Nascar Heat 4 arvostelussa

Nascar-vakioautosarjan voisi helposti mieltää yhdeksi merkittävimmäksi asiaksi Yhdysvaltain maaperällä, yhtä suureksi kuin jokavuotisen Super Bowlin, halloweenin kuin esimerkiksi twinkies-patukatkin. Silti kovin moni ei Euroopassa Nascar-sarjaan varmastikaan vieläkään ole perehtynyt, eikä täkäläisistä moottoriurheilusarjoista löydy oikein mitään vastinettakaan ovaaliradoilla toisten puskurissa kisaamiselle.

Nascar-pelit ovat kuitenkin yrittäneet koukuttaa ihmisiä ympäri maailman jo yli kolmekymmentä vuotta. Ensimmäinen peli, missä muutamia Nascar-autoja nähtiin, oli EA:n vuonna 1985 julkaisema Richard Petty’s Talladega. Kyseisen pelin jälkeen yrittäjiä kuin eri nimisiä pelisarjojakin on nähty todella, todella iso lista. EA:n ohella yksi monivuotisista yrittäjistä oli aikoinaan vallan mainio simulaatiostudio Papyrys, jolta ilmestyi useita Nascar Racing -pelejä vuosina 1994-2003.

Allekirjoittaneen kokemukset vakioautosarjan parissa rajoittuvat yksinomaan Papyruksen kolmeen Nascar-julkaisuun. Kun Sierra pilkottiin ja Papyrus lakkautettiin, jäi yrittäjäksi lähinnä EA, joka lopetti sekin omat versionsa vuonna 2008. Sittemmin kuvioihin nousivat pelijulkaisijat Activision sekä 704 Games. Ensinnä mainittu on sekin jo laittanut pillit pussiin, mutta 704 Games porskuttaa peleillään ainakin toistaiseksi. Nascar Heat 4 on neljäs perättäinen Nascar-peli 704 Gamesilta ja kehittäjä Monster Gamesilta.

Paluu kuumotukseen

Ennen Nascar Heat 4 -pelin arvostelukoodin saamista en ollut koskenutkaan ovaaliratoihin sitten vuoden 2003. Pari pikakisaa tuoreen simulaation parissa kuitenkin kirvoitti mielenkiinnon lajia kohtaan uuteen nousuun jälleen heti. ”Miten olen ollut näin kauan pelaamatta näitä?” kysyin itseltäni. Nascar Heat 4 kun sinänsä on melko mainio Nascar-simulaatio.

Sisältönsä osalta pelin tarjonta on perinteistä autopelimateriaalia: on uramoodi, kausimoodi, pikapeli joko tekoälyä vastaan tai jaetulla ruudulla, nettipeli maksimissaan 40-päisen kuskilauman kanssa, sekä parikymmentä erilaista skenaariota sisältävä haastetila.

Nascar Heat 4 pitää sisällään kaikki kolme Nascarin eri sarjaa kaikkine 2019 kuskeineen, kolmenkymmenen – pääasiassa – ovaaliradan voimin. Nascarissa formula ykkösiä vastaava pääsarja on Monster Energy NASCAR Cup Series. Eräänlainen alempi juniorisarja heikompitehoisilla autoillaan on vastaavasti NASCAR Xfinity Series. Kokonaan toisenlainen kausi ajetaankin sitten avolavoilla sarjassa NASCAR Gander Outdoors Truck Series. Mukana on oikeiden kilpasarjojen ohella Nascar Heat 3 -pelissä mukaan tullut fiktiivinen, pienille hiekkaovaaleille sijoittuva romurallimaisen rumemmilla ajokeilla driftattava yhdeksänratainen Xtreme Dirt Tour.

Uramoodissa luodaan tuttuun tapaan oma märkäkorvakuski haalareineen ja aletaan kalastelemaan soppareita, josko lopulta päästäisiin sinne kuninkuusluokkaan ajelemaan mestaruudesta sen vajaat paritonnia painavien V8-moottoristen ja 800-heppaisten menopelien kanssa.

