Leisure Suit Larry - Wet Dreams Dry Twice arvostelussa

Muutama vuosi sitten julkaistu saksalaisen CrazyBunchin kehittämä Leisure Larry – Wet Dreams Don’t Dry oli yllätyksellisen pelattava Larry-seikkailu kahden aikaisemman kehnomman rebootin jälkeen. Peli möi jopa julkaisija Assemble Entertaimentia miellyttäneitä lukemia, joten tuttu parivaljakko on jälleen asialla. Ikinuori Larry Laffer päästetään jälleen irti kohti uusia naistenvalloituksia (tai niiden yrityksiä).

Kun alunperin näin ensimmäiset kuvat vähän tylsän mielikuvituksettomasti nimetystä jatko-osasta Leisure Suit Larry – Wet Dreams Dry Twice, olin varovaisen toiveikas. Kuvia paratiisisaarelta ja jotenkin etäisesti tutunnäköinen hotellikin. Tuolloin ajattelin; voisiko kyseessä kenties olla CrazyBunchin luoma jonkinlainen remake originaalista Leisure Suit Larry 3 -pelistä?

Vaistoni osoittautui osittain oikeaan, mutta vain osittain: tuorein Larry-peli ei ole allekirjoittaneen suosikkiosan, Larry 3:n täysverinen remake, mutta viittauksia kolmoseen löytyy useita. On toisaalta pelkästään hieno juttu, että Larry saa aidon oikeasti uutta jatkoa ensi kertaa sitten Leisure Suit Larry 7 -pelin jälkeen – sen ainaisen rebootin sijaan.

Leisure Suit Larry – Wet Dreams Dry Twice alkaa kutakuinkin siihen mihin edellisessä pelissä jäätiin. Wet Dreams Don’t Dry -pelin lopussa Larryn jahtaama unelmiensa nainen ja älypuhelinyhtiö Luumun toimitusjohtaja Faith Less lensi räjähdyksen voimasta avomerelle.

Pelin kehittäjä CrazyBunch päivitti peliään myöhemmin ilmaisella päivityksellä ja peli sai lisänimen Happy Ending Edition. Käytännössä päivitys tarjosi lisäpelattavaa lyhyen epilogin muodossa, joka kertoi Faithin kuulumiset räjähdyksen jälkeen. Muistinsa menettänyt, merellä kököttävä Faith lähetti vahingossa hätätoimena PiPhonensa varmuuskopion Larrylle, joka siten sai tietää Faithin olevan mahdollisesti elossa.

Larry Havaijilla

Larry on jo aikeissa mennä naimisiin Cancumissa paikallisen banjomiehen tyttären kanssa, kaivaten silti Faithia. Heti kun tiedot puhelimesta saadaan, haluaa Larry lähteä etsimään kadottamaansa naista ja häät perutaan. Kun tutoriaalimainen alku hääsaarella on selvitetty, voi vaarallinen matka merelle roskista valmistetulla lautalla alkaa.

Samaan aikaan Luumun tilat on ottanut haltuunsa uusi toimitusjohtaja, pohjoiskorealainen pervo Mr. Wang yhdessä yhtä kreisin naisvakoojansa kanssa. Nämä saavat niin ikään vihiä Faithin ja tämän prototyppipuhelimen kokemista tapahtumista. Wang haluaa itselleen Faithin tuhoutuneen prototyyppipuhelimen sisältämän tekoälyalgoritmin, joka Larrylla on nyt hallussaan. Larry on saatava kiinni!

Mutkan kautta naistenmies päätyy lauttaretkensä jälkeen Kalau’a -nimiselle saarelle, jolta löytyy sopivasti ränsistynyt 80-lukulainen kolmen tähden hotelli, jota johtaa uhkea nainen, saariryhmänkin kuvernööri, Bobbi Marley. Voisiko Faith olla myös saarella?

Pulsating Pectorals

CrazyBunch on selvästi Larrynsa pelannut. Originaalin Larry 3 -pelin alussa Larryn vaimo ottaa eron. Mukavaan elämäänsä Nontoonyt-saarella tottunut Larry jää jälleen sinkkumieheksi. Pelisarjan alkuperäisen isän, Al Lowen pelissä vaimon nimi oli Kalalau ja uuden rakastajattaren nimi oli Bobbi. Jälkimmäinen sattui olemaan siis naisista pitävä, ”amazonialainen harrikalla ajava, ex-kannibaali hedelmäpelikorjaaja.” CrazyBunchin pelistäkin löytyy saari, jossa asuu pelkkiä kannibaalilesboja, joten näin on saatu tämäkin aspekti mukaan kuvioihin.

Muitakin viittauksia löytyy. Originaalin Larry 3 -pelin tarina käynnistyy näköalapaikalta ja erehdyttävän samanlainen paikka löytyy myös Wet Dreams Dry Twice -pelin hotellin katolta. Hotellin takana olevat koppivessat ovat nekin läsnä molemmissa peleissä. Tulivuoren kupeessakin asustaa vanha ukko nimeltä NoNo. Kuulostaa jotenkin tutulta.

