NBA Street V3 arvostelussa

Electronic Artsin niin sanotuista extreme -aiheisista peleistä vastaava EA Big on aikojen kuluessa kehittänyt muun muassa sellasia pelejä kuin SSX 3, Freekstyle ja Sled Storm 2. Nyt kuitenkin viimeaikoina EA Big on pysytellyt sivussa tämän tyylisistä peleistä ja kehittänyt EA Sportsin tapaan urheilupelejä, joskin niiden niin sanottuja extremeversioita. Tutun NBA Street -pelisarjan lisäksi mukaan on ilmestynyt myös NFL Street ja lähiaikoina seuraan liittyy myös jalkapallosarja FIFA Street.

Kuten nimestäkin voi jo päätellä, ovat nämä pelisarjat katuversioita varsinaisista, virallisien esikuviensa urheilumuodoista. Tämänkertaisessa arvostelussamme oleva NBA Street pelisarja on V3:n myötä ehtinyt jo kolmanteen osaansa. Pelimekaniikka on aiempia osia pelanneille varsin tuttu; pelissä pelataan katukorista muodossa 3 Vs. 3 ja tarkoituksena olisi korien tekemisen ohella tehdä mahdollisimman näyttäviä koritemppuja, joista taas palkitaan gamebreaker energialla.

Gamebreaker-energiaa kertyy pallon kanssa kikkailusta, korien tekemisestä sekä myös esimerkiksi onnistuneesta vastapuolen korin yrityksen blokkaamisesta. NBA Street V3:n yksi uudistus on Def Jam: Fight For NY:n kaltainen kikkatatti, joka helpottaa huomattavasti erilaisten liikkeiden hallintaa. Ohjaimen oikeaa tattia voidaan pyöritellä kahdeksaan eri ilmansuuntaan, joista jokainen sisältää erilaisen kikan.

Kikkoihin voidaan lisäksi yhdistää maksimissaan 1-3 turbonappia, joilla saadaan vielä erilaisempia ja vaikeampia kikkoja aikaiseksi. Turbonappien käyttämisessä pitää tosin olla hieman enemmän varuillaan sillä liian kunnianhimoinen kikkailu turbojen kanssa johtaa helposti siihen, että pelaaja pääsee katselemaan maan pintaa lähietäisyydeltä. Pelaajan ollessa pallottomana, voidaan oikeaa tattia voidaan nyt myös käyttää pallon poisottoon ja heittojen blokkaamiseen ja se toimii siihenkin käyttötarkoitukseen varsin hyvin.

Kun gamebreaker mittari pelin tuoksinassa jossain vaiheessa täyttyy, saa pelaaja hetkeksi mahdollisuuden yrittää superdonkkausta, jossa onnistuessaan kaverit(parhaillaan koko kolmen poppoo)hyppäävät näyttävästi samanaikaisesti ilmaan hidastettuna pyöritellen koripalloa toistensa käsissä ennen kuin lopulta tekevät varsinaisen donkkauksen. Maksimissaan pelaaja voi tämän superdonkkauksen avulla saada korista neljä pistettä itselleen, sekä samalla vähentää yhden pisteen vastapuolelta.

Peli sisältää pikapelin lisäksi donkkauskilpailun sekä urapelin. Joukkueiden osalta peli on edelleen varustettu aidoilla NBA-joukkueilla ja osalla niiden oikeista kokoonpanoista. Tämän lisäksi pelissä on myös NBA-legendojakin, kuten esimerkiksi Earvin Johnson, Darryl Dawkins ja Earl Monroe joilla pääsee vapaasti pelailemaan kunhan saa ne ensiksi avattua käyttöön. Donkkauskilpailussa lähdetään nimensä mukaisesti donkkailemaan mahdollisimman näyttävästi muita pelaajia vastaan ja yritetään saada kerättyä mahdollisimman paljon pisteitä.

Lähinnä urapeliä varten pelistä löytyy myös hahmonluonti sekä kentänluontiominaisuudet. Oman koripalloilijan luomisessa pääsee käyttämään kiitettävästi mielikuvitusta, koska pelaaja pääsee valitsemaan yksityiskohtaisesti sekä ulkonäön, että vaatetuksen mieleisekseen. Kuitenkaan esimerkiksi Tiger Woods golfin tasolle yksityiskohtien muokkaamisessa ei päästä. Oman koripallokentän luomiseen on niin ikään annettu melko paljon erilaisia vaihtoehtoja, jotta siitä saisi mahdollisimman persoonallisen ja omannäköisen. Koripallokentän varustaminen erilaisin yksityiskohdin sekä oman palloilijan vaatetus uusilla räteillä maksaa pisteitä, joita taas kertyy pelatuista peleistä. Urapeli kestää 70 päivää, jonka aikana olisi tarkoitus nousta katukoriksen legendaksi yhdessä joukkueensa kanssa. Yksi päivä pelissä tarkoittaa yhtä ottelua, joka siis tarkoittaa käytännössä 70 korispeliä. Urapeli on kiitettävän pitkä, jonka aikana pelaajan hahmot myös kehittyvät pelaajina, kun pelaaja saa parannella näiden taitoja usean eri osa-alueen kohdalla.

Audiovisuaalisesti peli on kohdallaan. Grafiikka on hienoa ja eroaa kiitettävästi väritykseltään virallisesta veljestään, NBA 2005:stä. Hahmoanimaatio on sulavan näköistä ja erinäiset kikat ja temput näyttävää katsottavaa samalla kun hienoimmat donkkaukset näytetään hidastettuina uusintoina. Itse koriskentät huokuvat nekin oikeanlaista katufiilistä ympäristöineen päivineen. Äänipuoli niin ikään on kunnossa ja donkkauksista lähtevä munakas rysähdys ja korin taipuminen saavat donkkauksen tuntumaan erittäin palkitsevalta. Koripallon pomputtelun lisäksi taustalla kuuluu erinäisiä ääniä vaihdellen peliympäristön mukaan, kuten yleisön huutelua ja ohi ajavien autojen hurinaa.

Taustalla pauhaa tuttuun EA-tyyliin räpmusiikki ja muu sen tapainen ja se sopii pelin henkeen todella hyvin. Beastie Boys faneille kerrottakoon, että pelistä löytyy myös heidän musiikkiaan ja kyseisen poppoon voi myös jopa saada pelattavaksi joukkueeksi peliin. Oikeastaan ainut mikä pelissä ehkä jonkin verran allekirjoittanutta häiritsi, kuten edellisosassakin on pelin kommentaattori. Peli kun ei mitään virallisia selostajia sisällä vaan pulinasta vastaa DJ Bobbito Garcia. Miehen hölötys ottaa nopeasti hermoon, mutta onneksi sen voi halutessaan toki ottaa pois päältä. Ärsyttävästä kommentaattorista huolimatta NBA Street V3 kuitenkin on hieno kokonaisuus ja todella hyvin yhteen nivottu paketti täynnä rentoa asennetta ja hauskaa pelattavuutta, etenkin kaveriporukassa. Pelistä onkin oikeastaan vaikea keksiä paljon mitään pahaa sanottavaa.