Warner Bros Gamesin ja Traveller’s Talesin yhteistaival Lego-pelien parissa jatkuu ja hiljattain uutisoitiin jopa tätä kirjoittaessa syksyllä julkaistavasta Lego Dimensions -pelistä, joka on Warner Bros Gamesin vastine Skylandersille sekä Nintendon Amiibo-hahmoille – kyseessä on siis teemoja sekoitteleva pelimaailma, jota varten ostetaan kaupasta legohahmoja, joita voidaan käyttää pelissä. Jopa Paluu Tulevaisuuteen -elokuvien hahmoja päätyy osaksi Lego Dimensionia.
Kultasuoneen Lego Star Wars -peleillään aikoinaan iskenyt Traveller’s Tales on käsitellyt legotaivalluksensa alettua monenmoisia aiheita, pääasiassa elokuvien pohjalta työstettyjen pelien muodossa, jotka monesti ovat osoittautuneet jopa “oikeita” lisenssipelejä paljon laadukkaimmiksi ja varmavalintaisiksi pelikokemuksiksi.
Matkan varrelta löytyy kunnollisia legohelmiä, kuten Taru Sormusten Herrasta trilogiaan -peli sekä Marvelin supersankareita ruudulle tuonut Marvel Super Heroes sekä Pirates Of The Caribbbean quadrilogian yksiin kansiin pakannut palikkapeli. Myös Lego Batman 2 kuuluu allekirjoittaneen suosikkeihin hyvänä esimerkkinä.
Osittaisia hutejakin löytyy, kuten esimerkiksi kokonaan ilman elokuvan kolmatta osaa jäänyt Lego The Hobbit, mutta mielestäni vain keskivertoa parempien legopelien listalle mahtuu myös Lego Indiana Jones, Lego Batman 3 (liian vähän Batmania!) sekä TT:n uusimpiin peleihin lukeutuva Lego Movie – The Videogame. Vaikka en päässyt arvostelemaan viimeksi mainittua kun se oli uusi, ostin sen ja pelasin sitä huvikseni. Lego Movie – The Videogamen hienoihin saavutuksiin lukeutuu olla ensimmäinen legopeli, minkä grafiikka on yksinomaan legopalikoista visualisoitu (aiemmissa peleissä hahmot ja rikottavat objektit olivat legoa, maisemat tavallisia tekstuureita), muunnos jota ainakin itse olen kovasti odottanut jo aiempienkin pelien kohdalla.
Toisin kuin aiemmat legosarjan pelit, Lego Movie – The Videogame tuntui jo aivan liian lapselliselta omaan makuuni ja tylsältäkin – osittain siksi, että pohjana ei toimi kunnon käsikirjoituksella varustettu mielenkiintoinen klassikkoelokuva tai hyvä elokuva ylipäätään vaan sen sijaan materiaalina käytetään animaatioelokuvaa, joka kertoo.. legoukkeleista. Joku toki voi olla eri mieltä kanssani pelistä, mutta allekirjoittaneeseen Lego Movie ? The Videogame ei kolahtanut. Tämä saattaa johtua siitäkin, että kyseisen pelin kehitti pienempi studio TT Fusion, ei kaiken aloittanut isäntäfirma Traveller’s Tales.
“Welcome to Jurasssic Park”
Jälleen kerran olen kuitenkin noussut takaisin legosatulaan ja tämänkertaisessa arvostelussani on tuore legotapaus, Lego Jurassic World, joka on Traveller’s Talesin käsialaa ja taas kerran yksi niistä helmistä legopelien saralla. Peli julkaistiin samana päivänä kun Jurassic -elokuvien uusin ja samalla neljäs osa, Jurassic World sai maailman ensi-iltansa ja tavallaan kyseessä onkin elokuvan virallinen lisenssipeli. Käydään pikaisesti Lego Jurassic Worldin esikuvamateriaali lävitse: alkuperäinen klassikkoelokuva oli aikoinaan huikea saavutus, eivätkä sitä seuranneet kaksi jatko-osaa päässeet lähelle.
