NBA 2K Playgrounds 2 arvostelussa

Muun muassa MudRunner -pelin kehittänyt Saber Interactive on kunnostautunut myös koripallopeleissä. Viime vuonna vaihtelevaa palautetta osakseen kerännyt NBA Playgrounds katukorispeli mitä ilmeisemmin herätti ”isojen poikien” koripallopelisarjaa julkaisevan 2K Gamesin huomion, sillä nyt ilmestynyt uusi katukoris kantaa nimeä NBA 2K Playgrounds 2. Alkuun julkaisijan nimi yhdistettynä tähän uuteen koripallopeliin huolestutti: onhan 2K Games pari viime vuotta mokaillut muutoin hyvällä pelattavuudella varustetun NBA 2K -pelisarjansa kanssa tekemällä pelaamisesta tarkoituksella puuduttavaa grindaamista, jos et upota pelaamiseen myös omia rahojasi.

Perimmäinen idea NBA 2K Playgrounds 2 -pelissä on sama kuin muun muassa aikoinaan EA:n kehittämissä NBA Street -peleissä: pelataan 2vs2 -matseja pienikokoisilla ja värikkäillä kentillä sen kummemmin realismista piittaamatta. NBA 2K Playgrounds 2 -pelissä kaikki oranssia raitapalloa pomputtelevat pelaajat – mukaan lukien Lauri Markkanen – ovat kaikki isopäisiä hahmoja pilapiirrostyyliin ja grafiikka on ylivärikkään räikeää, sarjakuvamaista.

Mitä tulee joukkueisiin ja niiden kokoonpanoihin, on mukana kaikki oikeat NBA-tiimit, mutta pelaajakokoonpano ei ole aivan tarkka kopio nykyhetkestä. Pelaajamäärä pelissä on jokaisen joukkueen osalta vähäisempi – joidenkin kohdalla paljon vähäisempi. Pelaajat koostuvat kuluvan kauden pelaajista sekä vanhoista legendoista. Esimerkkinä Miami Heatin riveistä löytyy Goran Oragic sekä Kelly Olynyck, mutta myös vuonna 2004 uransa lopettanut Glen Rice. Samaan tapaan esimerkiksi LA Lakers pitää sisällään legendoja, kuten Kareem Abdul-Jabbar, Shaquile O’neal sekä pari vuotta sitten lopettanut Kobe Bryant. Vastaavasti nykyhetken staraa, LeBron Jamesia ei ole unohdettu. Suomalaispelaajia kiinnostaa tieto, että Chicago Bullsin riveistä löytyy Lauri Markkanen.

Palloa pomputtelemaan, mutta minne?

Sisältöä löytyy tavallisen pikapelin lisäksi NBA seasonin, playgrounds championship sekä exhibition 3-point -skaban muodossa. Viimeksi mainittu on isomman pallomäärän viskelyä koriin samaan aikaan vastustajan kanssa. Palloja viskellään kohti koria lukitusta asemasta niin kauan kuin aikaa riittää, heittokorin vaihtaessa muutaman kerran paikkaa erän aikana.

NBA season on käytännössä se perinteinen kausimoodi, jossa valitaan joukkue ja lähdetään pelaamaan kohti mestaruutta. Vaikka pikapeliä voi pelata paikallisen kaksinpelin lisäksi myös vaihtoehtoisesti kutsumalla nettipelaaja ystävälistalta mukaan, löytyy playgrounds championshipin alta kuitenkin se varsinainen nettitarjonta. Vs competitive on perinteinen 2Vs2 toista ihmispelaajaa vastaan, cooperativessa pelataan yhteistyössä kovaa tekoälyä vastaan, joko paikallisen kaverin, nettikaverin tai kolmantena vaihtoehtona yhteistyössä satunnaisen nettipelaajan kanssa. 3-point contest on sama kuin päävalikossakin, eli palloja koriin paikalla seisten, mutta tätä moodia voi pelata ainoastaan nettipelajaa vastaan.

