Monster Energy Supercross 2 arvostelussa

Italialainen, 150 henkeä työllistävä Milestone on jälleen potkaissut moottorinsa käyntiin, sillä on aika aloittaa studion vuoden 2019 pelijulkaisuputki. Ensimmäisenä vuorossa on tuore Monster Energy Supercross 2, jonka edeltäjä julkaistiin samoihin aikoihin viime vuonna. Kaksipyöräiset eivät ole Milestonelle mikään uusi juttu, sillä MotoGP -pelisarja, kuten myös lajitoverit MXGP sekä MUD ovat kaikki italialaisten heiniä.

Viime vuoden lopulla arvostelin Milestonen MXGP Pro -pelin, joka sekin siis heitti pelaajan crossipyörien puikkoihin. Milestone tekee niinkin pieneksi studioksi niin paljon pelejä vuodessa, että väkisinkin osa niistä tuntuu nopeilta keikoilta, jossa tärkeintä on saada se peli kauppojen hyllyille annetussa ajassa ja rahaa kassaan. Sellainen oli allekirjoittaneen mielestä juurikin MXGP Pro: nätti katsoa ja kuunnella, mutta sisällön puolesta tarjonta oli turhakin tuttua. Samaan aikaan ajotuntuma ja tekoäly olivat sellaisia, jotka kaipasivat hiomista, vaikka peliä mainostettiin realistisena pelinä. Tylsän robottimaisen superosaavan tekoälyn kanssa kun on tylsä tykittää kokonaista kautta lävitse.

En ole pelannut ensimmäistä Monster Energy Supercrossia, mutta suurimmat erot ykkösen ja kakkosen välillä ilmeisesti ovat, että kaiken pitäisi olla parempaa ja isompaa. Monster Energy Supercross 2 pitää sisällään muun muassa laajennetun urapelin, uuden harjoittelumaaston sekä tuhdimman rataeditorin. Uratilaa varten on tuotettu myös lisää tilpehööriä, joilla kustomoida omaa ajajaa sekä pärrää. Siinäpä suurimmat uudistukset. Pelin valikoimasta löytyvät päättyneen 2018 kauden 250SX ja 450SX -sarjojen viralliset tallit, kuskit ja radat.

Pelattavan sisällön osalta Monster Energy Supercross 2 tarjoaa urapelin ohella pikapelin, mestaruusmoodin sekä nettipelin ja harjoittelutilan, mikäli haluaa vaikkapa harjoitella scrubien oikeaoppista tekemistä nyppylöissä.

Isona kurankerääjäksi

Urapelissä luodaan editorilla omannäköinen kuski, jolle voidaan myös ostaa uusia kamppeita sitä mukaa kun rahaa alkaa olla tarpeeksi. Omaa pärrää voidaan myös värittää kivasti eri värisillä osilla yksityiskohtaisesti. Pärrän visuaalinen kustomointi onkin ihan kivaa puuhaa ja omannäköinen kuski-pärrä -yhdistelmä tuokin omaa persoonallisuutta peliin. Monster Energy Supercross 2 itsessään näyttää visuaalisesti paikoin jopa erittäin hyvältä ja etenkin uusintojen aikana peli hienoine kuvakulmineen lähentelee jo TV-lähetystä. Harmi vain, että nämä erilaiset kuvakulmat, kuten kypärä- ja visiirikamera ovat sitä perinteistä 3rd person chase -kameraa lukuun ottamatta, ovat melko haastavia käyttää pelaamisen aikana. Myös sadekelillä mutaantuvat radat sekä kuskit ovat erittäin hieno visuaalinen lisä. Pientä notkahdusta ruudunpäivityksessä on havaittavissa ainakin alkurytäkässä sekä silloin kun kuskeja muuten on samaan aikaan samassa sumpussa, mutta näin muutoin se pysyy tasaisena.

Urapelissä ideana on kivuta huipulle tavallisen mestaruusmoodin tapaan. Koska urapelissä on toki se oma jipponsa, kerätään Monster Energy Supercross 2 -pelin uramoodissa valuuttana toimivien SX-pisteiden lisäksi XP:tä sekä mainetta.

