NBA 2K12 arvostelussa
Kokonaisuutena NBA 2K12 on melko perinteinen vuosipäivitys, jonka uudet ominaisuudet joko riittävät tai eivät riitä oikeuttamaan sarjan viimeisimmän pallottelun ostoa. Jos pari edellistä peliä jäi välistä, voi NBA 2K12:sta suositella varsin lämpimästi, 2K 11 -pelin hankkineille tuskin lienee pakkohankinta. Yleisesti ottaen NBA 2K12 -- tai sitten kaksi edellistä peliä ovat melkeinpä NBA-pelien parhaimmistoa, joten jos korispelit kiinnostavat, kannattaa NBA 2K12 katsastaa, jos ei muuten niin ainakin demon muodossa.
2K Sportsin urheilupelilinjasto on kokenut jokseenkin kovia 2000-luvun puolesta välistä alkaen. Ensiksi 2K Sportsilta vietiin kokonaan mahdollisuus kehittää amerikkalaiseen NFL-liigaan perustuvia pelejä, minkä jälkeen lähtivät myös oikeudet ESPN-urheilukanavan lisenssiin. Viimeksi mainittu rampautti 2K Sportsin pelien siihen astista vahvaa presentaatiota peleissä ja pakotti pelijulkaisijan miettimään kokoonpanoaan uusiksi ? ja nämä molemmat tapahtuivat pahimman kilpailijan EA:n toimesta. Sinänsä raukkamainen tapa selättää parempansa, mutta yritysmaailmassa kilpailu on kovaa. Vaikka NHL 2K-sarja piti pintansa ESPN-lisenssin menetyksen jälkeen, alkoi selkeä alamäki 2K9- ja 2K10-versioiden kohdalla, eikä loistavan 2K8-pelin tasolle enää ole päästy. Lopulta kaikki meni siihen, että vain Wiille julkaistiin NHL 2K11, siinä missä 2K12 jätettiin tänä vuonna tyystin tekemättä.
NHL 2K -pelisarja on kenties kompuroinut ja NFL 2K-sarja lopetettu tyystin, mutta kyseisen julkaisijan kolmas urheilupelisarja, NBA 2K kuitenkin on porskuttanut melko tasaisen varmasti eteenpäin, kohti entistä parempaa kokonaisuutta vuosi vuodelta. Se on myös näkynytkin; esimerkiksi sarjan edellinen versio, NBA 2K11 ehti myydä yli viisi miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisest. Ei siis ole ihme, että 2K Sports edelleen panostaa rajusti omaan NBA-pelisarjaansa. Siksikin, että moni edelleen arvostaa NBA 2K-sarjaa korkeammalle kuin EA:n vastaavaa näkemystä kyseisestä lajista.
Mainittavan arvoista NBA 2K-pelisarjassa on se, että se on takuuvarmasti yksi harvoista pelisarjoista, joista julkaistaan oma versionsa tänä päivänä yli kolmelle alustalle. PSP-version ohella pelistä on julkaistu versiot Xbox 360:lle sekä PS3:lle ? mutta mikä yllättävää, edeltäjänsä 2K11-pelin tavoin oma käännöksensä löytyy jopa PC:lle sekä vanhalle PS2:lle. 2K-pelit tunnettiin kuitenkin pitkään pelisarjana, jota ei PC:llä nähty vahingossakaan. NBA 2K-sarja siis elää ja voi hyvin uuden 2K12 painoksenkin myötä, mutta mitä uutta peli tarjoaa tänä vuonna ?
