Lego Batman 3 - Beyond Gotham

Lego Batman 3 – Beyond Gotham - arvostelu

Peliarvostelu

Pelin nimi: Lego Batman 3 - Beyond Gotham
Lajityyppi: Tasohyppelypelit
Alusta: Xbox One
Arvostelukappale Xbox
< >
Avaa pelin lisätiedot
Teksti: Mikko Kosonen, 22.11.2014 Arvioitu lukuaika: 9 minuuttia
Arvostelun Lego Batman 3 - Beyond Gotham kansikuva

Traveller’s Tales ja Warner Bros Games sen kuin porskuttavat legopeleillään. TT on työstänyt legomaisia näkemyksiään nyt jo jos jonkinlaisista elokuvista ja peleistä mukaan lukien Star Wars ja Taru Sormusten Herrasta -trilogia. Yksi valtaisan suosittu legoteema on ollut Batmanin palikkamuotoiset seikkailut.
Marvel Super Heroes -pelin jälkeen onkin jälleen taas Warnerin oman sarjakuvayhtiön DC Comicsin hahmojen vuoro ja tuo jonottaja on nimeltään Lego Batman 3 ? Beyond Gotham. Kyseessä on siis kolmas legoteemainen Batman-peli.

Jos vuonna 2012 julkaistu Lego Batman 2 oli huippuunsa viritetty ja edeltäjästään useammallakin tavalla isompi ja nautittavampi Batman-kohellus lepakkomiehen faneja ajatellen, on Lego Batman 3 omasta mielestäni ikävä kyllä pieni askel taaksepäin ja samaa luokkaa Lego The Hobbit -pelin kanssa, syystä josta puhun tarkemmin myöhempänä.

Siinä missä Marvel Super Heroes oli käytännössä epävirallinen Marvelin The Avengers -peli, tuntuu Lego Batman 3 epäviralliselta Justice League of America (suomeksi Oikeuden Puolustajat) -peliltä, jossa kaksikko Batman ja Robin ovat vain sivuroolissa, kun ruudulle vyörytetään liuta muitakin DC: n tunnetuimpia sarjakuvasankareita, kuten Salama, Ihmenainen, Vihreä Lyhty, Teräsmies ja vihreäsävytteinen Metsästäjä Marsista (Marsian manhunter), jotka kaikki kuuluivat alkuperäisen Justice Leaguen kokoonpanoon.

Liekö Lego Batman 3:n laajempaa sankarikaartia tukeva tarina sattumaa, vai onko Warner Brosilta vuonna 2016 ulos tuleva Batman Vs. Superman: Dawn Of Justice Justice -elokuva ihan muuten vain juurikin Justice Leaguen syntyä sivuava elokuva?

Ehkäpä Warner haluaa jo ennakkoon muistuttaa sarjakuviin ja Justice Leagueen perehtymättömiä ihmisiä ja herätellä mielenkiintoa tuota sankariryhmittymää kohtaan ? ei voi tietää… Pelattavuudeltaan Lego Batman 3 on identtinen Traveller’s Talesin aiempien legopelien kanssa ja etenkin Lego Batman 2:n kanssa.
Jokeri ja Lex Luthor punovat jälleen kimpassa pahoja aikeitaan Gotham Cityn suhteen ja remmiin on uutena jäsenenä lyöttäytynyt muun muassa krokotiili-ihminen, Killer Croc. Ei kuitenkaan aikaakaan, kun pahikset ja hyvikset huomaavat, että koko planeetta-Maata uhkaa paljon isompi uhkaaja, nimittäin Brainiac, jonka valloitusunelmien jälkeen tavallisten hyviksien ja pahiksien oma kiista pistetään jäihin.

Lego Batman 3:n alkuruutu lupailee jälleen kerran seikkailemista lepakkomiehellä ikisynkältä vaikuttavan Gothamin maisemissa, mutta peli johtaa harhaan. Tarina potkaistaan käyntiin seikkailemalla Batmanin tekniikalla täytetyssä lepakkoluolassa. Tavallisesti lepakkoluolassa seikkaileminen olisi todella kivaa vaihtelua (kuten se esimerkiksi oli Batman Arkham: Origins pelissä) mutta Lego Batman 3:ssa se on kamalan pimeä ja muutoinkin sekava paikka.

