MUD - FIM Motocross World Championship

MUD – FIM Motocross World Championship - arvostelu

Peliarvostelu

Pelin nimi: MUD - FIM Motocross World Championship
Lajityyppi: Urheilupelit
Alusta: XBOX360
Arvostelukappale PAN Vision
< >
Avaa pelin lisätiedot
Teksti: Mikko Kosonen, 5.5.2012 Arvioitu lukuaika: 9 minuuttia
Arvostelun MUD - FIM Motocross World Championship kansikuva

Siitä on aikaa, kun pelaajia viimeksi hemmoteltiin kunnon motocross-pelillä. PC:lle vuonna 2000 julkaistu Motocross Madness 2 avoimine peliympäristöineen sekä loistavan ohjattavuutensa kera on se mikä itsellä tuoreimpana muistuu mieleen. Vanhempaa sorttia ovat sitten enemmän arcadehenkiset Moto Racer -pelit, joista etenkin ensimmäisen pelin motocross oli todella hauskaa hupia. Kakkonen oli jo kehnompi esitys.

Tuntuukin siltä, että tänä päivänä kaikki moottoripyöriin liittyvät pelit on suunnattu katuratapyöräilyn ystäville. Moto GP ja SBK ovat lähestulkoon vuosittain ilmestyviä pelisarjoja, mutta ovat missä kunnon mudassa rypevät motocross-kisat – Crossipyörää sarvista onkin nyt pitkän ajan jälkeen ottanut MotoGP 07 sekä SBK-pelisarjan kehittäjä Milestone, joka tunnetaan varhaisvuosiltaan muun muassa loistavista Screamer-autopeleistään. Milestone on jälleen kerran lyönyt hynttyyt yhteen tutun kumppaninsa Black Bean Gamesin kanssa ja tuonut nyt markkinoille pelin, joka kantaa nimeä MUD – FIM Motocross World Championship. Kyseessä ei ole Suomen vanhan valuutan palautuskisat, vaan kuten nimikin kertoo, on kyseessä italialaisen FIM-järjestön (Fédération Internationale de Motocyclisme) lisensoima virallinen motocrossin kansainväliset MX1- ja MX2-luokat sisällään pitävä pelituote. Nimi “MUD” on lisätty omasta takaa.
Peli pitää sisällään oikeita ratoja, sekä oikean ajajakokoonpanon molemmista mainituista motocross-luokista – mukaan lukien muun muassa MX1-luokassa ajavan, vuonna 1992 syntyneen lupaavan suomalaisajajan Harri Kullaksen. Peli kuulostaa siis varsin lupaavalta paketilta näin päällisin puolin.

Mitä löytyy pintaa ja nimeä syvemmältä?

Aivan pelin päävalikosta löytyy kolme vaihtoehtoa: official mode, MUD world tour sekä Xbox Live. Kun vaihtoehtoja tarkastellaan tarkemmin, kätkee official mode nimensäkin mukaisesti sisäänsä pelin virallisen lisenssin mukanaan tuomat pelimuodot. Tarjolla on quick race, championship sekä Monster energy FIM Mxon. Quick racessa eli pikakisassa pelaaja voi valita joko MX1- tai MX2-luokan ja sen jälkeen haluamansa kuskin kuskin kaikkien aitojen välillä. valittavissa on myös siis aiemmin mainitsemani suomalaisajajakin. Championship sen sijaan tarjoaa pelattavaksi kokonaisen kauden sekä taistelun mestaruudesta kahdentoista radan verran. Tässä kohtaa joutuu tosin miettimään, että onko peli sittenkään aivan viimeisen päälle ?aito kokemus?. Pelin mestaruustaistossa ratoja on siis 12, mutta virallisten sivujen mukaan (http://www.motocrossmx1.com) tällä kaudella ajettavia ratoja 17. Tiedä sitten miksi radoista jopa viisi on pitänyt jättää sisällyttämättä.