NBA 2K12 on perinteinen vuosijulkaisu siinä mielessä, ettei se riko innovatiisisuuden tai mullistavuuden rajoja, vaan sen sijaan tyytyy lisäilemään vähän jotain uutta sinne tänne, jotta sarjan tuoreinkin painos tuntuisi oikeasti sellaiselta niille faneille, jotka uskollisesti vuodesta toiseen peliä jaksavat ostaa. Sisällöltään pelimuotojen tarjonta on melkolailla tuttua huttua ? jos ei aiempien vuosien koripalloiluista, niin sitten joistain muista urheilupelisarjoista tuttuja pelimuotoja sekä tapoja pelata peliä. Pikapelimuodon ohella mukana on the association, NBA online, legends showcase, sekä my player pelivaihtoehdot ? nämä siis aivan pelin päävalikossa.
Painamalla ohjaimen B-nappulaa (ensimmäisen kerran itse tein sen vahingossa) avautuu eräänlainen ponnahdusvalikko, joka kätkee sisäänsä entistä enemmän sisältöä ? samaan tapaan siis kuin jo pelisarjan 2K10-painoksessakin. Ponnahdusvalikosta löytyy edellä mainittujen lisäksi NBA’s greatest, NBA: creating a legend, the association pelimuodon onlineversio, sekä training camp. 2K Sports ei ole oikeastaan koskaan ollut kotonaan suunnitellessaan pelivalikoita urheilupeleihinsä, joten valikoiden kaamea sekavuus ei tullut yllätyksenä. Siitäkin huolimatta: on jokseenkin hölmöä hajauttaa ja “piilottaa” pelin sisältöä monen eri valikon alle.
Jotta asia olisi saatu vielä sekavammaksi, aivan päävalikossa mainostettavaa legends showcasea klikattaessa peli ilmoittaa, että kyseinen pelimuoto on “tulossa” Liven markkinapaikalle lähiakoina. On todella hienoa, että päävalikosta löytyy semmoisiakin pelimuotoja, joita ei voi edes oikeasti pelata ja jotka ovat erikseen ostettavia…
Uutta sisältöä mainituista pelimuodoista tänä vuonna ovat NBA’s greatest, the associationin onlinevaihtoehto, NBA: creating a legend sekä training camp. Training campissa voi opetella pelin erilaisia heittoja mikä tulee ihan tarpeeseen, sillä pelin oikealla tatilla toimiva, aiemmistakin osista tuttu ohjaussysteemi vaatii pientä opettelua ? ainakin jos edellinen koripallopeli jota pelasit sisälsi pelkät ohjaimen nappulat pallon heittelyn kontrollointia varten.
NBA 2K12 -pelissä tattiohjaus, joka on saanut nimen shot stick toimii siten, että kaikki erilaiset lyhyet ja pitkät heitot, kuin myös alkukosketuskin pillin vihellyksen jälkeen tapahtuvat ohjaimen oikealla tatilla, kun taas vasemmalla hoidetaan edelleen liikkuminen. Ohjaussysteemi on erittäin toimiva ja ehkä jopa luonnollisemman oloinen kuin mitä esimerkiksi EA:n NHL-pelisarjassa on totuttu viimevuosina käyttämään. Kontrolleja on syytä opetella myös siksi, että ainakin oletusvaikeustasolla (joka on pro) tekoäly pelaa todella hyvin. Tekoäly antaa pelissä kuin pelissä kovan haasteen, eikä virheisiin ole paljoa varaa. Pidin tekoälyn haastavuudesta, mutta jotenkin tuli sellaienn olo, että pientä yli-inhimillisyyttäkin löytyi: tekoäly tekee lähes aina pelaajan korille päästessään pisteitä itselleen, harvoin tekoäly heittää ohi, vaikka vähän estelisikin.
