Moving Out arvostelussa

Pidätkö muuttamisesta? Laatikoiden kantamisesta ja sohvien ja pöytien saattamisesta läpi kapeiden oviaukkojen? Tykkäät jahdata kanoja ja viskellä niitä muuttorekkaan? Siinä tapauksessa Moving Out on juuri oikea peli Sinulle!

Moving Out on Worms -peleistään tutun Team 17 studion julkaisema ja indiekehittäjä Devm Gamesin luoma pikkupeli kieliposkessa -otteella. Tarkemmin ajateltuna voisi sanoa, että Moving Out on hyvin pitkälti klassissen Overcooked! kokkipelin (niin ikään Team 17 julkaisu) kaltaista sekoilua hieman isommalla ripauksella huumoria. Devm Gamesin tyypit tuntuvat myös tykkävään Paluu Tulevaisuuteen -elokuvista – useamman pienen viittauksen perusteella.

Pelin alussa nähdään pätkä jonkun VHS-häistä, ennen kuin päästään katsomaan Smooth Moves -nimisen muuttofirman työntekijöille suunnattua 80-lukulaista opetusvideota. Katsominen muuttuu pelaamiseksi, kun aletankin kahlaamaan lävitse lyhyttä helpot alkeet opastavaa tutoriaalia. Lopuksi valmistutaan fart-tyypiksi. Lyhenne tulee totta kai Furniture Arrangement Relocation Technicianista – mistä muustakaan.

Moving Out käsittää kolmisenkymmentä kenttää, joissa kaikissa olisi yksi yhteinen pääidea: muuta ruudulla näkyvä X määrä esineitä ja huonekaluja raahaamalla ne asunnosta muuttorekan kyytiin mahdollisimman nopeassa ajassa – kello tikittää. Kussakin tasossa on tarjolla kulta, hopea sekä pronssiaika – viimeksi mainitulle sijalle annetaan periaatteessa jo niin paljon aikaa, että sitä (ja kokonaissuoritusta) on melko mahdotonta mokata.

Peliä voi pelata joko yksin tai maksimissaan nelihenkisenä muuttopossena. Valitaan joku hullunkurisista hahmoista, kuten lisko tai leivänpaahdin- tai ruukkupää ja sitten menoksi.

Kentästä kenttään kurvaillaan ja sekoillaan rekalla pitkin karttana toimivaa Packmoren minimaailmaa. Pelaaja tekee työtään ja kahlaa asuntoja lävitse yksi toisensa jälkeen.

Peli pitää homman riittävän mielenkiintoisena, sillä se esittelee jatkuvasti uudenlaista muutettavaa ja roudattavaa. Asunnotkin vaihtelevat yksinkertaisesta yksikerroksisesta kaksikerroksiseen ja esimerkiksi aidattuun maatilaan sekä laboratoriotiloihin. Joissain asunnoissa on lisäksi erilaisia nappuloita, vipuja ja mekanismeja, joita joutuu käyttämään muuttamisen suorittamiseksi. Se kriittinen autotallin ovi ei aukeakaan, ellei painokytkimen päälle ole laitettu jotain painavaa.

Heitä mun laatikot, raahaa mun sohva

Helpointa muuteltavaa (ja heiteltävää) ovat pienet pahvilaatikot, jotka voi vaikka nakata ikkunasta ulos suoraan rekkaan, lasinpalojen lennellessä pitkin pihapiiriä. Esineisiin tartutaan R2-näppäimellä ja asetuksista voi säätää, onko ote lukittuva vai pohjassa pidettävä. Yleisesti ottaen pelin kontrollit ovat ilahduttavan simppelit. Tatilla liikutetaan hahmoa, X-nappulalla hypitään, neliöllä viskellään sylissä olevaa tavaraa ja se yllä mainittu R2 hoitaa tarttumisen. Muuta ei tarvita.

