkin puzzleista tuottavat vaikeuksia, niin usein Largon “Palm Pilotista” saa ongittua vihjeitä siitä mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Puzzleissa ei siis ole oikeastaan sen hirveämmin haastetta vähänkään seikkailupelejä ennen pelanneille, eikä edes aina silloin tällöin eteen tulevista minipeleistä kuten niistä toimintakohtauksita taikka esimerkiksi hakkerointitehtävistä ole pysäyttämään ahkeraa pelaajaa.
Minipelien osalta varmastikin ne toimintakohtaukset ovat seikkailupelaajille se kaikkein ikävin sana, joten on eittämättä hyvä hieman valaista asiaa tarkemmin. Ensinnäkään toimintaa ei todellakaan ole pelissä nostettu mihinkään päärooliin, vaan aina välillä pelaaja joutuu kohtaamaan muutaman pahiksen joita käydään sitten kurittamaan vuoropohjaisesti totetutetussa tappelussa, jossa pelaaja saa hyökätä joko jaloin tai nyrkein. Tappelut ovat aina ohi muutamassa minuutissa eikä niistä olekaan siis peli-ilon tappajiksi. Halutessaan voi vaikka kirjoittaa huijauskoodin ruutuun, jolla voi helposti ohittaa kunkin minipelin, jos haluaa vain rauhassa keskittyä siihen seikkailemiseen. Vaikka kyseessä onkin helpoimmasta päästä oleva seikkailupeli, niin on peli silti erittäin mielenkiintoinen pelattava ehkä lähinnä ihan kiinnostavan tarinansa takia ja siksi että myös pelin käyttöliittymä on varsin yksinkertainen käyttää.
Kuten yllä tuli mainittua eivät Largo Winchin konsolijuuret juurikaan näy ja tämä pätee myös grafiikan osalta. Peli on erittäin hienonnäköinen, itse asiassa jos aivan tarkkoja ollaan niin kyseessä taitaapi olla graafisesti hienoin 3D-seikkailu mitä tähän mennessä PC:llä on nähty. Jottei tule väärinkäsityksiä, niin painotan että peli on ulkonäöltään nimenomaan oman lajinsa kärkeä, eikä siis suinkaan kaikkien pelityyppien. Pelihahmot ovat näyttävän näköisiä ja varsinkin ympäristöt ulkotiloineen ja pienine yksityiskohtineen vakuuttivat. Graafisen hienouden lisäksi peli tukee myös useimmista konsolikäännöksistä poiketen 32 bittisiä värejä ja resoluutionkin saa vapaasti valita väliltä 640×480-1600×1200. Ihan kumminkaan tuota maksimiresoluutiota en tullut valinneeksi sillä pelillä oli testikoneella vaikeuksia pyöriä jo 1280×960 resoluutiolla.
Ei jotain hyvää etteikö myös jotain huonoakin, sillä pelin grafiikan rinnalla äänipuoli saa kyllä seistä melko kalpeana. Koko äänimaailmassa ei nyt toki vikaa ole, vaan taustamusiikki ja muut pienemmät äänet ovat ihan kohtuullisia, mutta se seikkailupeleissä, ah niinkin olennainen osa kuin ääninäyttely on onnistuttu mokaamaan. Kukaan pelin hahmojen ääninäyttelijöistä ei ole oikein jaksanut innostua työstään ja niinpä tulos onkin lähinnä ylinäytellyn kuuloista, taikka sitten ääntely on muuten vain hahmojen suuhun sopimatonta pälinää. Pelin pääsankarikaan ei ole onnistunut saamaan kunnollista ääntä kurkkuunsa, vaan Largo kuullostaa puhuessaan lähes aina hitusen verran joltain puhesyntetisaattorilta ja tämän lisäksi ääninäyttelijä on mennyt siitä mistä aita on matalin ja lukenut repliikkinsä paperista lähes sellaisenaan. Mitään dramatiikkaan viittaavaa ei siis ole Largon suusta missään vaiheessa kuultavissa.
Largo Winch: Empire Under Threat on ihan kelpo seikkailupeli, joka on selvästikin suunnattu enemmän kärsimättömille konsolipelaajille ja muille joille hieman vaikeammat seikkailupelit ovat yksinkertaisesti liian vaikeita. Veteraaniseikkailijoiden kannattaakin varmasti harkita muutaman kerran ennenkuin menee peliä ostamaan, sillä vaikka Largo Winchiä pelaakin ihan mielellään niin helppoutensa takia sen pelaa läpi muutamassa illassa jolloin rahat saattavat mennä osittain hukkaan. Aloittelijoille sen sijaan peli on mainio tilaisuus tutustua genreen helpon oppimiskäyränsä ansiosta.
