NHL-pelit ovat olleet EA:n suvereeni yksinoikeus jo vuosikausia. Monopoliasema harvemmin on hyvä asia ja sama pätee myös lätkäpelien suhteen, sillä uudistuksia ja parannuksia on hyvin niukasti. Tästä huolimatta, ”änäri” tuntuu olevan vuosi vuodelta täyteläisempi ja tarjoavan pelattavaa monelle erityyliselle pelaajalle.
World of CHEL – NHL 19 pähkinänkuoressa
Viime vuonna tuli uusi arcademainen pelimuoto, kolme vastaan kolme, ja tämä on säilynyt muuttumattomana NHL 19:sta. Kaikkein näkyvimmät muutokset on laskettavissa yhden käden sormilla. Tai oikeastaan sormella. Olkoon vaikka se kaikista keskimmäisin. Tämä uudistus on World of Chel-pelivalikko, joka niputtaa useamman pelimuodon yhteen. Chelin ydin on tutussa EASHL-pelaamisessa, jossa oma luotu pelaaja on mahdollista liittää jo valmiiseen peliporukkaan tai luoda oma ”A-ryhmä” jolla kilpailla muiden nettipelaajien seuroja vastaan. Hahmonluonti on entistä monipuolisempaa ja tuo mieleen jopa räiskinnät, joille ominaiseen tapaan pelaajan on mahdollista luoda useampi erilainen pelimuotti, jonka voi tallentaa muistiin. Valmiiden muottien lisäksi, pelaaja voi väännellä pituutta ja painoa, jotta näkee vaikutuksen laukaisuvoimaan, kestävyyteen, taklauksiin ja lukuisiin muihin ominaisuuksiin. Täysin uutta on se, että luodulle henkilölle saa aktivoitua kolme erilaista kykyä. Kenttäpelaajalle näitä on kaksitoista erilaista ja maalivahdille kolme, jotka aukeavat pelaajan kerätessä kokemuspisteitä.
Nykyään on vaikea löytää peliä, joka ei sisältäisi mitään lootbokseihin viittaavaa, eikä NHL 19 ole poikkeus. Lätkäkassit tipahtelevat pelaajalle palkinnoiksi suorituksistaan ja nämä sisältävät pientä tilpehööriä, joilla muokata omaa hahmoa persoonallisemmaksi, niin pro-pelejä varten kuin myös ulkojäille höntsälätkään erikseen. Peliseurojen paitoja, takkeja, maali- ja taklaustuuletuksia, luistimia, mailoja ja ynnä muuta. Kaikkea kerättävää on jopa yli 900 erilaista. Harmittavaa, että mitään järkyttävän yliampuvaa putkikassista ei tipahda, mutta aika villiä viritystä kuitenkin. Esimerkkinä partiolais-paita, lasketteluhousut tai psykedeelinen pelipaita. Mitä vakavasti otettaviin rytkyihin tulee, suuri osa vaikuttaa turhan pieneltä ja merkityksettömältä. Esimerkkinä kypärän korvansuojukset tai minimaalisesti toisistaan eroavat hanskat, joita tuskin kukaan tulee pelatessaan huomaamaan. Ainakaan montaa kertaa. Kypärät itsessäänkin ovat aika heikosti erotettavissa toisistaan. Toki nämä kaikki ovat hienoja mallinnuksia esikuvistaan. Neulepaita on huvittava näky, mutta kireät nahkahousut ja stetsoni kutkuttaisi enemmän. Paras temppu näihin kasseihin liittyen on se, että ainakaan tällä hetkellä niitä ei voi ostaa oikealla rahalla.