Yksi uusista pelimuodoista NBA 2K12:ssa on NBA’s greatest. Siinä hypätään jonkun viidentoista tarjolla olevan korislegendan, kuten Michael Jordanin tai Magic Johnsonin sekä hänen senaikaisensa joukkueen lenkkareihin ja yritetään voittaa käsillä oleva, oikeassakin elämässä aikanaan pelattu korisottelu. Palkintona kustakin voitetusta viidestätoista legendamatsista palkitaan pelaajaa klassikkojoukkueilla, joita voi käyttää vaikkapa pikapelissä. Creating a legendissä sen sijaan valitaan yksi korispelaaja pelistä löytyvien joukkuiden keskuudesta, sen sijaan että lähdettäisiin luotsaamaan kohti tähteyttä omaa märkäkorvapelaajaa aina hahmonluonnista ja draftaus-otteluista asti, kuten my player moodissa tehdään. Creating a legend on aiemmilta vuosilta tutun my player pelimuodon tapaan eräänlainen uramoodi, mutta jossa kokemuspisteillä parannetaan jo melko korkealla tasolla olevia pelaajataitoja.
Viimeinen tämän vuoden uudistus on mahdollisuus pelata the associationia Livessä. The association on eräänlainen managerointimoodi, jossa pelaaja hoitaa itse pelaajahankintansa, pitää huolta joukkuekemiasta matkallaan kohti NBA:n mestaruuspokaalin saavuttamista. Kuitenkin ennen kuin Liveen pääsee palloa pomputtelemaan, on täytettävä ruudunkokoinen rekisteröitymiskaavake, johon tulee täyttää oman syntymäaikansa ohella myös muut kaavakkeen haluamat tiedot ? tässä tapauksessa My2K-tilin luomista varten.
Itse asiassa kaavake on täytettävä heti, kun pelin käynnistää ensimmäisen kerran. Kaavake pomppaa ruudulle, eikä sitä voi ohittaa eikä pelaamaan pääse ? edes yksinpeliä tietokonetta vastaan ? ennen kuin rekisteröityminen on suoritettu. Kaavakkeessa ystävällisesti selitetään, että “tänä vuonna halusimme antaa kaikille mahdollisuuden päästä nauttimaan siitä ja tästä, luomalla kaikille My2K-tilin heti alkuunsa”. Kuitenkaan mistään antamisestahan ei ole tässä kyse, vaan suoranaisesta pakottamisesta: vasta sitten kun olet rekisteröitynyt pääset selaamaan pelin valikoita.
Kun tiedot on täytetty, tulee vielä hyväksyä kaksi käytttäjäehtoa sekä valita mitkä mahdolliset lisukkeet haluaa ottaa täydentämään omaa pelikokemustaan. Lisukkeilla viittaan tässä kohdin pelin HP Zonen kautta toimiviin “sosiaalisiin ominaisuuksiin”, joita ovat Twitter, Facebook ja Youtube. Jos kaikki tämä alkuhömpötys olisi vapaaehtoista, suhtautuisin asiaan paljon suopeammin, mutta siinä vaiheessa kun täysihintaisen pelin ostanut pelaaja pakotetaan läpikäymään jotain tällaista turhanpäiväisyyttä ennen kuin peliä saa edes pelata, alkaa kattila kiehua.
Kaavakkeen täyttö ei nimittäin edes riitä. Kun My2K-tili on aktivoitu, tulee pelaajan käydä katsomassa sähköpostinsa kahdenkymmenenneljän tunnin sisällä tilin luomisesta ja My2K:n lähettämän viestin kautta aktivoida oma pelaajatilinsä, tai muutoinpa et pelailekaan netissä, vaikka kaavake olisikin täytetty. Itselläni tuo loppusilaus unohtui ensimmäisellä täyttökerralla ja peli ilmoitti ystävällisesti minulle, että My2K-tilini olikin mennyt jo vanhaksi: ei muuta kuin uutta luomaan. Kyseessää on käytännössä hieman erilainen versio nykypäivänä useampaankin peliin tungetusta “online passista”, jolla vaikeutetaan käytettynä pelinsä ostaneiden pelaajien elämää. NBA 2K12:sta kohdalla asia vaikuttaisi hieman paremmalta: “passi” onlinepelaamiseen ei ole kertakäyttöinen, koska kuka tahansa voi luoda My2K-tilin peliä käynnistettäessä.
