Naruto Shippuden: Ultimate Ninja Storm Generations arvostelussa

Naruto Shippuden: Ultimate Ninja Generations ? kuten muutkin Naruto-pelit ? perustuvat Naruto-nimiseen japanilaiseen animesarjaan, jolla tätä kirjoittaessa on ikää noin kolmetoista vuotta. Animaation päähenkilönä nähdään pieni ninjapoika Naruto Uzumaki. Naruto-pelejä on julkaistu tasaiseen tahtiin vuodesta 2007. joista ensimmäinen oli Naruto ? Ultimate Ninja.

Pelisarjan parissa on pääasiassa häärinyt parivaljakko Namco Bandai Games sekä CyberConnect2, joista jälkimmäinen on hoitanut kehityspuolen työn. Mielenkiintoisena yksityiskohtana myös Ubisoft oman Montreal-studionsa kera on päässyt vuosina 2007 sekä 2008 julkaisemaan pelkästään Xbox 360-konsolille muutaman Naruto-pelin, joista Game Realitykin on toisen arvostellut aikanaan.
Naruto Shippuden: Ultimate Ninja Generations kuitenkin sen sijaan on jälleen Cyberconnect2:n käsialaa.
Sen syvällisemmin Naruto animen tarinaa selittelemättä, kerrottakoon, että Naruto on Konohan-nimisessä pikkukylässä asuva ninjapoika, joka tahtoo kovasti saada itselleen arvotittelin Hokage. Eräs kylän vanhemmista Hokageista onnistui vangitsemaan demoniketun hengen pojan sisään, mutta sen sijaan, että poikaa olisi alettu kohtelemaan erikoisena tapauksena, hänestä tuli monen silmissä demoninkantaja sekä hylkiö. Lopulta Naruto kuitenkin onnistui löytämään paikkansa: osasta kyseisen sarjan hahmoista tuli hänelle tärkeitä ihmisiä, kun taas osasta muodostui hänen verivihollisiaan ? henkilöitä, jotka näkevät hänessä vain demoniketun ja haluavat siksi piestä pojan hengiltä.

Naruto Shippuden: Ultimate Ninja Generations pitää sisällään ison nipun hahmoja kyseisestä animesta ja samalla kaikki hahmot niin Naruto: Ultimate Ninja Storm kuin Naruto Shippuden: Ultimate Ninja Storm 2 pelistäkin. Pelissä mukana on itse animen luoneen Studio Pierrotin työstämiä animaatiopätkiä kuudenkymmenen minuutin verran ja pelattavia hahmoja pelistä löytyy kaiken kaikkiaan mukavat 72, kun taas sivuhahmoja (joita ei voi itse ohjata) on mukana 15. Lisäksi debyyttinsä Naruto-pelien saralla tekevät Kaget, sarjan voimakkaimmat ninjahahmot.

Kyseessä on siis kutakuinkin Naruto-animen ystävien unelmien täyttymys ja paperilla paketti kuulostaa lähes täydelliseltä, mutta miten soljuvat asiat pelimekaniikan ja toteutuksen osalta? Vaikka Naruto-pelejä onkin julkaistu jo kiitettävä määrä, on Naruto Shippuden: Ultimate Ninja Generations allekirjoittaneelle vasta toinen kokemus Naruto-pelien parissa. Ensimmäinen kosketukseni tapahtui Ubisoftin kehittämän sekä julkaiseman, varsin pelattavan Naruto – The Broken Bond -pelin parissa vuonna 2008.

