Little Witch Academia – Chamber of Time arvostelussa

Little Witch Academia – Chamber of Time perustuu samannimiseen Netflixistäkin tuttuun anime-sarjaan ja mangaan. Kuten nimestä voi päätellä, peli on pullollaan noitia ja loitsuja. Little Witch Academia on tavallaan Japanin vastine Harry Potter-ilmiölle, sillä tämä J. K. Rowlingin luoma maailma tulee hyvin vahvasti mieleen. Velhot vain on vaihdettu noitiin.

Pelin asetelma on hyvin simppeli ja selkeä. Ensimmäisen vuoden noitakouluoppilas, Akko, on siirtymässä kesäloman viettoon kavereidensa kanssa. Noitaopiston dekaanilla on kuitenkin Akkolle vielä yksi tehtävä; järjestää kirjaston karmea sotku. Noitakokelas kuitenkin väsähtää kesken homman ja herättyään hänen eteensä on ilmestynyt mystinen kirja. Tämä salaperäinen kirja avaa salaperäisen oven, jota Akko lähtee tutkimaan kahden luokkakaverinsa kanssa. He löytävät portin toiseen ulottuvuuteen, joka on täynnä epämiellyttäviä otuksia. Ystävykset palaavat takaisin vasta yön aikana ja päättävät jatkaa urakkaa seuraavana päivänä. Kun toinen päivä koittaa, huomaavat he elävänsä samaa päivää yhä uudestaan ja uudestaan. Mystinen aikailmiö on saatava korjattua, mutta Akko ei tähän pysty ilman apuvoimia.

Ei ole mitenkään haitaksi vaikka itse anime ei olisikaan tuttu, sillä pelin alkuvaiheilla on mahdollista katsella kauniita animepätkiä itse sarjasta. Kuka on Akko ja miksi hän haluaa noidaksi, ja keitä ovat hänen kaksi kaverustaan. Myös Akkon inhokeista kerrotaan niin ikään nätillä animella höystettynä. Niin hahmot kuin itse Luna Novan akatemia on helposti tunnistettavissa sarjasta. Samaa voi sanoa myös ääninäyttelystä kun sarjasta tutut ääninäyttelijät säestävät Chamber of Timen tapahtumia. Animen taika on hyvin saatu vangittua ja näiltä osin Little Witch Academian kokonaisilme on hyvin miellyttävä ja kauniisti tehty.

Valitettavasti siihen se kaikki hyvä jää, sillä ongelmia piisaa siellä sun täällä. Pääosin Akko kumppaneineen seikkailee akatemian käytävillä ja tämä kompleksi voi olla aluksi hyvin hankala hahmotella. Kaikki on mallinnettu tavallaan 2.5 ulotteisessa ympäristössä, eli vasen ja oikea on ne pääsuunnat. Välillä kivutaan ylös ja alas, mutta harvemmin. Kamera kääntyy käytävillä Akkon mukana ja tämä sekoittaa pään kun karttaa pitää katsella.
Tappeleminen tapahtuu aikakammion toisella puolella, jossa liikkumisperiaate on sama kuin akatemiassa. Double Dragon, Battletoads ja muut legendaariset tämän lajin edustajat ovat hyvin vahvasti mielessä, valitettavasti toteutuskin on samalta vuosikymmeneltä kuin nämä pelit.

Luolastot kolutaan kolmen kimpassa sivulta skrollaavalla tyylillä ja edetäkseen on kaikki viholliset nujerrettava. Ajoittain joku mörkö tai luuranko lähtee kuvaruudun yli piiloon, mutta jännästi tekoälyn ohjaamat kaksi muuta hahmoa huomaavat nämä. Koko tämä luolastojen läpikäyminen on turhauttavaa puuhaa, sillä siitä on vaikea löytää mitään nautintoa. Pelkästään jo kontrollit on suunniteltu päin honkaa. Käytettävissä on ainoastaan näppäimistö ja nämä näppäinyhdistelmätkin on hankalasti asetettu. Liikkuminen käydään WASD-näppäimillä ja loitsut ja lyönnit tulee alemmista ZXCVB- näppäimistä, joista pari viimeisintä on voimakkaammille iskuille tarkoitettuja ja yhdistettyinä ctrl- ja shift-nappien kanssa. Näissä viimeisimmissä menee liian helposti sekaisin, eikä se tiedä hyvää silloin kun täytyy käyttää parannustaikaa. Perusnappuloita voi muuttaa, mutta hiiren tai pädin mahdollisuus pelastaisi paljon. Konsolilla tätä peliä pelatessa voi odottaa parempaa noidanhallintaa, mutta tämä artikkeli keskittyy ainoastaan PC-versioon.

