Mortal Kombat on legendaarinen pelisarja, joka pelihallien kautta vuonna 1992 nousi suuren yleisön tietoisuuteen ja suureen suosioon myös kotikonsoleilla, sekä PC:llä. Tämän jälkeen seurasi kakkonen ja kolmonen, sekä pelisarjaa teknologisesti eteenpäin vienyt, kolmiulotteinen Mortal Kombat 4, joka oli vieläpä ihan kelpo pelinäkin. Vaikka tähän perään mahtuu muutamia ei niin hyviä MK-pelejä, Shaolin Monks sekä MK: Mythologies, on sarja silti porskuttanut nämä kaikki vuodet. Viimeisimmät osat, Deception sekä Armagedddon ovat nekin olleet varsin onnistuneita tuotoksia ja iki-ihanan internetin mukaan Mortal Kombat 8 on myös tekeillä.. Ilmeisesti Mortal Kombat: Armageddon ei ollut virallinen kahdeksas osa.
Fanien odotellessa sarjan kahdeksatta osaa Mortal Kombat-pelejä luova Midway, sekä lukuisista sarjakuvista vastuussa oleva DC Comics ovat lyöneet hynttyyt yhteen. Yhteistyön hedelmistä syntyi Mortal Kombat Vs. DC Universe. Näitä tällaisia tapauksia on nähty aiemminkin; joista tuoreimpana ehkä muistetaan Capcom Vs. Marvel. Kuten jo nimikin kertoo, asettaa Mortal Kombat Vs. DC Universe kahta eri sorttia olevat hahmot toisiaan vastaan. Peli pitääkin sisällään tuttuja hahmoja Mortal Kombat -peleistä, kuin DC:n sarjakuvasankareitakin. Kaiken kaikkiaan erilaisia hahmoja pelistä löytyy 20 kappaletta, kymmenen kummastakin maailmasta. Poppoon joukkoon kuuluvat DC:n puolelta muun muassa Batman, Teräsmies, Kissanainen, Vihreä Lyhty, Lex Luthor, Flash Gordon, Jokeri, Ihmenainen ja niin edelleen.
Mortal Kombatin puolelta peliin on eksynyt muun muassa Sub Zero, Scorpion, Jax, Sonya ja Baraka. Heti ensimmäiseksi, joka itsellä ainakin tuli mieleen, oli se, että pelissä on aivan liian vähän hahmoja. Eli, 20 erilaista pelattavaa hahmoa, mutta mietitäänpä hetki ketkä peliä tulevat todennäköisimmin pelaamaan: Mortal Kombatin ystävät, sekä ehkä DC:n sarjakuvia lukevat fanit. Entä jos on DC-fani, mutta inhoaa Mortal Kombatia, tai toisinpäin? Vain 10 pelattavaa hahmoa kummallekin kohderyhmälle? Eikö DC:n hahmoja olisi voinut olla enemmänkin? Mortal Kombat-kastistakin puuttuu paljon taistelijoita. Eikä kaksi avattavaa muuta hahmoa ole paikkaamaan hahmojen yleisesti vähäistä määrää.
Peli pitää sisällään kolme yksinpelimuotoa, sekä harjoittelumoodin. Lisäksi tarjolla on samalla konsolilla sekä Liven kautta luonnistuva moninpeli. Yksinpelaajalle tarjolla olevat pelimuodot ovat story, kombo challenge, sekä arcade -pelimuodot. Story, on nimensäkin mukaisesti “juonella” varustettu pelimuoto. Storyssa pelaaja valitsee ensi alkuun pelaako Mortal Kombatin hahmoilla, vaiko DC:n. Valinnan ulkopuolelle jääneet hahmot kohdataan kuitekin vihollisten muodossa pelin aikana, kun taas pelin aikana pelaaja pääsee pelaamaan kaikilla valitun osapuolen hahmoilla. Absurdi idea tuoda saman katon alle DC:n pitkäikäiset sarjakuvasankarit, sekä 90-luvulla keksityt Mortal Kombat-taistelijat on vaatinut hieman mielikuvitusta pelin luojilta.. Etenkin kun pelissä on mukana Teräsmies, se olevinaan voittamaton, kaikki luodit itsestään kimmottava superjannu, joka ei säiky mitään.. Paitsi kryptoniittia.