XP nostaa pelaajatasoa ja avaa uutta kosmeettista sälää pelaajan ostettavaksi, kun taas kasvava maine mahdollistaa yhä parempien sponsoritarrojen liimaamisen pärrään. Mitä tasokkaampi sponsori saadaan, sen enemmän rahaa tulee – mikäli onnistuu tavoitteissa. Mikäli ei, sponsorit kaikkoavat ja mainepisteetkin vähenevät kisa kisalta. Jokainen sponsori on voimassa neljä kisaviikkoa, eli neljä kisaa, kattaen myös useampikisaiset turnaukset. Jokaiseen kisaviikkoon lähdetään kalenteria katsomalla ja ”suunnittelemalla” päivät.

Rahaa keinolla millä hyvänsä

Pelaajalla on ennen kisaa käytössään muutama vapaapäivä lepopäivien lisäksi ja näihin vapaisiin voidaan sitten tunkea joko harjoittelua, jonkin sarjan kuskin haastamista tai vaihtoehtoisesti päivä tai päivät voidaan käyttää PR-hommissa tai lehdistölle jutellen. Käytännössä nämä kaksi viimeksi mainittua toimii siten, että pelaaja merkkaan ne kalenteriinsa ja kunkin tapahtuman kohdalla näytetään yksinkertainen välianimaatio pelaajan kuskista paikan päällä. Mitään interaktiivisia hetkiä nämä eivät ole, mutta en näe miksi eivät aivan hyvin olisi voineet olla. Kisoisssa pärjäämisen ohella näistä molemmista sivukeikoista sitten tienataan SX-kolikkoa.

Pelin valikoissa, “add-on” -listauksen takana kaupataan maksullisia vaatepaketteja sekä rahakerrointa tuottavaa buusteripakettia viiden euron hintaisina rahastuksina. Onneksi pelissä kuitenkin tienaa kolikkoja riittävän vauhdikkaasti, eikä touhu mene grindaamiseksi, jossa pelaaja houkuteltaisiin raottamaan lompakkoa. Kaikesta huolimatta pois ne maksupaketit olisi voitu silti jättää.

Haasteissa valitaan joku sarjan kuskeista ja haastetaan tämä joko 1vs1 kisaan harjoittelumaastossa tai vaihtoehtoisesti yritetään päihittää jonkin kuskin asettama huippu aika time attack -muotoisesti. Haasteissa onnistuminen kerryttää XP:tä sekä mainetta.

Yksinpelisisällön ohella pelistä löytyy maksimissaan kahdentoista pelaajan nettipeli, mutta myös varsin kätevä rataeditori. Editorilla on alun pienen opettelun jälkeen varsin helppo luoda omia uusia ratoja, joita voi sitten tallennella ja pelailla yksittäiskisoina. Radat voidaan myös ladata nettiin muiden pelattaviksi, kunhan ne ensin varmennetaan. Tämä tapahtuu käytännössä siten, että radan valmiiksi saattamisen ja tallentamisen jälkeen tekoälypärrä ajaa pelaajan tekemän radan kerran lävitse. Mikäli tekoäly suoriutuu lähtövaloista maaliviivalle, on rata onnistunut tekele ja radan saa ladata nettiin. Netistä näkee sitten suoraan tilastoa kaikista yhteisön tekemistä radoista – kuinka monta kertaa niitä on pelattu ja kuinka monta kertaa (jos yhtään) niistä on tykätty peukuttamalla. Kaikesta huolimatta rataeditori kasvattaa helpolla tavalla pelin ratojen määrää. Netistä löytyikin melko runsaasti muiden tekemiä, varsin kelvollisia ratavirityksiä.

Netissä ihmisiä, kotona robotteja

Näin yleisesti ottaen nettipelaaminen toimii hyvin. Peliseuraa löytyi melko helposti jokaisella kerralla, joskaan suoraan kisaan ei koskaan päässyt. Käynnissä olevaan peliin pääsee liittymään, mutta pitää odottaa, että kisa päättyy ennen kuin pääsee mukaan päristelemään. Pahimmassa tapauksessa kisa on juuri alkanut, eli odotella pitää useita kierroksia, ellei palaa etsintäruutuun.

Kun muita ihmispelaajia vastaan pääsee pelaamaan, on Monster Energy Supercross 2 kuitenkin ehdottomasti parhaimmillaan, koska kukaan ei ole täydellinen ja kaikki mokaavat aina välillä kaatuilemalla tai ajamalla mutkan pitkäksi. Kisat ovat tiukkoja ja jopa jännittäviä – silloin kun peliin saa jonkinlaisen tuntuman. Ennen jokaista kisaa pelaajat saavat myös äänestää millä radalla ajetaan ja otetaanko ajokeliksi vesisade vaiko selkeä sää.

