MotoGP 22 arvostelussa

Kahdeksan vuoden ja neljän MotoGP-pelin kokemuksella on tunnustettava, että lienen virtuaalisena ratamoottoripyöräilijänä jotakuinkin menetetty tapaus. Suosin ajoapuja, pidän tekoälyhaastajat hitaina, ja siitäkin huolimatta kisani tuppaavat olemaan yhtä yrityksen, erehdyksen ja uudelleenkelauksen juhlaa. Kun päälle nakkaa verrattain vaatimattoman kiinnostukseni itse lajia kohtaan, voi kysyä ihan hyvillä syin, olenko lainkaan oikea tyyppi tarttumaan tänäkin vuonna Milestonen vuotuiseen ratamoottoripyöräilysimulaattoriin. Vastaan epäröimättä “kyllä”, sillä aloittelijatasolle taipuva tekoäly ja aggressiivisemmin markkinoitu tutoriaali ovat niitä harvoja konkreettisia asioita, joilla MotoGP 22 erottuu edellisvuoden painoksesta.

Jos pitää hypätä hetkeksi lajin vannoutuneen harrastajan haalareihin ja arvioida, mitä uutta MotoGP 2022 iskee pöytään, lyö mieleni ainakin hetken aikaa tyhjää. Valikoista aukeaa nimittäin jokseenkin tuttu kattaus pelimoodeja uramoodista verkkomoninpeliin ja yksittäiskisoihin. Selkein uutuus on jaetun ruudun moninpeli, jota on odotettu hartaasti jo vuosi jos toinenkin. Tämän kauden historiamoodina toimii “NINE Season 2009” – minimalistinen tehtävätila, jonka kautta voi kerrata kauden 2009 MotoGP-kauden huippuhetkiä. Ideana on suorittaa kauden ikonisimpia skenaarioita eri kuskien näkövinkkeleistä. Televisiolähetyksistä saksitut välivideot ja tehtävänannot luovat tunnelmaa, mutta pelillisesti moodi ei ero merkittävästi ihan tavallisesta kisailusta: tavoitteet kulminoituvat käytännössä hyvään ajoon ja riittävän kaulan ottamiseen muutaman kierroksen matkalla. Tervetullutta lisäsisältöä niille, jotka saavat erityisiä säväreitä lajihistoriikista, mutta jokseenkin laihaa lientä meille muille.

Uramoodi ei eroa käytännössä lainkaan viimevuotisesta vastineesta. Pelaaja hyppää jaetun ykköskuskin ja tallipäällikön saappaisiin rakentaen uraansa tuntemattomuudesta lajilegendaksi kisaviikonloppu kerrallaan. Ammattilaisen portaat lähtevät Moto 3 -luokasta, mutta pelin voi aloittaa halutessaan myös kakkosesta tai vaikka MotoGP:stä, mikäli ei jaksa todistella paremmuuttaan pienempien pyörien parissa. Tallia rakennellaan palkkaamalla manageria, pääinsinööriä sekä data-analyytikkoa ja menopeli paranee siirtelemällä insinööritiimin jäseniä erilaisten hiljalleen rakentuvien parannusosien pariin. Henkilöstöhallinnan käyttöliittymä on tänäkin vuonna harmillisen sekava, ja pelaajan on aivan liian helppo tulla vahingossa siirtäneeksi työn touhussa paiskivia insinöörejä projektista toiseen. Kyse on käytännössä viimevuotisen ongelman suorasta toisinnosta, joka ratkeaa helpoiten jättämällä työvoiman optimaalinen käyttö pelin itsensä ratkottavaksi. Sormi hakeutuu automaationapille ja suusta pääsee pieni haukotus; eikö komponenttien kehityksestä saisi todella yhtään kiinnostavampaa?

