Lightning Returns: Final Fantasy XIII arvostelussa

Silloin tällöin käy niin onnekkaasti, että postimies kiikuttaa arvosteluun parikin versiota samasta pelistä. Se avaa mahdollisuuden harjoittaa pientä vertailevaa journalismia tai minimissäänkin tekosyyn ylimääräistä mielipidettä tyrkyttämiseen. Otetaan siis toinen kierros Lightning Returns: Final Fantasy XIII:n parissa, tällä kertaa Xbox 360 -version siivittämänä.

Teemun kokemukset Fabula Nova Crystallis -universumissa nettosivat Lightning Returns: Final Fantasy XIII:n PlayStation 3 -versiolle kunnioitettavat kolme ja puoli tähteä. Perusteet voi lukea täältä. Xbox 360 -versio ansaitsee samat tähdet, sillä se ei rehellisesti sanoen poikkea BluRay-kiekotetusta siskostaan millään merkityksellisellä tavalla. Ainoana havaitsemanani erona, Xbox 360 -versio kieltäytyi kirjautumasta ensimmäisillä peleillä viestien ja pelikuvien jakelualustana toimivaan Outerworld-palveluun, mutta syönpä hattuni, ellei syy ollut enemmän käytetyn nettiyhteyden tai Live-tilin, kuin Xbox-versioinnin.

Vertailevan journalismin tyssättyä sanoihin ?ei oikeastaan mitään eroa?, jää jäljelle ylimääräisen mielipiteen tyrkyttäminen. Aiemmat kokemukseni Final Fantasy XIII -trilogian parissa rajoittuvat trion ensimmäiseen osaan, johon verrattuna Lighting Returns tuntuu rehelliseltä ja raikkaalta. Taistelusysteemi on nopea, monivivahteinen ja toimiva. Tehtäväpohjainen perusrakenne ja asukokonaisuuksiin sidotut taistelutaidot tuovat positiivisia muistoja mielipiteitä jakaneesta Final Fantasy X-2:sta. Valitettavasti Lightning on hahmona ihan liian kyyninen kanavoidakseen X-2:n mainiota tyttöenergiaa, mutta vahva, vaisuhkokin naishahmo on parempi kuin Final Fantasyjen ruikuttavat ja androgyynit teinipojat.
Kuten Teemukin arvostelussaan alleviivasi, Lightning Returns: Final Fantasy XIII:n heikoin lenkki on eittämättä sen tarina. Juoni heittelee ilmaan kristillisiä elementtejä, kuten jumalaa, sieluja ja pelastusta sen verran kornisti, että koko käsikirjoitus tuntuu jonkun kristinuskoon haksahtaneen orientaalin kohkaamiselta. Vaikka yhteys oikean maailman uskontoihin olisikin tahaton, tuntuu läpitunkeva kristillisyys läntisestä näkövinkkelistä suoraan sanoen vähän vaivaannuttavalta. Hyvänä puolena, tarina antaa pelaajalle kuitenkin selkeän tavoitteet heti kättelyssä, mikä on paremmin kuin mihin Final Fantasy XIII ensimmäisen viisituntisensa aikana pystyi.

Audiovisuaalisesti Lightning Returns: Final Fantasy XIII ajaa asiansa. Final Fantasy XIII näytti vallankumouksellisen hienolta, mutta leukojen loksauttaminen tässä vaiheessa konsolisukupolven ei ole enää helppoa. Grafiikka on yhä erittäin mukiinmenevää, mutta rajallinen piirtoetäisyys, suljetut ympäristöt ja hetkittäiset kyykkäykset ruudunpäivityksessä povaavat pelikoneiston olevan kutakuinkin elinkaarensa päässä. Välivideot ovat ohjaukseltaan ja teknisenä toteutuksena yhä videopelivideoiden aatelia. Äänipuolella tein vain yhden havainnon: Lightning Returns uhmaa yhtä pitkäikäisintä japanilaisroolipelien traditiota ja myös sivuhahmojen dialogi on tällä kertaa puhuttua.

Loppujen lopuksi, muuta lisättävää Lightning Returns: Final Fantasy XIII:n PS3-arvosteluun ei ole. Salaman paluu on ottanut selvästi oppia XIII:n virheistä, mutta sarjan huippuhetkiin on vielä matkaa. Toivottavasti kehitys kehittyy ja suunta pysyy jatkossakin hyvänä.