Välillä muutetaan nojatuoleja, keittiötuoleja, sohvia, kanoja ja lampaita, unohtamatta televisioita, jääkaappeja kuin leivänpaahtimiakaan. Kaikki elektroniikka totta kai revitään johtoineen ilkeän napsahdus-äänen kera seinästä ja ruokapöydät lähtee matkaan, vaikka niissä olisi täysi kattaus päällä. Kilinää ja kolinaa. Asukkaat sanoivat, että heillä on kotivakuutus.

Ainoa varsinainen oikea huoli on punaisten pahvilaatikkojen osalta, jotka särkyvät pudotessaan maahan – ne pitääkin ottaa varoen vastaan, koska rikkoontuneet spawnaavat takaisin taloon roudattavaksi ja uusintayritys syö aikaa.

Muuttotavaroilla on hauskasti myös painoeroakin ja siinä missä pahvilaatikkoja ja muita pieniä esineitä voi heitellä neliönappulalla, ei esineitä jaksa viskellä lainkaan televisiosta suurempaan mentäessä. Isoimpien divaanien ja pöytien kanssa saa kokea tuttuja oikean elämän tilanteita, kun sohvan kanssa pitää alkaa venkslaamaan ja mallailemaan ahtaassa käytävässä tai oviaukossa. Asunnoissa on muutettavan tavaran ohella ylimääristäkin sälää, joten peli kätevästi alleviivaa tärkeät välkyttämällä niitä.

Kun kaikki vaaditut tavarat ovat rekassa, vedetään aika stoppiin ja laidat kiinni. Muutamien tasojen kohdalla rekkaan sullomisessa joutuu käyttämään enemmän hoksottimia, sillä rekan lattialle mahtuu vain rajallinen määrä tavaraa. Huonosti sijoitellut pöydät ja sohvat vievät nopeasti kaiken tilan ja tavaraa joutuu heittelemään muiden päälle. Raskaita esineitä, kuten televisioita ei kuitenkaan heitellä ja siinä vaiheessa joutuu suunnittelemaan muuttokuormaa uudemman kerran.

Pelin lopussa päädytään – ensimmäisen Overcooked! pelin tavoin – avaruuteenkin muuttamaan tylsää avaruusroinaa, jolloin peli allekirjoittaneen mielestä kenties hitusen verran latistuu ja tylsistyy niin visuaalisesti kuin muutettavien tavaroidenkin osalta. Erilaisten ansojen määrä sen sijaan tuplaantuu. Onneksi avaruustasoja on vain muutamia pelin lopussa.

Minkäänlaista varsinaista tarinaa pelissä ei ole muuta kuin lopussa pientä kevyttä yritystä, kun mysteerinen hahmo alkaa näpistää muuttotavaraa ja possen on matkattava varkaan perässä sinne avaruuteen.

Riko kaikki ikkunat, auta sammakko tien ylitse, äläkä läpsi haamuja

Kussakin kentässä on mitaliajan ohella tarjolla myös kolme sivutavoitetta per kenttä, joita voi yrittää mitaliaikojen tavoin hinkata pelaamalla samoja tasoja useampaan otteeseen. Tavoitteisiin saattaa kuulua esimerkiksi ”älä riko ikkunoita”, ”kerää koristeflamingot kyytiin”, tai ”jää kahviauton yliajamaksi”. Pelin muutamassa kevytkauhukentässä nähdään myös pelaajan helposti nappaavia haamujakin ja yksi tavoite olisi olla kuitenkaan läpsimättä (karkottamatta) niitä poskelle.

Näitä tavoitteita ei koskaan paljasteta pelaajalle ennen kuin kenttä on ohi ja on jo tulostaulukon aika. Tavoitteiden suorittaminen onkin sikäli vähän turhan mutkikasta, koska ne pitäisi juuri ennen uusintayritystä opetella ulkoa. Ne eivät voi jostain syystä näkyä esimerkiksi pause-valikossa. Pelin aikana onkin kätevä pitää jonkinlaista läpipeluuohjetta auki kännykässä, jotta tavoitteet näkee suoraan.

