Medieval 2 - Total War Kingdoms arvostelussa
Medieval 2 - Total War:n lisälevy, Kingdoms, tarjoaa lisää tuttua Total War -taktikointia neljän massiivisen ja persoonallisen yksinpelikampanjan sekä viidentoista moninpeliskenaarion voimin. Moninpeliä voi tällä kertaa harrastaa myös yhden koneen ääressä pelattavana 1 vs 1 hotseat-pelinä, joka varmasti ilahduttaa niitä, joilta löytyy fanaattisia (ja/tai liikaa aikaa omaavia) pelikavereita. Kyseessä on myöskin ensimmäinen kerta, kun minkään Total War-pelin vuoropohjaista strategiamoodia pääsee pelaamaan useammalla kuin yhdellä hengellä. Ilmankin moninpeliä, uudet yksinpelikampanjat tarjoavat A-luokkaista pelikokemusta kymmeniksi tunneiksi, joten jos alkuperäisestä Medieval 2:sta irtosi iloa, ei Kingdomsin kanssa voi mennä pieleen.
Huom! Vaatii alkuperäisen Medieval 2 – Total War -pelin toimiakseen. Ei yhteensopivuutta imuroidun nettikauppaversion kanssa.
Yksi osa-aikaisena peliarvostelijana toimimisen varjopuolia on se, että varsinaiselle viihdepelaamiselle jää erittäin vähän aikaa. Jopa niinä harvoina iltoina, jolloin pelaamiselle ei mitään selkeitä esteitä olisi, rikkoo pelitunnelman huono omatunto, sillä työpöydällä notkuu lähes aina läjä puoliläpäistyjä arvostelupelejä, joista raavitun tekstin olisi pitänyt olla netissä jo monta päivää sitten. Juurikin tästä syystä olin ratketa riemusta, kun pinkan päällimmäiseksi ilmestyi yhden kaikkien aikojen lempistrategiani, Medieval 2 – Total Warin uunituore lisälevy Kingdoms. Tiedossa on siis lisää unettomia öitä virtuaalivaltakunnan itsevaltiaana ja niin omatunto, kuin laiminlyödyt sosiaaliset suhteetkin kuittautuvat näppärästi yhteiskunnallisesti hyväksyttävän “en nyt ole viimeaikoina ehtinyt tehdä muuta kuin töitä”-selityksen voimin.
Yhdessä alkuperäisen pelin kanssa jopa kahdentoista gigatavun palasen (ja helposti toista tuntia asennukseen käytettävää aikaa) haukkaava Kingdoms hyökkää kaltaisteni helposti addiktoituvien pelinarkomaanien yöunien sekä sosiaalisten suhteiden kimppuun tarjoamalla neljän uutta yksinpelikampanjaa sekä nipullisen näihin liittyviä moninpeliskenaarioita. Vaikka lisäosan päähoukutin, neljä uutta kampanjaa, kuulostaa ehkä pikaisesti arvioituna varsin suppealta kokonaisuudelta, ei rukkasia kannata heittää naulaan kokeilematta; jokainen kampanja, kun pelityylistä riippuen, työllistää pelaajaa kymmenestä kahteenkymmeneen pelituntiin ja eikä uudelleenpeluuarvokaan ihan olematon ole, sillä totuttuun tapaan, jokaisen konfliktin voi pelata useamman kuin yhden valtakunnan näkövinkkelistä.
Neljä uutta kampanjaa sijoittuvat jo Medieval 2:ssa sivuttuihin Englantiin, Baltiaan ja Lähi-Itään sekä Väli-Amerikkaan. Britanniassa välejään selvittelevät englantilaiset, skotit, walesilaiset, irlantilaiset sekä lätäkön yli valta-asemaansa rakentavat norjalaiset, kun puolestaan ristiretkien ja Jihadien riepottelemassa Lähi-idässä, etujaan ovat ajamassa äärikristityt, Jerusalemin kuningaskunnan, Antiokian sekä Bysantin johdolla, keskenään riitaisten muslimivaltojen, Egyptin ja Turkin pyrkiessä puolustamaan aluetta mokomien ristiä kumartelevien harhaoppisten invaasiolta. Väli-Amerikassa mittaa toisistaan ottavat pienellä etujoukolla uuden maailman rikkauksia havittelevat espanjalaiset, primitiivisten Apassi-heimojen, Atsteekkien ja Mayojen kyetessä vastustamaan teknologisesti ylivertaista miehittäjää ainoastaan valtaisaan miesylivoimaansa turvautuen. Kampanja-aiheista kenties epätavallisinta edustaa Baltia, jossa pelätty germaanitaustainen Teutonien veljeskunta puhdistaa pakanallisen Liettuan uskoa miekalla, ympärysvaltojen, Puolan, Tanskan sekä Novogorodin seuratessa fanaattisen veljeskunnan vaiheita pelon ja epäluulon ohjaamina.