Pelaajan tai pelaajien tulee yksi toisensa perään väännellä vipuja, painella nappuloita ja tehdä muuta legopeleille ominaisia asioita vain jotta saisi jälleen yhden sillan nostettua tai laskettua paikalleen, jotta Batman ja Robin pääsisivät eteenpäin luolassa. Koko touhu tuntuu kamalan keinotekoiselta: vaikka legoilu on kaukana realismista supersankareista puhumattakaan, olisiko Batman oikeasti tehnyt omasta luolastaan näin monimutkaisen paikan kulkea? Itselläni oli lepakkoluolaa kolutessa jatkuvasti palava halu päästä jo viimein vähän valoisampaan, joskin silti synkkään Gothamiin seikkailemaan ja taistelemaan rikollisuutta vastaan, mutta ei.

Lepakkoluolan jälkeen Batman ja Robin lähtevät avaruuteen ja siitä pelin lisänimi “beyond Gotham”. Lepakkoluolan jälkeen seikkailua jatketaan lähes yhtä tylsässä paikassa, Maan kiertoradalla Justice Leaguen päämajassa, avaruusasemalla nimeltä Watchtower. Jos lepakkoluola on tasosuunnittelultaan hieman sekava ja ärsyttävän pimeä ja musta paikka, on Watchtower pelkkää harmaata seinää ja käytävää täynnä, josta mielestäni puuttuu kaikki legopeleille ominainen värikäs sielu.

Jahka avaruusasema on hoideltu on aika pyrähtää Eurooppaan ja estää Brainiacin aikeet kutistaa koko Maa-planeetta miehen miniatyyrikokoelmiin. Eurooppa-taso alkaakin olla jo paljon värikkäämpi, mutta täysin legoistettu, älyttömän pieni versio Pariisista ei oikein tunnu Batmanilta. Eikä kyllä toisaalta sen jälkeenkään seuraavat tasot, kun lähdetään pelastamaan muita planeettoja Maan ollessa turvassa. Ylivärikkäät ja yliampuvat tasot ovat kyllä sieltä toisesta ääripäästä väreineen verrattuna lepakkoluolaan, mutta ei sellainen tasosuunnittelu enää ole Batmania nähnytkään.

Välillä taas jos hahmojen täytyy hakkeroida jotain isompia ja monimutkaisempia laitteita, ei ruudulle tulee X-nappulalla hoideltavaa minipeliä tyyliin putkenpätkien tai värikoodien oikealle tolalle asettelu, vaan sen sijaan pelaaja heitetään valopuvussa virtuaalimaailman sisuksiin tasohyppelemään jumputusmusan soidessa taustalla. Itselleni tästä tuli jokaisella kerralla kovasti mieleen Disneyn neonvaloilla koristeltu Tron Legacy -elokuva, eikä pelin virtuaalimaailma sinänsä tuntunutkaan kuuluvan lainkaan Lego Batmanin muun grafiikan kanssa samaan kastiin, joka muutoin on sitä tasaisen harmaata. Myöskään se ei itselleni auennut, miksi ihmeessä suosittu amerikkalainen talk show isäntä Conan O’ Brien majailee Watchtowerissa legohahmona. Mikäli pelin tylsän ja yliampuvan sekä kompaktin tasosuunnittelun pystyy kuitenkin katsomaan jotakuinkin läpi sormien, on tiedossa kuitenkin samaa vanhaa legohupailua, kuin Traveller’s Talesin aiemmissa peleissä.

Jokainen uusi huone ja paikka on yhtä kuin uusi puzzle. Pitäisi päästä korkeammalle tasolle tai kiipeämään tikkaita, jotka ovat liian korkealla. Yleensä ratkaisuun liittyy aiemmin mainittua nappuloiden painelua, vipujen vääntelyä ja sen sellaista. Välillä taas on oikein urakalla pistettävä paloiksi ympäristöstä löydettäviä lego-objektekteja, joiden palasista sitten rakennetaan uusia objekteja, jotka auttavat ongelman ratkaisemisessa tai sitten ratkaisevat sen kokonaisuudessaan.
Kullakin hahmolla on omat erikoisosaamisensa ja hahmoja tuleekin kierrättää jatkuvasti, etenkin jos pelaa peliä yksin.

