Naruto Shippuden: Ultimate Ninja Storm 4 arvostelussa

Ennen kuin poraudutaan varsinaiseen pelin sisällön arvioimiseen, on kerrottava muutama lause pelin asentamisesta. Se on ihan normaalia, että nykyaikana pelit julkaistaan keskeneräisenä ja kun levyn asettaa konsoliin, vaaditaan tiedosto ladattavaksi. Naruto Shippuden: Ultimate Ninja Storm 4:n kohdalla homma menee niin, että ensin ladataan noin 150 megatavun kokoinen tiedosto, joka mahdollistaa Free Battle- pelien pelaamisen. Kaikki muut pelimuodot ovat suljettuina – tarina, seikkailu sekä nettipeli. Eikä pelaajalle käy mistään ilmi se, että miksi näin on! Mikäli yrittää päästä tarinaan käsiksi, saa eteensä vain tylyn tekstilaatikon jossa kerrotaan, että ei käy. Yleensä Playstation 4:n latausjonossa näkyy jos peliin on jotain ladattavaa. Storm 4:n kohdalla ei kuitenkaan mitään missään näy. Ainoastaan se vapaan taistelun lataus.

Nolosti joutui käyttämään googlea tuomaan valoa asiaan. Naruto Shippuden: Ultimate Ninja Storm 4 asentaa tiedostoja ja joutuu vain odottamaan, että se on saanut sen valmiiksi. Noin tunnin verran kerrotaan menevän aikaa. Itse allekirjoittaneella aikaa kului vähemmän, riippuu ilmeisesti netin nopeudesta. Tästä taas herää kysymys, että mitä ihmettä fyysisellä kopiolla tekee? Mitä tiedostoja se sisältää, jos edes tätä Free Battle-pelimuotoa ei pääse pelaamaan, ennen kuin on sen ladannut netistä?
Vaikka nykyään netit löytyy joka paikasta ja oletuksena on, että jokaisella kotona on internet niin kaikilla ei välttämättä sitä silti ole. Itse allekirjoittanut tietää Naruto-faneja, joilla ei nettiä ole saatavilla, joten pelaaminen menee hankalaksi. Konsolikaverille tai seinän takana asuvan mummon nettiä lainaamaan. Kaikki pelit nykyään ladataan netistä, niin ehkä nämä kauppojen hyllyillä vinoilevat fyysiset kopiot voisi täyttää jollain oikeasti käytännöllisellä herkulla, kun ei sieltä muutakaan sisältöä irti saa. Ala-arvoista toimintaa. Ugh, olen puhunut!

Kun asennusapinointi on ohi, pääsee vihdoinkin nauttimaan pelin antimista, ja se tosiaan on sitä nauttimista. Tarinapelimuoto vie pelaajan heti suuren mittakaavan taistoon, jossa kaksi häntähirviötä ottavat mittaa toisistaan. Kyseessä on Madara Uchihan ja ensimmäisen Hokagen taistelu. Narutofanit tietävät kuinka mones Ninjasota häntäpedoilla oli kyseessä, mutta aivan mangan tai animen alkuajoissa ollaan ja itse Narutokin oli vain pilke silmäkulmassa tuohon aikaan. Tarinaa siis lähdetään katselemaan aivan alusta asti ja viedään sitä karvasta loppua kohti.

Tarinapelissä seurataan Naruton ja kumppaneiden kovimpia taistoja läpi anime-sarjan ja mangan. Puhumista on paljon ja se on yhtä ensiluokkaista kun itse animessakin. Mikäli suosii japanilaista alkuperäistä ääniraitaa niin se onnistuu kyllä. Amerikkalaisessa versiossa ei toki mitään vikaa ole. Välillä tarina haarautuu kahtia, jolloin seurataan toisen hahmon edesottamuksia ja nämä haarautumat loppujen lopuksi sitoutuvat yhteen. Sivutehtäviäkin on, mutta nämä voi halutessaan jättää kokonaan käymättä. Molemmat tarinanhaarat on kuitenkin käytävä läpi, jos haluaa päästä jaksoissa eteenpäin.