Mielikuvituksen olisi sallinut lentää myös kisakalenterissa, jonka sisältö koostuu käytännössä pelkistä kisaviikonlopuista. Ranskalaisen Kylotonnin viime vuoden mainio WRC 10 osoitti, miten paljon muutama hassu mielikuvituskisa ja sponsoritapahtuma puhaltavat eloa sinänsä realistiseen simulaattoriin, mutta ehkä ajatus kaipaa Milestonella vielä kypsyttelyä. Kisaviikonlopuissa pelillistämiselle annettiin sen sijaan periksi jo viime vuonna ja hyvin tuloksin. Harjoitussessioissa keskitytään paitsi radan opetteluun, myös kisakohtaisiin tavoitteisiin: ylitä ennalta asetettu nopeus, aja nopein segmentti, pysy 70-prosenttisesti hyvillä ajolinjoilla ja niin edelleen. Tavoitteiden saavuttamisesta jaellaan insinööripisteitä, jotka nopeuttavat pyöräkomponenttinen kehitystä kisojen välillä.

Asfaltilla MotoGP 22 tuntuu suurin piirtein samalta peliltä kuin vuosi sitten. Ajomalli on äärimmäisen realistinen, amatöörin näkökulmasta jopa rankaiseva. Tehomopon hallinta kysyy ihan eri tavalla ennakointia kuin esimerkiksi autolla ajaminen; jos löytää itsensä keskeltä mutkaa väärässä kulmassa ja väärällä vauhdilla, ei tilannetta voi useinkaan korjata kuin kelaamalla aikaa taaksepäin. Peli tarjoaa onneksi kattavan tutoriaalin sekä rutkasti ajoapuja aina ajolinjoista automattijarrutuksiin, joita se osaa tarvittaessa myöskin tuputtaa. Sopivilla säädöillä jopa kaltaiseni ikitunari pääsi nauttimaan tiukasta kisasta sekä ajoittaisesta palkintojakkarasta, joskin tekoälyn kanssa homma tahtoo lipsua vahingossa joko liian helppoon tai liian vaikeaan. En ole ihan varma, olenko tänäkään vuonna pätevä kommentoimaan ajomallin tarkimpia nyansseja, mutta männävuosien parannukset kuten jarrulämpötilojen mallinnus, rengaskulutus ja pidennetty rangaistuskierros vaikuttaisivat olevan yhä läsnä. Kenkää on saanut ainoastaan viime vuoden kokeellinen pyörän nosto, jossa kolaroinut pelaaja joutui palaamaan jalkaisin kaatuneen menopelinsä luo.

MotoGP 22:n moninpelitarjonta on tänäkin vuonna harmillisen niukkaa. Kuratoidut kisat ja taitotasoon pohjaava matchmaking loistavat yhä poissaolollaan, enkä usko, että niitä tullaan näkemäänkään, mikäli sarja perustuu tulevaisuudessakin keskenään yhteensopimattomiin vuosijulkaisuihin. Tarjolla on lähinnä julkisia ja yksityisiä pelejä, sekä puolityhjiä pelihuoneita, joiden tasoa voi etukäteen lähinnä arvailla. Crossplay-tuki ja jaetun ruudun moninpeli ovat toki tervetulleita lisäyksiä, mutta jos olen täysin rehellinen, ei MotoGP:n moninpelitarjonta pääse lähellekään sitä tasoa, johon Gran Turismon kaltaiset moninpelimammutit ovat pelaajakunnan totuttaneet.

Loppujen lopuksi MotoGP 22:sta on hyvin vähän sellaista sanottavaa, jota en olisi sanonut jo viime vuoden MotoGP 21 -arviossani. Siihen tiivistyy myös pelin ja koko pelisarjan suurin ongelma: MotoGP 22 tuntuu enemmän glorifioidulta sisältöpaketilta kuin täysihintaiselta peliltä. Vaikea kuvitella, että pelkkä rosteripäivitys, Mandalikan osakilpailu, NINE Season 2009 sekä parannellut tutoriaalit saisivat asiakkaat ryntäämään pelikaupoille – etenkään kun lähes saman verran sisältöä tuntuu jääneen matkan varrelle. Kehityksen pysähtyneisyys sekä moninpelisisällön niukkuus herättävät kysymyksen, pitäisikö vuotuinen julkaisusykli korvata vuodesta toiseen päivittyvällä runkopelillä ja “Game As A Service” -tyyppisellä liiketoimintamallilla. Uusi konsolisukupolvi on vasta aluillaan, mutta MotoGP:ltä loppuu tällä tahdilla bensa.