Sivutavoitteista ei tehdä isoa numeroa ilmeisesti siksi, koska ne eivät ole iso juttu. Jokainen suoritettu sivutavoite antaa pelaajalle yhden kolikon. Kerätyt kolikot kerryttävät pottia ja avaavat minipelejä karttaruudun pelihalliin. Kymmenen kolikkoa avaa ensimmäisen, 15 kolikkoa listan seuraavan ja niin edelleen.

Sivutavoitteiden grindaaminen ja niihin pyrkiminen olisi hauskaa, jos palkinto olisi hauska, mutta on sanottava, että pelihallin kymmenen muuttoaiheista yksinpelattavaa minipeliä eivät ole hauskoja eivätkä edes pelattavuudeltaan samaa tasoa kuin ne varsinaiset 30 muuttotasoa.

Avattuja arcadetasoja jaksaa kokeilla muutaman kerran, kunnes mielenkiinto hyytyy. Samalla kun arcaden tylsyyden tajuaa, hyytyy myös into keräillä kolikoitakin. Toki PS4-trophyjen kannalta kolikoiden kerääminen voi olla joistain hauskaakin. Kolikoiden keräämistä ja parempien mitaliaikojen saamista voi halutessaan helpottaa avustus-ominaisuutta rukkaamalla, josta voi säätää esimerkiksi pidemmät sallitut peliajat kullekin mitalille, vähäisempi määrä esineitä ja esimerkiksi muuttorekka, jonne viskatut esineet katoavat, sen sijaan että jäisivät täyttämään tilaa.

Moving Out on idealtaan hauska ja toisin kuin Overcooked! (ja sen jatko-osa) voi tätä peliä pelata ihan hyvin yksinäänkin. Muuttaminen ja kamojen raahaaminen toisen kaverin kanssa oli sekin tosin hauskaa ja luonnollisesti kirvoitti naurujakin co-op -sähläämisen aikana.

Co-oppina oli toki helpompi päästä paremmille mitaleillekin, mutta en kokenut kaksinpeliä mitenkään pakolliseksi. Overcooked! -pelissä paistaminen, keittäminen ja tilausten suorittaminen meni varsin vaikeaksi ja turhauttavaksi puuhaksi yksinpelinä, koska pelaaja joutui ohjastamaan kahta kokkihahmoa vuorotellen. Moving Out -pelissä pelaaja ohjaa yhtä muuttajaa jos pelaa yksin ja kaikki sujuu sulavammin.

Koska Moving Out on niin selkeästi imenyt läjän vaikutteita Overcooked! -pelistä, on ”muuttopeliä” helppo verrata ”kokkipeliin.”

Overcooked! -peleissä on ollut tapana kerätä tähtiä aikarajan puitteissa tehtyjen tilausten perusteella. Liian vähän tähtiä ja uutta pelattavaa ei auennutkaan, vaan piti pelata vanhoja kenttiä uudelleen, paremmalla sisulla ja taidolla. Moving Out ei ikävä kyllä tarjoa mitään tällaista varsinaista porkkanaa uuteen, parempaan yritykseen. Kentät aukeavat sitä mukaa, kun ne on pelattu vähintään pronssitilaan. Siinä mielessä etenkin hieman muhkeampi Overcooked! 2 tarjosi enemmän pelattavaa 36+ tasonsa kanssa.

Olisi kuitenkin väärin sanoa, etteikö Moving Out ole suosittelemisen arvoinen, sillä se on – eikä hyviä useamman pelaajan co-op sohvapelejä muutoinkaan liikaa markkinoilta löydy.

Loppusanat

Moving Out on värikästä ja huumorilla höystettyä muuttomiehen (ja muuttosiviilin) arkea ilman sitä oikeaa fyysistä hikoilua. Hauskaa muuttosekoilua niin yksin, kuin moninpelinäkin kaverin tai parin kanssa. Kestoltaan varsinaista tavoiteporkkanaa vailla oleva kolmekymmentä tehtävää kestävä kampanja on kuitenkin melko nopeasti taputeltu, eikä minipeleistäkään ole kestoa pidentämään.