Life Is Strange - Before The Storm arvostelussa

Life Is Strange oli varsin mainio episodipohjainen seikkailupeli ranskalaiselta DontNodilta ja aika pitkälti peli mielestäni näyttikin alan veteraanille Telltale Gamesille, miten episodiseikkailuita olisi hyvä toteuttaa.

Telltale osaa kyllä pääasiassa tarinankerronnan peleissään, mutta DontNodin pelissä oli huomattavasti enemmän tekemistä ja päähenkilön, nuoren tytön Max Caulfieldin jakso jaksolta muuttuneet yliluonnolliset kyvyt tekivät kokonaisuudesta erittäin mielenkiintoisen – tarinasta puhumattakaan, joka muuttui kyvyn ansiosta aivan erilaiseksi.

Juonensa osalta peli vaikutti aluksi tavalliselta katselmukselta nuoren tytön ja tämän kapinallishenkisen punkbestiksen, Chloe Pricen arkiseen lukioaikaiseen elämään ja kamppailuun muun muassa koulukiusaamista vastaan. Melko nopeasti tarina kuitenkin lähti lentoon ja sai aivan uusia käänteitä. Arvostelin aikoinani sarjan ensimmäisen episodin. Myöhemmin pelasin kaikki episodit PS4-konsolillani alusta loppuun ja peli jätti kaiken kaikkiaan hyvän fiiliksen jälkeensä.

Life Is Strange – Before The Storm ei jatka tarinaa siitä mihin alkuperäinen sarja jäi – viides episodi kun oli aika lailla hienostunut päätös seikkailulle. Ilmeisesti Square Enix kuitenkin halusi lisää ja ranskalaisen DontNodin sijaan uuden minisarjan ruoriin hyppäsi amerikkalainen ensikertalainen Deck Nine.

Before The Storm sijoittuu aikaan kolme vuotta ennen alkuperäispelin tapahtumia. Jos et ole pelannut alkuperäissarjaa, suosittelisin siitä aloittamaan, mutta voi pelit toki pelata järjestyksessä uusi-vanhakin. Tämä arvostelu saattaa kuitenkin sisältää eräänlaisia spoilerintapaisia.

Tässä uudessa episodisarjassa seurataan Maxin sijaan hänen aiemmin nähdyn parhaan ystävänsä, 16-vuotiaan Chloen edesottamuksia samaisessa oregonilaisessa Arcadia Bayssa – siitä esiosan before the storm -nimikin kätevästi (mitään spoilaamatta). Tämä uusi episodisarja ei ole ikävä kyllä aivan yhtä pitkä kuin Maxin seikkailut. Viimeksi nähtiin viisi episodia ja nyt niitä on mukana vain kolme. Kestoltaan episodit ovat kutakuinkin samaa luokkaa kuin alkuperäissarjan, joten pituuden osalta uudessa pelissä jäädään siis muutamaa episodia lyhyemmäksi.

Episodi 1 : Awake heittää pelaajan Chloen kenkiin, joka riutuu ja riutuu pahasti. Tytön isän traagisesta kuolemasta on kulunut muutama vuosi ja paras ystävä Max perheineen muutti Seattleen, kauas pois, kun Chloe olisi eniten tukea kaivannut.

Jos alkuperäinen episodisarja käsittely tyttöjen välistä ystävyyttä sekä nuoruuden mukanaan tuomia kasvukipuja koulumaailmassa on Deck Ninenkin pelissä oikeastaan kyse samoista teemoista ja sekös hyvä – peli tuntuu tunnelmansa osalta eri kehittäjästä huolimatta saman pelisarjan lisäosalta.