My2K-hösstyksen jälkeen pelaamaan kuitenkin pääsee ? Livessäkin ? ja kokonaisuus toimii hyvin. Tavallisen NBA online pelaamisen, eli player ja ranked otteluiden ohella pelistä löytyy nyt siis uutuutena myös the associationin onlinemahdollisuus. Kyseistä pelimuotoa varten Livessä on tarjolla kuusi 2K Sportsin omaa ja valmista association moodia, joista kolme on käynnissä ja kolme “pian alkamassa” -tilassa. Näihin voi vapaasti liittyä tai sitten voi perustaa omansa, joko salasanalla tai ilman. Salasana auttaa, jos ei halua muiden liittyvän omaan peliin. Myös pelaajien luomiin versioihin voi liittyä, mutta tällöin on tiedettävä niiden tallennusnimet valmiiksi, koska kaikkia ei voi yksinkertaisesti hakea, joka on jokseenkin hölmöä.
Vaikka NBA 2K12 ei sisällöltään ole mikään kovin mullistava vuosijulkaisu, on se silti yksi parhaita korispelejä, joita allekirjoittanut on koskaan pelannut ? poislukien pelin My2K-rekisteröintisekoilut. Uutta sisältöä on kuitenkin jälleen sen verran, että aivan pahimpia rahastuspelejä tämän vuoden versio ei ole. Presentaationsa osalta NBA 2K12 hakee vertaistaan, enkä puhu pelkästään korispeleistä, vaan urheilupeleistä yleensä. Peli sisältää aiemmiltakin vuosilta tutun NBA Today ominaisuuden, joka päivittää Live-yhteydellä varustetun konsolin tapahtumia automaattisesti hakemalla tuoreimmat ottelutiedot internetistä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pelin päävalikossa on aina pikapelinä oletuksena tarjolla NBA-liigassa oikeastikin viimeisimpänä pelattu ottelu. Joukkueet saa toki valita myös itse mieleisekseen, mutta mikäli mielii seurata liigaa mahdollisimman autenttisesti pelinkin kautta, on ominaisuus varsin näppärä olla tarjolla.
Selostus on aiempien vuosien tapaan yhtä juhlaa ja NBA 2K12 -pelissä se tuntuisi olevan vieläkin hiotumpaa. Peligrafiikkaa on parannettu ainakin jossain määrin ja pelaaja-animaatiot näyttävät ? etenkin itse pelaamisen aikana ihastuttavan sulavilta ja realistisilta, siinä missä itse pelaajat näyttävät kuin omilta esikuviltaan. Pelikatkojen aikana nähtävät lähikuvat eivät sen sijaan ole aivan yhtä mairittelevia ja Visual Conceptsin käyttämä, NHL 2K -pelisarjassakin käytetty pelimoottori kärsii NBA 2K12:stakin osittain kankeista liikeanimaatioista, kovin ilmeettömistä pelaajanaamoista, sekä hetkistä, jolloin pelaajat tuntuvat törmäilevän varomattomasti toisiinsa jaloitellessaan kentällä.
Yleisesti katsoen peliruutu pallottelun aikana näyttää kuitenkin paikoitellen melkein siltä kuin katsoisi oikeaa amerikkalaista koripallo-ottelua televisiosta. Ei pelkästään sulavan ja televisiolähetysmäisen grafiikan vuoksi vaan ennen kaikkea siksi, että Kevin Harlanin ja Clark Kelloggin luotsaama selostus kuulostaa niin äärettömän dynaamiselta ja luonnolliselta, että oksat pois. Jos jonkinnäköistä infoa pulppuaa pelin aikana kentällä pallottelevista pelaajista. Pelin aikana kuullaan myös kenttäreportteri Doris Burken mietteitä, joka vain lisää autenttisuutta ja urheilutapahtuman kaltaisuutta peliin. Hauskana yksityiskohtana pelin NBA’s greatest pelimuodossa kulloinkin kentällä häärivästä tähtipelaajasta puhutaan menneessä aikamuodossa.