Jurassic Park III jäi omasta mielestäni todella, todella kauas, eikä sen käsikirjoitukseen edes Spielberg ei halunnut koskea. Jurassic Worldin olen tätä kirjoittaessani nähnyt ja pidin siitä kovasti. Toki dinot näyttivät välillä hitusen liikaa tietokoneistetuilta, mutta kaiken kaikkiaan uusin jatko-osa on jatkoista parhain ja tarjosi riittämiin mielenkiintoista katsottavaa. Ilmeisesti sana on levinnyt, sillä tuore elokuva takoo tälläkin hetkellä isoja määriä rahaa teattereissa.
Vaikka Lego Jurassic World käyttääkin samaa nimeä kuin tämä uusi ja isoksi hitiksi noussut elokuva, pitää se kuitenkin onneksi sisällään kaikki elokuvat aina klassisesta, oscareita mukavasti napanneesta Steven Spielbergin klassikkoelokuvasta liikkeelle lähtien, vähän samaan tapaan kuin Lego Taru Sormusten Herrasta -peli toteutettiin. Kaikkien neljän Jurassic-elokuvan mukaan ujuttaminen on totta kai hyvä asia ja antaa pelille enemmän pelattavaa ja samalla kunkin elokuvan tarina tuo hieman vaihtelua mukanaan. Pelattavuudeltaan taas kyseessä on sitä tuttua ja hyväksi havaittua tasopompintaa ja puzzlenratkontaa tarinan edistämisen lomassa.
Jos kuitenkaan ei halua alkaa pelailla alkuperäisen Jurassic Parkin tai niiden vanhempien jatko-osien tarinoita vaan haluaa heti hypätä tuoreimman elokuvamateriaalin kimppuun, onnistuu sekin. Jos ykköselokuvan tapahtumia ei kuitenkaan pelaa, ei myöskään ole asiaa The Lost Worldiin tai Jurassic Park III:een, jotka aukeavat vain pelaamalla osat läpi järjestyksessä. Lego Jurassic World noudattelee aiempien elokuvalegopelien tapaan esikuviensa juonta pääpiirteittäin.
Jurassic World -kokoelma (jos osat pelataan alusta loppuun) alkaa siitä muistettavasta ykkösen kohtauksessa, jossa tekeillä olevan puiston työntekijät yrittävät lastata velociraptoria aitaukseensa, ikävin seurauksin. Pienen pelailun ja puzzlenratkonnan jälkeen tästä jatketaan tarinaa hetkeen, kun Ian Hammond saapuu kaivauspaikalle tapaamaan Alanin ja Ellien legoversioita. Pian tämän jälkeen lähdetäänkin sitten jo helikopterilla kohti Isla Nublaria.
Te, jotka alkuperäiselokuvan olette nähneet, tietänette miten juoni etenee. Matkan varrelta löytyy elokuvan kaikki ikonisimmat kohtaukset, kuten T-Rexin ensikohtaaminen sähköttömässä puistossa sekä sairastuneeseen Triceratopsiin törmääminen sekä T-Rexiä pakeneminen jeepillä loukkaantunut Malcolm kyydissä. Myös Hammondin lastenlapsien kuurupiilo vierailijakeskuksen keittiössä velociraptoreiden kanssa on ikuistettu hienosti peliin.
Kokonaisuutena ensimmäinen elokuva legomuodossa toimii mielestäni erinomaisen hyvin, joskin ehkä muutamaan otteeseen tarina tuntuu etenevän pikakelauksella ja harppauksin ? liekö toisaalta ihmekään, kun on neljän elokuvan verran materiaalia käsiteltävänä. Tietysti on hyvä ottaa ?löysät pois? tarinasta, jotta meno peliversiossa pysyy riittävän mielenkiintoisena, mutta välillä tarinan pomppiminen pisti silmään. Tätä jatketaan myös muiden kolmen osan kohdalla.
Tuttuun tapaan tarinan edistäminen vaatii kevyiden puzzlejen ratkomista, joko yksin tietokoneälyn kanssa tai sitten sillä parhaalla mahdollisella tavalla, eli co-op kaksinpelinä kaverin kanssa, mikä Jurassic World -pelissäkin on ehdottoman hauskaa hupia. Mitä ensimmäisen osan puzzleihin tulee liittyy suuri osa pelistä lego-objektien rikkomiseen sekä uudelleen kokoamiseen joksikin muuksi, kuten vaikkapa tikkaiksi tai trampoliiniksi.
