NHL 18 arvostelussa

NHL-kausi on täydessä vauhdissa ja se tietää myös sitä, että EA Sports on sylkäissyt ulos samaa nimeä kantavan pelin. EA:lla on suvereeni monopoliasema NHL-peleihin, joten fanit joutuvat tyytymään siihen mitä saa. On periaatteessa ymmärrettävää, että uusien ideoiden keksiminen urheilulajiin perustuvaan peliin voi olla hankalaa, kun itse laji ei muutu. Pelaajat siirtyvät seuroissa ja saattaa tulla uusia joukkueitakin, mutta radikaalimmat muutokset pysyvät poissa. Tänä vuonna Vegas Golden Knights nousi sarjaan mukaan ja jopa suomalaisin voimin, kun Erik Haula siirtyi heitä edustamaan. EA on yrittänyt tuoda tälle vuodelle muutamia uusia asioita, kuten NHL Threes -pelimuodon ja aloittelijan leirin, mutta täysihintaiseen peliin nähden muutokset voivat tuntua vähäisiltä.

Tämä NHL Threes -pelimuoto on EA:n tämän vuoden valttikortti. Kyseessä on arcade-henkinen mittelö, jossa voittaja on se joka saa vaaditun maalisumman. Jäähyjä ei ole, mutta liian kovasta törkeilystä vastapelaaja saa rangaistuslaukauksen. Sattumanvaraisesti ottelun edetessä otetaan käyttöön money puck, joita on kaksi erilaista; toinen antaa maalit tuplana ja toinen antaa vastustajalle miinusmaaleja ja samalla maalin saaneelle joukkueelle yhden maalin. Tämä antaa mahdollisuuden tasoittaa puntit, paitsi jos tämä money puck tulee sille niskan päällä olevalle joukkueelle. Tässä suhteessa olisi ollut hyvä, jos money puck olisi toiminut samalla tavalla kuin se toimi vanhemmassa samantyylisessä NHL arcade -pelissä.

Tämä 3vs3 -pelihän ei varsinaisesti ole mitään uutta, mutta vasta nyt se on osana EA:n NHL pelisarjaa. PS3-konsolilla oli vuonna 2009 ladattavissa täysin puhdasverinen 3v3 -peli ja sieltä sitä money puckin ideaa on ”lainattu”. Kunpa vain olisi lainattu täysin samanlaisesti, sillä tässä vanhemmassa kolme vastaan kolme taistelussa ”rahakiekko” ilmestyi pelin aikana kaukaloon ja se kesti vain tietyn aikaa. NHL 18 -pelissä se määräytyy arpapelillä jommalle kummalle joukkueelle ja se pysyy niin kauan kunnes maali syntyy. Tämä tuntuu enemmän epäreilulta kuin tuossa vanhemmassa kaukalohipassa, josta on riittänyt iloa allekirjoittaneelle tähän päivään asti. Rahakiekon lisäksi olisi voitu lainata muitakin pelin apuja, kuten jäädytys, vasara, pieni veska ja isopää-pelaaja. No ehkä sitten ensi vuonna?

Pelaaja aloittaa etenemisen läntiseltä rannikolta keskelle Pohjois-Amerikkaa, ja viimeinen etappi on itäisen Pohjois-Amerikan joukkueet. Jokaisesta voitetusta pelistä saa tähtiä, yhdestä kolmeen. Tähdet mahdollistavat uuden alueen aukaisemisen, keskelle ja Itä-rannikolle on tietty tähtivaatimus. Uusia joukkueita voittaessa aukeaa myös uusia areenoita pelattavaksi moninpeliin. Samalla pelaaja saa auki hauskoja maskotteja pelattavaksi. Nämä maskotit tulevat tietokonetta vastaan pelattaessa toisen erän tauon aikana hämmentämään ja hauskuuttamaan.

Moninpeliä voi tässä kolmen luistelijan kaukalossa pelata parin kaverin kanssa, joko keskenään tai sitten netistä haalia vastustajia. Sanomattakin selvää, tämä elävien ihmisten kanssa pelailu toimii yhtä hyvin kuin muissakin pelimuodoissa, eikä mitään ongelmia ole. Mitä nyt oman nettiyhteyden kanssa täytyy olla tarkkana ja voihan sitäkin tietenkin alkaa syyttämään, kun kaverit haukkuvat huonoja aloitusvoittoja. Oman yhteyden kuitenkin näkee jatkuvasti, eikä tässä tullut huomattua mitään poikkeavaa. Omat pelaajat sen sijaan pomppivat pari kertaa aivan kuin jossain 40-luvun piirretyssä.