Hahmo, joka voi käyttää laitetta X ei välttämättä voi käyttää laitetta Y. Lego Batman 2:n tavoin hahmot myös saavat pelin edetessä käyttöönsä erilaisia ?asuja?, jotka muuttavat sitä mitä hahmot voivat tehdä. Esimerkkinä jollain asulla saattaa kävellä vihreän myrkyn lävitse tai sammuttaa liekkejä tai jäädyttää vettä. Robinin eräässä puvussa taas on ominaisuus, jolla voidaan kasata pikkuruinen, pienistä luukuista mahtuva surffaaja-Robin nimeltä “Toy Wonder”.

Kaiken kaikkiaan yhdellä legohahmolla voi olla kahdeksankin erilaista pukuvaihtoehtoa, joten taitoja riittää. Toisaalta kahdella eri hahmolla voi olla samojakin kykyjä. Esimerkiksi Jokerilla ja Metsästäjä Marsista -hahmoilla molemmilla on kyky ohjata toista legohahmoa ajatuksen voimalla. Hahmot eivät kuitenkaan missään vaiheessa ole peluutettavina samaan aikaan, joten päällekkäisiä samoja taitoja ei peli erehdy antamaan. Pukujen kasvanut määrä tuo pelaamiseen omaa lisäsyvyyttään, mutta pidempinä sessioina jatkuva, samankaltaisten pulmien ratkominen ja ajoittainen jumiin jääminen silti rasittavat muiden legopelien tapaan. Lisäksi välillä on vaikea muistaa mikä puku antaa minkäkin ominaisuuden. Etenkin kuumentavan säteen omaavan hahmon ja sen puvun muistaminen osoittautui itselläni välillä vaikeaksi – silloin kun Teräsmies ei siis ollut käytössä.

Hauskinta Lego Batman 3:ssa kenties on palikoiden uudelleenkasaamisten suorittaminen puna-asuisella Salamalla, koska mies (tai ukkeli) on niin älyttömän nopea, ettei kasaamisessa kulu kuin silmänräpäys verrattuna perinteiseen, normaaliin ja hitaaseen kasaamiseen. Salamaa ei kuitenkaan ikävä kyllä aina pääse käyttämään, koska kun Brainiacista tulee pelin suurin uhka peli sekoittaa hyvikset ja pahikset samaan kulhoon ja jakaa niistä sitten useampia muutaman ukkelin tiimejä, jotka kaikki uurastavat eri paikoissa vuorotellen edistäen pelin tarinaa ja Justice Leaguen kokonaistavoitteita.

Väliin sitten katsotaan huumorisävytteisiä, todella upeita välianimaatioita legoukkojen piestessä toisiaan ja pelleillessä kameran edessä. Traveller’s Talesin legopelien tavaramerkkinä on aina ollut tehdä lähdemateriaalistaan legoversion ohella humoristinen näkemys tapahtumista. Huumori on onneksi säilyny ennallaan ja välillä jopa hymähdyttää Lego Batman 3:ssakin. Esimerkkinä Batman toteaa eräässä kohtaa peliä, että “I’m BATMAN! I don’t need friends.” Myös Batmanin kateus Teräsmiehen ylivoimaisuutta kohtaan sekä Robinin ihailu Kal-Eliä kohtaan ei jää näyttämättä. Robin myös eräässä kohdassa peliä kysyy Batmanilta miksi hänen täytyy aina välttämättä hitsata lepakkologon muotoinen reikä seiniin, joita pelissä voi tällä tavalla availla. Sekaan mahtuu paljon muutakin hassuttelua jokaisen hahmon kohdalla ja esimerkiksi Salama tekee salamannopeita punneruksia kun hahmoa ei liikuta ja Ihmenaisen vanha tunnusmusiikki alkaa soida, kun tällä lähtee lentoon. Pelissä on myös useampaan kertaan mahdollisuutta kuulla 60-luvun Batman TV-sarjan tunnusmusiikkia.

Siitä asti, kun Traveller’s Talesin legot kuitenkin alkoivat oikeasti puhua mumisemisen sijaan, alkoi pelien henkikin mielestäni hieman muuttua ja se on näkynyt viimeisimmissä legopeleissä, kuten The Hobbitissa, joka – kuten alussa totesin – on aika pitkälti samaa sarjaa Lego Batman 3:n kanssa. Tarinaa edistävät välianimaatiot ovat The Hobbitin tapaan siis erittäin hienoja ja hyvin animoituja sekä todella ammattimaisesti ääninäyteltyjä. The Hobbittissa äänityöskentely oli revitty suoraan elokuvista. Lego Batman 3:ssa mukana on Hollywoodin ammattilaisia, kuten Clancy Brown Lex Luthorin roolissa, mutta ei Troy Bakerkaan lainkaan huonosti suoriudu Batmanin roolissa – mies kuulostaa lähestulkoon Kevin Conroylta, joka taas toimii “isojen poikien” Batman Arkham -peleissä lepakkomiehen äänenä.