Alku on hankalaa, pelaajalla ei ole sopimusta minnekään – edes alimpaan Xtreme Dirt Touriin ei ole noin vain asiaa vakkarikuskiksi. Pelaajan pitää todistella kykyjään hot seat -tyyppisissä kisoissa, joissa pelaaja pääsee ajamaan yksittäisiä kokelaskisoja jossain tallissa kalenterin näyttäessä työttömällä kuskilla näin muutoin kisojen välissä pelkkää tyhjää.

Jos suoriutuu hyvin, tallit innostuvat ja lupaavat ottaa yhteyttä tulevaisuudessa. Jos mokailee, soitettuihin puheluihin ei hauskana yksityiskohtana vastata, vaan luuri lyödään korvaan. Pikkuhiljaa jalan kuitenkin saa oven väliin ja päästään nousemaan tallikuskiksi. Pelaaja voi myös talliin liittymisen sijaan perustaa oman tallinsa, johon liittyy kuitenkin managerointia ja palkanmaksua. Kauden ja kisojen edetessä voi tehdä uusia sopimusneuvotteluita paremmin maksaviin talleihin, joka lopulta johtaa luonnollisesti mestaruuteen ja siitä parempaan sarjaan pääsemiseen.

Uramoodi on yksinkertainen, mutta silti yllättävän hauska pelata. Oman hauskan pikkulisänsä tuovat kuskien väliset suhteet. Kisojen jälkeen kaikki menevät huutelemaan twitteriin (paitsi itse pelaaja). Muiden päivityksistä voi sitten tykkäillä tai porukkaa voi loukata. Romurallityyliin ajamalla välit huononevat ja porukka huutelee ilkeitä. Someen voi tässä vaiheessa heittää bensaa liekkeihin tai vaihtoehtoisesti laittaa myös anteeksipyyntöjä, jolloin välit eivät totaalisesti tulehdu muiden kuskien kanssa. Kaikkiin talleihin kun ei pääse, mikäli välit niiden olemassa oleviin kuskeihin ovat huonolla tolalla. Kisoista kertyy rahaa ja jo puolivälissä kautta alkaa ollakin taskurahaa käsissä.

Haastetila tarjoaa parisenkymmentä erilaista valmista skenaariota, joista palkinnoksi saa vaihtoehtoisia skinejä Nascarin virallisille kuskeille. Haasteiden tyyppi vaihtelee jossain määrin, mutta suurimmassa osassa on tarkoitus voittaa kisa lähtöasetelmasta X. Joskus pitäisi käydä varikolla ja voittaa sen jälkeen, joskus ajaa huonoilla renkailla voittoon ja joskus pakan viimeiseltä tai keskimmäiseltä sijalta. Välillä pitäisi selvittää tiensä ison joukkokolarin keskeltä ja voittoon. Kaikkiaan haasteet ovat mukavia ja tarjoavat sinänsä samalla eräänlaista harjoittelua tilanteita varten, joita voi tulla vastaan myös varsinaisissa kisoissakin. Haastavuudeltaan haasteet olivat keskimäärin jopa yhden yrityksen pelailuja, mutta joukkoon mahtui myös muutamia paljon haastavampiakin, joita ei sitten päässyt kahdella tai kolmellakaan yrittämällä.

Perinteistä kausipelaamista voi harrastaa koko kauden mittaisena, 29 tai 30 rataa kattavaa skabaamista, tai vaihtoehtoisesti voi pelata eri pituisia tynkäkausia tai vaikkapa pelkät playoffsit.

Olipa kisamoodi sitten mikä tahansa, on kaikissa kisaluokissa (jopa Dirt Tourissa) tarjolla harjoitukset sekä aika-ajot. Pelaaja voi skipata molemmat, jos niin tahtoo ja siirtyä suoraan kisaan viimeisestä lähtöruudusta. Aika-ajot eivät kuitenkaan ole kuin yhden kahden kierroksen nopeita rykäyksiä, joten ne ajaa mielellään. Aina ei paalulle pääse eikä aina maaliviivallekaan päästä ykkösenä. Jos haluaa tähän välitöntä muutosta, voi pelin automaattisesti mukautuvan tekoälyn vaihtaa joko astetta helpompaan tai vaikeampaan. Vaikeampaa pelistä saa myös karsimalla ajoapuja nolliin. Lähes kaikkia ajoapuja saa säätää prosenttien kautta, joten apuja voi laittaa päälle vaikkapa viiden tai kymmenen prosentin suuruksinakin.