Pelin kaikkia pelimuotoja voi pelata myös joko yksin tietokonetta vastaan tai sen kanssa, mutta esimerkiksi kausimoodiakin voi hauskasti pelata yhdessä kaverin kanssa tietokonetta vastaan. Nettipelaajia pelistä löytyi ihan kivasti, joskin 3-point contestiin sai aina odotella peliseuraa hieman pidempään.

NBA2K Playgrounds 2:ssa pelaaminen on varsin nopeatempoista päästä päähän sinkoilemista ja koreja ja pisteitä mittariin kertyy molemmin puolin melkoisen älyttömällä vauhdilla. Pussittamisen ja donkkaamisen onnistumiseen vaikuttaa heittomittari, joka ilmaantuu ruudulle heittonappulaa (X) pidettäessä pohjassa. Viisari heilahtaa ja ideana olisi saada viisari mielellään vihreälle tai keltaiselle alueelle päästämällä X-nappulasta irti. Mitä paremmin viisari sijoittuu, sen varmempi on että pisteitä tulee. Jos heitetään kauempaa, on mittarissa oleva onnistumisen alue paljon, paljon pienempi etenkin heikompitasoisilla pelaajilla, eikä heitto siltikään ole prosentuaalisesti aina varma kori.

Pelin arcadefiilistä rakennetaan “lottopallo” -ominaisuudella. Tarpeeksi hyvin kun pelaa, esimerkiksi blokaten, onnistuneesti heittäen tai palloa varastaen, kasvaa ruudulla olevan sinisen koripallon energia. Kun pallo on täysi, arvotaan sen täyttäneelle pelaajalle jokin iso etu. On mahdollista saada esimerkiksi jäätä oman korin päälle pallon suojaksi, pelaajiin lisää nopeutta tai vaikkapa pääkallo power upin. Pääkallo teke sen, että vastapuolelta katoaa hetkeksi heittomittarista kokonaan värit – on mahdotonta nähdä, mikä alue mittarissa on sitä hyvää vihreää. Myöskään pallon riistoyritykset eivät sillä joukkueella onnistu, joka on saanut riesakseen pääkallon kirouksen.

Kortteja palloilla, vaatteita kolikoilla

Perimmäisenä ideana olisi pelata pelejä mahdollisimman hyvin, nostaa siten omaa pelaajatasoa ja sitä kautta ansaita pelissä valuuttana toimivia rantapalloja, joilla voidaan ostaa uusia pelaajia omiin riveihin. Alussa kun suurin osa pelaajista (tai pelaajakorteista) on lukkojen takana, eikä kausimoodiakaan pääse edes pelaamaan kaikilla tiimeillä, sillä joistain tiimeistä ei ole yhtäkään pelaajakorttia saatu auki.

Mikäli haluaa ostaa jonkun tietyn pelaajan (legendan tai huonomman) itselleen suoraan käyttöön, joutuu siitä pulittamaan kipeitä summia. Joukkueiden parhaimmat legendapelaajat nimittäin maksavat älyttömiä 25 000 rantapallomääriä – halvimmat pelaajat ovat nekin kymppitonnin luokkaa. Pelaajakortteja löytyy kustakin tiimistä, vähän vaihdellen, viidestä pelaajakortista määrältään suurimpaan Los Angeles Lakersin viiteentoista korttiin. Aivan heti ei kuitenkaan Kobe Bryantilla, Lebron Jamesilla eikä Shaquile O’nealilla aleta pelailemaan, sillä kyseiset pelaajat ovat juurikin niitä kalliimpia.

Ei kuitenkaan hätää! Peli tarjoaa ostettavia ja availtavia, kolmea eri tasoa olevia virtuaalikorttipakkoja, joista saa aina viisi korttia kerrallaan, tupliakin tosin saattaa silloin tällöin tulla. Peli auttaa alkuun antamalla kaksi satunnaista korttipakkaa ilmaiseksi, koska muutoin ei olisi yhtäkään pelaajaa avattuna, jolla lähteä peliä pelaamaan.

