NBA 2K20 arvostelussa

On aika jälleen heitellä oranssia palloa koriin, sillä 2K Sportsin vuosittainen NBA 2K -peli on taas täällä.

NBA 2K20 -pelin osalta muun muassa liikeanimaatioiden sanotaan parantuneen, mutta kyllä pelin selvästi suurin uudistus tänä vuonna on peliin lisätty WNBA, eli naisten NBA-sarja ja kaikki kaksitoista autenttista tiimiä pelaajineen. Jopa täysi kausimoodikin on nyt mahdollisuus pelata miesten sijaan naisilla joko täytenä tai tynkäkautena, mikä on varsin tervetullutta.

Koria heittelemään pääsee tänä vuonna siis kausimoodina, miesten ja naisten pikapelinä, rentona black top -katukoriksena, sekä erilaisten My-pelimuotojen voimin. Näitä ovat keräilykorttipelailun sisältävä MyTeam, managerointiakin tarjoava MyLeague, sekä oman märkäkorvapelaajan juoksutus muun muassa Idris Elban sekä Rosario Dawsonin tähdittämässä tarinallisessa Mycareerissa.

Matsaaminen onnistuu tuttuun tapaan joko tietokonetta vastaan tai muita ihmispelaajia vastaan joko samalla konsolilla tai netissä. Muun muassa MyTeamiakin voidaan pelata muita ihmisiä vastaan, mikäli CPU-matsit eivät innosta.

Ainakin parina viime vuonna 2K Sportsin ja Visual Conceptsin pelisarja on pysytellyt melko lailla samana kokemuksena. Itse pelattavuus on huippua ja parhaimmillaan mennään päädystä päätyyn pistetilanteen tanssiessa pitkin parkettia, vaihtaen välillä sitä kuka vie ja ketä.

Kenties hienoin ja ikimuistoisin pelaamani ottelu NBA2K20 -pelissä oli varsinaisella peliajalla viimeisessä erässä olemattomat 0.7 sekuntia ennen kellon sointia heittämäni kori, joka olisi tuottanut joukkueelleni voiton kahden pisteen erolla. Kuinkas kävikään ja videotuomarit hylkäsivät lopulta korini. Pari uutta kiivasta erää yliajalla ja vain kaksi sekuntia ennen toisen yliajan loppua vastustajan riveissä pelannut kansikuvapoika Anthony Davis heitti noin puolesta kentästä voittokorin. Kyllä sapetti. Mutta kyllä myös ihastutti.

Elävää koripalloilua

Aiempien vuosien tavoin NBA2K20 -pelin visuaalinen loisto kuin TV-lähetysten kaltainen presentaatiokin on varsinaisissa matseissa tolkuttoman hienoa katsottavaa. Parhaimmillaan upean jännät matsit kun yhdistää tähän, on kokemus vertaansa vailla, vaikka en itseäni miellä mitenkään suureksi lajin seuraajaksi. Jos joku kysyy, osaan kuitenkin vastata kuka Lauri Markkanen on. Vaikka pelaajat ajoittain tuppaavat tuijottamaan liikaa elottomilla silmillään ja pienesti poukkoilevat välianimaatioiden aikaan toisiinsa – ei niin paljon kuin 2K Sportsin viimeiseksi jääneissä lätkäpeleissä – on pelin autenttisen kaltainen presentaatio sekä äänimaailma jotain ällistyttävää.

Pelissä on runsaasti ääniä kentänlaidalta kuin kunnon kannustusta katsomostakin, mutta parhainta antia on sulavan saumaton selostus, joka tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan yhtenä dynaamisena pakettina pelistä toiseen. Kentän tapahtumia kommentoidaan ja väliin heitetään läppää ja nippelitietoa. Mikään ei tunnu osiin pätkityiltä repliikeiltä. Välillä kuvataan kentän laidan valmentajia, välillä kamera siirtyy reportteriin toiminnan keskiössä. Lisäajan rullatessa tanssijat ja temppuilijat viihdyttävät yleisöä ja niin edelleen. Peligrafiikka tukee tätä erinomaisesti ja niin nais- kuin miespelaajatkin näyttävät omilta esikuviltaan, minkä lisäksi donkkaus- ynnä muut animaatiot ovat sulavia kuin mitkä. Selostajien ajoittain mylviväksi käyvä eläytyminen hienosti pussitettuihin koreihin on hienoa kuunneltavaa.

Telkkaria jo kuudetta kautta

Lisäsisältöä saadaan jo NBA 2K15 -pelistä asti mukana olleesta 2KTV -ominaisuudesta, jossa juontajapari haastattelee pelaajia ja hassuttelee yhdessä näiden kanssa. Shaq O’nealin haastattelut eritoten ovat hauskoja katsoa. Vaikka ei NBA-korista tai lajia ylipäätään fanittaisi sen suuremmin, ovat mielenkiintoista detailia tarjoavat haastattelut hyvä lisä ja välillä ne melkeinpä viihdyttävät maallikkoa jopa enemmän kuin itse pelaaminen. Tätä kirjoittaessa pelissä on tarjolla 2KTV -ohjelman kahdessadas episodi, melkoinen määrä työsarkaa takana siis. Katsomisen aikana pelaaja voi pelata pientä visailua ja vastailla ruudulle ilmaantuviin kysymyksiin. Oikein vastaamalla voi voittaa muun muassa vaatesälää ynnä muuta tai vaikkapa VC-kolikoita MyTeam -pelimoodissa käytettäväksi. Ne surkeat sadan kolikon määrät mitä visailukysymyksistä voi tienata, ovat kuitenkin sen verran iso vitsi, että ei niillä kortteja ostella.