Hauskana yksityiskohtana Baker äänteli Jokeria Batman Arkham: Origins -pelissä. Vaikka näkyvimpiä rooleja ovat yllä mainitut nimet, ei sovi unohtaa myöskään joka paikan höylää, Nolan Northia. Mies hoitaa Lego Batman 3:ssakin viiden hahmon äänet.

Tämä ammattimainen ääninäyttely muminan sijaan on kuitenkin lisännyt sitä, että Traveller’s Tales haluaa panostaa yhä enemmän ja enemmän legopeliensä tarinoiden käsikirjoitukseen sekä välianimaatioiden presentaatioon. Lego Batman 3:ssakin välianimaatiot ovat välillä pidemmän puoleisia ja vaikka niissä onkin hienoja toimintakohtauksia ja hienoa animaatiota, tuntuu välillä siltä kuin katselisi animaatioelokuvaa. Antakaa minun pelata välillä! Välianimaatioitakaan ei saa ensimmäiselle katsomiskerralla lainkaan ohittaa, mälsää.

Välillä tuntuukin siltä, että The Hobbitin tapaan Lego Batman 3:ssa on vain lyhyitä pelipyrähdyksiä animaatioiden välissä ennen kuin taas voidaan heittää ohjain sohvalle ja tyytyä pelkästään katsomaan. Viime vuonna Amerikassa ilmestyi suoraan videolevitykseen LEGO Batman: The Movie – DC Super Heroes Unite. Onkin siis kysyttävä, ovatko Traveller’s Talesin legopelit pian pelkkiä virallisia elokuvapelejä. Joka tapauksessa katsomisen puolelle pikku hiljaa vaakakuppia kääntävä pelattavuus ei ole hyvä juttu lainkaan.

Audiovisuaalisesti Lego Batman 3 ei juurikaan yllättä, ei vaikka arvosteltavana oli pelin Xbox One versio (ja samalla kyseessä on Game Realityn ensimmäinen Onen arvostelu) mitä nyt reunanpehmennys on hieman edellisen sukupolven konsoleita parempaa luokkaa. Legoukkelit ovat kuitenkin edelleen samalla tapaa upeannäköisiä animaatioissa kuin itse pelin aikanakin. Kunkin ukkelin animointi eroaa toisesta ja on sulavaa katsottavaa.

Maisemat koostuvat jälleen kerran tavallisista tekstuureista sekä niistä ?legotekstuureista?. Kaikki mikä on legomuodossa on yleensä mahdollista hajottaa tai sitten niiden kanssa on mahdollista olla vuorovaikutuksessa, kuten vaikkapa esimerkkinä legotikkaat. Tämä sekoitus toimii edelleen, vaikka olisin tosiaan kaivannut peliin vähän mielikuvituksellisempaa tasosuunnittelua. En kuitenkaan silti huomannut mitään eroa aiempiin, vanhan sukupolven konsoleilla arvostelemiini legopeleihin ja tähän uusimpaan. Tietysti voi olla ettei muutosta ole edes tulossa niin kauan, kuin käytössä on sama hyväksi havaittu pelimoottori.

Traveller’s Talesin legopelien parhainta antia aina siitä ihan ensimmäisestä, kaiken aloittaneesta Lego Star Wars -pelistä asti on ollut se kahden pelaajan co-op tuki. Tästä ei ole luovuttu Lego Batman 3:ssakaan. Kaksinpelaaminen on parhaillaan pirun hauskaa ajanvietettä ja kirvoittaa jopa nauruakin, mutta muutamia viimeisimpiä pelejä vaivannut, Lego Batman 2:ssa mukaan tuotu, dynaamisesti liikkuva, katoava ja ruutua tarpeen tullen taas jakamaan ilmaantuva musta viiva ei tässäkään pelissä toimi niin hyvin kuin odottaisi. Itse asiassa sen toiminta on kaikista surkeinta sorttia tähän saakka. Viiva poukkoilee ja palloilee ympäriinsä aiheuttaen jopa pahan olon tunnetta, eikä enää välttämättä edes auta, vaikka hahmot olisivat aivan lähellä toisiaan: silti viiva saattaa ilmaantua ruudulle jakamaan kuvaa, vaikka sille ei olisi mitään tarvetta. Onneksi valikosta on mahdollista valita vaihtoehto, joka lukitsee viivan halkaisemaan kuvaa pystyasennossa. Tällöin ei ole mahdollista pelata ilman viivaa mikäli peli kokee sen mahdolliseksi, mutta kun tämä tulkinta toimii yleensäkin ottaen Lego Batman 3:ssa huonosti, on se toisaalta aivan se ja sama.