Pronssipakkauksesta löytyy surkeimpia pelaajia ja yhtenä korttina vähän kultakolikoita, kun taas viisi tuhatta rantapalloa maksavista pakkauksista saa pelkkiä huippupelaajia. Keskimmäinen kolmen tuhannen pallon paketti on mahdollisuus saada kaikkia mahdollisia pelaajia. Rantapalloja ei pystynyt ainakaan tätä arvostelua kirjoitettaessa hankkimaan oikealla rahalla, mikä on erittäin hyvä. Kausitilaa pelaamalla, on jokaisella eri joukkueella yksi epic-tason pelaajakortti, jonka saa palkinnoksi, kun voittaa kauden kyseisellä joukkueella. Eli käytännössä jos pelaa kausimoodin järjettömät 31 kertaa voittaen läpi, saa tällä tavalla kerättyä 31 korttia.

Kledjupakkaukset sen sijaan ovat eri juttu. Jos haluaa ostella kosmeettisia korttipakkauksia ja vaatettaa pelaajia erinäisillä asujen osilla – tai vaikkapa vaatettaa pelaajansa ravintolakokin asuun – voi näitä pakkoja ostella palloilla tai kultakolikoilla. Koko pelaajarosterikin on mahdollista saada oitis käyttöön, kunhan vaan antaa tarpeeksi kolikoita. Virtuaalivaluuttana rosterin avaaminen maksaa viisi tuhatta kultakolikkoa, joita ei kerry oikein mistään muualta kuin korttipakoista pieniä määriä. Jos houkutus käy vastustamattomaksi, voi uhri suunnata pelin tyrkyttämälle Xboxin markkinapaikalle ja tuhlata kultakolikoihin omaa rahaansa. Rosterin saa auki päälle yhdellätoista eurolla ja siitä jää vielä pari tuhatta kolikkoa virtuaalisten vaatepakettien shoppailuun. Ai että.

Ainakin teoriassa pelin idea toimii: rantapalloja saa mistä tahansa pelimoodeista ja kulloinkin käytössä olevat pelaajat paranevat jokaisella peluutuksella piirun verran, kun hahmot keräävät XP:tä ja pelaajakorttien statistiikat nousevat pronssista kultaan ja vielä timanttiinkin, jos saa kaikki kyseisen pelaajan haasteet suoritettua. Näitä haasteita on yhteensä 24 kappaletta per pelaaja, jotka käytännössä saadaan suoritettua pelaamalla pelejä – haasteet eivät ole mikään erillinen pelitila.

Rantapalloja kertyy juuri ja juuri siinä määrin, että peli on mielestäni siinä grindaamisen rajalla, mutta ei aivan sitä. Riippuu vähän siitä, miten itse asian kokee. Pelaajatason noususta saatavien muutaman sadan pallon lisäksi yhdestä otteluvoitosta kertyy useimmiten noin 800 rantapalloa (jos pallokertoimia tulee mukaan). Kehnoimman pakan ostamiseen tarvitaan 1500 palloa. Voittavia matseja pitää siis pelata noin neljä kappaletta, että saa muutaman pronssipaketin, eli kymmenen korttia. Vaihtoehtoisesti samalla pallomäärällä saa yhden paremman pakkauksen. Yhden kalliin kortin ostaminen suoraan pakkojen ulkopuolelta vaatisi siis noin 31 voitettua matsia. Kun pelaa normaalilla tavalla, korttipakkoja silloin tällöin ostellen, pysyy peli kutakuinkin toimivana. Silti, kaikenlaiset virtuaaliset kirstut ja korttipakat ovat peliteollisuuden turhinta syöpää – varmasti jokin muukin keino olisi saada uusia pelaajia tai vaatekappaleita käyttöön. Kortit on kuitenkin pakko olla ”koska koukutus.”

