Leisure Suit Larry In The Land Of The Lounge Lizards - Reloaded arvostelussa

Leisure Suit Larry pelisarja on kenties yksi muistettavimmista ja varhaisimmista seikkailupelisarjoista, joita kotitietokoneella on nähty. Ennen varsinaisen arvostelun aloittamista, tarjoan pelisarjan pohjustukseksi pienen tarinan, olkaa hyvä. Jos haluat suoraan itse arvostelun pariin, skippaa ensimmäisen väliotsikon kohdalle.

Jo kauan sitten kuopattu Sierra On-Line (sittemmin pelkkä Sierra) halusi aikoinaan luoda uusioversion vuonna 1981 Apple-tietokoneille julkaisemastaan SoftPorn Adventure tekstiseikkailusta. Sierra palkkasi taloon henkilön nimeltä Al Lowe, kunhan oli ensin ostanut Lowen opettelumielessä ohjelmoimansa Apple-pelit. Al Lowe sai tehtäväkseen luoda SoftPorn Adventuresta graafisen, tekstiparserilla varustetun modernimman seikkailun – Sierran jo olemassa olevan, kolmanteen osaansa ehtineen King’s Quest-pelisarjan sekä taipaleensa vuotta aiemmin (1986) aloittaneen Space Questin hengessä.

Ja niin ilmestyi kauppoihin vuonna 1987 peli nimeltä Leisure Suit Larry In The Land Of Lounge Lizards. Peli oli lähestulkoon suora adaptointi SoftPorn Adventuren perimmäisestä ideasta. Leisure Suit Larryssa pelaaja omaksui kuitenkin uuden fiktiivisen pelihahmon, noin 20-vuotiaan Larry Lafferin roolin, joka kuljeksi Lost Wagesiin (Las Vegas) vapaa-ajan puvussaan (leisure suit) hankkiutumaan eroon neitsyydestänsä, mutta ennen kaikkea löytämään sen tosirakkauden!

Larry Laffer oli valkoiseen polyesteripukuun sonnustautunut luuseri ja koko pelin humoristinen, alapäähuumorin ja seksin ympärillä pyörinyt “juoni” perustui naisten metsästämiselle, enemmän tai vähemmän naurettavin tuloksin. Allekirjoittaneen kohdalla ensimmäinen Larry-peli tulee aina olemaan merkittävä osa pelimenneisyyttäni. Se oli ensimmäisiä, tai kenties ensimmäinen peli jota koskaan olen pelannut. Olin tuolloin noin kuusivuotias, ajat kun olivat hieman erilaisia, eikä ikäsuosituksia peleissä ollut. En kuitenkaan vielä tuossa iässä onnistunut pääsemään pelin ronskimpien kuvien ja juttujen kimppuun. Pelin ?kielletty hedelmä? oli kuitenkin se pelissä eniten kiehtoi. Nähdä jotain sellaista mitä ei välttämättä saisi.

Pelin käyttämän tekstiparserin ansiosta (tekstikenttä johon piti syöttää verbejä Larryn käskyttämiseksi) opin yksittäisiä englanninkielen sanoja jo tuolloin, mutta samalla peli opetti, että AIDSiin kuolee, kondomia kannattaa käyttää tuntemattomien kanssa, kaupasta ei kannata varastaa, pimeille sivukujille ei kannata eksyä vahingossakaan, eikä esimerkiksi taksista kannata poistua maksamatta. Niin ja lisäksi sen, että jos seison tarpeeksi kauan paikallani, kulkukoira tulee ja kusee kintuilleni.

Kun kelataan hieman eteenpäin, muodostui ensimmäisestä Larry-pelistä yksi 80-luvun lopun eniten laittomasti kopioiduista peleistä – kaikilla oli se jossain, jollain lerpulla. Levinneisyytensä ansiosta Sierra kuitenkin tienasi paljon valmistamillaan vihjevihkosilla, joita kaikki ostivat.

Peli poiki useamman jatko-osan, jossa Larryn jahti rakkauden löytämiseksi jatkui. Kaiken kaikkiaan pelejä tehtiin kuusi, vaikka Larry 7 onkin sarjan viimeisin peli. Al Lowe ja kumppanit vain päättivät olla tekemättä Larry 4:ää siksi, että eivät yksinkertaisesti keksineet mitä voisi tapahtua Larry 3:n jälkeen.