Koska Monster Energy Supercross 2 on veivattu aika pitkälti samalla muotilla kasaan kuin Milestonen aiemmatkin päristelyt (MUD, MXGP-pelit) löytyy siitä myös samat ongelmatkin.

Tekoälyä vastaan ajaminen käy nopeasti puuduttavaksi, oli kyseessä sitten uramoodi tai kausitila. Vaikeustasoilla eroa on lähinnä siihen, kuinka lujaa tekoäly suhailee. Jo mediumilla saa tehdä rutkasti töitä, että pysyy muiden kannassa alun jälkeen – olettaen, että ei tee ajovirheitä eikä kaatuile. Tylsäksi pelaamisen tekee se, että oli vaikeustaso mikä tahansa, tekoäly ei mokaa juuri koskaan, vaan ajaa varman robottimaisesti. Edes ensimmäisen mutkan alkurytäkässä kukaan ei kaadu. Tai jos kaatuu, se on yleensä pelaaja. Pelaajan kaatuneen pärrän päältä muut ajavat surutta, sen kummempia tasapainoon vaikuttamatta. Tekoäly osaa myös silloin tällöin kaataa pelaajan pärrän, kaatumatta kuitenkaan koskaan itse.

Pelaajan tekemän ajovirheen tai kaatumisen jälkeen kärkipaikka taasen vaihtuu nopeasti alempiin sijoihin tai ehkä jopa viimeiselle sijalle, kun kuminauhapojat tulevat ja lentävät ilmahypyissä ohitse maassa kamojaan keräävän pelaajan ohitse. MXGP Pro -pelin tapaan ratoja reunustaa irtonaiset palikat, joiden väärälle puolelle ajaminen aiheuttaa kolmen sekunnin kellon. Jos kello ehtii nollaan, ennen kuin pelaaja korjaa virheensä, pärrä resetoidaan väkisin radalle. Joskus se resetoidaan, vaikka ehtisi takaisin. Jos törmää rataa reunustavaan virkailijaan, resetoidaan pärrä silloinkin. Hölmösti myös täysin irtonaisena möllöttävät reunapalkit lentelevät sinne tänne ja jäävät joskus jopa radalle tukkeeksi. Realismia?

Rasittavinta pelin jakamassa rangaistuksessa on tietysti se, että tekoäly ei koskaan ajaudu ulos radalta, eikä siten tule ikinä resetoiduksi. Pelaaja on täten ainoa, joka kaatuilee, mokailee ja kärsii rangaistukset jos niikseen tulee. Yritä siinä sitten pärjätä tekoälylle – joka kaasuttelee muutenkin easya korkeammilla vaikeustasoilla nopeasti karkuun – ajotuntuman kanssa, joka on ikävimmillään todella kiikkerä ja levoton hallita.

Peli tarjoaa MXGP Pro -pelin tapaan tavalliset ajofysiikat sekä ”edistyneet” ajofysiikat. Edistyneen kanssa ajaminen tarkoittaa pääasiassa sitä, että mutkissa on helpompi kaatua, hyppyjen alastuloissa on helpompi kaatua, minkä lisäksi ajettavuus tuntuu välillä kovin levottomalta ja jotenkin viiveiseltä. Toki sitä mielellään ajaisi realistisemmin, mutta asetus käytännössä pilaa sen vähäisenkin pelifiiliksen yksinpelissä. Normaaliajettavuudella pelissä voi jopa pärjätäkin ja kisoja voittaa – kunhan tekoälyn tasoa ei aseta liian korkealle.

Loppusanat

Sen sijaan, että Milestone keskittyisi samalla kaavalla tuotettujen pärräpelien sekä oikealla rahalla ostettavien (viiden euron hintaisten) vaatepakettien sekä virtuaalirahabuustereiden kauppaamiseen, voisi seuraavaksi olla jo aika kokeilla uskaliaasti uudistaa tekoälyä sekä samalla sitä ajotuntumaakin, jotta se tarjolla oleva pelisisältö olisi oikeasti koukuttavaa ja mielekästä pelattavaa. Audiovisuaalisesti tuorein pärräpeli, Monster Energy Supercross 2, kun olisi pitkälti hyvällä mallillaan, tarjoten siinä sivussa kätevän rataeditorin sekä toimivan nettipelin.