Mass Effect 2 arvostelussa
Mass Effect 2 jatkaa edeltäjänsä tarinaa siitä mihin viime kerralla jäätiin. Vaikka Mass Effect 2 onkin laadukas toimintaroolipeli, on silti hieman harmi, että ME 2 tuntuu jatkavan edeltäjänsä jalanjäljillä jopa hieman liiankin paljon ja paikoitellen etenkin juonikuvio tuntuu osittain uudelleenkierrätykseltä. Kaikesta huolimatta ME 2 on jälleen yksi nautittava pelikokemus Biowarelta.
Mass Effect oli ilmestyessään muutamia vuosia sitten kova pelitapaus Xbox 360 konsolilla. Biowaren Xboxille yksinoikeudella julkaistu scifiroolipeli myi mukavasti ja lopulta Electronic Arts näki Biowaren pitkään jatkuneen laadukkuuden ja osti pelitalon. Mass Effect julkaistiin myöhemmin myös PC:lle ja PS3:llekin. Pelissä otettiin komentaja Shepardin (nais- tai miespuolisen) komentajan rooli tarkoituksena pelastaa maailmankaikkeus sitä uhkaavalta pahalta. Peli tarjosi vahvoja hahmoja, mielenkiintoisen juonen, sekä Biowarelle ominaisen erittäin toimivan roolipelimäisen pelattavuuden.
EA:n siipien alla Bioware pääsi kehittämään Mass Effectin jatko-osaa, josta jo alun alkaen sanottiin tulevan trilogia. Mass Effect 2:n tarina jatkuu kaksi vuotta alkuperäisen pelin tapahtumien jälkeen Shepardin herättyä koomasta sen jälkeen, kun hänen komentamansa Normandy-alus tuhotaan. Peli ottaa huomioon uutta peliä aloitettaessa sen, että onko pelaajan kovalevyllä hahmotallennusta alkuperäisen pelin ajoilta. Mikäli valmista tallennusta ei ole – kuten allekirjoittaneella kävi siitä syystä, että arvostelin alkuperäisen pelin Xboxilla – alkaa hahmonkehitys ulkonäön sekä hahmoluokan osalta puhtaalta pöydältä. Pelaaja ei myöskään voi tällöin aloittaa tavallista korkeammalta hahmotasolta.
Pelattavuudeltaan kuin tarinaltaankin Mass Effect 2 on aika lailla ykkösen toistoa. Pian pelin alkamisen jälkeen Shepardin komentaman aluksen kimppuun hyökätään ja samainen hyökkääjä tuhoaa muualla avaruudessa samaan aikaan myös useita pieniä ihmiskolonisaatioita eri puolilla tummaa avaruutta. Käy ilmi, että asialla on Kerääjä -nimeä kantava muukalaisrotu. Kerääjät ovat loppujen lopuksi kuitenkin vain jonkin paljon suuremman uhan sätkynukkeja… Shepardin on jälleen kerran pelastettava maailmankaikkeus suurelta pahalta. Ykkösen läpikahlanneille juoni tuntuu ehkäpä liikaakin samalta, vain eri uhkaajalla varustettuna. Ykkösessä se välittömin uhka oli robottirotu Geth ja kakkosessa sen paikan täyttää Kerääjät. Ykkösestä tuttu vanha tiimi on hajonnut Normandyn tuhoutumisen jälkeen ja koska kaikki ovat kaikonneet sen jälkeen omille teilleen, jää Shepardin uudeksi prioriteetiksi koota kasaan kokonaan uusi tiimi.
Samalla kun pelaaja vierailee siirtokunnissa pätkimässä Kerääjiä kuonoon, kerää Shepard pikkuhiljaa kasaan omaa erikoistiimiään sotaan Kerääjiä vastaan. Matkalla kohdataankin jos jonkinlaisia hahmoja, jotka ovat toinen toistaan mielenkiintoisempia. Pelin alkupuolella törmätään myös hauskana nostalgiatrippinä muutamiin Shepardin vanhoihin tiimiläisiinkin. Uusien hahmojen osalta esimerkiksi Miranda vastaa uhkean naisen roolista, Grunt on se kiintiökrogan, Tali se pakollinen quariaani, Samara on Asari-rodun edustaja ja Subject Zero se, jolla on ehkä salaperäisin menneisyys.
Kaikilla pelin hahmoilla on omat ongelmansa ja omat synkät seikkailunsa kerrottavana. Tietyssä vaiheessa peliä – jos vain keskustelee hahmojen kanssa ahkerasti – tarjoutuu pelaajalle myös mahdollisuus suorittaa jokaisen tiimiläisensä pyynnöstä näille jokin henkilökohtainen tehtävä, joka parantaa ja lähentää luonnollisesti ihmissuhteita. Kuten useissa muissakin Biowaren peleissä, myös Mass Effect 2:ssa seksi näyttelee pientä osaa. Ykköstä pelanneet tietävät mitä odottaa: kun jonkun hahmon saa tarpeeksi läheiseksi, tarjoutuu mahdollisuus yksinkertaiseen ja lyhyeen intiimiin hetkeen hahmon tai useamman kanssa – mutta ei samanaikaisesti. Pieniä rajoituksiakin löytyy. Esimerkiksi mikäli pelaa vakiona hahmonluontivalikossa olevalla John Shepardin ulkomuodolla, ei pelaaja voi harrastaa homoseksuaalisia romansseja (jos joku siis haluaa), vaan on luotava naishahmo tai kustomoitu mieshahmo.
Romanssit tarjoavat toki pienen porkkanan muiden pelaajan kanssa liikkuvien hahmojen kanssa kommunikointiin, mutta toisaalta suurin osa Mass Effect 2:nkin romanssikohtauksista on nähtävissä jo vaikkapa Youtubestakin.
