Italialainen Milestone se tuottaa pelejä melkeinpä kuin liukuhihnalta – kun yksi peli julkaistaan, toisen kehityksestä jo ilmoitellaan julkaisuaikataulun kera. Alkuvuodesta arvostelin ihan pelattavan arcade-autopelin Gravel ja nyt on vuorossa päristelyä 2- ja 4-tahtisten crossiprätkien parissa, kun MXGP-pelisarja saa jatkoa MXGP Pro -pelin myötä, joka kaikkiaan on pelisarjan neljäs painos.
Mukana pelissä on kaksi sarjaa, MX2 sekä pääsarja MXGP. Valikoimaan kuuluu menneen 2017 kauden kaikki oikeat radat sekä päristelijät talleineen. Käytännössä mukana on kaksikymmentä erilaista rataa, sekä noin kahdeksankymmentä autenttista ajajaa haalareineen.
Sisältönsä puolesta tarjolla oleva valikoima on varsin perinteistä sorttia; pikapelaamiseen soveltuvat pituudeltaan ja vaikeudeltaan kustomoitava grand prix -viikonloppu (tai pikakisa) sekä time attack moodi. Syvempää pelailua tarjoavat uramoodi sekä virallinen championship -pelitila.
Uramoodissa kaikki rakennetaan aivan alusta – ensin luodaan oma märkäkorvakuski ja nimetään tämä. Sen jälkeen valitaan ensimmäinen sponsori ja talli missä ajellaan. Sponsoreita voi olla useampi ja niiden antamat tavoitteet vaihtelevat. Jokin sponsori haluaa, että saavutetaan tietty sija kauden päätteeksi ja toinen haluaa nähdä vähintään seitsemän scrubbia per kisa, jotta tavoitteet täyttyvät ja saadaan bonuksia. Tavoitteisiin pääsemisestä sekä kisoissa menestymisestä palkitaan mainepisteillä, jotka sitten edesauttavat parempien pyöränosien kuin parempien tallienkin avaamisessa. Mukana on myös some-ominaisuus, jossa kisojen päätteeksi jätkät somettavat omia kommenttejaan mukatwitteriin. Näitä kommentteja voi sitten ylä- tai alapeukuttaa. Peukutukset vaikuttavat kisaajien välisiin suhteisiin. Uramoodista on tarjolla myös extreme career -versio, jossa kaikki simulaatioasetukset ovat tapissa.
Harjoitustilakin on tarjolla, mikäli haluaa hallita täydellisesti omaa crossipärräänsä. Harjoitella voi ennalta luoduissa skenaarioissa – esimerkiksi scrubbin suorittamista, jossa yritetään saada pyörä nyppylän ylitse mahdollisimman vähäisellä pystyasennolla, siten minimoiden ne sekunnit kunnes ollaan taas radan pinnan kanssa kosketuksessa. Harjoitella voi myös esimerkiksi oikeaoppista mutkiin tulemista. Vaihtoehtoisesti voi mennä free run -tyyppisesti metsäradalle opiskelemaan itse, omassa tahdissa.
Realistista päristelyä
Opettelua tarvitaankin, nimittäin jos MXGP Pro -pelissä meinaa ajaa täysillä simulaatioasetuksilla. Pelin nimessä oleva pro-sana tulee uusituista ajofysiikoista sekä muun muassa kytkinstarteista, tarkoituksena tuoda ruudulle entistä autenttisempaa ja aidompaa crossipäristelyä. Standardiasetuksella ei juurikaan tarvitse kaatumista pelätä, mutta pro-asetuksella jokainen mutka, jokainen hyppy ja jopa suorillakin ajetaan reunalla, ohjainta puristaen. Pro-tila onkin epäilemättä varsin realistisen oloinen, kun jokainen syntynyt ura mutaisessa radassa tuntuu ravistelevan ja liikuttelevan pyörää. Mutkiin liian hiljaisella vauhdilla ja liian jyrkässä kulmassa ajaminen kaataa pyörän ja kuskin. Alastuloissa on kiinnitettävä huomiota pyörään sekä kuskin asentoon. Erikseen voidaan säätää myös jarruasetusta: halutaanko yhteisjarru, vaiko etu- ja takajarru erikseen. Kaikki enemmän simulaatiota ja haastetta päin vievät asetukset antavat prosentuaalisesti enemmän pelikrediittejä, jopa pikapelissä. Krediiteillä voidaan sitten ostella uusia pyöriä omalle uramoodin kuskille.