Myöhemmin, Larry 7:n julkaisun jälkeen Sierran asiat sotkettiin pahanpäiväisesti muun muassa myyntiriepottelulla, johdon vaihtumisella ja kirjanpidon väärentämisellä. Alkuperäinen Sierra On-Lie sulki lopulta ovensa kutakuinkin vuonna 1999. Tämän jälkeen porukka hajosi ja Sierran lukuisten pitkäikäisten pelisarjojen oikeudet kulkivat useammalle taholle ja lopulta Vivendi Universalilta, joka myöhemmin myi kahden melko surkean Larry-pelin jälkeen oikeudet Codemastersille, jossa sarja nyt majailee.

Kuulat käteen ja vanha tykki latinkiin

Kun tätä nykyä jo varsin tuttu ja suosittu yhteisörahoituksia mahdollistava sivusto, Kickstarer alkoi nostaa päätään, heräsi myös aikoja sitten eläkepäivät aloittaneen Al Lowen toivonkipinä. Voisiko hän rahoittaa kokonaan uuden Larry-pelin Kickstarterin kautta? Mies ja Replay Games saivat lopulta Codemastersilta luvan tehdä Larry-pelin, mutta tällä erää vain uusioversion ensimmäisestä pelistä. Leisure Suit Larry In The Land Of The Lounge Lizards – Reloaded -pelin keräsi tavoiterahansa ajoissa ja projektin kehitys näki vihreän valon.

Tämänkertainen arvostelumme koskeekin tätä hieman pidemmän alustuksen saanutta uutta Larry-peliä, joka on samalla ensimmäisiä valmistuneita Kickstarter-peliprojekteja.
Alkuperäisestä Leisure Suit Larrysta tehtiin jo vuonna 1991 uudistettu versio, jolloin alkuperäinen peli sai uuden graafisen ilmeen ja pelaajat eivät enää joutuneet kirjoittamana verbejä ruudulle eikä ohjaamaan hahmoa näppäimistön nuolilla. Pelissä oli mukana hiirivetoinen käyttöliittymä, jossa klikkailtiin sopivia kuvakkeita kutakuinkin modernien seikkailupelien tapaan.

Leisure Suit Larry In The Land Of The Lounge Lizards – Reloaded sen sijaan ei ole aivan suora toisinto vanhoista ajoista uusilla grafiikoilla. Suurimmaksi osaksi se sitä kyllä on, mutta Al Lowe ja kumppanit ovat muutelleet muutamia pelin puzzleja, sekä lisänneet mukaan kokonaan yhden uuden tytön, jota Larry pääsee liehittelemään.

Millainen kokemus ovat Larryn ensimmäiset seikkailut, 2010-luvulle päivitettynä?

“Juoneltaan” peli on täysin identtinen alkuperäisen kanssa – aina alun ikäkyselyä myöten. Ennen kuin pelaamaan pääsee pitää pelille kertoa ikä sekä vastata muutamaan melko helppoon kysymykseen. Jos vastaa useamman kerran väärin, pääsy peliin eväytyy. Eikä ALT-X auta tässä pelissä.

Kun peliin lopulta päästään, saapuu Larry Laffer Lost Wagesiin kadottamaan neitsyyttään ja löytämään unelmiensa naisen. Löytääkseen sen täydellisen naisen Larryn on ensin kohdattava jos jonkinnäköisiä pettymyksiä. Taival alkaa Lefty’s -nimisen baarin edustalta ja pelin aikana vieraillaan lisäksi marketin, kasinon, kirkon sekä yökerhon maisemissa. Lokaatiosta toiseen ei pääse aivan pelkästään kävelemällä ruudusta toiseen, vaan alkuperäispelin tapaan on käytettävä taksia matkustelemiseen.

Yksi peli-innostuksen tappavista “bugeista”, joka itse asiassa on täysin sama, joka löytyy alkuperäisestäkin pelistä, on rahan loppuminen kesken. Rahaa pelissä tarvitaan useampaankin otteeseen muun muassa marketissa ja baarissa maksamiseen, eikä rahaa Larrylla alussa ole paljoa mukanansa.

Rahaton neitsyt

Jos rahat loppuvat kesken ei voi matkustaa taksilla, eikä siten pääse etenemään oikeastaan mihinkään. Pelistä löytyy lähes joka paikasta peliautomaatteja (ollaanhan kuitenkin Las Vegasin mukaelmassa) ja kasinolta löytyy lisäksi myös black jack -pöytä, joten ei muuta kuin pelaamaan. Jos rahat loppuvat kokonaan, antaa kaduilla hiippaileva pummimiljonääri pelaajalle kymmenen dollaria säälirahaa uutta nousua varten. Sekin tosin nopeasti katoaa ja ei muuta kuin pummimaan pummilta lisää.