Peli alkaa siitä, kun Teräsmies kurittaa pahista nimeltä Dark Side ja estää tätä pakenemasta portaalin kautta kotiinsa. Tässä vaiheessa avaruus ja aika kuitenkin häiriöityvät, kun Dark Side jää portaalin väliin jumiin ja jollain ihmeen kaupalla Mortal Kombat-maailma alkaa yhdistyä DC:n maailmaan, näin tuttavallisemmin sanottuna esimerkiksi Metropolikseen, sekä Gothamiin. Tämä selkkaus synnyttää myös eräänlaisen taisteluraivon, joka pakonomaisesti laittaa jokaisen hahmon -oli se sitten kumpaa osapuolta tahansa- raivon partaalle ja yltiöhalukkaaksi taistelemaan. Koska Mortal Kombatin hahmot tupsahtelevat tuon tuosta DC:n maailmaan ja toisinpäin, alkaa taisteluraivolle siten löytymään kunnollisia kohteitakin. Sen lisäksi, että DC:n hahmot haluavat tapella MK-hahmoja vastaan, taistelevat molemmat osapuolet tarina aikana myös keskenään ja.. Eiköhän asia ole aika lailla selkeä.
Loppujen lopuksi kaikki on vain yhtä isoa tekosyytä asettaa kaikki tappelemaan jokaista toista vastaan, oli kyseessä sitten Batman ja Teräsmies tai Sub Zero ja Jax. Hattua täytyy nostaa siitä, että tappelupeliksi, joka naittaa kaksi täysin eri asiaa keskenään, on Mortal Kombat Vs. DC Universen juoni jossain määrin melko onnistunut, etten sanoisi jopa sarjakuvamaisen hullunkurinen. Pelin tarinamoodista sinänsä oudon tekee se, että toisin kuin tappelupeleissä yleensä, pelaaja ei saa avattua mätkinnän monia uusia hahmoja joilla pelata, koska lähes kaikki on jo valmiiksi käytössä. Jos tarinamoodin läpäisee MK- ja DC-hahmoilla, saa palkkioksi yhteensä vain siis kaksi uutta pelattavaa hahmoa. Hurraa. Ehkä hahmoja ilmestyy jossain vaiheessa lisää ladattavan rahastuksen.. Tarkoitan, sisällön muodossa.
Vaikka pelin tarinamoodia viedään hienosti eteenpäin ihan näyttävien välianimaatioiden (eli näyttävän hahmoanimaation) avulla on itse tarinan pelaaminen jokseenkin puuduttavaa touhua. Totta kai, kyseessä on peruskaavan tappelupeli, eikä pelin tarina eroa juuri muista tappelupeleistä, eivätkä tappelupelit koskaan ole olleet omiaan viehättämään tarinankerronnallaan tai monipuolisuudellaan, mutta Mortal Kombat Vs. DC Universen ongelmana on myös toinen seikka. Nimittäin sen haastavuus. Taistelut pelissä ovat yleensä kahta sorttia; joko vastus on aivan liian helppo ja jopa saman liikkeen toistaminen koko erän lävitse toimii ja uppoaa. Toinen vaihtoehto on se, joka tekee vastuksesta todella vaikean ja pelatessa tuntuu ettei yksikään isku uppoaisi. Pelaaja häviää suvereenisti joko molemmat erät, tai sitten voitettuaan ensin yhden, vaikka yrittäisi kuinka monipuolisia komboja ja liikesarjoja.
Siitä huolimatta, että osa sattumanvaraisista otteluista tuntuu paljon vaikeammilta, ei missään vaiheessa tule kuitenkaan törmättyä ylivaikeaan vastukseen, sillä ensimmäisen ottelutappion jälkeen tekoälyvastus muuttuu uudelleenyrityksen myötä jostain kumman syystä paljon helpommaksi. Iskut uppoavat ja joissain tapauksissa jopa saman iskun lateleminen kerta toisensa uppoaa jälleen kuin veitsi voihin. Tietäen tämän, ei pelissä ole mitään jakoa eikä monimutkaisempien liikekombojen yrittäminen ja toteuttaminen ole edes tarpeellista. Ylivaikean vastuksen tullessa vastaan, voi vain todeta heikkoutensa ja sen jälkeen, uusintaottelussa tai viimeistään kolmannella yrityksellä voikin sitten pistä vastuksen mennen tullen ja jatkaa pelin tarinaa taas eteenpäin.