Mestaruustaistelun voi ajaa virallisen järjestyksen mukaisesti, tai sitten pelaaja voi itse asettaa radat haluamaansa järjestykseen. Hieman hölmösti peli näyttää kyllä jokaisen kisan päätteeksi pelaajan sijoituksen ja mahdollisesti keräämänsä pistesaaliin, mutta kisojen välissä mestaruuslistaa ei pääse tarkastelemaan, vaan kisat ajetaan yhdessä pötkössä. Lisäksi pelin ruudulle heittämä “et selviytynyt!” -ilmoitus silloin jos sattuu jäämään palkintopallin ulkopuolelle ihmetyttää: huonommistakin sijoituksistakin kun palkitaan ihan hyvillä pisteillä.

Mutapainia robottien kanssa

Kun ratajärjestys on valittu saa pelaaja vielä valita ennen kauden aloittamista tekoälyn vaikeustason, sen otetaanko aika-ajot käyttöön ja että onko jokaisessa osakilpailussa yksi vai kaksi lähtöä. Aika-ajoista on se hyöty, että jos ajaa paaluajan saa valita oman lähtöporttinsa. Itse en jaksanut aika-ajoja alkaa ajella, koska jo varhain – ensimmäisten pikakisojen parissa tuli varsin selväksi, että Milestone on sössinyt pelin tekoälyn, eikä lähtöportilla siksi olisi yhtään mitään merkitystä.

Paras tapa mokata oman ajopelinsä jo suunnittelupöydällä on tehdä pelinsä tekoälystä kuminauhamainen sekä yli-inhimillinen, virheettömään ajamiseen kykenevä robotti, jonka myötä kisaamisesta karisee kaikki jännitys sekä aito onni ja tuuri. MUDissa ei siis nähdä keskeytyksiä, kaatumisia ja sitä myötä oman kisansa liian innokkaalla kisaamisella pilanneita ajajia ? paitsi pelaaja.

Tekoäly on kaikilla muilla paitsi helpoimmalla vaikeustasolla rasittava kuminauha, joka tarkoittaa sitä, että koko poppoo roikkuu pelaajan vanavedessä koko kisan ajan. Mitään kaulaa on turha odottaa saavansa hyvällä ajamisella, sillä jo yksi ajovirhe tai kaatuminen johtaa siihen, että ainakin pari kolme kilpakumppania menee heittämällä ohitse. Helpoimmalla vaikeustasolla tämän saa minimoitua, tarkoittaen sitä, että kisat ovat tylsää läpihuutokamaa, jos pelaaja saa oman pyöränsä pidettyä kutakuinkin radalla. Mutta annapa olla kun nostat vaikeustasoa pykälän kaksi vähän haastavammaksi, niin kisaaminen menee siihen, että jatkuvasti saa olla veitsi kurkulla yrittäessään täydellisen virheetöntä suoritusta. Sitten kun se veitsi vihdoin osuu, niin onkin työn ja tuskan takana saavuttaa kaikki ohi huristelevat kisakuskit. Eikä niitä yleensä enää saa useamman mokailun jälkeen kiinni.

Kuminauhatekoälyn voisi joten kuten sulattaa, jos pelin ajotuntuma olisi kunnossa, mutta eipä se ole. Pelissä ei ensinnäkään toimi lainkaan ohjaimen tärinät, vaikka se valikosta laittaisi kuinka monta kertaa päälle. Siispä hienosti kisan kuluessa muokkaantuvia ja mutaantuvia ajoratoja ei pääse tuntemaan lainkaan allaan. Uskoisin, että tämä olisi ainakin hiukan edesauttanut valitsemaan sitä parempaa ajouraa. Yleinen ajotuntuma on sellainen, että suorilla pyörä tuntuu välillä kamalan levottomalta ja herkältä ajaa, kun taas mutkissa tuntuu siltä että pyörä ei käänny vaikka kuinka kääntää ja hidastaa vauhtia jarrun kanssa.