Mitä tulee muihin kulta-aikojen seikkailupeleihin, LucasArtsia muistellaan muun muassa vihreän lonkerokortsun, kolmipäisen apinataulun, sekä hassujen hautakivien ja voodookassin muodossa. Paikallista merirosvoposse Bukkakeneersia johtaa kryptovaluutta Clitcoinista innostunut LeCuck. Sierraakaan ei ei ole unohdettu ja hauskat kuolemanruudut tekevät comebackin, kun pienen cameon tekee jotenkin tutunnäköinen avaruussiivooja ”Will Comply.”

Juonen osalta Wet Dreams Dry Twice on tuttua Larrya. Ohuen ohutta visuaalisilla kuin verbaalisillakin genitaalialueen vitseillä täyteen ahdettua naistenmetsästämistä. CrazyBunch on kuitenkin nyt kokeillut jotain hieman erilaista, joka on toisaalta raikas tuulahdus. Naiset jäävät enemmän sivuosaan, kun Larry selvittelee pelin aikana päätoimisesti Faithin olinpaikkaa. Pitäisi kyhätä uusi toimiva lautta lähisaarien tutkimiseksi ja hotellin johtajallekin, Bobbille, pitäisi hoitaa korvaus saaren roskaamisesta saapumislautalla. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä hullunkurisemmaksi koko juonikin hauskasti muuttuu.

Kaikenlainen pakollinen puuhastelu ei kuitenkaan estä pientä kivaa siinä sivussa ja Larry tuntuukin tällä kertaa saavan enemmän seksiä, kun miehellä ei ole varsinaisesti aikaa eikä kiinnostustakaan yrittää. Kohokohdat näistä tallentuvat tuttuun tapaan Larryn Instacrap-sovellukseen.

Tiukkoja puzzleja

Näillä eväillä saadaan sopivasti tekosyitä sille, että pelaaja pistetään hommiin ja ratkomaan puzzleja toisensa perään, joita tuntuukin löytyvän nyt entistä enemmän aiempaan verrattuna ja ne tuntuvat paikoin olevan myös haastavampiakin.

Onneksi valtaosa pelin puzzleista on kuitenkin sillä omalla kreisilogiikallaan ratkottavia – törmäsin pelatessani vain muutamaan yksittäiseen liian hölmöön puzzleen, joiden ratkaisua en olisi ilman läpipeluuvideota itse pystynyt kovin pian keksimään. Possu ilmaantuu paikalle, kun sämpylän kastelee vodkalla? Oma rasitteensa on Monkey Island 2 -peliä vastaava loppupuolen tylsä labyrintti, joka tosin pitää kahlata yhden kerran sijaan jopa kolmeen otteeseen, eikä toisen kerran reitti auennut itselleni millään ilman apua. Omalla läpipeluullani pelikelloon kertyi noin neljätoista tuntia, mutta ilman labyrinttia se olisi varmasti pudonnut lähemmäs kolmeatoista.

Edellisestä Larry-pelistä tutulla tavalla Larrylla on edelleen matkassaan oma PiPhone ja ainaisena juttuseurana Larryn toilailuille ja heitoille kuittaileva naistekoäly Pi. Puzzletulvan hahmottamiseksi Larrylla on nyt käytössään kätevä PiPhonen muistilista, josta näkee kaiken mitä pitäisi saada aikaiseksi.

Pelin tavaravalikkona toimii edelleen ruudun oikeaan laitaan upotettu älyluuri, jonka saa esiin hiiren rullalla, näppäimistön I-näppäimellä sekä hiirtä leijuttamalla oikeassa laidassa. Pelin edetessä Pi asentaa Larryn puhelimeen jälleen uusia tarpeellisia sovelluksia. Tällä kertaa ei käytetä Timberiä, vaan merellä navigointia varten tarvitaan sovellus, minkä lisäksi Build it -app tulee tutuksi. Jälkimmäisellä Larry valmistaa ”raaka-aineista” esimerkiksi tutkimuslauttansa sekä trooppisen drinkin – Larryn tapaan totta kai.

Kaiken kaikkiaan Leisure Larry – Wet Dreams Dry Twice on hienosti koostettu seikkailupeli, jossa riitää kivasti tutkittavia ruutuja ja paljon jos jonkinlaista roinaa, jota Larry voi imuroida pohjattomien taskujensa pohjalle. Kekseliäs uutuus on älypuhelimen kamera, jolla tietyissä tilanteissa otetaan vain kuva jostain objektista, jolloin Larryn ei tarvitse yliöepärealistisesti kantaa mukanaan rintaliivien vuorta tai painavaa pakastinta – kuvan näyttäminen ja käyttäminen oikeassa tilanteessa riittää.