Vaikka itse pelaaminen on pohjimmiltaan sitä samaa tuttua ja turvallista Total Waria, vuoropohjaisine karttoineen ja reaaliaikaisine taisteluineen, puhaltavat omansa näköiset kampanjat, sekä yksilöllisiin strategioihinsa nojaavat ryhmittyvät uutta henkeä konseptiin. Esimerkiksi Väli-Amerikan valloitus tapahtuu espanjalaisten näkökulmasta melkolailla Manner-Espanjalta saatavia tehtäviä noudattaen, koska niin rahavirta, kuin meren yli tuotavat eliittijoukotkin sikiävät täysin emämaan tyytyväisyydestä siirtolais-espanjan hallintoon, kun taas intiaanit pysyvät hengissä pääasiassa kaupankäynnin, vahvojen liittolaisuuksien sekä viholliselta varastetun teknologian avulla.
Britannia-kampanjan erikoisuutena ovat puolestaan sinne tänne ripotellut linnakkeet, joiden miehittäminen joko vahvistaa tai heikentää läheisestä kaupungista saatavaa hyötyä, riippuen siitä kenen hallinnassa linnake ja kaupunki sattuvat kulloinkin olemaan. Myöskään saarivaltiossa eivät eri osapuolten voimasuhteetkaan käy yksiin: englantilaiset ovat lähtökohdiltaan hallitsevin osapuoli, mutta usealla rintamalla käytävä sota ja maan sisällä kytevä tyytymättömyys aiheuttavat alati harmaita hiuksia kuningasperheen jäsenille, kun taas muut saarivaltiokonfliktin osapuolet paistattelevat kansansuosiossa , mutta altavastaajan asemassa, turvautuvat taistelukentällä lähinnä sissitaktiikoihin.
Tervettä vaihtelua löytyy muistakin kampanjoista: Baltiassa satunnaiset ristiretkeläiset helpottavat Teutoni-veljeskunnan uskonpuhdistusta ja Tanska voi tuoda peliin myös norjalaisia joukkoja perustamalla Kalmarin Unionin. Lähi-Idässä jokaisella osapuolella on yksi onnistumiselle kriittinen valtakeskuksensa, jonka valtaaminen herättää liittolaiset lähettämään joukkoja vastaiskuun, Jihad- ja ristiretkijulistusten tuodessa konfliktiin omat arvaamattomat voimatasapainon heittelynsä jne.
Listaa kampanjoiden ja osapuolten yksilöllisistä piirteistä voisi jatkaa sivukaupalla, mutta osa peli-ilosta piilee juuri näiden piirteiden havaitsemisessa ja hyödyntämisessä. Osaltaan Kingdomsia kuvannee se, että vaikka kyseessä on pelkkä lisälevy, pistää se monet roimasti kalliimmat “täysihintaiset” pelitkin häpeään sisältönsä määrällä. Vaikka tyytyisi kylmään numerotietoon, kestää väite tarkastelua, sillä reilu sata uutta yksikköä, viisitoista moninpeliskenaariota, yhteensä yli kuusikymmentä vallattavaa sektoria sisällään neljä yksinpelikampanjaa kulminoituvat lopulta yli neljänkymmenen tunnin pelikokemukseksi, josta moni peli voi ainoastaan haaveilla. Vaikka sisältö olisikin “vain sitä samaa” Medieval 2 – Total Waria uusilla kuorilla, olisi se silti jo enemmän kuin hintansa arvoinen kokonaisuus.
Vaikka kyseessä onkin varsin vaikuttava kokonaisuus, olisi sitä kenties toivonut joidenkin päivitysten ulottuvan myös pinnan alle. Medieval 2 – Total Warin Perusongelmat, niin vähäpätöisiä kuin ne ovatkin, ovat yhtä läsnä myös Kingdomsissa, kun ne olivat alkuperäisessä pelissäkin. Ratsujoukot tuntuvat vieläkin jumiutuvan satunnaisesti, sekä kieltäytyvän rynnäköistä tiuhaan rakennetuissa kaupungeissa, eikä riittävälle alivoimalle pakotettu tekoälykään ihan aina huomaa seisovansa teloituskompanjan edessä, vaikka miestä taittuisi kuin heinää sadonkorjuukautena. Toisaalta tekoälyn hyväksikäyttö on lopulta pelaajan omasta moraalista kiinni, eikä ratsuväen käyttäminen tiiviissä paikassa edusta muutenkaan strategisen ajattelun kirkkaimpia saavutuksia, joten ehkäpä näitä ongelmia osaa vielä hetken katsoa läpi sormien. Ainakin siihen saakka, kunnes Creative Assemblyn seuraava luomus, Empire – Total War, tulee joskus ensi vuoden puolella tekemään selvää sosiaalisesta elämästäni.