Ajaminen ei missään vaiheessa ole nautinnollista ja koko ajan pitääkin olla valmiina siihen, että pyörä jostain syystä alkaakin heittelehtiä jopa suoralla. Isoissa hyppyreissä sen sijaan pitää olla varovainen, ettei liitele radan laitojen ylitse ilmassa ollessaan, koska muuten pyörä palautetaan oitis takaisin radalle, samalla kun useampi – ellei kaikki – huristavat pelaajan ohitse. Myös heiveröisten radanvarsimainosten kanssa tulee olla varovainen: liika mainosten nuoleminen omalla pyörällä tai niihin suoraan töksäyttäminen aiheuttaa sen, että kuski lentää kaaressa pyöränsä selästä ja sitten taas aloitellaankin pakan perältä. Aina vauhdin ei edes tarvitse olla kova kun kuski lentää ajokkinsa selästä. Myös tekoälykuskeilla on kyky silloin tällöin “talloa” pelaaja alleen ja kaataa tämä. Luonnollisestikaan kaatuminen ei koske lainkaan tekoälyä, vaan muut huristelevat alusta loppuun kaatumatta kertaakaan.

Pelaajan tueksi peliin on luotu muutama keino, jolla robottimaista tekoälyä tosin voi yrittää ottaa kiinni: korkeampien ilmalentojen aikana voi pitää ilmastuntin toteuttavaa A-nappulaa pohjassa, joka antaa pelaajalle hetkellisen nitron – mikäli siis onnistuu pitämään nappulaa riittävän kauan pohjassa eikä kaadu temppua tehdessään. Lisäksi pelaajalla on pelin kaikissa official moden alla olevissa pelimuodoissa käytössään kisan kuin kisan aikana kolme energiajuomatölkkiä. Näistä saa ilmastunttien ohella hetkellisen boostin ajamiseensa.

Jotenkin koko pelin suunnittelusta saakin sen vaikutelman, ettei Milestone ole oikein tiennyt lähteäkö SBK-pelisarjansa kaltaiselle simulaatiomaiselle tielle, vaiko tehdä MUDista arcademaisen pelikokemuksen. Pelaajalla on kyllä mahdollisuus kaatuilla “realistisesti” pärrällään, mutta samaan aikaan voidaan ottaa käyttöön keinotekoisia ja täysin epärealistisia, pyörää nopeuttavia lisäboosteja.

Tosin, kun ottaa huomioon, että yksi FIM Motocross World Championshipin pääsponsoreista on energiajuomaa valmistava Monster, ehkä pelin saaman lisenssin ehtopykäliin on kuulunut energiajuoman sisällyttäminen myös peliin, tavalla tai toisella. Sitä voi tosin vain ihmetellä, että mihin se energiajuoma pelin aikana hupenee, kun painetaan X:ää. Meneekö se taianomaisesti kuskin suuhun kypärän lävitse, vaiko kenties suoraan pyörän bensatankkiin ? Niin tai näin, koen jokseenkin kyseenalaisena energiajuomien valheellisen mainostamisen suorituskykyä nostattavana asiana videopelissä.

Tässä vaiheessa on tullut varmaankin jo kaikille selväksi, että kisaaminen pelissä ei ole kovin nautinnollista. Oikein, tarjolla onkin paljon hampaiden kiristelyä ja kiroilua. Siksi onkin jokseenkin harmi, kun miettii, että pelissä olisi erilaisia pelimuotoja pitämään mielenkiintoa yllä. Mestaruustaistelun ohella pelistä löytyy Monster energy FIM Mxon turnaus sekä hieman epävirallisempi urapeli nimeltä MUD world tour. MUD world tourissa pelaaja kisaa ja yrittää voittaa kisoja kerätäkseen mahdollisimman paljon kahisevaa itselleen per kisa. Rahoilla sitten rahoitetaan uramoodin etenemistä. Uudet 3-4 kisan pituiset tapahtumat, sekä lisäksi niiden sisällään pitämät yksittäiset kisat pitää kaikki ostaa erikseen auki, kuin myös uudet “sankarihahmot”, joita kaiken kaikkiaan on neljä. Tässä pelimoodissa kun ei ajeta oikeilla kuskeilla, vaan keksityillä hurjapäillä.

Kullakin näistä ajajista on oma erikoistaitonsa, minkä lisäksi pelaaja voi rahalla parannella avaamiensa sankareiden neljää eri taitoaluetta, jotka vaikuttavat ajettavuuteen ja pärjäämiseen. Jokaiselle sankarille voi myös ostaa parannuksia varusteisiin, kuten uuden kypärän tai isomman määrän energiajuomaa. Näistä ensiksi mainittu ei vaikuta pelattavuuteen, mutta energiajuomat ja niiden määrä per kisa kyllä auttavat altavastaajatilanteisiin sen verran mitä pelin kuminauhatekoälyn päihittämiseen auttavat.