Tarinan edetessä vihaa ja katkeruutta sisässään kantava Chloe muuttuu päivä päivältä kapinallisemmaksi ja punkhenkiseksi – hän ajautuu kohti sitä sinitukkaista pipopäätyttöä reikäfarkuissaan, joka hän persoonaltaan oli alkuperäisen sarjan alkaessa ja jonka paikkakunnalle takaisin palannut Max kohtasi. Viinan juonti ja pilvenpoltto sekä kaikenlainen kreisi säheltäminen ja sääntöjen ja pykälien rikkominen ja uhmaaminen alkavat olla tavalliselle tytölle arkipäivää. Kuvioihin mukaan tulee pois muuttanutta Max-ystävää korvaamaan uusi tuttavuus Rachel Amber – se samainen tyttö, joka alkuperäisen sarjan alussa oli mystisesti kadonnut.

Rachel on hänkin säätöjen rikkoja ja rikkinäinen pohjimmiltaan itsekin joten tämän erittäin läheiseksi muodostuva tyttöjen välinen suhde tietää ongelmia. Vai kenties jotain muuta? Ensimmäistä jaksoa seuraavat osat vahvistavat ja muovaavat tyttöjen ystävyyttä ja samalla Arcadia Bayssa alkaa tapahtua – hyvää ja huonoa, pelaajan omien valintojen ja tekemisten sekä tekemättä jättämisten vaikuttaessa tapahtumien kulkuun.

Kolmikon ensimmäinen episodi on varsin nautinnollinen paluu tuttuihin Arcadia Bayn maisemiin – muun muassa Blackwellin koulun kampusalue sekä tyttökaksikon hengailumestaksi Before The Stormissa rakentuva autoromuttamo ovat entuudestaan tuttuja paikkoja. Miljöiden ohella kohdataan tuttuja hahmojakin, kuten Chloen äiti ja tämän miesystävä, huumekauppias Frank sekä Maxia alkuperäisessä pelissä kiusannut Victoria.

Tunnelmaa rakennetaan alkuperäisen pelin tapaan pala palalta ja rauhassa. Tämä ei ole mikään toimintapeli eikä oikeastaan perinteinen point & click -seikkailukaan siinä mielessä, että vaikka puzzleja on, ne eivät juuri koskaan ole kovinkaan vaikeita ratkoa. Pelin keskeinen elementti vahvojen hahmojen rakentamisen sekä niiden keskeisten teemojen tutkimisen ohella alkuperäisessä pelissä olivat tapahtumia ja maailmaa muuttaneet Maxin erikoiskyvyt. Koska nyt liikutaan Chloen kengissä, on nuo kyvyt korvattu toisenlaisella kyvyllä.

Se kyky on backtalk. Käytännössä nimensä mukaisesti vastaan tulee dialogivalintoja, joissa saattaa olla tavallinen keskusteluvaihtoehto, tai sitten backtalk-vaihtoehto, joka käytännössä on eräänlainen minipeli. Ne jotka ovat tarpeeksi vanhoja muistamaan Monkey Islandien ”insult sword fighting” -minipelit tietävät mistä backtalkissa on kyse. Käytännössä keskustelun toinen osapuoli yrittää saada Chloelle oman kantansa läpi ja pelaajan (sekä Chloen) tehtäväksi jää johdatella keskustelu omaksi eduksi. Toinen osapuoli sanoo jotain ja siitä dialoginpätkästä sitten yritetään napsia jotain sanoja ja heittää ”lika” niin sanotusti takaisinpäin pari kertaa onnistuneesti, kunnes dialogi on ohitse. Omasta mielestäni backtalk-tilanteet olivat pelissä kaiken kaikkiaan melko helppoja ja ehkä siksi vähän turhia eivätkä sinänsä muutenkaan onnistuneet korvaamaan Maxin erikoiskykyjen silkkaa hienoutta. En silti sanoisi, että Before The Storm on mitenkään vajaampi sen vuoksi – jaksot toimisivat varsin hyvin ilman backtalkia tai mitään erikoisjuttuja, sillä hahmot ja tarinankerronta ovat vahvaa sorttia.

Chloen kapinallisuutta korostamaan on peliin tuotu mukaan myös toinen uusi ominaisuus. Tietyissä tilanteissa Chloe voi piirrellä tussilla graffiteja erinäisiin paikkoihin – jokaisesta töhertelystä pelaaja saa kymmenen pojoa lisää achievement-laskuriinsa, joten jos pisteitään tykkää kasvatella tarjoavat graffitit edes jotain ideaa, muutoin nekin ovat backtalkin tapaan aika turha juttu.