Välillä tehdään sitten jotain muuta, kuten etsitään kipeälle dinolle muun muassa muutama vihannes sen hoitamiseksi kuntoon. Tämän hoitaa ensimmäisessä osassa Ellie sukeltamalla palikkamaisiin kakkakasoihin, joka elokuvassakin auttaa dinoa, mutta esimerkiksi Jurassic Park III:n legoversiossa vastaavanlaisen tilanteen osaa hieman hölmösti hoitaa ainoastaan saarelle pulaan jäänyt pikkupoika Eric. Lasten yrittäessä pakoa keittiössä alkuperäiselokuvan tapahtumissa on taas työnneltävä laatikoita, kiipeiltävä hyllyillä ja hyödynnettävä esimerkiksi Timmyn pimeännäkölaseja ja mentävä pimeisiin komeroihin kulloinkin minkäkin kahvan tai muun peliä edistävän objektin perässä.
God help us, we’re in the hands of lego
Kaikkien neljän elokuvan osalta kaikilla yksittäisillä hahmoilla on aina joku oma erikoisosaamisensa, joka yrittää ainakin vastata sitä mitä hahmot tekivät tai edustivat omassa elokuvassaan. Yksinpelatessa hahmoja pitääkin vaihdella tuon tuosta ja co-op pelissä taas on nojaututtava kaverin apuun, mikäli oma hahmo ei jotain asiaa pysty tekemään. Hahmoista tyttö Lex osaa hakkeroinnin, Timmy näkee pimeässä (niillä laseillaan), Velociraptor-asiantuntija Muldoon osaa seurata jälkiä ja kaivaa tavaraa maasta ja niin edelleen. The Lost Worldissa tumma tyttö osaa hyppiä korkealle ja keikkua seipäissä, kun taas valokuvaajahahmot Nick ja Sarah ottavat dinoista kuvia silloin kun peli niin käskee ja tarkka-ampuja Eddie Carr osuu maalitauluihin kiväärillään, joihin muut ukkelit eivät yletä.
Koska peli noudattelee pääosin alusta loppuun elokuvista tuttuja kohtauksia, ei kaikissa kohtauksissa ole kaikkia hahmoja saatavilla, joten luonnollisesti useammalla hahmolla on samoja kykyjä jonkin toisen kanssa. Huvittavia yksityiskohtia hahmojen kyvyissä ovat esimerkiksi Alan Grantin kyky raivata tiheää viidakkoa muistoksi ottamallaan velociraptorin kynnellä, kun taas vain ohimennen ensimmäisessä elokuvassa mainittu Ian Malcolmin matemaatikon ammatti tarkoittaa sitä, että tämä pöyheätukkainen rokkari-hahmo osaa ratkaista yksinkertaisia matemaattisia kaavoja, joka pelissä tosin lähinnä tarkoittaa ?klikkaa kaavan osia oikeassa järjestyksessä?. Jopa The Lost Worldin legoiluissa kaivataan Malcolmin matemaattisia apuja samanlaisissa puzzleissa, vaikka hahmo sinänsä oli itse elokuvassa vain vesitetty versio alkuperäisestä.
Kaiken kaikkiaan puzzlejen ratkominen etenee mukavaa tahtia, eikä pelistä onneksi löydy kovin montaa “mitä pitää tehdä?” -tyyppistä tilannetta, joissa jäisi jumiin pidemmäksi aikaa. Puzzlejenratkomisen ohessa toki keräillään legohippuja kasapäin pisteiden kartuttamiseksi sekä löydetään (yleensä puolivahingossa) piilotettuja esineitä. Kun taso on läpäisty, voi sen pariin palata free play -moodissa, koska kaikkiin paikkoihin ja kaikkia laitteita ei voi hyödyntää kuin tietyllä hahmolla. Esimerkiksi Jurassic Park III:n legoversiosta löytyy eräs kohta, jossa kaivattaisiin Ian Hammondia ? dinopuiston luojaa, mutta sen saa vasta vapaapelissä käyttöönsä.