MUD world tourin varsinaisten kisatapahtumien ohella pelimuodosta löytyy trick shop, Monster energy trick battle sekä quick race. Joku voisi tässä vaiheessa kysyä, että mitä virkaa on pikakisalla urapelimoodissa? MUD world tour kun on hauskaa – tai niin hauskaa kuin kankealta ohjattavuudelta ja kuminauhatekoälyltä voi olla ? niin kauan, kun pelaajalla on rahaa ostaa auki ratoja ja parannella sankareiden ajotaitoja. Kun rahat ovat loppu ja uudet kisatapahtumat saavuttamattomissa, iskee tylsyys.

Pelaaja joutuu alkaa pelailla joko pikakisamoodia tai sitten Monster energy trick battlea. Ensinnä mainitussa valitaan siis tekoälyn vaikeustaso sekä haluttu rata. Vaikeustason kovuus vaikuttaa tienattavaan rahamäärään. Mutta kuten mainitsin aiemmin, mitä kovempi vaikeustaso on, sitä kimmoisampi tekoälyn kuminauhamaisuuskin on. Monster energy trick battlessa sen sijaan tehdään stuntteja pienikokoisilla radoilla aikarajan puitteissa. Tarkoitus olisi saavuttaa ruudulla killuva huipputulos ennen kuin aika loppuu. Erilasisia temppuja tekemällä ja ketjuttamalla tulee kertoimia ja kaatumatta ajamisella sen sijaan tienaa ylimääräistä kahisevaa jatkuvassa putkessa pysymisestä. Uusia, enemmän pisteitä kerrallaan tuottavia stuntteja sen sijaan voi ? arvasitte oikein – ostaa trick shopista.

Rahojen ehdyttyä MUD world tour muuttuukin harmmillisesti jatkuvaksi tasapainotteluksi sen suhteen mihin rahaansa kannattaa laittaa. Quick racen ja Monster energy trick battle -pelimoodien tylsältä puurnaamiselta ei voikaan tässä vaiheessa enää välttyä ja samalla mielenkiinto näin muuten varsin kivaa uramoodia kohtaan alkaa karista. Rahaa pitää takoa melkoiset summat mikäli mielii saavuttaa uramoodin lopun: pelkästään viimeisen kisatapahtuman avaaminen maksaa 30 000 rahayksikköä, minkä lisäksi pitäisi sitten vielä ostaa jokainen sen sisällä oleva kisa erikseen auki. Kisatapahtumat ennen viimeistä maksavat nekin muutamaa tonnia vajaan 30 000. Rahaa tienaa per kisa tai trick battle sen 1000-2000 rahayksikköä, joten purnattavaa todellakin riittää “mukavan” tekoälyn ja “ihanan” ajettavuuden parissa.

Yksinpelailuun kyllästymisen jälkeen tuleekin helposti suunnattua muita ihmisiä sisältävän pelattavan pariin, koska on sanomattakin selvää, että tällöin saa vastaansa reilumpaa kilpailijaa, koska muut eivät enää ajakaan robottimaisen varmasti. Pikaisena tarkasteluna kuitenkin paljastuu hetimmiten yksi pettymyksen aihe: pelissä ei ole lainkaan paikallista jaetun ruudun moninpeliä tarjolla. Eritoten virallisen championship-moodin tahkoaminen yhdessä kaverin kanssa olisi ollut todellista juhlaa, mutta nyt se jää haaveeksi. Ihmisseuraa saadakseen pelaajan tuleekin suunnata Liven tarjoaman moninpelin pariin. Tarjolla ovat quick match, custom match sekä create match.

