Arvostellut: Mikko Kosonen, 15.lokakuu 2011

Peliarvostelu

Mortal Kombat

Pelin nimi: Mortal Kombat
Alusta: XBOX360
Kehittäjä/Julkaisija:
Pelaajamäärä/Moninpeli:
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun Mortal Kombat kansikuva

Nyt kun Mortal Kombat -peleistä Live arcadea varten tehty Arcade Kollection on saatu käsiteltyä samaan aikaan julkaistussa toisessa arvostelussamme, on aika siirtyä varsinaisen lihan, eli tuoreimman Mortal Kombat -pelin kimppuun, joka julkaistiin kesän korvilla. Ennen kuin peli ilmestyi, monella oli huolta siitä, että peli tulisi floppaamaan samalla tapaa useat muut viimeisimmät yritykset pelisarjassa. Näin ei kuitenkaan käynyt ja uudesta Mortal Kombatista tuli melko tuottoisa peli – ehkä osittain Midwayn jäämistöt ostaneen Warner Bros Gamesin ansiosta. Lukemisen helpottamiseksi kutsun kyseistä peliä tästä eteenpäin tekstissäni nimellä Mortal Kombat 9.

Mortal Kombat 9 on melkolailla MK-sarjan fanin toivepaketti. Sarjan uusin tulokas ei yritä väkisin änkeä tuttuja maisemia ja sen toinen toistaan mielenkiintoisempia hahmoja täysin kolmiulotteiseen peliin tai luoda aivan uudenlaista taistelupelimekaniikkaa, vaan sen sijaan homma pidetään visusti sivulta kuvattuna tappelupelinä, jonka visuaalista antia ryyditää nätti 3D-grafiikka, hienot ja sulavat animaatiot sekä taistelun tuoksinassa vaurioita pintaansa saavat hahmot. Mortal Kombat 9 on siis pitkälti samankaltainen toteutukseltaan kuin esimerkiksi Street Fighter IV tai Dead Or Alive -sarjan pelit.

Sisällöllisesti MK 9:stä löytyy pikapelinä toimivan fight-pelimuodon ja sen alta löytyvien ladder, tag ladder sekä neljän eri test your -pelityypin lisäksi harjoittelu, story mode, challenge tower, sekä kahdesta neljään pelaajalle suunnattu paikallismoninpeli versus, jossa voi ottaa mittaa kaveristaan 1 Vs. 1 tai 2 Vs. 2 -tyyppisesti. Viimeisenä pelillä on tarjota kahdelle pelaajalle tarkoitettu team laddder, jossa kavutaan tutun Mortal Kombat -turnauksen ”tikkaita” kohti huipentumaa, eli Shao Kahnia. Mortal Kombat turnausta voi tottakai yrittää läpäistä aivan itsekseenkin, joko klassikko-ladderina, tai sitten tag team -tyyppisesti, joista viimeksi mainitussa pelaaja saa valita itselleen kaksi hahmoa ja turnauksen aikana pelaaja myös saa vastaansa kaksi vastustajaa per ottelu.

Maailmanlaajuista moninpelaamista varten tarjolla on Xbox Live -peli. Moninpelin testaaminen jäi Game Realityn osalta melko vähäiseksi, sillä peli on jälleen kerran yksi niitä tapauksia, jotka vaativat toimiakseen uuden ”hienon” keksinnön, online passin. Arvostelukappaleemme mukana tätä peliin naputeltavaa onlinekoodia ei kuitenkaan tullut. Mikäli pelaaja hankkii pelin käytettynä on edessä sama kohtalo: onlinekoodia ei välttämättä enää pelin kotelosta löydy edellisen omistajan käytettyä sen, joten tällöin on maksettava 800:n MS-pisteen (noin 10€) hintainen kertamaksu kyseisestä passista mikäli haluaa pelata peliä Livessä. Tarjolla on myös kahden päivän ilmainen kokeilusessio, jonka avulla voi hieman päätellä pitääkö moninpelistä vai ei. Online pass -systeemi kuitenkin – tässäkin pelissä – on omasta mielestäni, jotain sellaista mitä ei pitäisi missään nimessä pelien pariin ujuttaa. Kokeilimme pelin ilmaista kahden päivän kokeilua ja Livessä tuntuu löytyvän edelleenkin hyvin pelaajia. Tarjolla on niin ranked kuin player match vaihtoehdotkin ja itse peli toimii erittäin jouhevasti vailla viivettä.

