Mushroom 11 arvostelussa

Siinä missä isoimmat pelifirmat työntävät joka vuosi uutuuspainoksia vanhoista peleistä ja tekevät pakolliset urheilupelipäivitykset, indiepelien kehittäjät joutuvat turvautumaan uuden luomiseen. On ollut jo vuosia niin, että suurimmat innovaatiot pelimaailmaan tulevat indiepelien puolelta. Nyt, muutama päivä sitten julkaistu Mushroom 11 ei tee poikkeusta sääntöön.

Untame on kahden pariskunnan pystyttämä tiimi, jossa ovat puolisoineen nelisen vuotta paininut Mushroom 11 -nimisen projektin parissa. Nyt kansainvälisenä sienipäivänä julkaistu kokonaisuus on kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin viihdyttävä tuotos.
Mushroon 11 on outo sekoitus tasoloikkaa ja pulmapeliä, jota on kuitenkin vaikea lokeroida mihinkään tiettyyn kategoriaan. Tarkoituksena on hiiren avulla liikuttaa sienirihmastoa kauniiden kaksiulotteisten kenttien läpi. Vaihtoehdoksi liikkumiseen on annettu näppäimistö, mutta pelkkä hiiri toimii jo loistavasti, sillä liikkuminen on erittäin yksinkertaista; hiiren kahta näppäintä käyttäen kumitetaan rihmastoa, jolloin vanha lähtee ja uutta syntyy tilalle.
Sieni kohtaa matkalla hankalia esteitä ja vihollisia. Kenttiä on kaikkiaan seitsemän kappaletta. Osa pulmista vaatii useamman yrittämiskerran, joten heikkohermoisille peliä on vaikea suositella. Suurin osa pulmista on aika yksiselitteisiä, mutta niiden toteuttaminen sitten onkin eri asia. Pieni osa vastaantulevista ongelmista on hieman erikoisempia ja jopa tuurilla tulee sähellettyä rihmasto esteen läpi.

Varsinaista tarinaa on ehkä aluksi vaikea hahmottaa, mutta ympäristö antaa viitteitä siitä, että mitä on pelin maailmalle tapahtunut. Ihmiskunta on tuhoutunut ja täysin uutta ja ihmeellistä elämää on syntynyt tilalle, johonka sienemmekin ilmeisesti kuuluu. Ihmiskunnan raunioista noustaan kohti sienirihmaston omaa elinympäristöä. Pomovastukset ovat pelin ainoat viholliset. Osa niistä on turhankin simppeleitä, toiset taas vaativat hieman tuuriakin päihittääkseen.

Kerättävääkin pelikentiltä löytyy. Ötököitä ja sieniä. Kaikesta noukittavasta ei kuitenkaan jaksa oikein välittää, koska mikäli sienirihmasto sattuu kuolemaan, joutuu kerättävät ötökät ja kasvit hakemaan uudestaan. Ainakin ne syntyvät sienen kuollessa uudestaan ja ei aivan selväksi tullut, että täytyikö samat ötökät napata uudelleen vai laskettiinko ne kerätyksi.

Ajassa mitattuna itse allekirjoittanut sai kulumaan kymmenisen tuntia pelin parissa. Näppärämmät pulmanratkojat läpäisevät pelin varmaan nopeamminkin, sillä toistoja tuli tehtyä lukemattomia kertoja ja muutamat voimasanatkin taisi päästä. Tallennuspaikat sijaitsevat sen verran hyvissä paikoissa, että uudelleen yrittäminen ei ollut ollenkaan tuskaista. Toivottavasti jatkoa seuraa, toki pelitunteja saa kulutettua enemmänkin, mikäli tahtoo kerätä kaikki ötökät ja kasvustot sekä Steam-saavutukset.
Musiikista vastaa sellainen pumppu kuin The Future Sound Of London, elektronista ambienttia, joka sopii maisemaan ja kokonaisuuteen erinomaisesti. Pomoja kohdatessa musiikki vaihtuu sulavasti. Kaikki on lempeää ja sieniin sopivaa. Se myös rauhoittaa sienen vaikeina aikoina.

Mushroom 11 on jälleen osoitus siitä, että peliä tukemassa ei tarvitse olla miljoonien rahoitusta tai suurta, reilun sadan ihmisen tiimiä. Tarvitaan vain loistava idea, aikaa, taitoa, intohimoa. Hintalaatusuhde on suhteellisen ok, toki pelattavaa toivoisi olevan enemmänkin. Mushroom 11 tuo mukanaan hyviä viboja ja peliin on erittäin helppo päästä sisälle, loistavan ja yksinkertaisen pelimekaniikan ansiosta. Sienirihmastoon kerkeää kiintymään ja läpipeluun jälkeen on haikea olo, positiivisella tavalla.