Siinä missä alkuperäinen Mass Effect oli roolipelien mittakaavassa kevyellä hahmonkehityksellä varustettu toimintaroolipeli, on Mass Effect 2 vielä piirun verran kevyempi. Hahmonkehitystä on ikävänä seikkana yksinkertaistettu muutamiin taitoalueisiin ja samalla taisteluita on tällä kertaa paljon enemmän. Samalla kontrollit etenkin taistelutilanteita varten ovat aiempaa tarkemmat ja sulavammat. Suojien ja seinien taakse piiloutuminen toimii entiseen malliin. Tehtävien välissä pelaaja voi seikkailla tuttuun tapaan uuden aluksen tiloissa – joka on kuin hiilikuitukopio Normandysta aina nimeään myöten – ja samalla keskustella muiden hahmojen kanssa. Itse tehtäviin pelaaja voi ottaa mukaansa ainoastaan kaksi muuta hahmoa, joten kun pelaaja ripottelee taisteluista kertyneitä kokemuspisteitä kaikille hahmoilleen, kannattaa katsoa ettei tee kaikista hahmoista samanlaisia taisteluominaisuuksiensa osalta. Luonnollisesti pelin pääjuoni ? eli Kerääjien tuhoaminen sekä tiimin kasaaminen on se mitä pääosin tavoitellaan, mutta tuttuun tapaan peli on myös pullollaan erilaisia sivutehtäviä, joiden ratkomiseksi löytyy usein ainakin muutama lähestymistapa.
Pelaajan tapa ratkaista asiat vaikuttaa siihen, kuinka hyvä tai paha pelaajan hahmosta lopulta kehittyy. Hyvä-paha -asetelma taasen vaikuttaa muun muassa saatavilla oleviin keskusteluhahmoihin, mutta pahimmassa tapauksessa saattaa myös karkottaa osan pelaajan mukana roikkuvista hahmoista pois, mikäli nämä katsovat omasta mielestään pelaajan toimivan typerästi. Uutena ominaisuutena kakkosessa on mukana eräänlainen pikakeino lopettaa keskustelut joko hyvällä tai pahalla. Aika ajoin joissain keskusteluissa ruudulle ilmestyy vain hetkeksi hiiren kuva, joka on joko punainen(paha) tai sininen(hyvä) klikkaamalla hiiren nappulaa tällöin, lopettaa keskustelun ja pelaajan hahmon persoonallisuus kallistuu hitusen siihen suuntaan minkä värinen hiiri on. Pakko ei ole kuitenkaan mitään painaa, mikäli mielii yrittää ratkaisua loppuun saakka.
Ykkösessä mukana ollut tylsääkin tylsempi planeettojen pinnalla kruisailu painovoimavekottimella on kakkosesta onneksi jätetty kokonaan pois ja korvattu minipelillä, jossa louhitaan erilaisia mineraaleja eri planeettojen pinnoilta. Pelaaja voi ostaa sivutehtävistä tienaamillaan rahoilla luotaimia, jotka sitten louhivat planeettojen pintaa sen jälkeen, kun pelaaja on ensin skannannut aluksellaan planeetalta sellaisen kohdan, jossa mineraaleja ylipäätään esiintyy. Mineraaleja on useita erilaisia ja jotkin ovat harvinaisempia kuin toiset.
Mineraaleilla voidaan sitten Normandyn tiloissa kehittää jos jonkinlaisia uusia asioita, kuten parempia aseita, tehokkaampia suojia Normandya varten sekä esimerkiksi parempia panssareita itse hahmojen pukuja varten. Louhimisminipeli on ihan mukavaa vaihtelua räiskimiselle ja sivutehtävien suorittamiselle, mutta samalla se tuntuu ajoittain myös pieneltä pakkopullalta; pelaajan on käytännössä pakko louhia ja kehittää teknologiaa, mikäli meinaa pärjätä loppuvaiheessa peliä. Ajoittain työläältä tuntuva planeettojen skannailu tuntuisi olevan pelissä myös siksi, että kokonaiskestoltaan Mass Effect 2 olisi muutoin pääjuonensa osalta melko lyhyttä hupia. Kaiken sen louhimisenkin jälkeen tuntui ainakin omasta mielestäni siltä, että peli oli alkuperäistä lyhyempi kokemus. Eivätkä ne Xboxin pidemmät latausajat peleissä niin paljoa vaikuta pelin kokonaiskestoon…
Audiovisuaalisella puolella Mass Effect 2 ei jätä kylmäksi. PC:llä peli on ainakin alkuperäisen Mass Effectin Xbox-versiota paljon tarkempi graafisesti ja muutoinkin hahmoanimaatiot, maisemat kuin tulitaistelutkin näyttävät kaikki todella hyvältä ja peli myös pyöri mukavan sulavasti fullhd-resoluutiolla testikokoonpanolla, joten PC-versio ei ole turhan raskas. Äänipuoli on Biowarelle ominaiseen tapaan niin ikään laatutyötä. Ääninäyttely on parasta A-luokkaa ja musiikkiraita jälleen kerran varsin onnistunutta scifihenkistä instrumentaalista musiikkia, joka soi kivasti taustalla.
Kokonaisuutena Mass Effect 2 on se tarvittava annos ME:n maailmaa Shepardin ja kumppaneiden seurassa pelisarjan kolmatta osaa odotellessa, mutta samalla myös hienoinen pettymys siitä syystä, että tarinaltaan peli ei tunnu juuri ottavan suuria askeleita eteenpäin, vaan ykkösen juonipohja kierrätetään uudelleen uuden uhan ja uuden tiimin voimin.