Tehtävät tulevat esiin pallukoina, aikajanan muodossa vasemmalta oikealle ja niitä on helpompi mieltää jaksoina itse animesta – sitä ne taitavat ollakin. Välianimaatiot ovat suuremmassa osassa kuin itse taistelut, ainakin suurempi tunnelataus syntyy kun näitä animaatioita kuuntelee. Animaation katsomisesta ei sinänsä voi puhua, sillä varsinaista animointia ei edes ole. Välipätkät ovat stillkuvia, jotka on kevyesti animoitu sivulta pyyhkivillä puun lehdillä, sateena tai muuna tämäntyyppisenä efektinä. Hahmojen ääni tuo kuitenkin ulottuvuuden tuntua ja pelkät kuvat eivät haittaa. Ovela kikka, joka luo jännän harhan oikeasta animaatiosta. Sitä varsinaista animea olisi kuitenkin mieluummin katsellut.

Taisteluita on ja ne tuntuvat hauskoilta ja näyttävät entistä paremmalta. Naruto Shippuden: Ultimate Ninja Storm 4 on ensimmäinen Playstation 4:n Ninja Storm -peli ja graafinen ulkoasu on kokenut pienen nosteen. Tähän kun lisätään vielä toimivat kamerakulmat taisteluissa ja varsinkin superhyökkäysten aikana niin meno on hyvinkin näyttävää ja antoisaa. Tämän lähemmäksi sitä varsinaista Narutoa ei voi päästä. Muutamia erilaisia taisteluitakin on, mukana on myös nyt seinillä juokseminen. Joissain taisteluissa voi huutaa avuksi yhden tai kaksi toveria ja suorittaa näyttäviä yhdistelmä hyökkäyksiä. Shakraa ladataan samalla tavalla kuin aiemminkin ja tällä tavoin suoritetaan ne voimakkaimmat iskut. Massiivisilla monihäntäpedoillakin pääsee pelaamaan tässä tarinapelimuodossa.

Vanhalle Naruto-pelaajalle tappeleminen on tuttua ja hyvin vähän, jos mitään, uutta tulee eteen. Taistelusysteemi on pidetty täysin samana kuin ennen ja tutut esineet ovat d-padissa käytettävissä, shakra boosteista pökerrytys- ja paperipommeihin asti. Shurikenit lentelevät neliöstä, hyppiminen onnistuu ja teleporttaus selän taakse on yhtä ärsyttävää kuin ennenkin. Hahmot reagoivat nappuloihin hyvin, hieman kuitenkin ärsyttää se, että jos liikaa rämpyttelee nappulaa niin hahmo jää tyhmänä hakkailemaan tyhjää ilmaa.

Kun Naruton varsinainen tarina on koluttu läpi, voi siirtyä pelaamaan seikkailupelimuotoa. Näin ei ole pakko tehdä, tarinan voi jättää kesken ja siirtyä seikkailuun, mutta peli kehottaa kuitenkin pelaamaan tarinan loppuun. Seikkailu sijoittuu itse varsinaisen tarinan jälkeiseen aikaan. Tarinaa koluamalla saa muutenkin järkyttävän paljon rahaa, jota voi sitten käyttää seikkailussa, ostaakseen herkkuja mutusteltavaksi juuri ennen ottelua tai kesken ottelun ja esineitä vastustajan kiusaksi.

Seikkailupelimuoto on kevyt juonellisesti. Jääräpäinen Naruto ei millään meinaa tajuta, että vieressä on Hinata -niminen tyttö mouruamassa ja Sasuke koittaa näitä kahta saattaa yhteen. Naruto, Sasuke ja Hinata lähtevät yhdessä matkaamaan läpi animen maailman ja siinä sitten muistellaan menneitä. Kuvia menneistä tapahtumista tullaan näkemään ja taisteluita on aivan pikku-Narutollakin. Putkijuoksua ei ole vaan määränpään saa valita vapaammin. Pääjuonen lisäksi on sivutehtäviä, jotka on aika pitkälti juoksemisia siellä sun täällä, ostellaan tavaraa ja poimitaan kadonneita koruja maasta. Guy -nimellä kulkeva heppu kertoo, että Naruto voi koittaa piestä tiettyjä tyyppejä sivutehtävän muodossa. Menneisyyden pisaroita lojuu maassa ja näiden avulla voi käydä läpi lisää eeppisiä taisteluita menneisyydestä. Seikkailu siis pyörii pääosin muistelmien varassa.