Kyllähän sitä pro-hengessä olisi kiva ajella, mutta pelaaminen ei ole oikein hauskaa tällä asetuksella. Miksikö? Koska tekoäly. Pelaajan ajaessa reunalla ja sataprosenttisen keskittymisen vaativalla tavalla tekoäly se vaan päristelee menemään täysiä, jopa helpolla vaikeustasolla. Tekoäly ajaakin yllätyksettömän tylsästi ja tasaisesti puurtaen. Pelaaja voi kaatua koska tahansa, mutta tekoäly ei. Uusintoja katsottaessa joku tekoälypärrä siellä täällä saattaa joskus kaatua, ilman sen kummempaa syytä.
Lähdön jälkeisen mutkan kaksikymmentäpäisessä joukkokokouksessa ainoa kaatuva on kuitenkin aina pelaaja, vaikka kuinka toisia kosketeltaisiin. Pelaajakaan ei tosin kaadu kosketuksesta muihin, vaan radan pinta tai sivun objektit kaatavat pyörän. Jos pelaaja kaatuu jonkun eteen, muut ajavat surutta ylitse, eivät kaadu eivätkä usein edes pysähdy. Minkäänlaista törmäilyasetusta ei yksinpelipuolella ole – nettipelitilassa kyllä on törmäysasetuksen asettaminen mahdollista ja se tekeekin kisaamisesta jo sinänsä paljon jännempää. Enemmän moninpelistä vähän tuonnempana.
Kisasi tuhoutuu kolmen sekunnin kuluttua
Pienen opettelun jälkeen helpolle vaikeustasolle alkaa jo pärjätä, mutta lähinnä niillä helpoimmilla fysiikka-asetuksilla, joka tasaa puntteja, kun pelaajakin voi kaasutella enimmäkseen surutta. Radan ulkopuolelle ei kuitenkaan kannata ajautua, sillä jos mainoskyltit eivät kaada pelaajaa, varoittaa kolmen sekunnin respawn-kello välittömästi pelaajaa, jos vähänkin takarengas lipsuu radan ulkopuolelle siinä kaikessa kisaamisen huumassa. Jos kello ehtii nollautua, pelaaja resetoidaan väkisin takaisin radalle. Ratavirkailijaan törmääminen resetoi välittömästi. Lähes aina respawnaaminen tarkoittaa useamman sijan menetystä. Ilman resetointia olisi kenties ollut mahdollista korjata ajolinjaa kaatumatta ja pitää oma sijoitus, mutta ei. Tämä varoituskello totta kai koskee ainoastaan pelaajaa, ei tekoälyä.
On vaikea uskoa, että MXGP:n virallisiin sääntöihin kuuluu mikään kolmen sekunnin rangaistuskello, vai mitä Milestone? Tätä resetointia ei saa edes valikosta pois päältä. Tätä arvostelua kirjoitettaessa MXGP Pro oli ollut reilun kuukauden ulkona ja muutama päivityskin ehti tulla ulos. Tuorein 1.04 pätsi korjasi ja paranteli liudan juttuja, mutta tekoälyä ja yleistä kisaamisen riemua se ei onnistu nostamaan. Sanalla sanoen, tekoälyä vastaan pelaaminen on usein epäreilua ja siksi fiilis pelaamiseen latistuu nopeasti. Realistisen oloiset pyöräfysiikat ovat kyllä kiva juttu, mutta eivät epäreilua, täydellisen konemaista tekoälyä vastaan sekä rangaistuskelloa vastaan. Lohdukkeeksi pelaajalle tarjotaan purkkarivityksenä toimivaa tilanteiden taaksepäinkelaamisen mahdollisuutta.
Onlinehippaa
Nettipelissä tilanne ja fiilis paranee, kun vastaansa saa samanlaisia potentiaalisia kaatuilijoita – tällöin pro-fysiikoiden käyttäminen on sellaista, kuin sen pitäisi olla yksinpelissäkin. Osittain ainakin.