NHL 19 mainostaa kovimpana uutuutena ulkojäitä ja siihen liittyen aikaisemmin mainittua pelaajan personointia, mutta totuus on se, että tämä höntsälätkä ei välttämättä kovin kauaa jaksa pelaajaa kiinnostaa. NHL Ones vie pelaajan luoman World of CHEL-hahmon lumimaisemiin. Pelaajia ulkoilma-kaukaloissa on kolme, jotka yrittävät saada maalimäärän kasaan, ilman sääntöjä. Oteluita käydään neljällä erilaisella areenalla, jotka ovat Tontti, Poukama, Satama ja Kehä. Mitä enemmän voittaa, sitä korkeammalle pelaaja ylennetään, ja hän, jolla on eniten voittoja korkeimmassa kaukalossa, kruunataan päivittäiseksi mestariksi. Tätä ykköspaikkaa on toki mukava tavoitella, mutta se on aivan se ja sama missä se kaukalo sijaitsee, sillä pelialueen ulkoisiin vaikutuksiin harvemmin kiinnittää huomiota. Se mikä tässä saattaa kiinnostusta pahemmin nakertaa on, että pelit eivät ole mitenkään hirveän monipuolisia. Suuremmilla tasoilla pelatessa huomaa otteluiden olevan hyvinkin samanlaisia, eikä omaa pelityyliä voi mitenkään muuttaa.
Pro-Am on World of Chelin pelimuoto, jossa on suurin mahdollisuus kerätä omalle hahmolle uutta päällepantavaa. Pelaaja suorittaa kolme vastaan kolme haasteita, uusia ja vanhoja legendoja vastaan sekä heidän kanssaan. Haasteet vaikeutuvat asteittain. Ottelut koostuvat Länsi vs itä-, Pohjois-Amerikka vs muu maailma-, Alumni- ja Unelmajoukkue-kokoonpanoista. Pro-Amia on harmillisesti mahdollisuus pelata vain yksinpelinä, mutta lopussa kiitos seisoo, sillä lätkäkassien lisäksi saa makoisia kortteja HUT-pelimoodiin.
Mitä muuta kuin CHEL?
Mitä muuta uutta NHL 19 sisältää kuin CHELin? No, eipä juuri mitään merkittävää. Toki jotkin uudistukset voivat tuntua toisista pelaajista mitättömiltä kun toisille ne ovat koko pelin muuttava asia. Franchise, on tästä hyvä esimerkki, uudistetun skouttisysteeminsä ansiosta. Tänä vuonna on mahdollista palkata entisiä legendoja kykyjenetsijöiksi ja ne voi lähettää ympäri maailmaa tutkailemaan tulokkaita. Uusi pienen pieni yksityiskohta tekee tästäkin vielä syvällisempää, ”fog of war”. Tämä lisää entisestään simulaation tunnetta, kun kykyjenetsijän on nähtävä pelaaja itse pelissä.
HUT (Hockey Ultimate Team) on pysynyt pitkälti muuttumattomana, mutta se sisältää muutamia hyviä parannuksia. Nyt pelaajan on mahdollista saada legenda kortteja, kuten 99 pisteen Wayne Gretzky. 30 alumnipelaajaa on saatavilla ympäri vuoden tavallisissa paketeissa. Loput julkaistaan aaltoina kunakin viikkona niin, että joka viikko on saatavilla eri valikoima alumnipelaajia. Heikkojen korttien uudelleenkäyttämistäkin on parannettu, sillä ne tuppasi aina jäädä pölyttymään. Ehkäpä parasta on kuitenkin se, että EA on vihdoinkin taipunut lukuisten pelaajien valituksiin, koskien kulutuskorttien saamista ja käyttämistä. Tällä kertaa HUT -tilassa on vain yksi sopimuskortti (kymmenen ottelun sopimuskortti) ja yksi kuntoutuskortti (kolmen ottelun minkä tahansa loukkaantumisen kuntoutuskortti).