Kamera tässä pelimuodossa toimii suurimmaksi osaksi, Hidden Leaf Villagen vapaa kamera on kyllä aika turha kokemus. Kameran jos voisi säätää seuraamaan aina selän takaa niin säästyisi turhilta kameran asetteluhetkiltä. Muuten kyllä kylässä viihtyy. Musiikki on tuttua, kaupunki on eläväinen ja kaupat ovat siellä missä kuuluukin. Tallentaminen toimii samalla tavalla kuin aikaisemmin, eli kurkitaan linnunpönttöön. Puhe olisi ollut plussaa, varsinkin kun nyt ollaan päästy pois Playstation 3:sta. Silti hahmot vain ynähtelevät tylsästi tai sanovat sanan tai pari.

Kerättävää riittää tälläkin kertaa. Aivan käsittämätön määrä kaikenlaisia korttien kuvioita, kuvia animesta, hahmojen naamoja, onlinepeliä varten omat keräilyt, kuten voittopuhe ja titteleitä kahdessa eri kategoriassa. Suurimman osan kerättävästä voi ostaa muutamalla pelin omalla rahalla, mutta jotkut vaativat tavaroita, joita saa esimerkiksi pelin tarinamuotoa pelaamalla. Seikkailupelimuodossakin saa kerättyä näitä samoja tavaroita, jotka sitten vaihdetaan kaupassa kerättäväksi.
Kaiken romun voi sitten viedä näytille onlinepelimuotoon. Hahmoja on taas valittavana kova liuta ja hahmojen ulkonäkö vastaa mangan viimeisimpiä ukkoja. Kuten ennenkin, taso nettipelien parissa on kova ja listalla nouseminen on aikamoinen saavutus. Jos ei aikaisemmassa pelissä jo ole harjoitellut jotain animehahmoa niin on varma että tulee kuokkaan. Samat ongelmat kummittelevat nettipelissä kuin ennenkin. On vaikea etsiä mitään tiettyä vastustajaa ja pelejä löytyy niukasti jos rajaa valintoja liikaa. Kaikki valinnat kun on auki niin saa edes jonkun vastustajan eteensä. Onlinepelissä saa bonuksia, eli tavaroita, ihan pelkällä sisäänkirjautumisella. Eventtejä on myös jatkuvasti ja ne vaihtelevat.

Jos asennusruljanssin voi ohittaa niin kyseessä on kaikkien aikojen Naruto-peli. Muuten kokemus on täysi nolla. Fanille se tarjoaa kaikkea tuttua aikaisemmista sarjan peleistä, uuden pelaajan on myös helppo päästä peliin sisälle ja Naruton tarinaan voi tutustua alusta alkaen. Vaikeustaso on erittäin hyvin skaalautuva ja simppeli taistelusysteemi toimii hyvin. Sinänsä harmi, että Naruton tarina on tullut päätökseen, mutta vuosia se on kestänytkin. Animesarja oli allekirjoittaneelle tuttu, vaikka sitä ei tullut seurattua juuri ollenkaan. Tästä huolimatta Naruton suosion ymmärtää hyvin. Sarjan teemat olivat aika selkeitä ja ne olivat koskettavia. Sarjan aikana Naruto kasvoi kaikkien halveksimasta hylkiöstä kaikkien rakastamaksi. Ystävien puolia hän piti aina ja vaikka kuinka vahva hän olikin niin silti piti kasvaa vahvemmaksi. Hieman ehkä yksinkertainen, mutta periksi antamaton. Täydellinen idoli nuorelle.