Pelin extras-valikon alta löytyykin sitten krypta sekä Nekropolis. Kryptassa voi tuhota tienaamillaan MK-Koinseilla hautoja ja laukaista kidutuslaitteita, joilla on yksi yhteinen tarkoitus: avata käyttöön lukittua lisämateriaalia, jota on todella paljon. Koinseilla saa avattua muun muassa konseptikuvia tai musiikkiraitoja, mutta myös paljon MK-faneille tärkeämpänä seikkana uusia fatalityja sekä vaihtoehtoisia asusteitakin. Kun asusteet on avattu kryptassa, niitä voi selata kunkin hahmon kohdalla hahmovalintaruudussa, kun taas uudet fatalityt löytyvät kontrollilistasta. Lisäksi myös pelin markkinapaikalla on tarjolla muutamia asuvaihtoehtoja. Tähän toimenpiteeseen ei online passia onneksi vaadita ja ne saa ladata ilmaiseksi. Nekropoliksessa voi tarkastella pelin konseptikuvia sekä kaikki pelin hahmoja ja lukea näistä esimerkiksi niiden lyhyen taustatarinan. Pelaamalla lähes mitä tahnsa pelin pelimuodoista ja pärjäämällä niissä, tienaa itselleen lisää koinseja, eli valuttaa, jolla ostaa auki ekstrasälää. Koinsit toimivatkin mukavana porkkanana mikäli tili on päässyt tyhjenemään ja esimerkiksi madaltaa kynnystä kokeilla läpäistä jälleen kerran pelin ladder-pelimuotoa, kun jokaisesta voitetusta ottelusta maksetaan koinseja.

Story mode on periaatteessa yksinpelin sydän. Siinä pelaaja pääsee kokeilemaan lähes kaikkia pelin hyvishahmoja, samalla kun pääsee seuraamaan taisteluiden välillä pientä juonentynkää. Lyhykäisyydessään Netherrealmin paha Keisari, Shao Kahn haluaa valloittaa Earthrealmin, josta hyvikset ovat kotoisin. Hyvikset, kuten Johnny Cage, Sonya, Jax, Nightwolf ja muut kumppanit eivät tätä kuitenkaan noin vain sulata, vaan Shao Kahnin kätyreitä vastaan käydään suuri Mortal Kombat turnaus ja vähän taistelua sen ulkopuolellakin: välillä nyrkit vastakkain ovat keskenään myös hyviksetkin, kun tunteet kuumenevat tarpeeksi – etenkin naistenmies Johnny Cage saa pelin aikana useamman kerran turpiinsa.

Tarinamoodi pitää kaiken kaikkiaan sisällään 16 lukua, joiden kaikkien aikana tapellaan neljästä viiteen matsia. Jokainen luku on omistettu yhdelle hahmolle, joten esimerkiksi luku kolme pelataan kokonaisuudessaan Scorpionilla, luku kuusi Smokella, luku kahdeksan Sub-Zerolla, luku 15 Nightwolfilla ja yksinpelin viimeinen luku Raidenilla jossa lopuksi kohdataan paha Keisari Shao Kahn. Mortal Kombatin klassisesta ladder-pelimuodosta poiketen story modessa eteneminen tallentuu automaattisesti, joten pelaamista voi myöhemmin jatkaa siitä mihin jäikin. Yleensä tappelupelien tarinamoodit ovat olleet todella yhdentekeviä ja suoraansanottuna kamalan tylsiä pelata, mutta Mortal Kombat 9:n tarina koukutti jostain syystä melkoisen hyvin ja voisin jopa sanoa, että pelin tarinamoodi on paras näkemäni yksinpeliversio tappelupelien tarjoamista tarinamoodeista. Kaipa osittain siksi, että erilaisia hahmoja on niin paljon ja ne ovat liikkeiltäänkin niin erilaisia.

Pelin kontrollit toimivat kauttaaltaan todella hyvin ja muistuttavat paljolti vanhojen klasskikko Mortal Kombatien ohjattavuutta. Erikoisliikkeet ja fatalityt ovat kutakuinkin samalla tavalla toteutettuja kuin vanhoissakin sarjan peleissä, mitä nyt nappuloita on ohjaimiin tullut hieman lisää vuosien saatossa ja siksi jotkin erikoisliikkeet saattavat olla vielä monimutkaisempia. Aina yhtä hienojen ja kullekin hahmolle ainutlaatuisten lopetusliikkeiden, eli fatalityjen ohella tarjolla on myös erikoisliike nimeltä X-ray attack. Liike nimensä mukaisesti pistää hahmon tekemään toiselle erittäin kipeännäköisiä iskuja toinen toisensa jälkeen, jotka näytetään lähikuvana ja läpivalaisumuodossa. Erikoisliikkeen suorittaessa lyhyen taisteluanimaation pelaaja näkee kuinka vastustajansa kylkiluut murtuvat, kallo halkeaa, luut katkeavat terävien veitsien voimasta tai tärkeimpiä elimiä lävistetään.

Kyseinen erikoisliike on groteskilla tavalla todella näyttävä, mutta myös todella tehokaskin. Sen käytttäminen kuitenkin edellyttää, että on ensin saanut potkimalla ja hakkaamalla X-Ray mittarin täyteen energiaa, jonka jälkeen se taas tyhjenee kun liikettä kerran käytetään. Hahmojen ohjaus sekä liikkeiden toteuttaminen toimii todella hyvin – kunhan ensin vain opettelee mieleensä joitain liikekomboja. Yksinkertaisimmat kombot ovat muotoa vasen+Y tai oikea+X, mutta kun aletaan miettimään pelin superliikkeitä, ovatkin näppäinyhdistelmät sitten jo luokkaa oikea,vasen,B+RT. Ainakin opeteltavaa ja harjoiteltavaa riittää ja liikkeitä, kuten fatalityjakin voi halutessaan hioa pelin harjoittelumoodissa. Hienoa Mortal Kombat 9:ssä on se, että peli toimii aivan yhtä hyvin niin ristiohjaimella kuin tattiohjauksellakin. Itse huomasin monesti taistelun tuoksinassa vaihtavani saumattomasti tatista ristiohjaimeen tai toisinpäin, eikä peli millään tapaa keskeytynyt tai ohjaustuntuma muuttunut kesken kaiken.