Kisojen kulkuun vaikuttaa pelaajan oman ajamisen ohella kolarit, oman auton mekaaniset viat, kuluvat renkaat, pidemmillä kisaprosenteilla myös paljon aikaa vievät varikkokäynnit sekä turva-auton mahdollinen radalle tulo. Ikävä kyllä tekoälyn ajovirheet sekä oikeista kisoista tutut joukkokolarit jäivät lähes kokonaan kokematta. Niitä ei pelissä juurikaan tapahdu, ellei pelaaja itse niitä aiheuta. Tällöinkin tekoälyautot yleensä selviävät jo pienen hetken takaisin letkaan kisaamaan.

Pelaajan ajautuessa ulos voi joskus käydä jopa niinkin huono tuuri, että auto lipsahtaa sattumalta varikkosuoran puolelle, jolloin peli saattaa tulkita sen varikolle ajamiseksi ja kaappaa pelaajan ajoneuvon autopilottimaiseen huostaansa. Mutta koska ajokin karkaaminen on todennäköisesti tapahtunut vauhdissa, ei peli tykkää siitä, että varikolle tullaan yli kolmenkymmenen mailin tuntinopeutta ja siitä rapsahtaa musta lippu, eli aikasakko. Peli ajattaa pelaajan varikolle ja samalla kärsitään pitkä aikasakko. Tätä ei onneksi liian usein tapahtunut, mutta jotain sille voisi kenties tulevaisuudessa tehdä.

Kananmunan kiertoradalla

Pelissä pienemmilläkin kisojen kestoprosenteilla ajetaan yleensä kuudesta pariin kymmeneen kierrosta, riippuen vähän siitä onko kyseessä lyhyempi vai pidempi ovaali. Kisaaminen on kuitenkin parhaimmillaan niin tiivistunnelmaista ja siistiä, että kierrokset hujahtavat suorastaan silmissä. Etenkin jos käytössä on rattipoljinyhdistelmä, on peli parhaimmillaan, kun mennään yhdessä isossa letkassa toisten imussa, takapuskureita nuollen. Jos pelaaja yrittää turhan ahneesti vaihtaa omaa ajolinjaansa, ilman radiossa höpisevän varikkomiehen lupaa, on vierellä tai takana yleensä joku toinen ajamassa. Tällöin pelti kolisee ja pahimmillaan oma ajokki karkaa käsistä.

Vastaavasti heti kun ketään ei ole edessä välittömässä läheisyydessä ajamassa, muuttuu edellä ajavien kiinni saaminen vaikeammaksi hommaksi, kun pelaaja ei voikaan singota itseään toisen takapuskurista mukavaan lisävauhtiin. Taktisesti voikin antaa jonkun tulla hienoisesti ohitse ja sen jälkeen mennään heti imuun ajamaan ja singotaan oma ajokki ohitse. Imussa ajamisen tuntee mukavasti pienenä forcena. Vastaavasti peliä voi ajaa hyvin myös padillakin, mutta tuntuma eikä fiilis ole lainkaan sama kuin ratilla. Toisen puskurissa ajettaessa imua ei tunne samalla tavoin ja tarkasti letkassa ja omalla ajokaistalla ajaminen on sekin vaikeampaa ja menee monesti tatin hinkkaamiseksi. Sanoisinkin melkein, että puolet pelin tunnelmasta karisee pelkällä padilla ajettaessa.

Monesti pelissä ratilla ajamani kisat olivat tiukkoja ja maaliviiva ylitettiin useamman auton rykelmissä vain senttien eroilla. Harvoin sai nauttia väljemmistä vesistä ja isosta kaulasta kisoja voittaessa. Mukavana toivonpilkahduksena viimeiseltäkin sijalta on mahdollista nousta, jos ei voittoon niin ainakin kärkisijoille kovalla työllä ja ahkeralla imussa ajamisella.