Audiovisuaalisesti Jurassic World on huippuluokkaa kauttaaltaan, kaikkien elokuvien legoistamisen osalta. Jo aiemmin julkaistu Lego Batman 3 näytti Xbox Onella todella näyttävältä, mutta omasta mielestäni dinosauruskommellukset vievät grafiikan astetta pidemmälle ? kaikki tuntuu niin kovin hiotulta, hahmot näyttävät yksityiskohtaisilta, mutta samaan aikaan riittävän muovisilta eikä grafiikkavirheitäkään tunnu missään vaiheessa peliä esiintyvän.
Hahmot ja niiden liikeanimointi näyttää todella hyviltä, mutta myös maisemiin ja taustoihin on panostettu aiempaa enemmän ja ne näyttävät todella tarkoilta ja legot sopivat niiden kanssa hyvin yksi yhteen. Myös ajoittain sateen piiskaama ruutu sekä mutainen ja lätäkköinen maa ovat mainitsemisen arvoisia asioita. Pelattuani Lego Movie ? The Videogamea voin käsi sydämellä sanoa, että onneksi Lego Jurassic World ei lähtenyt samalle linjalle visuaalisessa tyylissään ja muuttanut aivan kaikkea ruudulla nähtävää palikoiksi, sillä se ei olisi lainkaan toiminut.
Äänipuolen paketti on kaikin puolin kunnossa. Taustamusiikin osalta tarjoillaan aitoa John Williamsin ääniraitaa mahtavan teemakappaleen ollessa tietysti aina kärjessä, mutta myös muitakin elokuvista tuttuja, vähemmän tunnettuja pätkiä soitetaan taustalla, mikä on vain hyvä, koska tällä tavalla teemamusiikin jatkosoitto ei ala rasittamaan pelaajan korvissa liikaa.
Uusimpien legopelien tapaan ääninäyttely on napattu suoraan elokuvista ja Jurassic Worldia varten ainakin Chris Pratt on nauhoittanut jopa ylimääräistä dialogia pelikohtauksia varten, joita ei elokuvassa ole. Hatunnoston arvoista työtä. Sellaisissa kohdissa, joissa pelaaja viedään ikään kuin sivupolulle juonesta ovat kohtaukseen lisätyt ei-elokuvasta-tutut hahmot toki tavallisten ja tuntemattomien äänityöskentelijöiden äänittämiä repliikkejä. Pelin ääninäyttelyn laatu ei siitä kuitenkaan kärsi. Myös dinojen ääntely on suoraan elokuvista. Raptorit, T-Rexin mylvintä kuin muutkin dinot kuulostavat siltä itseltään.
“That doesn’t look very scary. More like a six-foot turkey.”
Jopa se ikoninen T-Rex -kohtaus, josta oli joka ikisessä alkuperäistä Jurassic Parkia käsitelleessä printtimediassa kuva vuonna 1993 näyttää ja kuulostaa pelissä todella hyvältä – mitä nyt T-Rex olisi saanut olla pelissä kooltaan hieman isompi, nyt se on vain hitusen puiston maasturia isompi. Välianimaatioilla Lego Jurassic Worldissa kuljetetaan juonta eteenpäin ja tuttuun tapaan välipätkät ovat ensiluokkaista työtä, eikä niitä ole samalla tavalla mielestäni liikaa kuin The Hobbitissa, joka paikoin tuntui siltä että olisi vain katsonut animaatiota ja sen jälkeen pelannut peliä ärsyttävän lyhyinä pyrähdyksinä. Lego Jurassic Worldissa pätkien välillä on riittävästi pelattavaa ja puzzleja, joka tasapainottaa kokonaisuuden sille hyvälle tasolle.
Luonnollisestikaan huumoria ei ole unohdettu Traveller’s Talesin näkemyksistä ja osansa saa myös Jurassic World, joka osaa tuoda hymyn suupielille. Tosin hieman kummeksuttaa muutamat erivapaudet mitä peli ottaa tarinoiden kanssa. Ensimmäisessä elokuvassa ulkohuussiin pakeneva lakimies kyllä joutuu lopulta T-Rexin kitaan legonakin (vaikka harjaakin sen hampaita vessaharjalla siellä maatessaan), mutta sitten Dennis Nedry pääseekin pakenemaan omaa kohtaloaan jeepissä?
