Motorstormille on varattu erityinen paikka sydämessäni. Se sai minut aikoinaan kaatamaan koko kottikärryllisen euroja PlayStation 3:n hankintaan ja toimi hyvän tovin ainoana omistamanani PS3-pelinä. Sarjan kolmas osa, Motorstorm – Apocalypse hylkää aiempien pelien extremeurheilumaisen otteen ja ammentaa inspiraationsa suoraan Hollywoodin näyttävistä katastrofielokuvista. Tämänkertainen festivaali järjestetään maanjäristysten, hurrikaanien ja jengiläisten repimässä nimettömässä suurkaupungissa, jota teräväsilmäisempi voisi luulla San Franciscoksi. Teema osoittautui Japanin tragedian myötä kiusallisen ajankohtaiseksi, mutta istuu hyvin Motorstormin kaltaisen spektaakkelirallin puitteeksi.
Itse ajaminen on pysynyt suurin piirtein ennallaan. Kyse on vauhdikkaasta rymistelystä, jossa mittaa toisistaan ottavat kirjavat menopelit aina katumotskareista kuorma-autoihin. Kilpakumppanien murjominen on sallittua ja jopa suotavaa, eikä menestys perustu niinkään tarkkoihin ajolinjoihin, kuin silmittömään vauhtiin. Tärkein työkalu heti kaasun jälkeen, on nitrotankki – liki maaginen yleishyödyke, jolla hoituu sekä kiihdyttely, että sivuluisujen oikaisu. Menoveden käyttöä rajoittaa ainoastaan moottorin lämpeneminen, joka äärimmilleen vietynä räjäyttää menopelin tuhannen päreiksi. Tuttuun tyyliin kuumuutta saa hillittyä kaahaamalla lätäköistä, ym. vesiesteistä sekä uutuutena myös pitkistä ilmalennoista.
Pelin henkeen kuuluu, ettei kisoista selvitä naarmuitta. Jo pienet ajovirheet tuppaavat pistämään ajokin lunastuskuntoon, mistä rangaistaan lähinnä uudelleensyntymisen viiveellä. Selvästi pahempi moka on spinnata ympäri, jolloin kulkuneuvon kääntöön tuhrautuu useita kallisarvoisia sekunteja. Motorstormin romurallimaista henkeä tukee myös kuminauhamainen tekoäly, joka pitää kisaajat alusta loppuun tiiviissä ryppäässä. Joustoa on välillä liiankin kanssa: ei ole laisinkaan tavatonta mokailla rutkasti ja havahtua koko letkan kärjestä, tai ajaa likimain täydellinen kisa päästäkseen hädin tuskin viiden parhaan joukkoon. Erityisen ikävästi tuurin osuus korostuu juuri vaikeimmissa kilpailuissa, joissa raja voiton ja täydellisen tappion välillä on kuin veteen piirretty viiva. Lopputulos tuntuu olevan liian usein kiinni enemmän tuurista kuin taidoista. On sanomattakin selvää, ettei tällainen piirre ole kovin viehättävä autopelille.
Miljöönsä puolesta Motorstorm – Apocalypse ottaa pesäeroa edeltäjiinsä. Urbaanista viidakosta löytyy ajoradaksi kelpaavaa pätkää niin pilvenpiirtäjien katoilta, moottoriteiden raunioilta, kuin metrotunneleistakin. Maailmanlopun meininki nyökkää kohti Carmageddonia, kisailijoiden kaasuttaessa läpi polttopulloja viskelevien väkijoukkojen, joskin verenvuodatus on jätetty hieman vähemmälle. Se mikä todella kaappaa huomion, on ympäristön dynaamisuus: maanjäristykset niittävät kokonaisia kerrostaloja, romahduttavat siltoja ja välillä radalle lentää laivaa, junaa ja jopa lentokonetta. Erikoistehosteet ovat paikoin leukaa loksauttavan hienoja ja ne myös tekevät pelaamisesta hieman vaihtelevampaa. Ei tosin pitkäksi aikaa, sillä ennalta skriptatut tapahtumat oppii parilla ajolla ulkoa. Kääntöpuolena, rakennusjäte ja muu romu tuppaa tekemään etenemisreiteistä paikoin epäselviä. Kovassa vauhdissa ei aina ehdi huomata vapaata väylää.