NHL Threes -pelin lisäksi tämän vuoden änäri ei paljoakaan uutta tarjoa, mutta hiuksen hienoja viilauksia on lisätty vähän sinne sun tänne. EASHL-pelissä voi nyt myös lähteä jäälle kolmen kimpassa. HUT-peleissä on edelleen hauskaa kehittää omaa joukkuetta ja käydä kauppaa pelaajakorteilla. Uuutena lisukkeena on HUT-haasteet, joista osa voi tuottaa pelaajalle harmaita hiuksia. Nämä on onneksi porrastettu samalla tavalla kuin 3v3 -pelin tähdet ja jo voitosta saa jotain taskurahoja omalle joukkueelle. Voiton lisäksi saatetaan vaatia jotain hieman spesiaalimpaa, kuten alivoimamaali tai peli ilman jäähyjä. Kaikissa haasteissa ei edes tarvitse voittaa vastustajaa. Tekoälykin on porrastettu, joten tämänkin kanssa kannattaa olla tarkkana.

Sen verran helposti pelirahaa kuitenkin tulee, että tätä EA:n tuotosta ei voi alkaa haukkumaan mikromaksuloukuksi. Mikään pakko ei ole upottaa euroakaan. Toisaalta moni meistä osti jo pienenä poikana Upper Deck-korttipakkoja R-kiskan luukulta, toivoen harvinaista Wayne Gretzkyn kultaista pahvikorttia tai jotain SM-Liigan herkkuja. Tätä NHL:n virtuaalikauppaa voi pitää korvikkeena, vaikka se nykyaikana onkin vaarallinen portti kapitalismin ahneille kynsille ja pelifirmat osaavat käyttää pelaajien lompakoita hyväksi.

NHL 18:n franchise -peli mahdollistaa koko liigan heittämisen uuteen uskoon, myös sen oman fiktiivisen joukkueen, joka on mahdollista luoda pelaaja pelaajalta. Franchise on EA:n oma simulaatiopohjainen lisäys, jossa voi hypistellä pelaajien palkkoja ja nuoleskella seuran omistajan takamusta. Pelaajan hallinnassa on monet asiat. Pelaajien moraali ja jaksaminen, parkkipaikkojen riittäminen ja hot-dogien laatu. Pelaajat haluavat välillä tavata ja heitä pitää sitten potkia takamukselle tai taputtaa olkapäähän, ehkä jopa röyhtäyttää tai lukea iltasatu. No ei ehkä niin pitkälle tarvitse mennä, mutta joka tapauksessa franchise antaa mahdollisuuden kokea pelin ulkopuolinen säätäminen ja itse pelaamisen voi simuloida ohi. Voi toki myös simuloida koko franchise -moodin ja katsoa minkälainen lopputulos oikein tulee.

NHL 18 -pelin pelivalikko ansaitsee kiitosta. Tätä selkeämpää valikkoa ei kai voi olla ja sitä voi myös muokata mieleisekseen. Pelaajalla on kaikki näkyvillä ja alkuruutuun voi kiinnittää kolme mieleisintä pelimuotoa.

Saattaa olla niin, että NHL ei ole EA Sportsin suosituin pelisarja, kun ajatellaan maailmanlaajuisesti. Tässä voi piillä syy pelitalon laiskuuteen käyttää vanhaa pelimoottoria, kun taas Madden ja FIFA ovat jo saaneet kasvojenkohotuksen Frostbite -pelimoottorin ansiosta. Ei grafiikka huonoa ole, Ignite-moottori maalaa tekstuuritkin aidon oloisesti, mutta liikkeet näyttävät välillä hyvin tönköiltä. Harvemmin näitä lapsuksia huomaa, eikä asia jää häiritsemään.

NHL 18 ei suinkaan ole huono installaatio, se vaan saattaa jäädä ontoksi niille pelaajille jotka jo omistavat viime vuoden painoksen. Uudelle tai paluuta halajavalle pelaajalle NHL 18 on erittäin oiva hankinta.

Heti alkuvalikko jo ennustaa uudelle pelaajalle hyvää, kun pääsee harjoitusleirille oppimaan peruskontrollien lisäksi erilaisia aloitusmahdollisuuksia ja jopa haastavampia kikkailuja. Viime vuoden änärin omistajan täytyy punnita se, että riittääkö 3v3:n pelaaminen pitämään mielenkiintoa yllä, kehtaako jättää vanhat saavutukset taakseen ja aloittaa uudella joukkueella alusta. Onko puolustuksen ”skill stick” -ominaisuus riittävä syy raottaa lompakkoa. Alkuvalikosta voi lukea mitä uutta NHL 18 tarjoaa ja jo tämä voi lannistaa vanhaa veteraania. Uudistuksien puute ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että pelaaminen NHL 18:n jäällä on hauskaa ja kavereiden kanssa voi juonia nyt paljon joustavammin. Näiden seikkojen takia tuota varsinaista arvosanaa ei kannata tuijottaa kuin piru raamattua, vaan punnita asiaa omalta kantilta.