The Lost Worldin legoversiossa hypätään kokonaan sen vaiheen yli kun Sarah makaa halkeavan lasin päällä trailerin sisällä kuilun yllä. Sen sijaan ainoa hahmo, joka sieltä kapuaa ylös on Malcolm ja yläpuolella mersumaasturissa kaikkensa tekevä Eddie pakenee lopulta paikalle saapuvia T-Rexejä. Jurassic Park III:sta sen sijaan löytyy kohtaus, jossa porukka löytää juoma-automaatin hylätyistä tiloista. Yksi elokuvan hahmoista potkaisee sen lasin rikki. Pelissä lasin rikkominen tehdään naishahmolla ja kirkumalla ? koko pelissä kun osa naishahmoista osaa kirkua niin kovaa, että muut pitelevät korviaan samalla kun lasit särkyvät.
Koska elokuvien kaksi ensimmäistä osaa oli Spielbergin käsialaa on TT nähnyt paikan kumartaa legendaariselle ohjaajalle ja niinpä pelissä esiintyykin ainakin pariin otteeseen pieniä, mutta nopeita viittauksia kyseisen ohjaajan muihin elokuviin. Esimerkiksi The Lost Worldin lopussa, kun T-Rexiä kuljettava laiva saapuu satamaan, toteavat kaksi miestä sivummalla tarvitsevansa ?isomman veneen? ja jos on tarkkasilmäinen saattaa jopa nähdä pojan polkemassa taivaalla täysikuun ohitse yhdessä neljästä osasta. Nämä tällaiset pienet nyökkäykset eivät ole pelkästään hienoja eleitä, vaan mielestäni kertovat myös siitä kuinka rakas teema Jurassic Worldin kehittäminen on TT:lle ollut.
Vaikka The Lost World ei elokuvana ollutkaan mikään mestariteos, on se silti palikkamuodossa kahden pelaajan co-oppina hauskaa siinä missä ensimmäinenkin osa. Kenties muutaman kerran liikaa joutuu pelaaja tai pelaajat velociraptor-hyökkäysten kohteeksi, joka tarkoittaa sitä, että pitää rämpyttää muutamia nappuloita QTE-henkisesti ennen kuin dinot taas pakenevat tiheään ruohoon hetkeksi. Ensimmäisen kahden kerran jälkeen tuo hienosti tehty kohtaus alkaa kuluttaa viehätysvoimaansa.
Jurasic Park III sen sijaan kenties jopa toimii ehkä hieman paremmin legopelin tarinana, kuin oikeana ison budjetin elokuvana, koska elokuvan käsikirjoitus oli paikoitellen jo niin koomiselle tasolle vajoavaa sorttia, että pienten legoukkeleiden sekoilu käsikirjoitusta mukaillen tuntuu paljon sopivammalta kuin oikeiden Hollywood-näyttelijöiden, jotka eivät riittävästi osaa eläytyä paperinohuisiin hahmoihinsa. Traveller’s Tales on jopa muuttanut hieman JP III:n legoversion loppua esikuvaansa nähden ? kenties TT:nkään tyypit eivät liiemmin arvostaneet koko elokuvaa ja tämän näkee myös pelin kestossakin, sillä kolmesta ensimmäisestä JP III on ehdottomasti legopelinä lyhyin ja TT kelaakin tarinan supernopeasti alusta loppuun, hyppien vielä enemmän kuin kahden ensimmäisen kohdalla.
Vaikka kaikki osat toimivatkin samaan vanhaan legomalliin pelimekaniikkansa osalta ja ovat co-oppina hauskaa, ei ole vaikeaa huomata, että ensimmäiseen osaan sekä Jurassic World -osioon on pelissä panostettu eniten. Suurin osa sarjan elokuvien faneista pitää sitä ensimmäistä vankumattomana klassikkona enkä usko, että TT:n pojatkaan eri mieltä ovat. Siksi ykkönen onkin selkeästi tehty rakkaudella. Jurassic World on tietysti se päävaltti, joten siihen on panostettu kenties eniten myynnin takaamiseksi, siinä missä kaksi osaa siinä välissä ovat omasta mielestäni enemmän tai vähemmän läpijuoksukamaa ilman sen kummempia hienouksia, vaikka kaksinpelinä menevätkin.