Tätä erittäin rasittavaa ja ärsyttävää rahan ja rahattomuuden kanssa vekslaamista voi joutua harrastamaan kauankin yrittäessään saada kasaan edes siedettävää sadan dollarin rahapottia, jolla voi maksella ainakin muutaman taksimatkan. Jos ei kuitenkaan heti tiedä minne pitäisi seuraavaksi mennä, joutuu taksilla ajella moneen otteeseen – kunnes rahat taas loppuvat ja joutuu pelikoneiden ääreen. Ratkaisu rahojen jatkuvaan loppumiseen on pelitallennusten kanssa puljaaminen. Tallenna-lataa-tallenna -ruljanssi toimii ja tällä konstilla kasinolla saa paljon vaivattomammin kasaan vaikkapa 700 dollaria, jolloin rahoista ei enää hetkeen tarvitse murehtia. Itse olisin muuttanut tämän aspektin pelistä – ei sitä ihan kaikkea kökköä olisi tarvinnut apinoida alkuperäisteoksesta.

Sentään kuoleminen ja jumiin jääminen ovat uudistuneessa Larryssa historiaa. Alkuperäisen tapaan ei tarvitse pelätä sitä, että unohtaakin tallentaa pelinsä ja kuolema korjaa, kun marketin kauppias losauttaa päin näköä maksamattoman viinitonkan vuoksi. Sen sijaan peli onneksi jatkuu saman tien siitä mihin jäätiin.

Kuolemiset ovat edelleen vähintään hymähdyksen aiheuttavia, mutta eivät tällä tavoin pilaa peliä sen enempää. Kuolemisten ohella pelaaja ei voi joutua tilanteisiin, joissa tarvittaisiin jotain esinettä, mutta sitäpä ei olekaan vielä noukittu matkaan. Alkuperäisessä tällainenkin tilanne vaati tallennuksen uudelleenlataamisen, mutta Reloaded ei päästä pelaajaa etenemään ennen kuin tarvittava esine on mukana, hyvä niin.

Käyttöliittymältään peli muistuttaa Sierran ja LucasArtsin klassisia seikkailupelejä 90-luvulta, kuten juuri Leisure Suit Larry In The Land Of The Lounge Lizards VGA remakea. Hiirtä naksutellaan, jotta hahmo liikkuu ruudulla. Erilaisia toimintoja voi valita joko selaamalla niitä hiiren oikealla nappulalla, tai sitten siirtämällä hiiren ruudun yläosaan, jolloin auki pomppaa kuvakemenu.

Puzzlesuunnittelu on kutakuinkin pysynyt saman alkuperäisestä pelistä ja aika pitkälti allekirjoittanut pelasikin peliä ja ratkoi sen puzzleja oman vanhan muistinsa varassa. Pelaajat, jotka eivät entuudestaan ole tutustunut pelisarjaan tai sen ykkösosaan pääsevät miettimään muun muassa ongelmia, kuten mistä saada baarin takahuoneeseen vaadittava salasana, miten päästä eroon kasinon kattohuoneiston vartijatytöstä ja mistä luoda hajuvesiä harrastavalle sukeltajatyttöselle jokin täysin uudenlainen tuoksukombinaatio.

Puzzlet ovat pääosin melko loogisia ja osa helppojakin, mutta sekaan mahtuu muutama outo ja yksi älyttömän typeräkin puzzle. Typerä on mielestäni juurikin se, jossa metsästetään ainesosia hajuvettä varten. Muutamat ainesosat ovat niin yli hilseen meneviä, että ilman läpipeluuohjetta voi jumiin jäädä pidemmäksi aikaa. Muutamaan otteeseen jäin jumiin vain siksi, että en pelin 2D-grafiikalta hoksannut, että paikkaan X voikin kulkea tai, että taustagrafiikan seassa lojuu jokin noukittava objekti joka ei edukseen juuri erotu.

Alkuperäisen pelin puzzleista muunneltuja ovat muun muassa baarin takahuoneen salasanan löytymispaikka ja tapa sekä samaisen takahuoneen parittajakörilään saaminen television ääreen ja pois maksullisen naisen luokse vievien portaiden edestä. Molemmat muunnelmat ovat mielestäni melko turhia, enkä näe mitään syytä miksei niiden alkuperäisverioita olisi voinut pitää mukana. Aiemmin mainitsemani “uusi tyttö” on sukeltajatyttö, jonka kanssa flirttaileminen jää lyhyeksi – aivan kuten Larryn muutkin naiskokemukset. Se ei juurikaan tuo mitään uutta sisältöä peliin, muuta kuin sen ärsyttävän hajuvesipuzzlen.