Samat naamat, sama pomppiva pallo

Kausimoodinkin pelaaminen käy pidemmän päälle vähän saman toistoksi, ellei sattumalta onnistu avaamaan uusia pelaajakortteja juuri omalle valitulle joukkueelle. Pelistä peliin, kun pelataan niillä muutamalla samalla käyttöön saadulla pallottelijalla. Tietysti hyvää tässä on se, että hahmojen tasot nousevat vähän nopeammin, kun peluutetaan yksiä ja samoja. Päästyäni ensimmäisessä kausimoodissani playoffseihin, oli käyttämäni Chicago Bullsin kaikista seitsemästä pelaajasta avattuna vain kaksi ja jopa kolmetoista joukkuetta oli täysin vailla yhtäkään avattua korttia.

Jos pelaaminen olisi silkkaa tuskaa, olisi myös pakettien ja sitä kautta uusien pelaajien kerääminen hampaiden irvistelyä. Onneksi NBA 2K Playgrounds 2 on kuitenkin sinänsä ihan hauskaa arcadepompottelua – jopa ihan tietokonevastustajaa vastaan. Allekirjoittanut pelasi peliä toiseksi helpoimmalla vaikeustasolla (casual) ja koin, että vastus oli juuri sopiva. Aika pitkälti pelit ovat hyvin tiukkoja ja joskus voitto tai tappio saattaakin jäädä yhden vaivaisen pisteen eroon. Pelissä voidaan heitellä kahden, kolmen ja jopa hyvällä tuurilla neljänkin pisteen koreja.

Matsit ovat nopeita kolmen oikean minuutin pyrähdyksiä, mutta parhaimmillaan jompi kumpi joukkue saattaa ehtiä nakuttaa pisteitä vaikka sen parikymmentä ennen kellon sointia. Etenkin nettipuolella tämä kävi hyvin selväksi. 3-point contest sekä cooperative olivatkin oikeastaan ne nettimoodit, joita jaksoi pelata useampaan kertaan. Vs competitive kun tarjoaa aloittelijalle kunnon selkäsaunan ja se kolme minuuttia on periaatteessa jo ensimmäisen minuutin jälkeen tuskallista kärsimystä, kun toisella on parikymmentä pistettä kasassa ja toisella muutama.

Koska oman pelaajakaksikon saa aivan vapaasti nettipelissäkin valita, valitsevat kaikki totta kai käyttöönsä kaksi parasta omistamaansa korttia. Jos itselläsi ei ole legenda-tason pelaajia valikoimassa, on nettiin melkeinpä turha edes lähteä kokeilemaan. Kaksi legendaa vastaan peruspelaajat (tai peruspelaaja ja epic-kortti) eivät pysty millään laittamaan kampoihin. Legendat ovat nopeita, riistävät pallon helposti, blokkaavat korit ja tönivät vielä selkäänkin, juuri kun olet donkkaamassa. Nettisessiot ovat kaikki ranked-pelejä, joten pärjääminen tai huonosti pelaaminen siirtelee koripalloa viivalla sen mukaan ja nostaa pelaajaa samalla ylemmille divisioonatasoillekin, riippuen miten pelaaja pärjäilee.

Loppusanat

NBA 2K Playgrounds 2 ei ole sinänsä mikään huono peli. Se tarjoaa erinomaisen simppelillä, mutta toimivalla kontrollisysteemillä varustetun arcadekoripalloilun, joita ei liikaa tänä päivänä näe. Peliä on hauska pelata etenkin yhdessä kaverin kanssa samalla sohvalla, netissä kun saa varautua armottomaan menoon. Uudet virtuaaliset – ei oikealla rahalla ostettavat – korttipakat aukeavat juuri ja juuri sopivalla tahdilla, jotta NBA Seasonia jaksaa pelailla. Ainakin niin kauan, kunnes samojen pelaajien juoksuttamiseen (kausimoodissa) kyllästyy, jos omaan tiimiin ei saakaan uusia, parempitasoisia pelaajia. Plussana loppuun mainittakoon pelin tavallista konsolijulkaisua hieman alhaisempi, noin kolmenkymmenen euron hintalappu.