Naruto-pelien uusin edustaja eroaa neljä vuotta sitten arvostelemastani Naruto – The Broken Bondista sillä että vapaata juoksentelua, sivutehtävien suorittelua tai muuta tutkailua pelin maailmassa ei ole taisteluiden välillä tarjolla lainkaan ja siten kyseessä onkin aivan puhdas tappelupeli erilaisilla hahmokohtaisilla tarinoilla varustettuna. Uusin Naruto kulkeekin sataprosenttisesti kahden edeltäjänsä jalanjälkiä.
Ultimate Ninja Generations tarjoaa pelattavaksi tarinamoodin, paikallisena pikapelinä toimivan free battle pelimuodon, sekä Live-pelin, joista jälkimmäisessä voi otella muita ihmispelaajia vastaan joko player- tai ranked-muotoisesta ensimmäisen vaihtoehdon ollessa niin sanottu ystävyysottelu ja jälkimmäisen vaikuttaessa pelaajan sijoitukseen Liven leaderboardsilla.

Free battle sen sijaan pitää sisällään harjoitteluosion, versus-ottelut, tournamentin, sekä survival-tyyppisen pelivaihtoehdon. Versus-ottelussa pelaaja voi pelata pikamatsin joko tietokonetta tai ihmispelaajaa vastaan, joko single tai team match muotoisesti. Eroa näillä kahdella on se, että ensinnä mainitussa ei saa lainkaan valita avukseen tukihahmoja, joita voi kutsua hetkellisesti avustamaan taistelussa. Survivalissa ideana on selvitä matsista toiseen mahdollisimman pitkään ja vieläpä samoilla elinenergioilla, joista takaisin saa ainoastaan murto-osan ennen seuraavaa koitosta. Tournamentissa on tarjolla yksinpelailijaa varten suunnattu, challenge tournament sekä maksimissaan kahdeksalle ihmispelaajalle tarkoitettu battle tournament.
Tarinamoodissa on aluksi tarjolla vain kolmen hahmon tarinat: nuoren Naruton, varttuneemman Naruton sekä Naruton ystävän, Sasuko Uchihan tarinat. Lisää avautuu pelattavaksi sitä mukaa, kun pelaaja läpäisee jo auki olevia hahmotarinoita. Kohdattavien hahmojen, toisin sanoen tappeluiden määrä per hahmotarina vaihtelee neljästä kahteentoista Naruton ja muiden enemmän pääosassa olevien hahmojen saatua eniten yksittäisiä matseja tarinaansa varten.

Matsien välissä etenevää tarinaa siivitetään yksittäisillä kuvituksilla hahmojen puhuessa kuvien päälle. Kunkin hahmon tarinan loppuratkaisun osalta sen sijaan nähdään ihan oikeaa, liikkuvaa animea. Pelin autenttisuus ei pääty tarinan kuvituksiin tai Studio Pierrotin väsäämiin animaatiopätkiin, vaan kauttaaltaan koko pelin ulkoasu on todella upeaa katsottavaa. Sulava ruudunpäivitys, hienot erikoisefektit, sekä cel-shading efektillä viimeistelty graafinen ulkoasu ovat lähes täyden kympin tasoa ja japanilaista värikästä grafiikkaa on ilo katsella. Valittamista ei juurikaan löydy äänipuoleltakaan; ääninäyttely toimii moitteettomasti oli puhekielenä sitten käytössä englanti tai japani. Musiikkina kuullaan jälleen kerran huiluvivahteista taustamusiikkia, joka sopii pelin tunnelmaan.

Pelin kaikkia hahmotarinoita yhdistää se, että kohdattavien tappelukavereiden taso nousee usein matsi toisensa jälkeen yhä vaikeammaksi, koska tekoälyvastustajien taistelutehokkuutta nostatetaan keinotekoisesti korkeammalle oletusarvosta. Ensimmäinen, tai pari ensimmäistä matsia saattaa olla melko helppoja, mutta sitten alkaakin tulla vastaan otteluita, joissa tekoälyllä on vaikkapa hyökkäystehokkuus nostettu +15:sta tai pahimmillaan jopa +70:een.