Osittaista silmänruokaa

Leisure Suit Larry In The Land Of The Lounge Lizards – Reloaded -pelin ehdottomasti parasta antia on sen grafiikka. Näyttävät ja riittävän yksityiskohtaiset käsinpiirretyt 2D-taustat ovat nykypäivän tasoa ja samaan aikaan ne ovat säilyttäneet hienosti alkuperäisen pelin hengen. Suuntaukseltaan pelin grafiikka nojaa enemmän sen ensimmäisen uusintaversion suuntaan, kuin sen aivan alkuperäisen pelin suuntaan.

Aivan kaikki grafiikassakaan ei kuitenkaan ole pelkkää suitsutusta. Vaikka pelin tytöt ovat staattisissa lähikuvissa erittäin hemaisevia ja hienosti piirrettyjä nekin, ovat 2D-taustojen päällä seisoskelevat tai kävelevät hahmot pääosan ajasta todella päälle liimatun oloisia ja saavat aikaan hölmön efektin, joka syö hahmojen uskottavuutta. Parasta animointia osakseen saa arvatenkin Larry, jonka liikehdintä ja ilmeet ovat hyvin toteutettuja. Muut, etenkin kasinon peliaulassa suoraan ?kameraa? kohti seisoskelevat hahmot näyttävät toinen toistaan typerämmiltä. Eikö jokin hahmoista olisi voinut ihan oikeasti vaikka katsoa niiden pelikoneidenkin suuntaan?

Musiikki, pelin tunnusmusiikkia myöten on nykypäivän standardeihin päivitettyä PC-kaiuttimesta kuuluvan korkeaäänisen (ja nostalgisen) piipityksen sijaan, mutta aina musiikkikaan ei ihan toimi. Ja välillä tuntuu kuulostaa siltä, kuin pelissä soisi kaksi musiikkiraitaa päällekkäin – taustaraita sekä varsinainen taustamusiikki. Hämmentävää. Larryn ääninäyttelystä tuntuisi vastaavan sama äänityöskentelijä, joka oli ainakin Larry 7:ssa – tai sitten molemmat vain kuulostavat hyvin pitkälti toisiltaan. Joka tapauksessa, hyvää työtä ja Larry kuulostaa edelleen siltä rasittavaääniseltä luuserilta, jolle ei aina tiedä pitäisikö nauraa vai vihata miehen yksinkertaisuutta mitä tulee naisiin. Larryn hahmo onkin onnistunut kokonaisuus siinä mihin se tähtää. Muut äänityöskentelijät tulevat yhtä hyvänä kakkosena perässä kuin mitä Larrykin, eivätkä ne laadultaan erotu huonompina.

Valitettavasti, vaikka Leisure Suit Larry In The Land Of The Lounge Lizards on sinänsä tarkasteltuna ihan toimiva seikkailupeli hyvällä käyttöliittymällä ja alkuperäistä pelaamattomille täysin uusi sellainen – on vaikea sanoa kenelle peli oikeastaan on suunnattu. Pelaava yleisö on muuttunut paljon 80- ja 90-luvun ajoista eikä pornonkaan näkeminen suoraan internetistä enää nykyään ole kuin muutaman klikkauksen päässä. Ketä siis loppujen lopuksi kiinnostaa pelata mieleltään rutikuivaa seikkailupeliä, ihan vaan sen takia, että näkisi vilauksen piirrettyä tissiä – ehkä?

Ostaessani Leisure Suit Larry – Reloadedin steamista, minua kiehtoi pääasiassa sen uskollisuus alkuperäiselle, joka on juurtunut vahvasti mieleeni. Olin kuitenkin myös kiinnostunut tutkivassa mielessä nimenomaan siitä, kuinka hyvin peli on onnistunut säilyttämään mielenkiintoisuutensa. Valitettavasti vitsit joita en aivan ymmärtänyt silloin 80-luvun lopussa, eivät enää naurata. Larryn toilailut ja mokailut toki hymähdyttävät, mutta eivät juuri muuta. Pelissä on huumoria, mutta se on jollain tapaa niin heikkoa ja ohutta, että en usko sen naurattavan ketään muuta kuin sen kirjoittajia itseänsä. Mikäli peli kiehtoo, suosittelen lykkäämään pelin hankintaa seuraaviin steam-alennuksiin, sillä ei peli aivan kahdenkymmenen euron väärti ole, etenkään kun kyseessä ei myöskään ole mikään kovin pitkäkestoinen seikkailu.

Kenties, jos tämä Leisure Suit Larry muodostuu hitiksi, saattavat seuraavat Larry-sarjan uusintaversiot olla parempia, mutta kenties kaikkein parasta olisi päivittää Larry Laffer 2010-luvulle, tuoreella huumorilla ja kenties vähän uudistetulla perusjuonellakin.