Pelaaminen meneekin valtaosassa kisoja penkin reunalla istumiseksi ja ratin puristamiseksi, kunnes kisa yllättäen päättyy. Hyvien tärinäpalautteiden ja forcen tuoma jämäkkyys tekee sen, että jo kymmenenkierroksisen kisan jälkeen tuntuu käsissä, että kovaa on ajettu.

Amerikkalaisten intohimo

Nettipelaamistakin yritin useampaan otteeseen arvostelun aikana, mutta ikävä kyllä Nascar Heat 4 -pelin yhteisö taitaa koostua yksinomaan amerikkalaisista, sillä vaikka monesti kisoja oli ajettu päivän aikana useita kymmeniä, ei pelaajia ollut linjoilla yhtäkään silloin, kun itse yritti saada kisoja aikaiseksi. Split screen -pelaaminen sen sijaan ei omalla kohdallani onnistunut, sillä jostain syystä peli sekosi ratin ja padin yhtäaikaisesta käytöstä. Kun yritti kääntää rattia tai painoi polkimia, sekosi padi ja sama toisin päin, siitä huolimatta, että molemmat ohjaimet oli määritetty eri pelaajalle. Split screeniä varten pitäisikin olla siis kaksi padia, tai ainakin vaihtoehtoisesti jokin muu ratti kuin G29.

Audiovisuaalisesti Nascar Heat 4 ajaa asiansa. Valikossa soi mukavasti meininkiin virittävää musiikkia, joka koostuu pääasiassa erilaisten kantrimusiikkiartistien tuotannosta, mutta myös muutama mainstream rockin kappalekin joukkoon mahtuu. Graafisesti peli muistuttaa jotenkin kummalla tavalla niitä allekirjoittaneen pelaamia vanhoja Papyruksen pelejä (toki NH4 on paremman näköinen) siinä mielessä, että grafiikka toimii, mutta ei yllätä oikeastaan millään tasolla. Välillä valaistusefektit saavat pelin radan ja autot näyttämään jopa hyvältä, välillä taas mitäänsanomattomalta. Valikoista löytyvät grafiikan säätämiseen tarkoitetut ominaisuudet ovat myös hyvin rajoittuneet, eikä esimerkiksi tekstuurien tasoa saa säätää lainkaan.

Autopeleissä usein TV-lähetyksen kaltaiseksi peligrafiikan muuttavaa uusintatilaakaan ei Nascar Heat 4:stä löydy. Tarkemmin sanottuna siinä mielessä, että uusinnat saavat ihme kyllä pelin näyttämään melkeinpä vielä rujommalta kuin mitä pelin ulkoasu oikeasti on. Uusintatyökalu oli muutoinkin vähän kummajainen. Se ei tunnista kunnolla käytössä olevaa ohjainta. Rattina toimi Logitechin G29 ja sen PS4-versio, mutta pelin kuvakkeet olivat Xboxin vastaavia. Nappuloista ei myöskään tapahtunut mitään, joten uusinnan katsominen ja kuvakulmien vaihto oli melkeinpä mahdotonta. Tässä kohtaa olisi pelin tekijöillä ainakin parantamisen varaa, sillä mielellään sitä nauttisi näyttävästä uusinnasta V8-moottorien lauman muristessa radalla.

Loppusanat

Nascar Heat 4 on erittäin hyvä ja parhaimmillaan tiivistä tunnelmaa tarjoava asiansa ajavalla grafiikalla varustettu Nascar-peli, josta saa halutessaan realistisen ja todella haastavankin. Pelillistä sisältöäkin on riittävä määrä, joskaan netistä ei välttämättä helpolla seuraa saa. Ratilla ajettuna peli pääsee kunnolla oikeuksiinsa ja pelaaminen on parhaimmillaan yhtä jännitystä.

Allekirjoittaneen noin kuudentoista vuoden Nascar-tauosta huolimatta Nascar Heat 4 nappasi oitis otteeseensa ja muistutti miksi ovaalikisaaminen ei ole tylsää.