Tarinamoodi ei siis ole loppujen lopuksi järin haastava ainakaan normalivaikeustasolla, eikä toisaalta ole muutkaan yksinpelimuodot. Jo ensimmäisistä MK-peleistä tuttu arcade-pelimuoto, jossa tarkoitus on vuoronperään taistella jokaista pelin hahmoa (jopa itseään) vastaan, löytyy myös Mortal Kombat Vs. DC Unviverse -pelistäkin. Kuten moni varmasti muistaa oli arcade-pelimuoto varsin haastava varhaisissa MK-peleissä. Tässä uusimmassa pelissä taisteleminen on kuitenkin yhtä helppoa/vaikeaa kuin tarinamoodissakin. Jotkin hahmot ottavat yksinkertaisesti liian helposti kuonoonsa, kun taas joitain vastaan joutuu yrittämään sen muutaman kerran. Parhaiten pärjää kun löytää sen juuri oikean hahmon juuri oikeaa vastaan.
Rasittavaa arcade-moodissa on se, että joka kerta kun pelaaja häviää taistelun ja joka kerta kun valitsee ottelun uudelleenyrityksen ja ehkä jopa uuden hahmon nykyisen tilalle, seuraa kaksi lataustaukoa. Yksi, että pääsee hahmonvalintaruutuun ja toinen hahmon valitsemisen jälkeen peliin palatessa. Pari kertaa tämä menettelee, mutta jos jonkun hahmon kanssa tulee taistelua kokeiltua monta kertaa peräkkäin, ryhtyy tämä pikkuseikka ottamaan pahasti aivoon. Tehoa kuitenkin Xboxissakin riittää, joten eikö edes sen ensimmäisen lataustauon olisi voinut jättää pois? Tai eikö pelaajalla olisi voinut häviämisen jälkeen olla mahdollisuutta kokeilla suoraan samalla hahmolla uudestaan sen sijaan, että sama hahmo pitää erikseen valita uudelleen valikon kautta?
Kombat Challenge on yksinpelaajan tylsin pelimuoto ja siinä on tarkoitus yksinkertaisesti suorittaa valitsemallaan hahmolla erilaisia ruudulle ilmestyviä liikekomboja peräjälkeen. Kuten tappelupelien kohdalla lähestulkoon aina on asianlaita, on Mortal Kombat Vs. DC Universe kuitenkin parasta hupia, kun vastassa on toinen ihmispelaaja. Mikään ei voita tietystikään kaverin naaman näkemistä vierestä, kun pieksee tämän hahmoa kunnolla turpiin Mikäli fyysinen pelikaveri kuitenkin uupuu viereltä, on myös Livessä tarjolla seuraa ihan riittämiin, itse otteluidenkin sujuessa sujuvasti ilman sen kummempia viiveitä tai muuta häiriötä.
Kontrolleiltaan peli on pääpiirteittän varsin tuttua huttua tappelupelien ystäville. Erilaisia liikkeitä on tarjolla paljon ja jokaisella hahmolla on niiden peruslyöntien ja potkujen lisäksi omat erikoisliikkeensä. Esimerkiksi Batman osaa heittää lepakkobumerangia, Jokeri pudottaa pommin vihollisen jalkoihin ja Deathstrokella on mahdollisuus heilutella miekkaansa. Kunkin hahmon liikelista selviää painamalla pelin aikana ohjaimen start-nappulaa ja katsomalla vaihtoehtoa “move list”. Tai sitten liikkeitä voi yrittää opetella pelatessa pelejä, tai vaikkapa sitten mennä ihan pelin harjoittelumoodiin tätä asiaa varten, jossa halutessaan voi piestä tekoälyä täysin ilman vastarintaa. Jokseenkin oudosti pelin kontrollit tuntuvat toimivan paljon sulavammin ristiohjaimella ja esimerkiksi hyppääminen onnistuu ainoastaan ristiohjaimella.
