Naruto to Boruto: Shinobi Striker arvostelussa

Naruto to Boruto Shinobi Striker on täysin uudenlainen Naruto-aiheinen peli. Naruto on aiemmin totuttu näkemään seikkailemassa Ultimate Ninja Strike -nimeä kantavissa tarinapainotteisissa peleissä, mutta Shinobi Strikerissa tarinointi on jätetty lähes kokonaan pois ja painopiste on online-taistelemisessa, uniikilla moba-tyylisellä kaavalla.

Omannäköinen ninja

Koskaan aikaisemmin ei ole ollut mahdollista luoda omaa shinobia (ninjaa), mutta nyt on tämäkin korjattu, sillä pelaajan on heti alkutekijöikseen luotava oma hahmo jolla taistella. Henkilölle valitaan myös koti, neljästä tutusta kylästä, kuten Hidden Leaf tai Hidden Cloud Village. Hahmonluonti on aluksi hyvin suppea, sisältäen vain muutamat hiustyylit, kulmakarvat ja Naruton tunnusmerkkiset viirut ynnä muut, mutta luotu ninja voi muuttua hyvinkin radikaalisti pelaajan tahkoessa läpi taisteluiden. Anime-pelille ominaiseen tapaan, kerättävää romua riittää Shinobi Strikerissä yllin kyllin. Uusia hiuksia, asuja, partoja, kasvomaaleja, ilmeitä, titteleitä, aseita ja vaikka mitä on tarjolla. Niin miehille kuin naisillekin. Pelihahmon personointi luo onnistuneen immersion tunteen ja oma shinobi tosiaankin tuntuu omalta. Harmi kuitenkin heikohkon kamerasysteemin, ei ole mahdollista tutkailla tarkemmin muiden pelaajien naamavärkkejä. Joka tapauksessa, monipuolisuutta on sen verran paljon, että täysin samanlaista hahmoa tuskin kohtaa. Ellei sitten ole päättänyt tehdä täydellistä Naruton kopiota.

On valitettavaa, että pelaajan valitsemaa kotikylää ei pääse tutkailemaan suppeaa online-aulaa pidemmälle. Tässä pienessä kylän keskusaukiolla on kuitenkin mahdollista morottaa tai uhota muille pelaajille, joten kaipa se ajaa oman tarkoitusperänsä. Chattiin pystyy myös huudella valmiita tärkeitä lauseita, kuten ”etsin ryhmää” tai ”tämä on viimeinen taisteluni tältä päivältä”. Tämä alueen pienuus onkin hieman ristiriitaisia tunteita herättävä. Toki tämän toriaukion avulla voi esitellä omaa hienoa hahmoaan muille, mutta siihen se valitettavasti jää. Mikäli tutkittavana olisi kokonainen Hidden Leaf Village, tilanne olisi paljon miellyttävämpi. Muiden pelaajien lisäksi aulassa on npc:t kauppaa, hahmon muokkausta ja tehtäviä varten, mutta todellisuudessa nämä aiheuttavat vain turhaa pakollista ravaamista edes takaisin, kun auotaan kääröjä jaj mennään tehtäviä tekemään.

Mahdoton tehtävä

Pelaajalla on mahdollisuus kahteen erilaiseen taistelemiseen. Neljä vastaan neljä taistelut tai sitten ”tarina”-tehtävät, joita voi suorittaa joko yksin tai porukassa. Lainausmerkit siksi, että mitään varsinaista tarinamoodia ei ole. Tehtävät vain sattuvat sisältämään pienen pätkän välianimaatiota, kuitenkaan kuulumatta erikoisemmin isompaan kokonaisuuteen. Tehtävien suorittamista kimpassa piinaa varsin tuttu ongelma tämäntyylisille peleille; moninpeliaulan porukka koostuu vain tusinasta ninjasta, eli on hyvin hankalaa saada kaveria mihinkään tehtävään ja useimmiten pelaaja odottaa vain turhaan. Jotkin tehtävät tuntuvat kuitenkin lähes mahdottomilta yksin, esimerkkinä sammakoiden ja savumiesten hyökkäys kylän porteille. Pieni viilaus vaikeusasteen skaalautumiseen olisi ollut paikallaan. Näitä tehtäviä olisi myös toivonut olevan enemmän.

Neljä vastaan neljä taistoja on muutama erilainen, kuten alueen hallussapitäminen, lipun ryöstö ja suoraviivainen turpakäräjä, jossa tavoite on vain tappaa vastustaja. Karttoja on tällä haavaa viisi, joista jokainen perustuu Naruton kyliin. Kumpikin tiimi aloittaa kartan vastakkaiselta kulmalta, jonne sitten synnytään uudelleen. Puhuminen muiden tiimiläisten kesken ei onnistu, mutta tekstiviestejä on mahdollista lähettää yleiseen jakoon. Tällaista manööveriä on kuitenkin hankala toteuttaa taistelun tiimellyksessä.