Vaikeimpia matseja ei ihan noin vaan enää läpäistäkään ja omat refleksit sekä pelin kontrollien tuntemus pitääkin vaikeimpia kohtaamisia varten olla jo jotakuinkin hyvällä mallilla, tai muuten tiedossa on melko yksipuolinen selkäsauna. Oletusvaikeustasolla en ainakaan itse pärjännyt aluksi lainkaan vähänkään vaikeammissa matseissa. Medium-taso vaihtui pikku hiljaa, lukuisten, jopa kymmenien uudelleenyritysten jälkeen helpoimmalle asetukselle. Senkään jälkeen en pärjännyt vaikeimmissa matseissa kuin suurella onnenkantamoisella ja kädet olivat sinnikkään yrittämisen jälkeen melko puhki ja viittä vaille krampissa.

Kolmannella uudelleenyrityksellä peli tarjoaa kokeiltavaksi entisestään alennettua vaikeustasoa, mutta on jokseenkin huvittavaa, että tätä tarjotaan silloinkin, kun käytössä on jo pelin helpoin vaikeustaso. Ihme ja kumma sen hyväksyminen kuitenkin helpottaa pärjäämistä myös silläkin.
Kunhan pelin kontrollit alkavat pikkuhiljaa iskostua selkäytimeen, alkaa helpoimmallakin vaikeustasolla jo pärjätä sen verran suvereenisti, että vaikeustasoa alkaa uskaltaa jopa nostamaan. Pelisarjan uusille ystäville kuitenkin olisi hyvä olla tarjolla jo heti kättelyssä alennettua vaikeustasoa, tai sitten naaman eteen tyrkytetty tutoriaali kontrolleista tai vaikkapa jonkinlainen testi, jonka perusteella peli automaattisesti valitsisi pelaajalle aloitusvaikeustason. Nyt harjoitteluosio on piilotettu free battle-pelivalikon alle, josta sitä ei välttämättä heti tajua alkaa kaivaa esiin, jos ei osaa odottaa kuinka vaikea peli oikeastaan onkaan.

Naruto Shippuden: Ultimate Ninja Generationsissa on käytössä vähemmän nappuloita ja kontrolleja, joiden avulla liikkett ja erikoisliikkeet saadaan aikaan, verrattuna esimerkiksi Street Fighteriin, Mortal Kombatiin tai Tekkeniin, mutta silti pelin kontrollit tuntuivat aluksi ainakin allekirjoittaneen mielestä sen verran monipuolisilta, että kunkin nappulan käyttötarkoituksia tai tapoja toteuttaa erikoisempia liikkeitä oli vaikea heti muistaa.
A-nappulalla hypitään, X:llä viskellään heittotähtiä, siinä missä B-nappula toimii pääasiallisena mättämisnappulana. Y:llä aktivoidaan erikoisliikkeet mahdollistava Chakra, joka kuluttaa hahmon sinistä Chakra-energiaa. RB- ja LB-nappuloilla voidaan hätiin kutsua pelaajan puolella olevia hahmoja, jotka käyvät nopeasti pieksemässä pelaajan vastustajaa, silloin kun näitä apuhahmoja on saatavilla. Esimerkiksi yksinpeliä pelatessa apuhahmoja ei läheskään aina saa käyttöönsä. RT-nappula on omistettu iskujen blokkaamiselle ja LT:llä voi teleportata vihollisen selän taakse, jos tulee liikaa iskua. Pitämällä LT:tä sekä B:tä pohjassa saa aikaan lisää erikoisliikkeitä. Pääasiallisesti kaikki taisteleminen on rakennettu kuitenkin X:n sekä B:n ja muun muassa ohjaimen vasemman tatin erilaisten yhdistelmien ympärille. Kun kontrollit oppii, ne toimivat eivätkä ole liian monimutkaisetkaan.

Toimivan ja hyvän pelattavuuden kruunaa mielenkiintoisesti toteutettu kameraohjaus. Siinä missä järjestyksessä oikeastaan kaikki tämän päivän nykytappelupelit vieläkin turvautuvat kolmiulotteisen grafiikkansa kanssa sivulta kuvattuun 2D-pelimekaniikkaan, on Ultimate Ninja Generationsissa käytössä eräänlainen jatkuvasti liikkuva kamera, joka mahdollistaa hahmojen liikkumisen myös syvyyssuunnassa, kameran liikkuessa mukana pitääkseen molemmat hahmot kuvaruudun sisäpuolella.