Mortal Kombat -pelien perinteitä ylläpitäen, on tarjolla jälleen uusia fatality -liikkeitä, jotka toimivat kimurantteina lopetusliikkeinä otteluissa siinä vaiheessa, kun peli tokaisee “finish him!” Tämän sarjan fanit tietävätkin, mutta muille jotka eivät tiedä tämä kerrottakoon. Lopetusliikkeiden hienous piilee siinä, että ne täytyy itse etsiä (ellei sitten vilkaise jotain vinkkisivua) ja kaikkien toteuttaminen ei olekaan sieltä yksinkertaisimmasta päästä. Kaikilla Mortal Kombatin hahmoilla on muutama erilainen fatality, kuten myös DC-pahiksillakin. Sen sijaan, että DC-hyviksillä olisi fatality-liikkeitä, ovat he varustautuneet heroic brutalities-liikkein, jotka ovat kuin uusimpien Mortal Kombat -pelien brutalitiesit, paitsi että tässä ei kukaan kuole. Tämä siksi, että eiväthän kyseiset sankarit koskaan tapa ketään oikeasti. Esimerkiksi Batmanilla on eräs lopetusliike, joka kutsuu joukon lepakoita uhrinsa kimppuun, kun taas Scorpion voi polttaa uhrinsa hengiltä ja Sub Zero jäädyttää ja murskata vihollisensa jääkuutioiksi ja sitä rataa.
Perus- ja erikoisliikkeiden ohella pelissä on myös kaksi muuta tapaa piestä vihollista turpiin. Toinen on töniä tämä seinän lävitse, jolloin peli laukaisee lyhyen seinien läpijuoksukohtauksen vihollisen kanssa, jonka aikana tätä voi mätttää turpiin rämpyttämällä ohjaimen värinappuloita. Toinen versio tästä on vihollisen työntäminen alas kielekkeeltä, jolloin taisteleva parivaljakko voi mättää toisiaan turpaan ilmassa toisen ollessa alla ja toisen päällä. Oikea-aikainen RB-nappulan painallus ilmataistelun aikana päällimmäisenä ollessaan laukaisee kulloinkin kyseessä olevan hahmon erikoisliikkeen ja tämä temppu voi parhaimmillaan johtaa myös alla olevan nujertamiseen ja erävoittoon.
Visuaalisesti, sekä ääniltään Mortal Kombat Vs. DC Universe on hienosti onnistunut. Siinä missä MK-hahmot muistuttavat itseään kuten sarjan aiemmissakin 3D-väännöksissä, ovat myös DC:n sarjakuvasankarit hienosti illustroituja. Etenkin Batman, Jokeri, sekä Teräsmies ovat esikuviensa näköisiä. Eri hahmojen liikeanimaatiot ovat yleisen ulkoasun ohella se toinen tekijä, joka tekee hahmoista omannäköisiänsä. Kaikilla tuntuu olevan ainakin hieman erilainen liikeanimointi pohjalla, eikä esimerkiksi hieman hintelä Jokeri ja lihaksikkaampi Captain Marvel liiku tai jaa iskuja samalla tavalla.
Pelin eri taisteluareenat ovat niin ikään onnistuneen näköisiä ja taistelumaisemia on napattu niin DC-hahmojen, kuin Mortal Kombatinkin maailmasta. On lepakkoluolaa, Metropoliksen katutasoa ja hieman Mortal Kombat maisemaa luolineen, tulisoihtuineen ja pääkalloineen. Yksi pelin mielenkiintoisimmista taistelupaikoista ainakin visuaalisesti on puoliksi DC:n sarjakuvamaailmaa sekä puoliksi Mortal Kombatin maisemaa sisällään pitävä areena. Ääninäyttely pelin välianimatioissa on ammattitasoa ja erityismaininnan omasta mielestäni ansaitsee suurin osa DC:n hahmoista -ja nyt tuntuu kuin toistaisin itseäni- mutta etenkin etunenässä hahmot Jokeri, Batman ja Teräsmies ovat osaltaan onnistuneita, jotka todella erottuvat muiden joukosta puhaltavat eloa näihin polygonitaistelijoihin.
Kokonaisuutena Mortal Kombat Vs. DC Universe on ihan kelpo mättöä siinä missä mikä tahansa muukin 1 Vs. 1 mätkintäpeli. Peli ei vain liiemmin tarjoile tarpeeksi ajanvietettä sarjakuvien ystäville, eikä toisaalta välttämättä innoita hartaimpia Mortal Kombatin ystäviäkään pelaamaan peliä, joka ei ole täysverinen Mortal Kombat.