Ainoa ongelma nettipelissä on se, että pelaajakuntaa on hyvin vähänlaisesti. Pelaaja voi luoda oman pelin ja valita radat ja muut asetukset, tai sitten liittyä pikapeliin. Välillä peliin pääsee suoraan, välillä pitäisi odotella, että jo aloitettu kisa ajetaan loppuun. Sivustakatselijan roolissa sitten odotellaan ja katsellaan, kun muut ajavat loppuun kisansa ja asetetut kierroksensa. Tylsää. Peliseuraa on tarjolla niin vähän, että oman session joutuu usein aloittamaan katsojana.
Peliseuran vähyys johtaa myös siihen, että kuten Gravel-autopelissäkin, Milestone on päätynyt ratkaisuun täyttää tyhjät slotit aina tekoälykuskeilla. Sessiot eivät kertaakaan pelatessani olleet täysiä pelaajista, joten kuuden tekoälyn ja viiden ihmisen kanssa ajaminen oli aina vähän niin ja näin. Kuten mainitsin, ihmisiä vastaan ajettaessa pro-fysiikat pääsevät paremmin oikeuksiinsa, kun fysiikka-asetukset, vaikuttavat muidenkin ajamiseen, mutta kun sinne sekaan työnnetään niitä täydellisiä tekoälykuskeja, muuttuu peli osittain samaksi rasittavuudeksi kuin yksinpelisessiotkin. Jostain syystä myös kontaktiasetuksen saa päälle moninpelissä, joten kolarointi muiden kanssa voi johtaa kaatumiseen, minkä pitäisi ehdottomasti olla mahdollista myös yksinpelissäkin!
Visuaalisesti MXGP Pro on tyypillinen Milestonen peli. Se näyttää passelilta ja ajaa sinänsä asiansa, mutta mitään visuaalista loistoa ja ”uuh aah!” -tunnetta ei pääse syntymään. Ajettaessa muovautuvat radat sekä etenkin sadekelin mutacrossi on näyttävä efekti sinänsä, mutta sadekisat taitaakin olla pelin ainoita parhaita paloja. Isoimmissa rytäköissä ja etenkin alussa peli dippailee ja tanssahtelee sen kolmenkymmenen kuvan päivitystahdin ympärillä, jäädessä paikoin sen allekin. Mukavana yksityiskohtana peli tarjoaa useamman ajokuvakulman. Perinteisen chase-kameran lisäksi tarjolla on muun muassa fps-kuvakulma ohjaustangosta, sekä kypärän sisäinen visiirikuvakulma. Nämä ovat kuitenkin käyttökelpoisuudeltaan enemmän tai vähemmän kyseenalaisia. Ajaminen peruskuvakulmasta on tarpeeksi haastavaa pelin täydellisen hyvää tekoälyä vastaan – miksi kukaan haluaisi tehdä siitä turhaan vaikeampaa.
Ääniefektit ovat toimivaa sorttia ja 2-tahtiset sekä 4-tahtiset kuulostavat vähän erilaisilta toisiinsa nähden. Kisojen alut ja loput puhuva kommentaattori sen sijaan on melko mekaaninen, erillisistä kommenttipaloista nauhoitettu tönkkö ukko, joka tuntuu vain pakolliselta lisäykseltä pelin äänimaailmaan. Muutoinkin kommentointi on osittain outoa. Kahdeksas sijoitus ja kaksikymmentäyksi kappaletta lisäpisteitä sijoitustaulukkoon tuottavat loppukommentin: ”mikään ei tänään mennyt nappiin tällä ajajalla”. Todellako näin?
Loppusanat
Kokonaisuutena MXGP Pro on peli, joka paperilla on varsinkin toimiva ja nautinnollinen paketti. Mestaruusmoodi ja uratila tarjoavat sitä perinteistä moottoriurheilusisältöä, josta olisi varmasti enemmänkin iloa, jos tekoäly vain olisi kunnossa, mutta kun ei ole. Rasittavan mekaaninen ja täydellinen tekoälyposse kun ei ole omiaan tällaiseen peliin, jossa keskeisenä ominaisuutena pelaajalle tarjoillaan realistista ajofysiikkaa. Nettipelikin huutaa tyhjyyttään. Budjettihintaiseksi muutaman kympin julkaisuksi MXGP Pro olisi kenties rahansa arvoinen, mutta täysihintaisena julkaisuna sen hommaamista kannattaa pariin kertaan miettiä.