Se kaikkein tärkein
Pelimekaniikkaan on tullut selkeä ja tärkeä muutos, josta ei varmasti moni pidä. NHL 19sta tuomarin pilli voi olla hyvinkin kovalla kulutuksella, koska mailalla tökkäisystä rapsahaa herkästi jäähy. Tämä on pakko oppia ja pelitapaa muutettava, mikäli meinaa nauttia NHL 19sta ollenkaan. Mailaa saa kyllä käyttää, mutta enemmän realistisemmalla tavalla. Oikeilla jäillä rapsahtaa myös herkästi penaltia, mikäli maila näkyy jatkuvasti nopeamman pelaajan hokkareissa. Turhautumisen vaara on kuitenkin sen verran suuri, että tuli ideoitua uudenlainen ps4-ohjain, josta puuttuu tämä ikävä R1-liipaisinnappi. On ihan ymmärrettävää, että miksi tähän ankaraan ratkaisuun on päädytty, mutta tämä on jo liian rankkaa ja tuomarit tarvitsivat hieman hölläämistä.
Muutakin pelinautintoa nakertavaa on lipsahtanut mukaan, kuten yhteysongelmat ja oudon laakson asukkaat, hullunkuristen suupieliensä kanssa ja sielutomien katseiden. Joissain tapauksissa pelaajat tosiaan näyttävät pelottavilta, varsinkin tuomarit. Grafiikka muutenkin näyttää töksähtelevän vähän joka puolella, mutta pelaajien liikkeet ja varsinkin suunnan vaihtaminen on luontevamman näköistä. Tämä johtuu siitä, että EA on napannut nuoren NHL-pelaajan, Connor McDavidin, luistelut peliin mukaan, heidän mainostamallaan rmp-tekniikalla.
Eikä tässä vielä kaikki. Varmoja maalintekopaikkoja on ollut NHL-peleissä iät ajat, mutta luulisi näillä vuosilla jo keksivän maalivahdille jonkinlaista jippoa, jolla estää nämä varmat maalit. Tuntuu hyvin oudolta, että pelin aikana maalivahti ei opi torjumaan jatkuvia vasemman ylämummon laukauksia. Näitä maalintekopaikkoja on useampia ja lyhyt tutkimusmatka internetiin riittää avaamaan maalinteon salat. Pelaajien vika se ei ole, että näitä löytyy vielä vuonna 2018.
Tuomio
NHL 19sta parissa on mahdollisuus pelata monenlaista lätkää. Teki mieli sitten nopeaa kevyttä tai kilpailuhenkistä pitkää sessiota, se onnistuu. Joustavuus on ehdottomasti parasta mitä on NHL-sarjassa nähty ja tästä on pakko nostaa hattua. CHEL -pelimoodi on NHL 19 ”in a nutCHEL”, eli suurin ja merkittävin uutuus. Nippelitietona chel-lyhenne tulee itse NHL-lyhenteestä. Eli molemmat tarkoittavat samaa asiaa. Mutta, valitettavasti se kaikkein tärkein asia ei toimi vieläkään toivotulla tavalla. Itse pelaaminen. Grafiikan hullunkuriset temppuilut ovat pienintä murhetta, mutta yhteysongelmat pelaajien välillä kiehauttaa tunteita. Pahinta on kuitenkin tuomarin liian tiukka kuri, kun jäähyjä ropisee turhankin helposti. Uuteen änäriin satsaaminenkin on aina omanlainen prosessi, kun joutuu hyvästelemään viime vuotisen HUT -tiimin ja ne setelit, jotka on siihen upottanut. Tähän olisi mukava saada jonkinlaista parannusta, mutta tämä tuskin EA:n sijoittajia kiinnostaa.
Kaikesta ikävästä huolimatta, NHL 19 on kattava paketti kaikille, jotka ovat pitäneet taukoa jääkaukaloista. Niille viime vuotisen änärin omistajille, jotka ovat satsanneet suurilla seteleillä omaan HUT -tiimiin, on vaikeampi suositella uutta painosta. Varsinkin kun pelityyliä saattaa joutua muuttamaan.