Taistelutsydeemi

Naruto to Boruto Shinobi Strikerin taistelusysteemi on toimiva, helppo sisäistää ja pelaaminen on tämän johdosta hauskaa. Muista Naruto-peleistä ominaiseen tapaan, pelaajalla on kova ja heikompi isku, blokkaus, vastahyökkäys ja esine, kuten kunai. Muitakin tuttuja tavaroita on, kuten savu- ja tulipommi. On nautinnollista kipittää pitkin vuoren rinnettä ylös, heittää kunai kiinni vastakkaiseen seinään ja singahtaa sinne ninjamaisella näppäryydellä. Liikkuminen ja taisteleminen on pidetty yksinkertaisena ja liipaisimissa olevat erikoiskyvytkin on helppo oppia. Samoin myös ninjan oma superhyökkäys, jonka voi laukaista d-padin ylänapista.
Mutta aivan kaikki ei ole mennyt nappiin. Kamera on hyvin usein sojottamassa jonnekin muualle, kuin sinne minne pitäisi. Viholliseen on mahdollista lukittautua ja kamerasta voi tällöin välittää vähemmän, mutta ajoittain on pakko vaihtaa kohdetta. Tässä nyrkittely meneekin sekavaksi, kun oikeaa uutta kohdetta ei meinaa saada tähtäimeen. Oma ninja hakkaa lähimpänä olevaa vastustajaa, vaikka lukittautunut vihollinen on kauempana. Hyvin usein rähinät menevät kaaoottiseksi ja joissain kentissä pelaaja tuijottelee enemmän seiniin kuin vihollisiin. Vaikka tämä kaikki voi kuulostaa hyvinkin pahalta, ei se saa nakerrettua kuin pienen osan pelinautinnosta.

Ninjan taistelutyylit

Pelaajan on mahdollista pelata neljässä eri roolissa. Hyökkääjä, puolustaja, parantaja tai pitkältä matkalta kiusaa tekevä shinobi. Jokainen näistä liene hyvin yksiselitteinen, mutta tavarat ja ninjatemput eroavat toisistaan. Yksinpelin tehtävien välillä on mahdollista vaihtaa omaa pelityyliä, mutta on aina pakko ensin erota ryhmästä. Tämä myös meinaa sitä, että on ravattava edestakaisin juttelemassa kylän npc-hahmoille. Moninpelissä voi ilman turhaa juoksentelua valita omien valmiiden taistelupalettien välillä, mutta jos näitä haluaa muokata, on mentävä npc:n juttusille. Otteluun on mahdollista valita oman ninjan sijaan jokin tutuista valmiista taistelijoista, kuten esimerkiksi Sasuke tai Naruto, jotka ovat luokiteltu jokainen erilaiseen taistelutyyliin. Jokainen taistelutyyli ajaa oman asiansa hyvin, paitsi parantajan rooli. Parantajana pelaaminen on muiden perässä juoksemista ja nopeatempoisessa taistelupelissä, jossa kartalla voi olla hyvin paljon esteitä, se on lievästi ilmaistuna hieman haastavaa. Tämä tottakai määräytyy hyvin pitkälti sen mukaan, että kenen kanssa pelataan. Kaverusten kesken on yleensä jonkinlainen puheyhteys, kun taas tuntemattomat juoksevat sinne minne napa näyttää.

Grafiikka ja äänimaailma

Mitään moitittavaa ei löydy hakemallakaan. Graafinen ilme on tuttua Narutoa ja ääninäyttely on myös sitä mitä pitää. Tämän ei pitäisi olla yllätys sillä laadunvalvojana on itse Naruton isä, Masashi Kishimoto. Ruudunpäivitys pysyy selkeänä vaikka näytöllä pyörii useampikin erikoishyökkäys, jotka tottakai ovat hyvin mahtipontisia. Ääninäyttelijöinäkin on Naruto-fanille tuttua herkkua, kun näyttelijätär Junko Takeuchi jatkaa Narutona ja Kazuhiko Inoue Kakashi Hataken äänirooleissa. Hyvin usein Naruto-peleissä tuppaa kylämusiikki olemaan ärsyttävä korvamato, mutta tällä kertaa pelaaja säästyy tuskalta. Toisaalta, luvassa ei ole mitään hienoa tai ihmeellistäkään ääniraitaa, joka jäisi hyvällä tavalla mieleen.

Tuomio

Naruto to Boruto Shinobi Striker on virheistään huolimatta hyvin viihdyttävä peli. Pelaajan varsinainen päämäärä on saada paljon tavaraa, eli paljon kääröjä joita aukoa. Nämä kääröt toimivat kuten nykypelien vitsaus, eli lootboksit, mutta tähän mennessä niihin ei pysty upottamaan omaa rahaa. Taistelemalla, tai ihan vain npc-henkilöille puhuessa, tipahtaa omalle ninjalle käärö, jonka voi mennä avaamaan. Tavaraa ja kääröjä voi myös ostaa pelin kultakolikoilla, joita ei onneksi näitäkään pysty oikealla rahalla haalimaan. Uuden vaatekappaleen tai aseen saaminen tuntuu mukavalta ja oman ninjaopettajan – kuten Sasuke – alla opiskelu ja heidän ninjitsu-taikojen kerääminen luo onnistumisen tunteen.

Mutta. Voi olla, että kaverin kanssa pelatessa kokemus on paljon täyteläisempi kuin yksin hakatessa tuntemattomien kanssa. Taisteluissa tuntuu hyvin usein olevan vastassa jokin isompi valmis kaveripoppoo, eikä pelaaja voi vaikuttaa otteluiden hakemiseen tai rajaamiseen. Yhteys muihin tuntuu pysyvän hyvin vakaana, joka on hieman harvinaista tämän lajityypin peleille. Satunnaisia piikkejä voi toki sattua, mutta tämä voi johtua monesta seikasta, kaikkien nettiyhteyksien ollessa omia persoonia jo itsessään. Balanssi vastustajien kanssa ja ajoittain temppuileva kamera ei siltikään onnistu lannistamaan peli-iloa. Kausittaiset taistelut pitävät pelaajan mielenkiintoa yllä, kun tavoitteena on kavuta yhä vain korkeammalle maailman tilastoissa. Mutta kuinka pitkään, sitä on vaikea arvioida. Soleil, pelin kehittäjä, kuitenkin luottaa siihen ja kääröjen addiktion voimaan.