Tätä kirjoittaessa peli on ollut kauppojen hyllyillä yhdeksän päivää, joten ei sinänsä ole ihme, että pelaajia löytyy linjoilta aivan olemattoman vähän. Toisaalta pelit, jotka moninpelinsä osalta yleensä menestyvät ovat menestyksekkäitä jo heti ensimmäisellä myyntiviikollaan servereiden ollessa pullollaan pelaajia. MUDin kohdalla ainakin tällä hetkellä puhutaan keskimäärin noin kymmenestä pelaajasta. Arvostelun kirjoitushetkellä pelaajia linjoilla oli vain 24 kappaletta. En välttämättä lähtisi väittämään, että tuo määrä tulee hirveästi ajan saatossa nousemaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä…

Harmi sinänsä, koska Livessä MUD on paljon mieluisampi pelikokemus. Viivettä ei ole ja peli pyörii erittäin jouhevasti. Kahdentoista pelaajan kisat ovat intensiivisiä, koska tietää, että kuka tahansa edellä ajava voi mokata milloin tahansa, mikä ohella kaksi toisiinsa törmäävää pelaajaa voivat kaatua, toisin kuin yksin pelatessa, jolloin kaatuja on aina pelaaja yksin tekoälyn jatkaessa matkaa. Moninpeliä voi pelata joko quick race tyylisesti tai sitten turnausmuotoisena Monster energy FIM Mxon:n ollessa saatavilla myös Live-pelissä. Pelaajan ajaessa kisoja ja pärjätessä niissä nousee pelaajan ajajataso, josta on hyvä suoraan katsoa minkä tasoista porukkaa kisoissa kulloinkin saa vastaansa. Vaikka peliseura Livessä onkin reilumpaa, ei kisat ole mitään läpihuutojuttuja, koska pelaajataso on taidokasta. Sijoituksista pitääkin taistella kynsin hampain.

Audiovisuaalisella tasolla MUD on melko onnistunut, mutta ei täysin. Peligrafiikka on toimivaa – ei maata mullistavaa, mutta ajaa asiansa ja etenkin pyörien alla kisan aikana muokkautuva ajorata näyttää hienolta, samalla kun se vaikuttaa (entisestään) heikentävästi ohjattavuuteen sujuvuuteen. Ruudunpäivitys on myös erittäin sulavaa. Äänimaailma ei kuitenkaan ole ihan samaa tasoa. Pyörien äänet kuulostavat hieman tunkkaisilta – ikään kuin joku sahaisi puita moottorisahalla jossain kauempana itseni ollessa sisätiloissa. Pyörien äänet eivät kuitenkaan ole se suurin seikka, joka päähän ottaa, vaan se on pelin musiikkitarjonta!

Pelistä löytyy valehtelematta noin viisi tai kuusi eri kappaletta, jotka ovat genreltään emo-tyylistä rockmusiikkia tai American Pie-elokuvissa niin kovin usein soitetun tyylistä muuta teinirokkirenkutusta. Uusimmat Papa Roachin levyt ainakin tulevat mieleen pelin musiikkeja kuunnellessa. Peli myös arpoo satunnaisesti soittamansa kappaleen, eikä tilanteiltakaan, jossa sama kappale soi kaksi kertaa peräjälkeen vältytä. Tätä ?kattavaa? soittolistaa sitten kuunnellaan hamaan loppuun asti niin valikoissa kuin itse kisojen aikanakin. Pelattuani peliä vasta muutaman päivän olin jo niin lopen kyllästynyt sen musiikkeihin, että vaimensin ne kokonaan pois häiritsemästä.

Loppusanat

Mikäli motocross-sormiasi syyhyttää ja edellisestä hyvästä ja nautittavasta Motocross-pelistä on aikaa, ei MUD todennäköisesti tuo aivan täyttä helpotusta tähän asiaan, mutta mikäli luulee jaksavansa kamppailla rasittavan tekoälyn ja jokseenkin epämiellyttävän ajotuntuman kanssa, niin kannattaa ainakin tsekata pelin demo Liven markkinapaikalta.

Yhteenveto

Keskivertotasoa

Hyvää

  • - Live-moninpeli
  • - Pyörien alla muokkautuva rata
  • - Sisältää viralliset MX1- ja MX2-luokat..

Huonoa

  • - ..Mutta virallisia ratoja puuttuu viisi
  • - Ei jaetun ruudun moninpeliä
  • - Rahan kerääminen uramoodissa tylsää purnaamista
  • - Kuminauhamainen ja epäreilu tekoäly
  • - Samaan aikaan herkkä ja kankea ohjattavuus
  • - Pelaajia Livessä (ainakin toistaiseksi) kovin vähän
  • - Musiikkitarjonta