Yksinpelailijalle on tarjolla kaiken jo mainitun ohella myös pelimuoto nimeltä challenge tower. Hieman klassisen ladder-pelimuodon tapaan, myös challenge towerissa kivutaan tornin juurelta kohti sen huippua. Matkan varrella tulee läpäistä erilaisia haasteita, joista kaikista maksetan koinseja. Eteneminen tallentuu ja seuraavaa suorittamatonta haastetta pääsee samantien seuraavalla kerralla yrittämään. Haasteiden joukkoon sisältyy perinteisten ”voita vastustajasi” lisäksi muun muassa esimerkiksi ottelun päättämistä fatalitylla, tiettyjen liikekombojen käyttämistä ennen kuin aika loppuu, tai sitten blokkaamisen harjoittelua.

Tekoälyltään Mortal Kombat 9 tarjoaa hyvän vastuksen ja vaikeusvaihtoehdot. Vaikeustasoja on viisi beginneristä expertiin ja siinä missä kaksi ensimmäistä ovat todella helppoja, tarjoaa medium jo aika lailla sopivan vastustajan sellaisille, jotka eivät välttämättä kaikkia tehokkaimpia erikoisliikkeitä osaa, kun taas hard ja expert jo vaativat lähes täydellistä tuntemusta siitä tappelijasta, jolla pelailee. Myös story modessa on tarjolla vaikeustasot, joka oletuksena on asetettu mediumille. Sitä voi kuitenkin vaihtaa pelin valikoista, vaikka tarina olisikin vielä kesken. Kaiken kaikkiaan tekoäly osaa antaa hienon vastustajan, kunhan löytää se itselleen sopivimman vaikeustason.

Klassisten – tarkemmin sanottuna kahden ensimmäisen — Mortal Kombat -pelien tapaan MK 9 ei ole aivan niin anteeksiantamatonta sorttia ja pelissä pärjää melko hyvin ainakin medium-tasolla, vaikka välillä – etenkin kaksi vastaan yksi tappeluissa story modessa saa välillä yrittää useammankin kerran. Medium-tasolla pelatessani löysin pelistä myös yhden sellaisen heikkouden tekoälyssä, jonka avulla periaatteessa voi yhtä ja samaa iskua käyttämällä edetä monta ottelua putkeen joutumatta itse kanveesiin kertaakaan.Kun ottelu alkaa, menemällä kyykkyyn ja iskemällä alakoukun vastustajaan, silloin kun tämä tulee lähelle tai hypppää ilmassa kohti aiheuttaa sen, ettei vastustaja jostain syystä osaa blokata pelaajan iskua ja jatkuvasta turpaansaannista huolimatta vastustaja tulee yhä uudelleen ja uudelleen samalla taktiikalla kimppuun noteeraamatta pelaajan käyttävän jatkuvasti samaa liikettä. Jos kuitenkin taistelee reilusti, tai vaikkapa mediumia ylemmillä vaikeustasoilla ei kyseinen porsaanreikä nouse kovinkaan suureksi tekijäksi. Jotkin ottelut ovat kuitenkin mediumilla vaikeampia kuin luulisi ja kovasti alakynnessä ollessa nousee helposti houkutus käyttää tätä heikkoutta hyväkseen.

Kokonaisuutena Mortal Kombat 9 on jonkinasteisen pettymyksen tarjonneen Mortal Kombat Vs. DC Universe -pelin jälkeen paluu oikealle tielle ja sarjan juurille. Itse asiassa Mortal Kombat 9 on yksi parhaita tappelupelejä, joita koskaan olen pelannut ja kaiken lisäksi se huokuu klassista MK-tunnelmaa sekä pitää sisällään mukavankokoisen hahmokatraan. Tätä kirjoittaessa pelille on julkaistu myös muutamia uusia hahmoja maksullisten ladattavien lisäpakettien muodossa. Tarjolla on muun muassa uusia taistelijoita kuten Scarlet ja Rain, sekä Nightmare On Elm Street -elokuvista tuttu pahis Freddy Krueger (Warner Brosin pelistudio kun kerran on).

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • - Tarinamoodi on jopa pelattava
  • - Kaksinpeli
  • - Paljon hahmoja ja liikekomboja per hahmo
  • - Riittävästi pelattavaa ja saavutettavaa
  • - Toimivat kontrollit niin tatilla kuin ristiohjaimellakin
  • - Verisen hieno grafiikka erikoisefekteineen ja sulavine hahmoanimointeineen

Huonoa

  • - Tekoälyn jallittaminen onnistuu ainakin medium-tasolla
  • - Online pass ei ole kenenkään eduksi