Aiempiin Motorstormeihin verrattuna Apocalypse on selvästi kaoottisempi, aggressiivisempi ja suoraviivaisempi. Ajaminen sortuvassa kaupungissa tuntuu enemmän eloonjäämiskamppailulta kuin kilpailulta, eikä taktisia elementtejä, kuten esimerkiksi pelisarjan tavaramerkkinä tunnettuja eri kulkuneuvoille sopivia reittejä, ole helppo löytää. Pelimuodotkin on karsittu minimiinsä: tavallisten kilpailujen ohella tarjolla on aiemmista osista tuttu Elimination, jossa viimeinen putoaa pelistä aina muutaman sekunnin välein, sekä samasta ideasta johdettu Chase, jossa ainoastaan johtoauton hännyksillä selviää hengissä. Suoraviivaisuus ulottuu myös yksinpelikampanjaan, joka on muuttunut lineaariseksi sarjaksi yksittäiskilpailuja ja sarjakuvamaisia välianimaatiota. Edes kulkuneuvoaan ei festivaalimoodissa pääse valikoimaan. On vähän makuasia pitääkö näin pelkistettyä rakennetta hyvänä asiana, mutta henkilökohtaisesti en kokenut, ettäkö jotain olennaista olisi jäänyt puuttumaan.
Audiovisuaaliselta anniltaan Motorstorm ? Apocalypse on hieman sekalainen keitos. Ratoja muovaavat tuhoefektit ovat paikoin huikean hienoja, mutta joissain aivan perusjutuissa, kuten autojen hajoamisissa ja räjähdystehosteissa palataan kokonaisen konsolisukupolven verran menneisyyteen. Jokaista huikaisevan hienoa hurrikaania ja kerrostalon romahdusta kohden löytyy jokin karkeasti aliasoitu koristelaseri tai sumea tekstuuri, tehden kokonaisuudesta hyvin epätasaisen. Olen kuullut väitettävän, että Apocalypse olisi 3D-töllöjen omistajille se definitiivinen peli, jolla voi ottaa kaiken irti kalliista katselulaitteestaan. Kun katselee ilmaa halkovan irtoromun määrää, on väite helppo uskoa, mutta en luonnollisestikaan voinut asiaa omalta 2D-ruudultani todentaa.
Audiopuolelta mieleen painuu ainoastaan aggressiivinen musiikki. Ääniraidalta on siistitty kaikki valtavirran materiaali ja jäljelle on jäänyt kasa vihaista konemättöä. DJ Shadown miksaamaa teemaraitaa lukuun ottamatta en biiseille juuri lämmennyt, mutta pelin fiilis on sen verran hektinen, ettei niitä voi varsinaisesti epäsopiviksikaan väittää.
Valitettavasti Motorstorm – Apocalypse ei rohkeasta suunnanmuutoksesta ja eeppisistä puitteistaan huolimatta jätä aivan sellaista oloa, että kyseessä olisi pakko-ostos. Uudistuksia on tehty selvästi visuaalisuuden ehdoilla, mikä ei ole huono asia, mutta olisin toivonut vastaavaa panostusta myös pelattavuuteen. Ajamisen kaoottinen luonne ja tiukassa lieassa roikkuva tekoäly tekevät pelaamisesta hetkittäin tuurileikkiä, joka ajaa pelaajan epäreiluimmillaan raivon partaalle. Koska kyse on ennen kaikkea tekoälyn ongelmasta, parantavat ihmispelaajat kokemusta merkittävästi. Vaihtoehtoa on tuettu 16 pelaajan verkkopelillä sekä jopa neljää pelaajaa tukevalla jaetun ruudun moodilla. Pelkäksi yksinpeliksi Apocalypse on lyhyt, eikä sitä voi aivan varauksetta suositella. Kannattaa kuitenkin tsekata demo ihan kaiken varalta.