Pelaaja voi hahmonsa kanssa olla joko aivan ruudun etualalla, tai sitten päinvastaisessa suunnassa, aivan taisteluareenan toisessa paljon pienikokoisempana ilmestyksenä pelattavuuden ja ohjattavuuden kärsimättä siitä tippaakaan. Muutkin tappelupelit saisivat mielestäni käyttää tällaista pelikameraa edes joskus ? se toisi ainakin jotain uutta vuosikausia paikallaan polkeneeseen tappelupeligenreen, jossa ainoastaan grafiikka ja hahmojen erikoiskyvyt tuntuvat uudistuvan uusien pelien myötä.

Kokonaisuutena Naruto Shippuden: Ultimate Ninja Generations on yksinpelinsä osalta varsin mielenkiintoista pelattavaa, vaikka yksinkertainen tappelupeli Ultimate Ninja Generationsinkin kohdalla on kyseessä. Yksityiskohtaisesti toteutetut välikuvat ja liikkuvat animaatiot sekä sarjasta tutut mielenkiintoiset, riittävästi toisistaan kyvyiltään kuin persoonallisuuksiltaan eroavat hahmot pitävät mielenkiintoa yllä mukavasti ja auttavat jaksamaan useampien yksinpelitarinoiden läpikahlaamisessa, etenkin kun jokaisella on erilainen tarina kerrottavanaan. Jokaisen voitetun ottelun jälkeen ? olipa kyseessä sitten tarinamatsi tai yksittäismatsi free battlessa ? pelaajaa palkitaan rahalla sekä erilaisella sälällä, kuten muun muassa kuvilla sekä titteleillä, jotka avautuvat ostettaviksi pelin päävalikosta käyskenneltävään kauppaan. Kuvilla ja titteleillä voi koristella omaa, muille nettipelaajille näkyvää online-käyntikorttiaan, samalla kun korttiin valittavat kuvat vaikuttavat hiukan myös hahmon kykyihin.
Kaiken onkin syytä olla kunnossa ja parhaimmillaan, kun online-matsaamista lähdetään koettamaan, sillä Live ei todellakaan ole pullollaan surkeita pelaajia, vaan päinvastoin ? onlinematseissa tulee nopeasti turpiin, ellei yksinpelipuolellakaan ole pärjännyt, koska Livestä löytyy monia erittäin tasokkaita pelaajia valmiina varsin mielellään nostamaan omaa pelaajatasoaan.
Pärjääminen vaatiikin paljon harjoitusta ja erittäin nopeita kädet hajottavia refleksejä, eikä siten välttämättä pidemmän päälle innosta ?sunnuntaipelailijoita?, jotka haluavat vain pitää vähän hauskaa ja siinä sivussa saavuttaa jotain. Toisaalta tämä pätee myös yksinpeliinkin: pelin suhteellisen korkea vaikeuskäyrä saattaa ajaa Naruto-sarjan peleihin aiemmin vihkiytymättömät pelaajat muualle, muiden tappelupelien pariin. Paikallisena kaksinpelinä versus-ottelun muodossa peli onkin kaikkein nautittavinta hupia, koska tällöin vastaansa saa toisen todennäköisemmin samantasoisemman pelaajan, joka ei ole kahdeksalla lonkerolla varustettu mustekala… Naruton-faneille pelin hankinnassa ei liene epäselvyyksiä , ottaen huomioon, että kyseessä on jälleen yksi varsin pelattava ja laadukas tappelupeli Naruto-pelien sarjassa.

Mikäli kärsivällisyyttä löytyy tavallista enemmän, kannattaa Naruto Shippuden: Ultimate Ninja Generationsiin tutustua, koska missään nimessä kyseessä ei ole huono tappelupeli.