Jostain syystä pelin kehittäjät ovat päättäneet laittaa luolastoihin tyhjiä huoneita. Joissain on aarteita, mutta osa on tyhjää täynnä. Ylipäätänsä näiden tyrmien suunnittelu on täyttä kuraa. Pelaaja ei ensin edes tiedä pystyvänsä menemään rappusia pitkin ylös vaan kiltisti menee vasemmalta oikealle, vihollisia murskaten. Umpikujan tullessa eteen on hetken aikaa sormi suussa, että mihinkä tässä täytyy mennä. Ei muuta kuin takasin päin ja kokeilemaan onnea alas vierivän kivenlohkareen kanssa. Jotkin näistä alueista vaatii myös alaspäin menemistä kun ensin ollaan kiivetty ylös. Pelaajaa seuraavien tovereiden tekoäly on tyyliä napanuora, eli minne pelaaja menee, sinne myös kaverit tulevat. He eivät siis osaa ohittaa katosta tippuvia piikkiesteitä vaan painavat suoraa tietä pelaajaa kohti. Viholliset omaavat saman napanuoran. Pomotaisteluissa hämmennystä aiheuttaa jopa niiden ulkonäkö, sillä vasta loppuanimaatio saattaa kertoa paremmin ketä vastaan tuli taisteltua. Myös ylisuuret pomo pahikset aiheuttavat hämmennystä, kun pelaaja ei meinaa löytää tämän heikkoa kohtaa. Tämä siis tulee esiin jo heti ensimmäisessä pomon kohtaamisessa.

Pelaaja voi taisteluissa ohjailla mitä hahmoa haluaa ja näiden kesken on pieniä eroja. Lähinnä nämä erot ovat kuitenkin kosmeettisia, sillä samantyylisiä taikoja on jokaisella. Kaksi voimakkaampaa ja kolme pienempää taikaa. Pelaaja saa alueita tutkiessa, ja aarteita löytäessään, uusia sormuksia ynnä muita apuja, mutta valitettavasti nämä eivät vaikuta ulkonäköön millään tavalla. Uusia tavaroita laittaa kuitenkin mielellään hahmoille päälle ja Akko kavereineen kerää kokemuspisteitä, joten klassiset rpg-elementit ovat hyvin läsnä.

Tuomio

Little Witch Academia – Chamber of Time sisältää paljon dialogia ja tämä on pelin suola ja oikeasti mielenkiintoinen piirre. Sivutehtäviäkin on ja näitä tekee mielellään, vaikka kaikki tekeminen onkin tyyliä ”mene tai nouda asia ja laita se paikkaan B”. Oikeastaan kaikkea muuta kuin luolastojen nuohoamista harrastaa mielellään, sillä ne ovat itseään toistavia ja huonosti suunniteltuja ja hahmojen rasittavat ääntelyt pistävät pidemmän päälle ärsyttämään. Valitettavasti näitä pelin osuuksia ei voi ohittaa, ei voi keskittyä vain siihen dialogiin. Chamber of Time voi tästä syystä olla hieman hankala pala, jopa vannoutuneimmille Little Witch faneille. Lohtua antaa se, että vaikeustaso ei ole normaalin Japani-pelin tasolla, eli seitsemänvuotiaskin Little Witch-fani pärjää pelin kanssa. Vaikeustasoja on kolme, helposta vaikeaan, ja mediumilla pelatessa pysyy elossa vaikka näppäimien kanssa menisikin sekaisin. Nippelitietoa vaativille animen ystäville on herkkua se tieto, että pelin grafiikan takaa – kuten sarjankin – löytyy henkilöitä yhdestä kaikkien aikojen parhaimmista animesarjoista, Neon Genesis Evangelion. Osaamista siis löytyy. Eikä Little Witch Academia animen alku ollut mikään kiveen kirjoitettu tapahtuma vaan monen sattuman summa, joten peli tähän universumiin liittyen on enemmän kuin tervetullut. Valitettavasti suunta on vain ylöspäin.