Audiovisuaalisesti Life Is Strange – Before The Storm toimii hyvin ja DontNodin visuaalinen suunnittelu on onnistuttu pitämään melko hyvin tallella ja graafinen yleisilme on kutakuinkin samaa tasoa. Pelimoottorin vaihtuminen Unreal Enginestä pienempään Unityyn on kuitenkin paikoitellen nähtävissä rujompitasoisena grafiikkana. Paikoitellen pelihahmot tuntuvat myös vähän pökkelömäisiltä liikkeissään, huulisynkka on vähän sinnepäin ja lievää eleettömyyttä dramaattisissa tilanteissa välillä nähdään. Ikävä kyllä edes Chloe ei välty siltä, vaikka selkeästi eniten huomiota häneen on kiinnitetty. Ruudunpäivityskään ei aina ole aivan superjouheaa.

Näitä samoja asioita oli aistittavissa esimerkiksi arvostelemassani Dreamfall Chapters -seikkailupelissä, jonka pohjalla hyrräsi samainen pelimoottori. Before The Stormin musiikillisesta tunnelmasta vastaa kauniisti indiebändi Daughter, joka tarjoilee rauhallista rock musiikkia tyyliin Snow Patrolin ynnä muut. Mitä tulee ääninäyttelyyn, kaikki toimii hienosti ja hahmot eläytyvät hyvin rooleihinsa jälleen kerran. Ainoa harmi on se, että alkuperäisen sarjan Chloe, paljon äänitöitä tehnyt ääninäyttelijä Ashly Burch ei ole mukana antamassa ääntänsä Chloelle vaan hänet on korvannut toimiva wannabe Rhianna DeVries.

Käytän tässä sanaa toimiva, koska Rhianna kuulostaa melkein orkkis-Chloelta, mutta silti välillä se krusiaali pieni ero on aistittavissa. Ashly Burchin tasosta kertoo jotain se, että hän pokkasi itselleen Horizon: Zero Dawn -pelin punatukkaisen pääsankarittaren ääniroolin.

Kokonaisuutena Life Is Strange – Before The Storm on varsin nautinnollinen pala jotain sellaista mitä harvemmin nykypäivänä tarjoillaan. Toki muun muassa samanlaisia episodipelejä tehtailevalla Telltale Gamesilla on omat luomuksensa, mutta enemmän ja enemmän Telltalen osalta peleissä on korostettu toiminnallisuutta ja QTE-rämpytystä liukuhihnan sylkiessä uusia episodeja sarjaan jos toiseenkin.

Life Is Strangessa muistetaan ottaa vähän rauhallisemmin ja imeä keuhkoihin pilven lisäksi myös sitä tunnelmaakin – kaikki valuu hitaasti kuin hunaja ja elämä on niin outoa – sattuu ja tapahtuu!

Tätä kirjoittaessa kaikki kolme episodia käsittävä kausipassi on saatavilla hintaan kaksitoista euroa, mutta täyshintaisena 17 euron tuotteenakaan ei voi mennä metsään, jos tykkää laadukkaasta tarinavetoisesta kokemuksesta.

Hieman typerästi, kolmannen episodin lopputekstien ja tarinan päättymisen jälkeen peli muistaa vielä mainita bonusepisodista, jota on mahdollista pelata sen ilmestyessä ensi vuonna – kunhan ostit Before The Stormin deluxe-version.

Hölmönä ratkaisuna edes kausipassiversio ei tätä Max Caulfieldillä pelattavaa bonusta pidä sisällään. Arvosteluversiostamme tämä mahdollisuus siis uupuu. Tuleva episodi sijoittuu aikaan ennen Before The Stormin tapahtumia.

Onneksi Before The Stormin tarina on niin eheä alusta loppuun asti, että bonusten poisjäänti tuskin ketään jää harmittamaan.