Kokoelman viimeinen osio, Jurassic World alkaa hieman tylsästi ?sikakohtauksesta? Owenia ohjaillen (jos olet elokuvan nähnyt niin tiedät mistä puhun). Kyseinen kohtaus jätti ainakin itseni hetkeksi jumiin melkeinpä heti alussa (sillä kertaa pelasin yksin), kunnes oikea ratkaisu ?etsi possu? -puzzleen löytyi. Tämän jälkeen pelaaja heitetään raptoreiden ohjaksiin, ehkä turhan pitkäksikin aikaa. Aiemmista osista löytyy niistäkin muutama kohtaus, joissa pääsee ohjastamaan dinoa, mutta ehkä peli menee tässä vaiheessa turhan paljon sivuraiteille. Haluaako joku ohjailla dinoja?
Päällimmäisenä tuleekin mieleen, että Legolla on yhtiönä hirveä hinku saada myytyä lapsille uusia hienoja dinolegoja (ja Jurassic World -settejä), että dinoilla pelailu on pitänyt ujuttaa mukaan näkyvään rooliin. Mikäs sen parempi tilaisuus tehdä pidennetympää pelaamista ja jopa puzzlenratkontaa dinoilla kuin Jurassic World ja sen kesytetyt raptorit, jotka osaavat toimia yhteistyössäkin. Jopa jokaisen osan lopputekstien rullatessa ruudulla on mahdollista ohjata T-Rexiä ja kerätä legohippuja niin kauan kuin tekstit kestävät (jos jaksaa). Näiden ensimmäisten osioiden jälkeen Jurassic World tosin nostaa päätään ja on ensimmäiseen elokuvaan sijoittuvan peliosion jälkeen ehdottomasti oma suosikkini kaikista neljästä sisältäen elokuvan parhaimmat ja toiminnallisimmat kohtaukset.
“We spared no expense.”
Kokonaisuutena Lego Jurassic World on mielestäni varsin toimiva kokonaisuus. Jurassic Parkin näkeminen ja kokeminen uudelleen, tällä kertaa legomuodossa kirvoittaa hyviä tuntemuksia ja John Williamsin tunnusmusiikki tuo aina kylmät väreet mukanaan. Kaikki neljä elokuvaa samoissa kuorissa on hyvä ratkaisu, joka mahdollistaa sen, että pelattavaa riittää joksikin aikaa. Co-op totta kai on se ehdottomasti parhain tapa pelata peliä ja vaikka se dynaaminen ruudunjakamisviiva edelleen vähän poukkoilee pyöriessään ja hakiessaan sitä parasta ruutujakoa, ei se ole läheskään niin rasittava ja häiritsevä kuin joissain aiemmissa legopeleissä. Toki jos haluaa, saa ruudun jaettua myös kiinteästikin, mutta vain pystysuorassa.
Mukavana bonuksena ensimmäisen ja Jurassic Worldin puistoissa voi käyskennellä vapaasti ja tutkailla paikkoja ja etsiä niitä piilotettuja keräiltäviä. Puistoa etenkään ensimmäisessä elokuvassahan ei näytetty kovin laajalti, joten sen tutkailu edes vähän improvisoituna legomuotona on hauskaa puuhastelua ? vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi Gotham Cityn tutkailu Lego Batman 2:ssa. Pelaaja voi myös spawnata tiettyihin paikkoihin elokuvistakin tuttuja ajoneuvoja, joilla huristella pitkin puistoja.
Pieniä motkottamisen aiheita Lego Jurassic Worldissa ovat kenties dinosaurusten liiallinen tuputtaminen pelattavuuden sekaan (niiden ohjailu ja turruttavat QTE-hetket) sekä ajoittainen liiallinen vapauksien ottaminen elokuvien juonikuvioissa. Mitään suurempaa pahaa sanottavaa Lego Jurassic Worldista on kuitenkaan vaikea löytää ja se onkin kauttaaltaan hyväntuulinen peli kaikin puolin.
Turhan montaa legopeliä ei Xbox Onelle kuitenkaan vielä ole julkaistu ja Lego Jurassic World on niistä muutamista tarjolla olevista ehdottomasti se kaikkein paras tätä kirjoittaessa.