Puzzlejen ratkomiseen liittyy esineiden käyttämisen ja yhdistelyn ohella luonnollisesti muita hahmoja. Jutellaan ja annetaan hahmoille tavaraa ja saadaan jotain vastalahjaksi, tiedon tai jonkin muun esineen muodossa. Seikkailupeleille tyypilliseen tapaan muut hahmot pääasiassa tyytyvät vain seisoskelemaan omilla paikoillaan, kun pelaaja Larryn ohjaksissa hoitaa kaiken poukkoilun. Joku tarvitsee sitä ja toinen tätä. Tuo ne meille, Larry, niin saat tämän tavaran tästä näin.

Ympäri mennään, yhteen tullaan

Leisure Larry – Wet Dreams Dry Twice -pelin kompastuskiviä on sen hahmojen kierrätys. Jos alun tutoriaaliosio tutulla saarella edellisestä pelistä New Lost Wagesin baarimikon ja banjogringon seurassa tuntui vähän liian tutulta, ovat Kalau’a-saarelta löytyvät hahmot nekin suurelta osin tuttuja, koska käytännössä ihan jokainen Wet Dreams Don’t Dry -pelin hahmo on ängetty mukaan. Useimmat näistä ovat nyt eri rooleissa – baarimikko nähdään jopa kahdessa roolissa. Sometähti löytyy saarelta nyt bloggaajana, Luumuyhtiön aulanörtit ovat tällä kertaa saarella larppaamassa ja sitä rataa. Ainoa, jonka kierrätyksen ymmärtää, on Larryn rakkauden kohde Faith.

Uusiakin hahmoja on, mutta kaikki eivät ole onnistuneita. Hotellin aulavirkailija on sinänsä ok, mutta kun tämä sama hahmo (jostain syystä) esiintyy eri henkilönä hotellin kahdessa muussakin tilassa. Budjetille varmasti suotuisaa näin, mutta niin kovin laiskaa. Kaksiulotteinen tylsimys on myös pelistä löytyvä luontoaktivistikin, joka ei allekirjoittaneen mielestä tuntunut oikeastaan edes kuuluvan muun hahmokastin joukkoon. Toivon mukaan CrazyBunchin seuraavassa Larry-pelissä olisikin sitten jo sataprosenttinen kattaus uutta verta, eikä tippaakaan kierrätettyjä hahmoja.

Visuaalisesti Leisure Larry – Wet Dreams Dry Twice on lähestulkoon identtinen Leisure Larry – Wet Dreams Don’t Dry -peliin nähden ja mikäs siinä, kun tyyli kerran niin hyvin toimii, mutta pelin grafiikalla on myös osasyynsä siihen, miksi osa tutuista hahmoista tuntui pelin alkusaarimiljöön tavoin niin identtisen tutulta. Hahmovaihdoksia tulisikin tehdä ronskimmalla kädellä uuteen peliin lähdettäessä, mikäli ne eivät ole tarinalle pakollisia.

Ääninäyttely on sekin jälleen kerran laadukasta työtä kautta linjan ja hahmokaartia johtaa tuttu nimi Jan Robson, joka on siis ollut ainoa oikea Larry ensimmäisestä puhe-Larrysta saakka – pitkä ura takana. Mies hoitaakin roolinsa kunnialla ja silkalla itsevarmuudella. Ainoa miinus on Larryn hahmon kieltäytyminen kaikesta mitä pelaaja kokeilee. Mitään vääriä esineitä ei Larry suostu muihin hahmoihin tai objekteihin edes kokeilemaan, kun vastaus on aina “ei” tai “hyvä idea, mutta ei.” Muut hahmot eivät edes saa tilaisuutta kieltäytyä hassuista ehdotuksista, joka olisi ollut osa hauskuutta.

Muita entuudestaan tuttuja hahmoja ääntelemässä ovat samat tutut nimet ja äänet, joka luonnollisesti sekin lisää ikävästi tuttuuden tunnetta, vaikka kaikki hommansa hienosti osaavatkin. Uudetkaan hahmotuttavuudet eivät kalpene ääninäyttelyn laadussa, vaikka kaikki eivät hahmoina mielenkiintosia olekaan. Taustalla soiva musiikki on hienosti sävellettyä jazz- ja banjopainotteista lurittelua ja muutamaan otteeseen jopa hieman syntikkahenkistäkin. Hienointa pelin musiikeissa on se, että jokaikisessä ruudussa soi oma teemansa, tehden jokaisesta ruudusta visuaalisen osa-alueen ohella uniikin.

Loppusanat

Leisure Larry – Wet Dreams Dry Twice on suoraa jatkoa parin vuoden takaiselle Leisure Larry – Wet Dreams Don’t Dry -pelille. Tutun äärellä ollaan jälleen, kun Larry joutuu elämää suurempiin seikkailuihin naisia jahdatessaan. Tiedossa on trooppiselle saariryhmittymälle sijoittuva hömppäjuoni yhdistettynä pääosin hyvin suunniteltuihin puzzleihin. Kokonaisuutta nakertaakin oikeastaan hahmojen osalta liian tutut kuviot sekä parit turhauttavat puzzlet.