Korttipelleilyä

Uudet korttipakat kun maksavat parista tuhannesta kolikosta ylöspäin. Visailun ja ajoittaisen Mycareerissa etenemisen pienen kolikkopalkinnon lisäksi vc:tä ei saa oikein mistään – ei mistään muualta kuin viralliselta kauppapaikalta, josta kolikoita voi ostaa oikealla rahalla törkeään hintaan.

Yksittäisiä kortteja voi saada palkinnoksi suorittamalla haasteita sekä ostaa poleteilla, joita saa niin ikään palkinnoksi esimerkiksi viikkohaasteita suorittamalla. Ei polettejen kerääminenkään mitään aivan helppoa ole ja yksi korttihankinta vaatii poletteja kolmesta ylöspäin.

Käytännössä lompakkonsa visusti kiinni pitävä pelaaja joutuukin grindaamaan ja grindaamaan, mikäli haluaa lisää uusia pelaajia MyTeam -korttikokoonpanoonsa. Pelaajakortit eivät nekään ole ikuisia, vaan mikäli mielii pitää kiinni jostain tavallista pidempään, on toivottava, että välillä pakkojen seasta heltiäisi myös pestiä jatkavia sopimuskortteja.

Kun uusia pelaajia ei saa eikä kerry, menee pelaaminen samojen pelaajien käyttämiseksi ja pidemmän päälle koko homma käy tylsäksi ja rasittavan vaikeaksi. Mikäli haluaakin kirjaimellisesti vastinetta rahalleen, on syytä jättää MyTeam tyystin oman onnensa nojaan ja pitäytyä perinteisissä, ei-grindaamista vaativissa perusmoodeissa, joista iloa riittää.

Jotain kolikoiden vaikeasta saatavuudesta kertoo sekin, että pelin ennakkoon tilanneet saivat heti kättelyssä 5000 VC-kolikkoa. Lisäksi myös 5000 MyTEAM pistettä, 5 MyCAREER taitobuustia, 10 MyTEAM liigapakettia sekä 5 MyTEAM Heat Check -pakettia. Nämä kaikki kuuluivat myös arvostelukappaleen mukana tulleeseen, erilliseen DLC-koodiin ja ne otettiin huomioon peliä pelatessa.

Loppusanat

NBA 2K20 on jo kaksikymmentä vuotta jatkuneen (sekä miksei 200-jaksoa kestäneen 2KTV:nkin) juhlahetki, mutta siihen nähden on osa toteutuksesta jotain muuta kuin juhlavaa, vaikka toki tarjolla on hyvää entisestään laajentunutta sisältöä.

Rasittavan MyTeam-grindaamisen ohella peli kun ehti pelin arvostelemisen aikaan saada hurjat kuusi päivitystä, mikä on urheilupeleille melko epätavallista – hyvä jos yhden saavat elinaikanaan. Olevinaan käyttömukavuutta ynnä muuta on päivityshistorian mukaan aina paranneltu, mutta eipä se esimerkiksi VC-kolikkojen kertymisessä näkynyt.

Tarkempi syynäys päivitysmuutoksiin tietää kertoa, että pelissä on korjattu lukuisia ja lukuisia bugeja liittyen myplayerin luontiin sekä muun muassa mycareeriin. Otteluiden jumiutumisia, kesken ottelun näkymättömäksi muuttuva pallo, luotujen pelaajien katoamisia, palkintojen saamatta jäämistä ynnä muuta hauskaa.

Pelin 1.05 jokin aika sitten julkaistu päivitys vei järkyttävät 20 gigatavua ja tätä kirjoittaessa käynnistettyäni pelin, ilmoitti se kiltisti kaikkien tallennuksieni korruptoituneen, joka olisi ainakin linjassa yllä mainitun kanssa. ”Mahtavaa,” ajattelin, joskaan en loppujen lopuksi löytänyt mitään mikä pelissä olisi oikeasti hajonnut tarkistamisen jälkeen. ”Halkeilevaan betoniin” on kuitenkin vaikea täysin luottaa – kuka tietää kuinka monta peli-ilon rikkovaa bugia jäljellä vielä on.

Piankos pleikkarini nimittäin jo latailikin uutta, peräti kahdentoista gigatavun kokoista 1.06 päivitystä. Päivittämätön NBA 2K20 ottaa pois käytöstä lähestulkoon kaiken muun paitsi pikapelin, black topin sekä Myleague moodin. Sitä joutuikin vähän väliä olemaan koskematta useisiin pelin moodeista arvostelua tehdessäni.

Kaikkien päivittelyidenkin jälkeen pelistä löytyy vielä ainakin sellainen näkyvä bugi, joka täristää pelikameraa häiritsevästi joka ikinen kerta, kun naisten kausimoodia pelatessa pelaaja pääsee heittämään vapaaheittoja. Yritäpä siinä keskittyä. Tämä tismalleen sama vanha bugi vaivasi arvostelijaamme Petteriä jo NBA 2K19 -pelissä.

Hyvää vuosipäivää NBA 2K.