Ääninäyttely on siis varsin ammattimaista tasoa, mutta musiikki ei ole aivan yksi yhteen äänityöskentelyn kanssa. Lego Batman 2:n tapaan pelissä on jälleen päätetty käyttää Danny Elfmanin kahteen ensimmäiseen Batman-elokuvana sävellettyä soundtrackklassikkoa ja sen käyttäminen on kaksiteräinen miekka. Toisaalta olen sitä mieltä edelleen, että Elfmanin musiikkia ei ole yhdessäkään toisessa Batman-elokuvassa sen jälkeen päihitetty, mutta samaan aikaan soundtrackin kierrättäminen Lego Batman 3:ssakin tuntuu hölmöltä. Tämä siksi, koska se toisti itseään jo tunnin pelaamisen jälkeen Lego Batman 2:ssa. Kolmosessa se alkaa toistaa itseään yhtä nopeasti ellei nopeammin. Ja jos olet pelannut kakkosta olet jo kyllästynyt samana musiikin jatkuvaan kuuntelemiseen. Välillä peli käyttää ihan omaakin musiikkia taustalla, mutta se taas ei missään vaiheessa yltä Elfmanin elokuvasoundtrackin tasolle. Ikävänlainen soppa.
Ehkä viimeisenä nurisemisen aiheena voisi mainita siitä, että Lego Batman 3 taitaa olla ainoa (tai ainakin ainoa allekirjoittaneen pelaama legopeli) jonka päämenusta löytyy season pass-valikko. Niinpä, Warner Bros Games haluaa ilmeisesti lypsää pelaavista lapsista (tai heidän aikuisistaan tai lapsenmielisistä aikuisista) enemmän ja enemmän rahaa. Jatkuva legopelien virta ei näytä riittävän, vaan nyt on myytävä jo kausipassiakin DLC-paketteja varten. Viidentoista euron kausipassilla saa ladata kaikki kuusi DLC-pakettia haltuunsa. Luulenpa, että DLC-materiaali on ollut valmiina jo pelin julkaisuhetkellä, sen verran pian ne ovat saatavilla.

Kokonaisuutena Lego Batman 3 – Beyond Gotham on pienoinen pettymys nautinnollisen Lego Batman 2:n jälkeen. Audiovisuaalinen puoli on edelleen ehtaa rautaa, mutta tarina alkaa nousta pikkuhiljaa pelin ja pelattavuuden edelle Lego Batman 3:ssakin – tarinan joka ei edes ole niin mielenkiintoinen ja muutoinkin syö ruutuaikaa itse lepakkomieheltä ja tämän punarintaiselta apurilta. Lego Batman 3:ssakin parhaita puolia yhä on sarjalle ominainen kaksinpelituki, joka onneksi ehkäisee puutumisen nopeutta.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • - Co-op tila on parhautta
  • - TT:n legopeleille ominainen pelattavuus, kontrollit ja perusmeininki yhä tallella
  • - Näyttävät animaatiot ja hienot legoukkelit
  • - Erinomaista ääninäyttelyä
  • - Paljon pelattavia hahmoja ja erilaisia pukuja..

Huonoa

  • - Elfmanin musiikin kierrätys alkaa nopeasti toistamaan itseään eikä
  • - Co-op tilaa jakava dynaaminen musta viiva aiheuttaa päänvaivaa
  • - DLC-pelleily tuntuu rahastukselta
  • - Enemmän tarinaa, vähemmän pelattavaa
  • - ..Mutta peli keskittyy liikaa muuhun kuin Batmanin ja Robinin seikkailuihin
  • - Tasosuunnittelu on epätasaista ja tylsää